Viikonloppuna Erkon sanomissakin äimisteltiin aggraaripuolueen suurta suosiota Suomessa. Muissa vastaavassa kehitysvaiheessa olevissa valtioissa aggraaripuolueet ovat kuihtuneet 5 %:n puolueiksi, mutta meillä yli viidennes, joskus jopa neljännes äänestäjistä antaa äänensä Keskustalle. Tämä on todella omituinen suomalainen ilmiö, johon on hyvä löytääkin selitys.
Hesarin artikkelistä syinä suosiolle nähdään hyvin trimmattu puoluekoneisto, karismaattiset poliittiset johtajat ja ärhäkän haastava, keinoista piittaamaton politiikka. Nämä ovatkin ihan hyviä syitä, mutta on ehkä muutakin.
Urho Kekkonen ja Arvo Korsimo keksivät amerikkalaistyylisen kenttäorganisaation, jonka avulla kansalaisia saatiin laajasti aktivoitua ja maalaislittolainen agiteeraus jokapäiväiseksi. USAn presidentinvaalienkin sanottiin pitkälle ratkenneen toimivan kenttäorganisaation ansiosta. Keskustassa tämä toimi siis jo heti sotien jälkeisenä aikana. Epäilemättä tällä saatiin luotua vahva oma identiteetti (me-henki) ja samalla myös vahvistettiin uhkakuvia (demariviha), jotka pyrkivät maalaisliittolaisten mielikuvatodellisuudessa musertamaan maalaisidyllin ja siellä asuvat ihmiset.
Uskoisin, että näiden ohella Urho Kekkonen vaikuttaa edelleen Keskustan kannatuksen suosiossa. Kekkosen aikana omista eduista kyettiin pitämään hyvin kiinni, kun muiden puolueiden toimintaa häirittiin kaikin mahdollisin keinoin. Osaa puolueista ei päästetty lainkaan vaikuttamaan eri aikoina politiikan suuntaan valituloksista piittaamatta. Keskustalainen edunvalvontapolitiikka voi hyvin ja eli kukoistustaan. Moni sanoo vieläkin, että kyllä Kekkonen olisi tänäkin päivänä ratkaissut sen tai tämän kysymyksen, jos eläisi. Syrjäseuduilla muistetaan ne edut, joita saatiin Kekkosen vartioimassa Suomessa. Ajan myötä niitä on myös suurenneltu ja ne ovat alkaneet elää omaa myyttistä elämäänsä.
Silti pitää ihmetellä, että Keskusta selvisi NL:n hajoamisesta kovin vähäisin vaurioin. Ihmiset eivät kovin yleisesti yhdistäneet suomettumisilmiöitä ja parlamentarismin loukkauksia Keskustan syyksi, mikä olisi johtanut Keskustan hyljeksimiseen. Ehkä tämä johtuu siitä, että viime vaiheessa Kekkonen sai lähes kaikki puolueet yhteen rintamaan hokemaan samaa ulkoa opittua liturgiaa.
Vaikka NL:n romahtaminen ei saanut kommunistien lisäksi myös Keskustaa polvilleen, seurauksena oli kuitenkin Suomen kahtiajakautumisen vahvistuminen. Meillä on entistä selvemmin näkyvissä sisällisodankin aikainen rintamalinja, joka jakaa Suomen Tampereen pohjoispuoliseen Kepulandiaan ja eteläiseen ja menestyvään monipuolue-Suomeen. Rintamalinjaa vahvisti erityisesti EU-sopimuksen solminen. Etelä kannatti, pohjoinen vastusti, palkansaaja-yrittäjätaho kannatti, aggraari vastusti.
Keskustan kenttäorganisaatio on ihmisten ikääntyessä näivettymässä. Merkitseekö tämä yhtenäisyyden ajan loppua ja moniarvoisuuden lisääntymistä myös aggraari-Suomessa, jää nähtäväksi. Tosin kurjistuvassa aggraari-Suomessa tuo moniarvoistuminen tarkoittanee mielipiteiden kärjistymistä ja esim. äärivasemmiston kannatuksen nousua. Myös Keskustassa erityiseti Anneli Jäätteenmäki nosti jo nyt esiin selvästi vasemmistopainotteisia teemoja. Hän oli hyvin perehtynyt oloihin maakunnissa ja osasi vetää oikeista naruista.
Keskustan perälauta vuotaa sen takia, että politiikka on ollut epäuskottavaa. On pyritty kosikelemaan uusia kannattijia ja heidän etujaan. Usein ne edut vaan ovat ristiriidassa vanhojen kannattajien etujen kanssa. Erityisen räikesäti tämä tulee esille saattohoitokunnissa. Pitäisikö niissä ajaa yrittäjien etuja vai jatkaa tulonjakoa ja kriisia-apua. Yrittäjämyönteinen propaganda tuskin näillä kehitysalueilla paljon vetoaa kansalaisiin. Keskusta joutuu siis helposti puhumaan kahta kieltä, mutta tämän toteuttaminen samassa tilaisuudessa ei ole ihan yksinkertaista.
Hesarin artikkelistä syinä suosiolle nähdään hyvin trimmattu puoluekoneisto, karismaattiset poliittiset johtajat ja ärhäkän haastava, keinoista piittaamaton politiikka. Nämä ovatkin ihan hyviä syitä, mutta on ehkä muutakin.
Urho Kekkonen ja Arvo Korsimo keksivät amerikkalaistyylisen kenttäorganisaation, jonka avulla kansalaisia saatiin laajasti aktivoitua ja maalaislittolainen agiteeraus jokapäiväiseksi. USAn presidentinvaalienkin sanottiin pitkälle ratkenneen toimivan kenttäorganisaation ansiosta. Keskustassa tämä toimi siis jo heti sotien jälkeisenä aikana. Epäilemättä tällä saatiin luotua vahva oma identiteetti (me-henki) ja samalla myös vahvistettiin uhkakuvia (demariviha), jotka pyrkivät maalaisliittolaisten mielikuvatodellisuudessa musertamaan maalaisidyllin ja siellä asuvat ihmiset.
Uskoisin, että näiden ohella Urho Kekkonen vaikuttaa edelleen Keskustan kannatuksen suosiossa. Kekkosen aikana omista eduista kyettiin pitämään hyvin kiinni, kun muiden puolueiden toimintaa häirittiin kaikin mahdollisin keinoin. Osaa puolueista ei päästetty lainkaan vaikuttamaan eri aikoina politiikan suuntaan valituloksista piittaamatta. Keskustalainen edunvalvontapolitiikka voi hyvin ja eli kukoistustaan. Moni sanoo vieläkin, että kyllä Kekkonen olisi tänäkin päivänä ratkaissut sen tai tämän kysymyksen, jos eläisi. Syrjäseuduilla muistetaan ne edut, joita saatiin Kekkosen vartioimassa Suomessa. Ajan myötä niitä on myös suurenneltu ja ne ovat alkaneet elää omaa myyttistä elämäänsä.
Silti pitää ihmetellä, että Keskusta selvisi NL:n hajoamisesta kovin vähäisin vaurioin. Ihmiset eivät kovin yleisesti yhdistäneet suomettumisilmiöitä ja parlamentarismin loukkauksia Keskustan syyksi, mikä olisi johtanut Keskustan hyljeksimiseen. Ehkä tämä johtuu siitä, että viime vaiheessa Kekkonen sai lähes kaikki puolueet yhteen rintamaan hokemaan samaa ulkoa opittua liturgiaa.
Vaikka NL:n romahtaminen ei saanut kommunistien lisäksi myös Keskustaa polvilleen, seurauksena oli kuitenkin Suomen kahtiajakautumisen vahvistuminen. Meillä on entistä selvemmin näkyvissä sisällisodankin aikainen rintamalinja, joka jakaa Suomen Tampereen pohjoispuoliseen Kepulandiaan ja eteläiseen ja menestyvään monipuolue-Suomeen. Rintamalinjaa vahvisti erityisesti EU-sopimuksen solminen. Etelä kannatti, pohjoinen vastusti, palkansaaja-yrittäjätaho kannatti, aggraari vastusti.
Keskustan kenttäorganisaatio on ihmisten ikääntyessä näivettymässä. Merkitseekö tämä yhtenäisyyden ajan loppua ja moniarvoisuuden lisääntymistä myös aggraari-Suomessa, jää nähtäväksi. Tosin kurjistuvassa aggraari-Suomessa tuo moniarvoistuminen tarkoittanee mielipiteiden kärjistymistä ja esim. äärivasemmiston kannatuksen nousua. Myös Keskustassa erityiseti Anneli Jäätteenmäki nosti jo nyt esiin selvästi vasemmistopainotteisia teemoja. Hän oli hyvin perehtynyt oloihin maakunnissa ja osasi vetää oikeista naruista.
Keskustan perälauta vuotaa sen takia, että politiikka on ollut epäuskottavaa. On pyritty kosikelemaan uusia kannattijia ja heidän etujaan. Usein ne edut vaan ovat ristiriidassa vanhojen kannattajien etujen kanssa. Erityisen räikesäti tämä tulee esille saattohoitokunnissa. Pitäisikö niissä ajaa yrittäjien etuja vai jatkaa tulonjakoa ja kriisia-apua. Yrittäjämyönteinen propaganda tuskin näillä kehitysalueilla paljon vetoaa kansalaisiin. Keskusta joutuu siis helposti puhumaan kahta kieltä, mutta tämän toteuttaminen samassa tilaisuudessa ei ole ihan yksinkertaista.
Vastaukset 44
Vanhimmat
'
Herääppä "C-cabituksen claanin" toveri!
Keskusta saan kannatuksestaan noin 5-10 % agrarista.
Herääpä myös niistä T. Junnilan ja Kaukko Kareen Alea-kirjan ajan juoksuhaudoista ja unohda Mauno Wahvamarkka-Koivistolainen ideologinen yksisilmäisyys.
"C-cabitus"-tyyppistä UKK-Keskustalaista vihaasi et näemmä osaa millään peittää..
Niinkin yksikertainen ja kristallin kirkkaana eteen nouseva asia kuin UKK:n kyvyt myös kansainvälisenä poliitikkona ovat faktaa, jota et näemä pysty ymmärtämään.
Sitä ne kuitenkin ovat myös sinulle, kunhan pääset sieltä "veetuilevan pikkupolitrukin" montustasi pois ja saat hieman valoa näkökenttääsi.
Erkon sanomiset ovat "herkkähipiäisen neidin" kiukuttelua;
...Ja mitäpä ei Hakaniemen tiedotusmonopolin kaupallinnen neuvos asemansa edestä veetuilisi?
Seppo Hietanen
CITY-Keskusta
Mielipidepankille tuossa kai tarkoitat vastata, mutta kun olet yhdistänyt hänet - minulle tuntemattoman, minua ilmeisesti paljon lukeneemman ja paljon kauemmin täälläkin vaikuttaneen nimen - tuohon harhoissasi pysvään "klaaniini", niin siitä imarreltuna kehotan: käypä taas profiilillani, sillä viime käyntisi näkyy olevan päivältä 18.11 2004 (tietysti olet käynyt myöhemminkin ihailemassa Sinulle nauravaa kuvaani, mutta nimelläsi kirjautumattomana, jolloin käynnistäsi ei ole jäänyt jälkeä).
Nyt siellä on taas käynyt joku pimukin, "pikkusipuli" näkyy olevan nimeltään. Eikö jo pelkkä nimi herätä Sinussa sellaista värinää, että häneen pitää ehdottomasti mennä tutustumaan!
Miksi muuten olet ruvennut kirjoittamaan minulle antamasi kunnianimet c-kirjaimella? Oletko ruvennut opiskelemaan jo "vieraskielisiä" aakkosia, jotta sivistyssanoihisi ei tulisi ihan yhtä paljon virheitä? Olet jo oppinutkin jotain: kirjoitat ihan oikein agraari-sanan, vaikka et kai tiedä sen merkitystä puhumattakaan sanan kreikkalaisesta alkuperästä.
Tiedätkö muuten, minkä ja mitä tarkoittavan sanan johdannainen on sana "capi"? Koetapa miettiä esim. sanojen capital, per capita ja capitano kautta! Tuo tarkoittamani sana ei ole kreikkaa, vaan latinaa, ja senhän pitäisi olla Sinulle helppoa, sillä sitähän kai kirjoituksesi ovat. Vai ovatko ne hebreaa?
Olet lahjakas veetuilija (laina Kerimäeltä), kapi. Mutta hukkaat lahjasi veetuilemalla Kerimäelle, sillä ei se pönttö edes tajua sinun veetuilevan.
En kai kuulu tuohon kuuluttamaasi toveripiiriin, mutta ehkä tämä saitilta talteen ottamani kirjoitus on sieltä lähtöisin. Hyvä se kyllä on. Täddä esitettyjä kysymyksiä olen itsekin mielessäni ihmetellyt. Vastaisitko niihin ystävällisesti! Eli mitä se on se sinun city-kepulaisuutesi?
Mikä on City-kepulaisuutta?
Kirjoittanut: Herulin Hande 24.11.2004 klo 11.06
Mitä se on se city-kepulaisuus? Eli mikä on kepulaisuutta sinussa, Kerimäki? Mä en bonjaa sitä millään. Onks se sitä, ett rähjäät jatkuvasti kaikkien kans niin törkeesti, ett jos gartsalla tekisit silleen, sinivuokot tsöraisivat sut pian poseen. Vai onks se sitä, ett näet vain pahaa ja harhanäkyjä joka pleisissä minne tsiikaat, ett yks kapi on sulle Hagiksen plutoona, ihan kuin tuulimylly Don Quijotelle ratsulla häntä vastaan peitsi tanassa hyökkäävä haarniskoitu ritari?
Jos tommonen ei oo sulle sitä diggaamaasi kepulaisuutta, vaan bonjaat kepun ihan oikein, niin sitt mä oon vielä enemmän ihmeissäni. Kui joku Kaltsin kundi voi olla kepulainen! Kepuhan on landelaisten puolue, oikein agraarijunttien jengi, joka pyrkii tänne stadiin vain päästäkseen määräileen ja ottaakseen stadilaisten fyrkat veke jakaakseen ne sinne landelle siltarumpuihin, kaivonrenkaisiin ja pakettipeltoihin. Jokaisen stadilaisen se pitäis snaijata. Mä en tsennaa ketään muuta stadilaista kepulaista kuin sut, Kerimäki!
Ei mul oo mitään landee vastaan, sillä siel on ihan kliffaa viettää kesistä, dallata skuugessa ja tsimmata ja metskata rantsussa ja duunata vaikka mitä. Eikä mull landelaisiikaan vastaan mitään oo, ihan stärää niiden touhuja on siellä tsiikailla, ja voi ne hyvin käydä täällä stadissakin ja vaikka tulla tänne budjaamaan, mutta sen agroketkupuolueensa ne saa jättää fölistään sinne landelle.
Mut ei. Kepu vaan yrittää tunkee myös tänne ihmisten ilmoille. Ne siellä kepussa funtsi, ett nyt ne pääsee tänne stadiin, kun ne saivat agentikseen oikeen stadilaisen, sut, dille. Kyl jätkän pitää olla tosi dorka, kun rupee sellaseen! Ja yhtä dorkia ne kepulaiset, jotka sut hiffasivat. Ne haukkas – sanonko, mitä! 20 ääntä! Sille skriinaavat Korkeasaaren paviaanitkin! Uskottavampaa olis ollu heinäkenkien ittensä bamlata kepun puolesta.
Kyl ne kepun dirikat jatkossa hieman paremmin tsekkaavat kundin tai gimman taustat ja kyvyt, ennen kuin ottavat ehdokkaakseen. Pitäs sen ainakin luku- ja kirjotustaitonen olla, ja sanavarastossa pitäs olla muutakin kuin pelkkiä törkeyksiä. Eikä olis pahitteeks, jos sillä olis hieman selväpäisyyttäkin, eikä vain pelkkiä harhoja. Kepun dirikat missasivat sinussa pahan kerran. Ne luuli, ett kaikki stadilaiset on fiksui, mut ei ne ihan kaikki oo. Äänestihän nytkin kepua melkein 5 prossaa stadilaisista. Mutt niin fiksui noikin silti oli, ett sua niistä äänesti vain promille! 20 ääntä - kovin snadi on omais- ja ystäväpiirisikin!
Mä tsennaan kyl sun stoorin, sen, ett sut futattiin veke kokoomuksesta, mutta miks sä sitten kepuun dyykasit, sit mä en bonjaa. Eks sä päässy kommareihinkaan? Mut just niinku Rautalehti sanoo: jatka vain samaa rataa, niin kauan kuin saat monoo kepustakin, niin hyvä tulee – eli kepun kannatus stadissa menee ihan oikeaan suuntaan!
jhjghkjghj
Paljon asiaa viestissäsi.
Lisäisin vielä, että Kepun organisaatio, tai paremminkin organisoituminen, perustuu aikaan jolloin koko yhteiskunta oli läpipolitisoitunut. Aikaan jolloin kaikkiin virkoihin ja mm. valtionyhtiöiden johtopaikoille tarvittiin jäsenkirja, milloin kepun, milloin demarien, joskus harvoin (Helsingissä) myös Kokoomuksen.
2000-luvun Suomea ajaa talouden lait, joita vahvasti ohjataan niin EU:sta kuin Amerikastakin ja jossa suomalainen jäsenkirja ei merkitse mitään (Ylen tyyppisiä laitoksia ja kuntia lukuunottamatta)
Tähän uuden talouden kelkkaan Kepu ei koskaan ole päässyt, sen peruskannattajia leimaa vihamielinen suhtautuminen EU:hun ja erityisesti USA:aan.
Tämän mukaisesti myös Vanhanen toimii, harrastaa koalitioita Eu:n reunavaltioidne kanssa puuhaillen sitä sun tätä ja jättää päätöksenteon muille.
Näin sitten omalle kenttäväelle voidaan jatkaa EU:n ja USA:n mollaamista, siis varmistetaan peruskepulaisten äänet.
Olet hyvin asenteelinen ja kuvittelet asoita joiden avulla voit "mollata" keskustaa.
Itseasiassa Keskustan Väyrynen ensimmäisenä nykypoliitikkona sanoi "Bilateraalikauppa ei tule nykymuotoisena jatkumaan. Nyt pitää nopeasti hankkia länsimaisia yhteistyökumppaneita. Rakentakaa suhteita USA:n kanssa". Tämä asia oli Holkerin hallituksen politiikan vastaista ja Väyrynen sai koko hallituksen ja niiden puolueet hyökkäämään hyvin voimakkasti Kekustaa ja Väyrystä vastaa Hesarin johdolla.
Keskusta on Businepuolella hyvin Amerikkamyönteinen, mutta tottakai Amerikkaakin voi arvostella sellaisita "hölmöyksistä" joita Amerikka tekee.
Kekusta kannatti myös aikanan bilateraalikauppaakin, niin kuin kaikki puolueet ja suomen yritykset aikanaan, mutta oli silti hyvin arvosteleva Neuvostoiliiton sisäpolitiikkaa vastaan. Viralliseti ei kestänyt ottaa paljon kantaa vaan oli otava ulkopolitiikasa "puolueeton", mutta kaikki tiesivät sen että Neukkulassa asiat olivat täysin vastoin kaikkia ihmisoikeuksia. Keskustan kannattajat olivat jyrkimmin Neukkulan harjoittamaa politiikka vastaan, mutta Suomen senhetkisessä asemassa, niin kuin kaikki muutkin puolueet, sillä "kaksinaamaisella" tavalla.
Talouden ja maailmanpolitiikan lait sanelevat mitä milloinkin on oltava. Onneksi Amerikka ei ole hyökkäämässä suomeen jos sitä arvostelee. Neukku sensijaan olisi hyökännyt heti jos sitä olisi arvostellut avoimesti.
Deamreilla ja Kokoomuslaisilla tämä "realismi" on nykyisin "hämärretty" sen Kepuvihan taakse. No nämä puolueet ja niiden kannatushan perustuu juuri "katkeruuteen ja kaunaan". Nämä on näiden puolueiden "polttoaine". Jos tätä polttoainetta ei olisi, olisi Keskustan kannatus 30- 40 % välillä. Voisi olla jopa yli 40 %.
Voimakas jokarintaman hyökkäys Keskustaa vastaan saa jotkin ihmiset mukaan luullen että se tekee oikeaa politiikkaa joka oikein olantakaa osaa hyökätä toisen kimppuun. Totuudella siinä hyökkäilyssä ei ole plajon tekemistä.
Demareiden ja Kokoomuksen kannatus on rakennettu valheen varaan.
...
Johtaa vieläkin Suomea, ja monien yöunet vie vieläkin.
Mitenkähän Kekkonen saa vaalivoiton eduskuntavaaleissa. Hyvältä näyttää.
Luin minäkin tuon HS:n kirjoituksen, ja piti minun sitä hieman esitellä täälläkin, mutta unohdin, kun oli niin paljon muuta tekemistä, ja täälläkin kirjoittelin sitten aivan muista asioista.
No, nytpä minun ei ainakaan tarvitse tuota aikomustani toteuttaa, kun sinä analysoit tuon jutun paremmin kuin mihin minä pystyisinkään! Tuossahan jutun oleellinen on hyvin esillä vielä omilla näkemyksilläsi täydennettynä. Kyllähän nuo esitellyt piirteet hyvin luonnehtivat Keskustaa, ja varmasti selittävät myös sitä, miksi Keskusta meillä on edelleen suurempi kuin vastaava puolue meihin rinnastettavissa maissa, siis "tilaustaan" paljon suurempi.
Eräästä tekijästä minulla olisi erilainen näkemys kuin tuon jutun kirjoittajalla. Minä en kovin painottaisi kepun johtajien karismaattisuutta ja sen vaikutusta asiaan. Urho Kekkonen oli tietysti myös karismaattinen, jos paljon muutakin, ja oma karismansa oli myös Korsimolla, Virolaisella ja eräillä muillakin entiasillä suuruuksilla, mutta esim. Ahti Karjalaista en millään osaisi kovin karismaattisena pitää; hänen "vahvuutensa" olivat muussa.
Esko Ahollakin saattoi olla tiettyä karismaattisuutta, kun ihmisten mielissä hänen nuoruutensa kääntyi helposti hänen avukseen, mutta onko kellään muulla kepun nykyjohtajilla jotakin karismaa? Matti Vanhasella? Vitsi, vitsi! Anneli Jäätteenmäellä? No, kai hänessä jotakin kansankiihottajaa oli, ja oli hänellä yksi yhteinen ominaisuus Urho Kekkosen kanssa: hirveä, keinoja kaihtamaton vallanhalu. Mutta Annelilta puuttui se, mitä Kekkosella kieltämättä oli: äly. Ja niin hänelle kävi kuten kävi. Puuttui Annelilta toinenkin, mitä Kekkosella oli, enkä tarkoita nyt hänen housuissaan olevaa. Sinä ainakin tiedät, mitä tarkoitan, ja joka ei sitä ymmärrä, ei ole väliksikään.
Entä muita? Ei tule mieleen maininnan arvoisia, esim. Paavo Lipposeen tai Sauli Niinistöön karismaltaan verrattavia kepun nykyjohtajia.
Mutta tosiasia on, että Keskusta on edelleen suuri puolue, aivan käsittämättömän suuri sen luonnolliseen rooliin nähden. Minusta sitä selittää eniten Keskustan epämääräisyys; puolue, joka yhdistelee sekä vasemmistososialismin että vanhoillisen konservatismin teemoja, on tarjoavinaan jotakin sinne ja tänne, vaikka selvää pitäisi olla, että tuolla konseptilla se ei oikeasti tarjoa minnekään ainakaan enempää ja parempaa kuin muut, selvemmän roolin omaavat puolueet voivat tehdä.
On muuten aina mukava lukea kirjoitusta, joka pitäytyy asiaan ja jossa asia sanotaan selkeästi ilman vaahtoamista, tankkausta tai/ja kirjoitusvirheiden tulvaa. Kirjoituksesi osuvuutta ja hyvyyttä osoittaa sekin, että toistaiseksi ainoat kepulaiset "kommentaattorit" eivät ole edes ryhtyneet ylivoimaiseksi näkemäänsä urakkaan yrittääkseen kiistää siinä sanottua asiaperustein, vaan on turvauduttu vain tavanomaiseen herjanheittoon. Se kyllä käy vähäisinkin avuin!
Tarkoitatko Jäätteenmäen tapauksessa sitä, että hän oli tyhmä ollessaan rehellinen? Huomasi ensimmäisen Lipposen kardinaali munauksen USA:ssa eikä kuitenkaan alkanut tehdä sillä sisäpiirissä kauppaa demareiden kanssa toisin kuin kokoomus teki. Kokoomuksen ei vaan onnistunut siltikään päästä hallitukseen.
Jäätteenmäen tyhmyys paljastui viimeistään siinä, että hän ei ottanut huomioon sitä, että emme elä enää ajassa, jolloin "oikean asian" kuten oman vallanhalun ja oman puolueen vaalivoiton hyväksi saatiin tehdä mitä tahansa. Nyt Jäätteenmäen "kepulikonstit" tulivat hyvin pian häntä vastaan ja sysäsivät hänet pois pallilta, jolle päästäkseen hän oli tehnyt tekonsa, joista lopulta hänen oma puolueensakin halusi irtisanoutua, kun nuo laittomat vilpistelyt olivat viedä myös puolueen karille.
Kyllä Keskustalla on ollut vahvoja ja karismaattisia johtajia. Kaiken lisäksi he ovat erottuneet toisistaan.
Johannes Virolainen oli lupsakka karjalainen, jossa yhdistyi jotenkin ovelalla tavalla kansanmies ja poliitikko. Avioliitto Kyllikki Virolaisen kanssa teki Johannekselle hyvää. Sen jälkeen hänestä tuli kansansuosikki yli puoluerajojen. Tätä auttoi lisäksi se, että uskalsi sanoa Kekkosestakin aika lailla vääristelemättömiä totuuksia ja tietysti kannanotot Karjalan kysymykseen.
Ahti Karjalainen oli kaikkea muuta kuin karismaattinen ja se oli eräs syy siihen, ettei hän pidemmälle edennyt kuin mihin Kekkonen suostui. Karjalainen ei ollut puoluejohtajana.
Paavo Väyrysen taisitkin unohtaa. Hänellä oli ehdottomasti karismaa ja Väyrynen jos kuka jakoi väkeä kahteen leiriin. Häntä ihaileviin ja vihaileviin. Väyrynen oli loistava esimerkki keinoja kaihtamattomasta tahtopolitiikosta. Seppo Kääriäinen hänen aisaparinaan täydensi asetelmaa hyvin.
Esko Ahon karisma piili hänen sanavalmiudessaan. Aho ei jää koskaan sanattomaksi. Kannuksen Kennedyssa oli myös jotain nuorekasta raikkautta, mikä oli puoluejohtajatasolla hieman uutta. Toki Väyrynen ja Sundqvist olivat myös nuoria puoluejohtajia, mutta mieleltään jotenkin vanhoja.
Jäätteenmäkeä en pidä erityisen karismaattisena enkä taitavana. Hänen naiseutensa oli ainoa valttinsa. Matti Vanhanen on aivan eri sarjaa. Näin harmaa keskustajohtaja on kuin pyhäinhäväistys entiselle väriloistolle.
Todellakin unohdin Väyrysen! Kuinka saatoinkaan? Ehkäpä se kertoo siitä, että ainakaan minun silmissäni Väyrysellä ei ollut karismaa. Minun mielestäni pyrky ja karisma eivät ole käsitepareja, ja Väyrynen eteni urallaan niin nuorena ja nopeasti niinkin pitkälle lähinnä keinoja kaihtamattoman pyrkynsä avulla. Omassa puolueessaan se kyllä näkyi tekevän vaikutuksen.
Esko Ahosta jo totesinkin hieman samansuuntaista kuin Sinäkin. Ahon sananvalmius alkoi kyllä lopulta kääntyä Ahoa vastaan. Häntä ruvettiin pitämään lausuntoautomaattina (mitä hän virkansa puolestakin kyllä joutui olemaan) ja miehenä, jolla on harvinainen kyky puhua vuolaasti sanomatta mitään. No, tuo kyllä oli ehkä liian tylyä Ahoa kohtaan.
Hyvin tyypillinen Erkkolantalaisen näkemys koko valtakunnantasoisista asioista.
Siinä mutkat vedetään mielivaltaisesti suoriksi, niin vapaussodan rintamalinjojen, kuin Eu- äänestyksenkin suhteen.
Samoin puhe jostakin keskustan hallitsemasta agraari Suomesta on jotakin degeneroituneen höppänän luutuneita ajatuskuvioita.
Jos agraari Suomella tarkoitetaan maaseutumaista elinympäristöä, niin sehän alkaa jo Helsingin rajojen sisältä.
Jos sillä taasen tarkoitetaan maataloudesta toimeentulonsa saavia, niin heitähän on alle 10% kansasta. He eivät ole enemmistönä yhdessäkään kunnassa.
Keskustan kannatus ei ole näivettynyt, sillä sen voimakkainta kasvualustaa ovat nykyiset kehittyvät kasvukeskukset, niin etelässä kuin pohjoisessakin. Keskusta koetaan äänestäjien keskuudessa koko valtakunnan alueella yleispuolueeksi.
Mielipidepankin, K.K.K ja muiden koklippien poliittista kierosilmäisyttä, (vai onko kysymys likinäköisyydestä) on turha sen kummemmin analysoida. Taantumuksellakin on aina sanansa sanottavanaan valtakunnan kehittämisessä.
>> Taantumuksellakin on aina sanansa sanottavanaan valtakunnan kehittämisessä.
Keskustan kenttäorganisaatio oli kyllä aikoinaan rautainen, mutta se oli itse asiassa vain vastaus vasemmistopuolueiden kenttäorganisaatioille ay-liikkeen sisällä. Ne olivat niin hyviä, että suurissakin tehtaissa sekä SKDL:n että SDP:n asiamiehet tiesivät periaatteessa jokaisesta työläisestä, mikä hänen puoluekantansa on ja horjuuko mahdollisesti se. Organisaatio oli pystyssä nimenomaan näitä horjujia varten.
No, hyvästä kenttäorganisaatiosta voidaan näitä kolmea puoluetta tietenkin vain onnitella. Tätä nykyä organisaatioiden merkitys on pienentynyt, koska kentätkään eivät ole yhtä merkittäviä kuin ennen.
Maaseutu ei ole enää elinkeinoiltaan eikä toiminnallisena ympäristönä yhtä yhtenäinen kuin 50-luvulla. Kyläilyperinne ja yhdistystoiminta ovat lähes kuolleet. Kyläläiset kohtaavat toisensa enää autolla ajaessaan.
Vastaava kehitys on tapahtunut työpaikoilla suuren rakennemuutoksen myötä. Työläiskorttelit ovat hävinneet, iltamat ja työtauot poliittisine keskusteluineen ahtaissa kopeissa ovat enää perinnettä.
Unohdit tuosta historiakatsauksestasi keskustan ja sosialidemokraattien yhteisen hallitustaipaleen merkityksen. Vain parissa vuosikymmenessä ne loivat periaatteessa kokonaan nykyisen koulutus-, sairaanhoito-, sosiaali- ja liikennejärjestelmän valtavine investointineen. Kyllä sellaisesta on jäänyt kansalaisille melkoinen luottamus. Vaikka joskus on kuulunut pakollista nurinaakin, jokainen yritys purkaa noita järjestelmiä aiheuttaa valtavan äläkän.
On ihan totta, että punamultahallitukset rakensivat yhdessä nykyisen hyvinvointivaltion rakenteet. Nykyaikana on kuitenkin jo enemmän kyse siitä, kumpi näistä puolueista on valmiimpi uudistumaan uusia haasteita varten. EU-kysymyksen osalta demarit olivat ainakin selvästi valmiimpia.
Mutta joka tapauksessa ihan asiallisia ja hyviä huomioita sulla.
>>Unohdit tuosta historiakatsauksestasi keskustan ja sosialidemokraattien yhteisen hallitustaipaleen merkityksen. Vain parissa vuosikymmenessä ne loivat periaatteessa kokonaan nykyisen koulutus-, sairaanhoito-, sosiaali- ja liikennejärjestelmän valtavine investointineen.
--------
Tuo kaikki luotiin suljetun talouden puitteissa antamalla inflaation laukata parhaimmillaan jopa lähes 18% vuosivauhtia.
Maalaisliiton ja SDP:n pumanultayhteistyö perustui näet siihen, että he jakoivat sulle-mulle -periaatteella inflatorisia palkankorotuksia ja kasvavaa maataloustukea kumpikin omille kannattajilleen ja teollisuuspääoma pidettiin yhteistyölle myönteisenä sillä, että devalvoitiin aina säännöllisin välein.
Kun inflaation aikana ei korjattu verotaulukoita kuin aika ajoin, niin veroprogressio piti huolen siitä, että inflaatio toi rahaa verotuloina valtion kassaan niin, ettei tiedetty, mitä sillä olisi tehty. Niinpä sitten rakennettiin mm. nuo hyvät ja tarpeelliset asiat, jotka yllä toit esiin, mutta samalla rakennettiin myös hyvin raskas julkisen sektorin virkamieskunta, erittäin monimutkainen sosiaalibyrokratia ja sosiaalitukien sekava tilkkutäkki, joiden ylläpito ja rahoittaminen vaatii nyt markkinataloudessa muita EU-maita useita prosenttiyksiköitä korkeamman kokonaisveroasteen.
Tilanne on nyt sellainen, että Suomella menee teoriassa hyvin ja meillä pitäisi olla kaikki kunnossa, jos katsotaan eri valtioiden kilpailulykyvertailuja, mutta käytännössä tilanne on kuitenkin se, ettei meidän teoreettista kilpailukykyämme pysty hyödyntämään, kun vanhan punamullan jäykät rakenteet ja julkisen sektorin suuret menot estävät sen.
Tällä ja edellisillä hallituksilla on ollut tapana perustaa työryhmiä selvittämään, mitä rakenteellisia uudistuksia tarvittaisi ja niitä on saatukin pilvin pimein, viimeksi Rehnin/Brunilan työryhmän paperi. Uudelta punamullalta näyttää kuitenkin puuttuvan visio ja päämäärät siitä, miten asioita olisi ryhdyttävä korjaamaan nyt, kun toimintaympäristö on vaihtunut aiemmasta suljetusta suunnittelutaloyudesta hyvin vapaaseen markkinatalouteen, josta puuttuukin ne vanhan punamullan keskeiset työkalut julkisten menojen rahoituksen, eli inflaatio ja devalvaatio, joilla tämä ns. "pohjoismainen hyvinvointivaltio" aiemmin rahoitettiin.
Jaba 43 tulee samalla kertoneeksi, vaikkei sitä erityisesti korostakaan, 1990-luvun alun laman tärkeimmät rakennusainekset. Täällä esiintyvät keskustalaiset ovat aina panneet laman pelkästään Holkerin hallituksen syyksi, koska se on ollut heille poliittisesti tarkoituksenmukaista. Syyt olivat toki paljon kauempana ja syvemmällä, kuten Jaba edellä osoittaa.
1970- ja 80-luvuillahan tehtailtiin ennakkoluulottomasti "yhteiskunnallisia uudistuksia", tiedättehän tuon mainion eufemismin, joka tosiasiassa tarkoittaa valtionmenojen hulvatonta kasvattamista. Ja se näkyi, 1980-1990 valtion budjetti suunnilleen kolminkertaistui, mikä tarkoittaa sitä, että inflaatiosta putsattunakin menojen kasvu ylitti kansantalouden kasvun. Korkean inflaation aikana on mukava lisätä menoja, kun ne eivät oikeastaan maksa mitään. Mutta kun monet menot olivat luonteeltaan kertautuvia, niin ei ihme, että inflaation merkittävästi hidastuessa valtio tarvitsi velkarahoitusta n. FIM 1 mrd per viikko.
Toki yksityinenkin sektori kantoi oman kortensa kekoon, mutta tällekin tyrimiselle voidaan löytää syy Suomen suljetusta järjestelmästä. Todetaanhan mm. KOP:n historiassa, kuinka vapaata markkinataloutta vaatineet pankkimiehet eivät sitten säätelyn päättyessä osanneetkaan markkinataloudessa toimia.
Hyvin täydensit omaa juttuani sillä, miten punamullan luomat rakenteet ja lakisääteiset menoautomaatit tulivat annettuina tekijöinä seuraaville hallituksille, niin Holkerille, Aholle, molemmille Lipposen hallitukselle ja nyt viuelä Vanhasenkin hallitukselle.
Muutama Sailaksen ja aika monta muienkin työryhmien raporttia on tehty selvityksenä ennen tätä viimeistä globalisaatioryhmän selvitystä sen ratkaisemiseksi, miten aikanaan luotuja rakenteita kannattaisi purkaa, että saisimme yhteiskunnan voimavarat tehokkaampaan käyttöön.
Aina vaan löytyy jomman kumman punamultakumppanin puolelta joku joka alkaa kamalasti parkua, ettei saavutettuoihin etuihin saa koskea tai, ettei kansaa saa jakaa kahtia.
Siuinäkin olet oikeassa että yksi laman syvyyden suurin syy pankkikriisin kohdalla oli 80-luvun lopulla avatut pankkimarkkinat.
Markkinoiden avaaminen kilpailulle paljasti pankkien ylikapasiteetin ja täysin kestämättömän kustannusrakenteen. Vapaisiin markkinoihin tottumattomat pankinjohtajat eivät kuitenkaan lähteneet toteuttamaan kustannustehokkuutta, koska se olisi merkinnyt konttoreiden sulkemisia ja irtisanomisia, vaan kaikki neljä suurta pankkiryhmää lähtivät aivan järjettömään keskinäiseen kilpailuun laina-asiakkaista markkinoinnin avulla.
Tappiolliset pankit panostivat useana vuonna pelkästään mainontaan enemmän kuin päivittäistavarakaupan ketjut ja hyväksyivät hädissään lainoja, joille oli olemassa vain nimelliset takuut. Kun lama sitten kaatui Ahon hallituksen syliin, niin oli pakko lähteä kustannuskarsintaan ja hädissään myös lainojen irtisanomisiin, kun kiinteistöjen - eli vakuuksien - arvot tulivat alas kiinteistökuplan puhjettua
"Epäilemättä tällä saatiin luotua vahva oma identiteetti (me-henki) ja samalla myös vahvistettiin uhkakuvia (demariviha), jotka pyrkivät maalaisliittolaisten mielikuvatodellisuudessa musertamaan maalaisidyllin ja siellä asuvat ihmiset."
Puolustautumista Demareiden Kepuvihaa vastaan, joka tuli esiin jostakin kummam syysta Vannamon aikana kun Vennamolaiset alkoivat fuusioitumaan Demareihin. Tätä syytä olen usein ihmetellyt, mistä se johtuu. Kekkosen jälkeinen presidentinvaalikampanja oli hyvin repivää ja hyökkäsi voimakkaasti Keskustaa vastaan juuri Vennamon vetämänä "joukkoliikkeenä". Siihen osallistui Demarit hyvin aktiivisesti ja siitä jäi Demareille se "Kepuviha-veto" päälle. Suhteet toimivat siihen asti hyvin.
Vennamon taktiikka olikin koko poliittisen toiminnan aikana "hajoita ja hallitse" politiikkaa. Kuh Vennamo ei päässyt Keskustapuolueen puheenjohtajaksi, hän persuti oman "Kepukauna- puolueen". Vennamo tiesi että puolueensa valtaanpääsyn suurin este oli DEmari- Keskustapuolue yhteistyö. Vennamo kuvitteli että kun tämän yhteistyön saa hajalle Suomen Maaseudunpuolueesta tulee suurpuolue Kekustapuolueen tilalle. Vennamo sai nämä välit hajalle, mutta samalla Vennamo teki puolueelleen itsemurhan. Keskustalaiset ei lähteneetkän Vennamon kelkkaan vaan jäivät edelleenkin Keskustan äänestäjiksi. Vennamolla tuli taktinen virhe. Siitä Demriyhteistyöstä vain seurasi se että maaseudunpuolueen jäsenet siirtyivätkin vaaleissa Demareiden äänestäjiksi ja Maaseudunpuolueen hatasaiset olivat Vennamon hautajaisten jälkeen hyvin pian.
Kepuviha on Vennamon "lahja" Demareille. Kyseenalainen sellainen, mutta Demarit ovat voittaneet monet vaali tällä Vennamon opilla.
Mihin unohtui Väyrynen ja Kekkosen viimeiset ajat?
Kepu-demarit epäluulo ja vihanpito syntyi Väyrysen kammetessa kaikin keinoin Koiviston hallitusta nurin. Kekkosen korvaan kuiskailtiin sitä sun tätä jotta tämä olisi kaatanut hallituksen. Epäolennaisuuksista yritettiin tehdä hallituskysymyksiä jne.
Kaiken takana yritys saada kepulainen hallituksen johtoon ennenkuin Kekkonen joutuisi väistymään.
Vennamolla ei näiden asioiden kanssa ole tekemistä
Normaali oppositiotekee välikysymyksiä. Epänormaali opopositio tekee yleislakkoja.
Tässä on ero.
Nykyinenkin oppositio yrittää kaataa nykyisen hallituyksen keinolla millä hyvänsä. Jopa A 4:lla. Oliko tämä uutinen.
Puolue joka ei kestä opposition toimintaa on kykenenmätön hallitukseen ja joutaa tipahtaa kahden prosentin puolueeksi.
On marginaalipuolueen johtajana ihme kyllä ison puolueen toimintalogiikan oppi-isä.
Minulla kyllä hävettäisi tälläinen, mutta minä en olekaan Demari. Aika paljon Kokoomuskin otti oppia Vennamolta vaikka ei varsinaisesti niin tiiviisti ollutkaan tekemisissä. Mutta se yhteinen "vihollinen" siinä presidentinvaalissa yhdisti näitä kolmea puoluetta ja Vennamo jätti jälkensä tehokkaimpana "kaunapoliitikkona" näihin puolueisiin. Siitä tuli ikäänkuin tartunta, joka on levinnyt jo epidemiaksi.
Sinulla tuntuu menevän tuossa jotenkin historian aikajärjestys sekaisin tai sitten ilmaisit itseäsi niin, etten ainakaan minä ymmärtänyt.
Vennamon välirikko Keskustaan tapahtui 1950-luvulla ja syynä siihen oli maatalouspoliittisen linjan muutosvaatimukset. Urho Kekkonen ja Arvo Korsimo ajoivat tehomaatalousmallia ja sen mukaista tukipolitiikkaa. Siinä mallissa pienviljelijät jätettiin tuuliajolle. Vennamo taas halusi jatkaa Kyösti Kallion johtaman Maalaisliiton torppariystävällistä ja maaseudun asuttamista puoltavaa politiikkaa. Vennamolla itsellään oli tässä keskeinen rooli karjalaisten asuttamisen osalta. Kun Vennamo otti esille käsitteen "talonpojan tappolinja" (tapa talonpoika päivässä), kyse oli K-linjan maatalouspolitiikan seurauksista, jotka Vennamo täysin oikein myös näki. Urho Kekkonen oli Vennamon poliittinen vastustaja tässä asiassa ja varmaan Vennamo näki Kekkosen myös tulpanneen hänen omat valtapyrkimyksensä Maalaisliiton sisällä. Vennamo perusti eron (erottamisen) jälkeen oman puolueen eli Pientalonpoikien puolueen (sitten Suomen Maaseudunpuolue, SMP).
Samaan aikaan Kekkonen jahtasi voimallisesti myös demareita pyrkien hajottamaan SDP:n ja myös onnistuen siinä. 1950-luvulla Kekkosella ja Maalaisliitolla oli monenlaisia poliittisia vastustajia eli tannerilaiset demarit (enemmistö SDP:stä), kokoomuslaiset ja vennamolaiset. Nämä perustivat sitten Honka-liiton, jonka tarkoituksena oli tiputtaa Kekkonen vallasta.
Tätä taustaa vasten on hyvin ymmärrettävää, että nämä tahot löysivät toisensa myös tilanteessa, jossa oli vaarana, että Kekkostakin vaarallisempi K-linjan edustaja Ahti Karjalainen tulisi valituksi presidentiksi. Siinä tilanteessa Vennamo asettui hyvissä ajoin Mauno Koiviston taakse mainostaen Koivisto rehellisimmäksi ja suoraselkäisimmäksi poliitikoksi pitkiin aikoihin maan valtaeliitissä.
Tottakai Vennamon tavoitteena oli kasvattaa myös oman puolueensa valtaa. Tähän luotiinkin edellytksen vuoden 1970 eduskuntavaaleissa, joissa Keskusta kärsi rökäletappion ja SMP sai peräti 18 kansanedustajaa Kokoomuksen ollessa myös vaalivoittaja. Vuonna 1972 hajotusvaaleissa asetelma suurin piirtein toistui. Tämä oli Kekkoselle erittäin kiusallinen vaalitulos eikä sitä eli kansan ääntä koskaan noudatettu. Kekkonen runnoi Miettusen hallituksen ja ohjasi toimia, joilla SMP saataisiin hajotetuksi. Kekkonen osallistui presidenttikaudellaan aktiivisesti siis kahden suomalaisen puolueen hajottamiseen. Tällä kertaa Kekkonen ja Keskusta onnistuivat operaatiossaan puoluetukirahoituksen avulla.
Vennamon ei tarvinnut kuvitella mitään minkään hallitusyhteistyön rikkomisesta. Olisi aivan hyvin riittänyt, että vuoden 1970 vaalien tulosta olisi kunnioitettu. Vennamon SMP:stä olisi tullut suurpuolue, jos yhtä uuden tehomaatalouspolitiikan sivuvaikutusta ei olisi tapahtunut. Suomesta nimittäin muutti maatalouspolitiikan suunnanmuutoksen ansiosta Rotsiin satoja tuhansia ihmisiä. Nämä olivat juuri niitä pienviljelijöitä, jotka muutenkin äänestivät SMP:tä. Jos tällainen sanotaanko vaikka 100 000 äänestysikäisen massa olisi asunut vuonna 1970 Suomessa, SMP olisi voinut nousta Keskustan rinnalle yhtä suureksi maaseedun puolueeksi. 1980-luvulla aika alkoi sitten auttamattomasti ajaa SMP:stä ohi.
On marginaalipuolueen johtajana ihme kyllä ison puolueen toimintalogiikan oppi-isä.
Minulla kyllä hävettäisi tälläinen, mutta minä en olekaan Demari. Aika paljon Kokoomuskin otti oppia Vennamolta vaikka ei varsinaisesti niin tiiviisti ollutkaan tekemisissä. Mutta se yhteinen "vihollinen" siinä presidentinvaalissa yhdisti näitä kolmea puoluetta ja Vennamo jätti jälkensä tehokkaimpana "kaunapoliitikkona" näihin puolueisiin. Siitä tuli ikäänkuin tartunta, joka on levinnyt jo epidemiaksi.
Näitä "Vennamolaisista" Deamreihin loikanneita.
Vaikuttaa siltä.
Vennamon välirikko Keskustapuolueen kanssa tuli siitä että Vennamoa ei valittu Keskustapuolueen puheenjohtajaksi. Vennamo oli pyrkyri ja toteutti pyrkimyksensä omalla puolueella. Pääsi puheenjohtajaksi, mutta ei Keskustapuolueeseen.
Myös tämän maatalouden muutoksesta sinä vääristelet historiaa. Mutta sehän sopii hyvin Deamreille, tehän vääntelette koko historiaa niin kuin Venäjällä tehtiin. Olette vielä sen verran "Marxilaisia".
Mutta eihän Keskustan mollaamiseen tosiasoita tahdo löytyä, joten ainoa keino valhe.
Demreiden kannatus rakentuu valheen varaan koko rintamalla.
Minun mielestäni Mielipidepankki kuvaili historiaa ja tapahtumia aika lailla neutraalisti. Vennamon ja Kekkosen välirikko lienee aika monimutkainen asia. Vallan ottamisesta siinä varmaan on eniten ollut kyse.
Mutta kyllä Pientalonpoikien puolueen eli myöhemmän SMP:n perustaminen tuli mahdolliseksi nimenomaan sen seurauksena, että maalaisliittolainen maatalouden keskittämispolitiikka suosi suuria tuottajia ja pudotti pientilat täysin maataloustuotannon ulkopuolelle.
Vennamon siiretyminen lähemmäs demareita oli häneltä pelkkä taktinen veto, koska Vennamo älykkäänä juonijana osasi päätellä, mikä hyöty SMP:lle on siitä, että se veikkaa julkisesti voittajasuosikkia. Koivisto itse oli SMP:n tuesta enemmänkin hämmentynyt eikä minun tietääkseni SDP:n ja SDP:n välillä puolueina ollut mitään yhteistyötä. Se, että SDP nosti SMP:n hallitukseen oli demareilta sen suuntaista taktikointia, että hallitusvastuu katkaisisi SMP:n kannatuksen kasvun, mikä sitten tapahtuikin.
Minusta oli ikävää, että sinä, joka enimmäkseen kirjoittelet asiallisesti nyt hairahduit syyttelemään muita valehtelijoiksi, kun ei tässä taida siitä olla kyse, jos tosiasioissa halutaan pysyä.
Vääristelyä.
Sehän lievempi tapa ilmaista asia.
Vääristelykin on tietoista tositapahtumien erilailla tulkintaa.
"Se, että SDP nosti SMP:n hallitukseen oli demareilta sen suuntaista taktikointia, että hallitusvastuu katkaisisi SMP:n kannatuksen kasvun, mikä sitten tapahtuikin."
Tässäpä se fuusioituminen tapahtui. Vennamo laski väärin. Ne SMP:läiset jotka siirtyivät Demareihin veivät mennessään sen "kaunapolitiikan" Demareihin. Siitä lähtien Demareiden politiikka on ollut repivää ja Keskutakaunaista. Se yhteistyö joka toimi ennen tätä tapahtumaa loppui.
Kun muistaa sen mitä Keskusta ja Demarit sai aikan yhdessä suomen kehityksessä on harmi tällainen kaunaaminen. Yhteistyössä mahtaisi saada enemmän aikaan kuin tällaisella väkisin rakennetulla vastakkainasettelulla.
Mutta minkäs minä yhtenä pienenä ihmisenä tällaiselle voin. Jos voisin sopu tulisi tänä päivänä.
Yleensäkin politiikassa on vastakkaisia asioita joita eri puolueet ajavat. Miksi ne pitää viedä riidan asteelle? Jos jostakin asiasta on eri mieltä, ei se tarkoita että missään asiassa ei voisi sen vuoksi tehdä yhteisesti asioita. Tekee niitä asioita joissa on saavutettavissa kompromissi. Parempi laiha komromissi kuin lihava riita.
Tämä sama koskee myös Kokoomusta.
1950-luvun politiikan osalta olen pelkkä sivustaseuraaja. SMP:hen minulla ei ole koskaan ollut mitään kytköstä. Myönnän auliisti sen, että olin vielä 1970-luvullakin sen Vennamo-vastaisen propagandan yksi nenästä vedettävä. Vennamostahan yritettiin tehdä pelkkä populistinen pellepoliitikko, joka pyrki vain valtaan värikkäällä sanankäytöllään.
Todellisuus aukeni minulle tässä asiassa vasta paljon myöhemmin tutustuessani paremmin oman aikani historiaan. Vuoden 1970 ja 1972 vaalituloksia ei voi enää selittää millään huuhaatempulla. Oli nimittäin oikeasti olemassa se Vennamon peräänkuuluttama unohdettu kansa, joka protestoi vuosien 1968-1972 välillä voimakkaasti. Vaalitulokset kyllä pyrittiin kaikin keinoin mitätöimään Kekkosen johdolla. Rumimmat kirosanat pääsivät Kekkoselta vuoden 1970 vaalitulosiltana.
Maatalouslinjauksen muuttaminen on historiallinen tosiasia. Käy tutustumassa eduskunnan silloisiin pöytäkirjoihin ja Maalaisliiton omiin arkistotietoihin, jos et usko. Vennamon puoluehan rakentui pelkästään tämän muutoksen vastaiselle ajatukselle. Jo pelkästään alkuperäinen nimikin, Pientalonpoikien puolue, kertoo tästä. Eihän Vennamo olisi millään pelkän oman itsensä ympärille perustaa toimivaa puoluetta, ellei sillä olisi ollut luontaista kannatuspohjaa. Kun näkee vuosien 1968-1972 prostestiaallon suuruuden, voi ymmärtää, että tuo kannatuspohja olisi ollut melkoinen tekijä Suomessa, ellei Ruotsiin muutto olisi ollut niin valtaisaa.
1940- ja 50-luvun Maalaisliitossa asetelmat eivät suinkaan olleet selkeät. Puolueessa käytiin valtataistelua, jonka osapuolina olivat vasemmistolaismyönteinen K-linja, perinteinen alkiolainen ja arvokonservatiivinen Viljami Kalliokosken johtama linja sekä Veikko Vennamon pienviljelyvaltaisuutta korostava linja, joka ei suurta eroa alkiolaiseen porukkaan asiallisesti tehnyt. Vennamolla lienee varmasti ollut valtapyrkimyksiä, Kalliokoski taas ei ollut erityisen särmikäs poliitikko. Kekkosen vasemmistosuuntaus alkoi jo ennen sotia, koska hän älykkäänä miehenä osasi haistella tulevia valtakuvioita. Tämä suunnanmuutos ajoittuu noin vuoteen 1936, jolloin Kekkonen pyrki mieluusti unohtamaan taustansa Etsivän Keskuspoliisin kuulustelijana. Kekkosellahan ei itsellään ollut mitään talonpoikaistaustaa ja hänen puoluevalintasakin lienee pitkälle perustunut siihen, millä keinoin parhaiten pääsisi valtaan käsiksi. Kekkonen profiloitui nopeasti Keskustan vasemmistosiiven poliitikoksi. Koska tiedän, että tällainen puhe herättää helposti vastalauseita, kehotan jo tässä vaiheessa tutustumaan esim. Jukka Seppisen tänä vuonna julkaistuun Kekkos-historiikkiin.
Jaba-43 ehti tuossa vastakin sinulle muilta osin tavalla, johon minulla ei ole mitään huomautettavaa.
seuraavaan:
"Kun Vennamo otti esille käsitteen "talonpojan tappolinja" (tapa talonpoika päivässä)," onko tämä oma sulkeissa oleva tulkinta omasi vai Vennamon.
Joillakin on meinaan erillainen tulkinta tuosta ajasta---->
Suomea hallitsivat 1960-luvun lopulla pappa-Paasion ja Mauno Koiviston vasemmistohallitukset, joiden maaseutupoliittisen linjan kirjailija Arvo Salo pelkisti sanoihin "Tapa talonpoika päivässä."
Nykyään se taitaa vain olla "tapa kylä päivässä"
Vennamoa on moitittu minusta hieman kevein perustein leimaamalla hänet pelkäksi pelle-populistiksi.
Tosiasia kuitenkin on, ettei Vennamo ollut pelkkä sujuvasanainen, politikoiva populisti, vaan myös hyvin taitava visionääri ja strategi, joka osasi todella erinomaisella taidolla katsoa, mistä kannatus saadan ja millä keinoilla se sadaan.
Vennamo siis valitsi puolueensa kohderyhmän selkeästi rajaten ja kohdisti sanomansa vain tuolle äänestäjäjoukolle. Tämä jakoi voimakkaasti mielipiteitä niin, että kukaan ei suhtautunut Vennamoon välinpitämättömästi, vaan häntä joko ihailtiin suunnattomasti tai sitten inhottii ja jopa vihattiin.
Ihmisenä Vennamo oli erinomaisen mukava ja älykäs seuramies, joka tuli sujuvasti toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Tapasin Vennamon nimittäin joskus 60-luvun lopulla erään asiakkaani 50-vuotisvastaanotolla.
Vennamon persoonaa arvioitaessa on otettava huomioon myös se, että SMP:n menestys perustui paljolti Veikon omaan karismaan, joka ei enää siirtynyt Pekalle, kun puolue alkoi nopeasti kuihtua Veikon siirryttyä ikänsä vuoksi asioista sivuun.
Saattaa tuo sulkeissa oleva lausahdus olla Arvo Saloakin. Vennamo toi kuitenkin talonpojan tappolinja -ilmaisun politiikkaan tarkoittaen sillä Maalaisliiton suurtilallisia suosivaa tukipolitiikkaa ja sen seurauksia maaseudulle.
SDP:n hallituksissa oli aina mukana Keskustapuolue, minkä vuoksi maataloustuista pidettiin tiukasti kiinni. Tämä oli tulonjakopolitiikan aikaa. Mistään ei saneerattu rahaa pois, vaan kaikkeen mahdolliseen sitä lisättiin ja ongelmia hoidettiin devalvaatiolla.
Tämä on täysin mutu-tuntumaa, mutta kuvittelisin keskustan suuren kannatuken johtuvan siitä, että kepun kovan maatalousytimen lisäksi keskustalla on paljon sellaisia kannattajia, jotka eivät juurikaan politiikkaa seuraa eivätkä halua sitoutua puolueiden politikoitiin.
Nämä kokevat vasemmiston työväenliikkeeksi (mitä se onkin) ja poliittiseksi kannanotoksi työläisen puolesta työnantajaa vastaan. Kokoomus ilmeisessti koetaan "paremman väen" puolueeksi, johon ei niin ikään haluta samaistua, koska keskustaa äänestävät tavalliset ihmiset eivät asenteellaan hyväksy sitä, että joku "koettaa olla parempi kuin onkaan".
Jos tuo spekulointi pitää paikkansa, niin iso osa keskustan kannattajista ei itse asiassa kannata keskusta, vaan on valinnut sen vain siksi, että muissa puolueissa on sellaisia puutteita tai haittoja, mitä keskustassa ei ole.
Tässä mielessä keskustan kannatus olisi hyvin epävarmalla ja löyhällä pohjalla. Voisi kuviteölla, että keskustan kannatus laskisi hyvinkin herkästi, jos keskusta tekee poliittisia virheitä. Noin ei kuitenkan ole käynyt, koska tämä osa keskustan kannattajista ei ilmeisesti euraa lainkaan politiikkaa muuta kuin tv-uutisten tasolla ja ohittaa politiikan seuraamisen mm. sanomalehdistä kokonaan.
Jos yllä oleva mutu-päättelyni pitää paikkansa, niin sen perusteella sekä kokoomuksessa että demareissa olisi suhteellisesti enemmän ihmisiä, jotka seuraavat politiikkaa ja puolueiden toimintaa, ovat tietoisia politiikan kiistakysymyksistä ja ottavat myös keskusteluisa kantaa politiikkaan.
Tilanne saattaa toki vaihdella hyvinkin paljon eri osissa maata, sillä keskustalla lienee sellaisia alueita, joissa sen kannattajien suurin osa on hyvinkin valveutuneita, mutta silloin ehkä törmäämme tilanteeseen, jossa suuret kannatusprosentit lasketaan melko pienistä ihmisjoukoista
Saatat olla tässä ihan oikeilla jäljillä. Keskustan äänestämiselle ei maaseudulla ja Pohjois-Suomessa nykyisin ole sellaisia vaihtoehtoja, jotka koettaisiin tyydyttäviksi. SMP oli vielä 1970-luvun alussa todellinen vaihtoehto, mikä näkyy vuosien 1970 ja 1972 vaalituloksissa. Myös kommunistit ovat olleet jonkinlainen vaihtoehto pohjoisen teollisuuskaupungeissa (esim. Kemi ja Raahe) ja Lapissa. Kumpakaan vaihtoehtoa ei enääentisellä tavalla ole.
Poliitiikan tuntemus on kyllä paikka paikoin heikkoa. Kommnistit ja demarit on yleensä niputettu samaksi sosialismiin pyrkiväksi vasemmistoksi. Tämä on sikäli yllättävää, että kommunistien ja demarien suuri vastakkainasettelu ja keskinäinen vihamielisyys sotien jälkeen, ei olisi luullut keltään vähän vanhemmalta ihmiseltä jääneen huomaamatta. Ehkä tällaiset asiat eivät erityisemmin koskettaneet ihmisiä kaupunkien ulkopuolella. Demarit ja kommunistit taistelivat vallasta sekä ay- että politiikan tasolla ja Suomen onneksi demarit sen taiston voittivat.
Sinunkinkin kannattaisi ehkä vähän tutustua ay-liikkeen historiaan. Silloin tämä ero tulisi selkeästi esille. Esim. kommunistien johtamissa teollisuusliitoissa perseitä pantiin laittomasti sekä joskus laillisestikin penkkiin vähän väliä. Päivän tai muutaman tunnin korpilakkoja oli milloin minkäkin (teko)syyn nojalla. Korpilakkoilu on ollut nimenomaan kommunistinen perinne. Eli kyllä tämä AKT:n lakkopuuha on kovin pientä siihen verrattuna, millainen valmius kommunistiliitoilla oli aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia yhteiskunnalle. Jos meillä kommunistit olisivat saaneet vallan ay-liikkeessä, Suomi olisi ollut polvillaan jo ajat sitten.
Demarien käytännön läheinen revisionistinen politiikka on eronnut kommunistien vallankumoukseen tähtäävästä kuin yö päivästä. Ero on ihan yhtä suuri kuin esim. Mauno Koivistolla ja Taisto Sinisalolla. Itseäni on aina hämmentänyt se suuri tietämättömyys, mikä ihmisillä on näiden kahden Marxin perintöön kaukaisesti nojaavan suuntauksen välillä. Kuten on voitu nähdä, demarit ovat pitkin maailmaa hylänneet jo aikapäiviä sitten sosialismin tavoittelun ja ajaneet tilalle markkinatalouteen pohjatuvaa hyvinvointimallia, jossa julkisen vallan rooli on suhteellisen merkittävä.
Keskustan kannatus ei ole ihan löyhällä pohjalla niin kauan, kun aluepoliittinen edunvalvontamielikuva pysyy vallitsevana. Keskusta on vaihtoehtojen puutteessa pystynyt monopolisoimaan kaikki hajallaan -mallin kannattajien äänet. Kun keskustelee syrjä-Suomen ihmisten kanssa, he edelleen puhuvat Helsingin herroista ja siitä, kuinka syrjäseudut unohdetaan rahoja jaettaessa. Tällaiset mielikuvat ja oman asuinalueen puolustaminen ovat aika vankka pohja kannatukselle.
Pidä koko Suomi asuttuna -liikkeen sanoma alkaa vähitellen rapautua. Sille käy niin tosiasioiden edessä. Suomi ei voi pitkän päälle tuhlata resurssejaan taloudellisesti kannattamattomalla tavalla. Tämä johtaa taas jonkun Sailaan kertomaan sen meille ja sitten alkaa hirveä älämölö siitä, kuinka etelän herrat haluavat kaataa maaseudun viimeistä mummonmökkiä myöten. Tämä ruokkii vastakkaisasettelua ja vankistaa Keskustan kannatusta siellä, missä se on nytkin suurin. Niin kauan kuin ihmisten mielissä on mahdollisuuksien sijasta päällimmäisenä uhat ja pelot, tlanne ei muutu. Mutta poliittinen vääntö tästä jossain vaiheessa tulee. Juuri tämän vuoksi näen itse kuitenkin rintamien asettuvan niin, että toisella puolella on Kokoomus ja SDP (sinipuna) ja toisella Keskusta ja Vasemmistoliitto (Kurjalisto). On siis niitä, jotka näkevät muutokset mahdollisuutena ratkaista ongelmia ja niitä, jotka vastustavat kynsin hampain kaikkia muutoksia. Demarien osalta on vielä vähän avoinna se, kumpaan leiriin he lopulta menevät. Millaiseksi jako lipposlaisiin ja tuomiojalaisiin jatkossa muodostuu.
Suomi saadaan pidettyä kauttaaltaan elinvoimaisena vain jos aluepolitiikkaan tehdään selkeä muutos.
Kepun ajama vastikkeeton tukipolitiikka johtaa väistämättä katastrofiin. Kasvukeskusten edelleenkehittymisen varmistamiseen täytyy panostaa selvästi nykyistä enemmän, ja poistaa älytön verovarojen siirtely maaseudulle.
Maaseutu voi kehittyä omilla edellytyksillään esim. puutuoteteollisuuden jalostusastetta nostamalla. Järkeviä hankkeita pitää tukea, ei jakaa rahaa vain koska asioita ei ole hoidettu ja kunnat on rahapulassa
On käsittämätöntä kuinka ajamme tuhansia rekkakuormia päivässä raakalankkua maailmalle huonekaluteollisuuden jalostettavaksi. Miksi sitä työtä ei tehdä täällä sahojen vieressä?
Erkon lohkaisu Vanhasesta kuvaa hyvin tätä tilannetta, ei haluta tehdä positiivisia ratkaisuja vaan tuodaan esiin ongelmia ja vaaditaan niiden ratkaisemista yhteiskunnan varoin
Älytöntä älyttömyyttä helsinkiläiseltä kävelevältä katastrofilta.
Oikeaa koklipittelyä, jolla ei onneksi ole mitään jalansijaa Suomen poliittisessa kentässä.
Yksikään poliittinen puolue ei allekirjoita esittämiäsi älyttömyyksiä.
Sitä se poliittinen kierosilmäisyys teettää.
Sano yksikin perustelu, miksei puunjalostaminen esim. huonekaluiksi maaseudulla olisi harkitsemisen arvoinen idea?? Vai luitko edes edellistä viestiä?
monenlaisia "projekteja" suunnittelee, aivan turhaan, kun pitäisi vain alentaa yrittämisen kynnystä.
Vanha Kiinalainen ajattelija oli oivaltanut sellaisenkin idean että, jos ihminen oppisi kävelemään käsillään, niin siitä syntyisi ajan mittaan huomattavia säästöjä, kun ei tarvitsisi ostaa kenkiä!
Erinomaisesti toit esiin vasemmiston sisäisen valtataistelun nimenomaan ay-liikkeessä. Olen sen verran vanha gube, vaikka nimierkkini onkin jäbä, että muistan vielä mainiosti 50-luvun lopulta pitkälle 70-luvulle jatkuneen lakkoaallon, kansaa repineen yleislakonkin.
En muista tarkasti enää, mutta joku lienee tutkinut kuinka moni tuonaikainen lakko itse asiassa kohdistui työehtojen ja työntekijöitten etujen vuoksi taisteluna suotraan työnantajaa kohtaan ja kuinka moni lakko oli etupäässä ay-reviirien taistelua tilanteissa, joissa oli tulossa jonkin liiton vaalit ja liiton elimisä oli katkolla kumpi saa enemmistön SKDL vai SDP.
Alalyysisi politiikan polarisoitumisesta toisaalta kokoomus-SDP ja toisaalta keskusta-Vasemmistoliitto -asetelmaan on minulle kyllä hieman vieras.
Demareissa on minun mielestäni aika vahva sosialistisesti ja vasemmistolaisesti aatteellinen joukko, joka vierastaa sinipunaa ja suosii punamultaa. Vastaavasti keskustassa on paljon sellaisia, jotka katsovat punamullan porvarihallitusta paremmaksi vaihtoehdoksi, mutta hylkivät ajatusta liittoutua palkästään korpikommunistien kanssa.
Demareissa näkyy minustakin selvästi jako lipposlaisiin ja tuomiojalaisiin. Keskustassa ei vastaavaa jakoa juuri ole, tai minä en ainakaan sitä huomaa, koska se neljännes keskustalaisista, joka n. vuoden takaisten tutkimusten mukaan kannattaa porvariyhteistyötä on kovasti hiljainen vähemmistö kepun sisällä ainakin täsä tilanteessa.
Kepun johto ja sanomalehdet ovat aina liputtaneet ainoastaan punamultavaihtoehtoa. Se lienee joku kekkoslainen perinne, josta konservatiiviset keskustalaiset eivät osaa luopua vaikka mikä olisi.
Paljon olisi saavutettavissa jalostusastetta nostamalla siellä, missä raaka-ainekin on lähellä.
Paljon olisi saavutettavissa myös sillä, että yritys- ja verolainsäädäntö lakattaisi laatimasta pelkästään suuryritysten ehdoilla ja edes joskus katsottaisi, millä edellytyksillä pienyrittäjyys lähtisi kasvamaan keskisuureksi yrittäjyydeksi ja siitä suuryrityksiksi.
Vanhasella ei ole visiota siitä, millaisen Suomen hänen hallituksena haluaisi rakentaa. Tästä syystä keskustan politiikallakaan ei ole mitään selkeää linjaa. Kun johtoajatus puuttuun iin sitten mennään päivästä toiseen demareiden kanssa demareiden pillin mukaan vaalien hieman sitä, että omatkin äänestäjät jotain saisivat.
Puolitoista vuotta Vanhasta on osoittanut, ettei Vanhasesta ole johtajaksi.
erwrtyuio
MTK:n poliittinen siipi, suurmaanomistajien etuja röyhkeästi ajava maalaisliitto kepu ostaa kannatuksensa jakamalla valtion rahaa tuhansin tukaismuodoin kepualueille kaikin mahdollisin ja mielikuvituksen jo ylittävinkin keinoin.
Yhtälö on selkeä:
1. Kepu jakaa valtion ja kuluttajien rahaa näivettyviin maakuntiin
2. kepu saa vastikkeena takaisin ääinä vaaleissa.
3. Ikävää tässä ikiliikkujassa on se, että veronmaksajat ja elinkelpoiset yritykset joutuvat maksamaan tämän -kin- vaalirahoitusautomaatin.
Näin agraarien kepusta emme pääse eroon, ennenkuin katkaisemme tukaiskierron, joka muuttuu poliittiseksi kannatukseksi.