Aina on ollut jotain ja sitä jotain olevaa voi järjestää eli luoda olento, joka on saavuttanut täydellisyyden.
Jo Aristoteles käytti entele´kheia -käsitettä, jolla hän tarkoitti sitä aktiivista prinsiippiä, jonka vaikutuksesta aine saa tietyn muodon ja joka ohjaa olion kehitystä täydellisyyttä kohti. Sitä on sanottu myös elimistön kehitystä ohjaavaksi voimaksi (H. Driesch) ja täydellistymisaktiksi. Olioihin kuten koko olemassaoloon sisältyy tämän ajattelutavan mukaan tekijä, joka tähtää täydellisyyteen.
Mistä tällainen piirre ja voima voisi olla peräisin? Vastaukseksi ei riitä, että Jumala on luonut sen, sillä Hän itsessään, jos Hän on olemassa, on suurin todiste entelekian vaikutuksesta. Hänen syntymiseensä on täytynyt vaikuttaa sama voima, jonka olemassaoloa selitetään Hänellä itsellään, jos sanotaan Hänen luoneen täydellisyyteen tähtäävän piirteen olemassaoloon. Entelekia on siis syy Jumalan olemassaoloon, jos Hän on olemassa. Olemassaolo ei liioin itsessään voi olla Jumala, mutta olemassaolossa on voinut kehittyä olento, joka on saavuttanut sen täydellisyyden, johon entelekia tähtää. Tämä sillä edellytyksellä, että olemassaoloon sisältyvä entelekia on päässyt päämääräänsä eli täydellisyyteen. Tämä tuntuu varmalta sillä perusteella, että aikarajoituksia ei ikuisessa olemassaolossa ole. Ikuisuutta on kutsuttu myös yhdeksi ajan ulottuvaisuudeksi.
Koska olemassaolo itsessään ei voi olla jumaluutta, ei ole perusteita uskoa persoonattomaan Jumalaan. Jumaluus on jotain, joka on syntynyt, jos on syntynyt, olemassaoloon entelekian vaikutuksesta. Ihmisen olemassaolon päämääränä ei liioin voi olla se - kuten buddhalaisuudessa ajatellaan - että me sulautuisimme takaisin alkuumme, nirvanaan eli sammumiseen sen jälkeen, kun olemme vapautuneet jälleensyntymisten kiertokulusta. Entelekia toimii yksilöllisen kehittymisen suuntaan eikä sen hävittämiseen. Yksilöllisyys on jotain, johon entelekia tähtää.
Termodynamiikan (fysiikan ja kemian ala, joka tutkii luonnonilmiöitä tarkastelemalla niihin liittyviä energiamuutoksia) yksi perussuureista on entropia. Sitä voidaan pitää järjestelmässä vallitsevan epäjärjestyksen mittana. Entropian kasvaminen merkitsee epäjärjestyksen kasvamista ja järjestyksen vähenemistä.
Kybernetiikassa ja matematiikassa käytetään entropiaan liittyvää käsitettä negentropia. Tämä tarkoittaa elävässä luonnossa tavattavaa ilmiötä, jossa entropia pienenee eli järjestelmän järjestys lisääntyy. Näin tapahtuu, kun esimerkiksi kromosomeihin tallentunut informaatio tuo negatiivista entropiaa eli negentropiaa elävään olentoon. Jos negentropiaan lisättään täydellisyyteen tähtäävä ominaisuus, voitaneen puhua entelekiasta. Negentropiaa voitaisiin pitää myös entelekian edellytyksenä.
Jo Aristoteles käytti entele´kheia -käsitettä, jolla hän tarkoitti sitä aktiivista prinsiippiä, jonka vaikutuksesta aine saa tietyn muodon ja joka ohjaa olion kehitystä täydellisyyttä kohti. Sitä on sanottu myös elimistön kehitystä ohjaavaksi voimaksi (H. Driesch) ja täydellistymisaktiksi. Olioihin kuten koko olemassaoloon sisältyy tämän ajattelutavan mukaan tekijä, joka tähtää täydellisyyteen.
Mistä tällainen piirre ja voima voisi olla peräisin? Vastaukseksi ei riitä, että Jumala on luonut sen, sillä Hän itsessään, jos Hän on olemassa, on suurin todiste entelekian vaikutuksesta. Hänen syntymiseensä on täytynyt vaikuttaa sama voima, jonka olemassaoloa selitetään Hänellä itsellään, jos sanotaan Hänen luoneen täydellisyyteen tähtäävän piirteen olemassaoloon. Entelekia on siis syy Jumalan olemassaoloon, jos Hän on olemassa. Olemassaolo ei liioin itsessään voi olla Jumala, mutta olemassaolossa on voinut kehittyä olento, joka on saavuttanut sen täydellisyyden, johon entelekia tähtää. Tämä sillä edellytyksellä, että olemassaoloon sisältyvä entelekia on päässyt päämääräänsä eli täydellisyyteen. Tämä tuntuu varmalta sillä perusteella, että aikarajoituksia ei ikuisessa olemassaolossa ole. Ikuisuutta on kutsuttu myös yhdeksi ajan ulottuvaisuudeksi.
Koska olemassaolo itsessään ei voi olla jumaluutta, ei ole perusteita uskoa persoonattomaan Jumalaan. Jumaluus on jotain, joka on syntynyt, jos on syntynyt, olemassaoloon entelekian vaikutuksesta. Ihmisen olemassaolon päämääränä ei liioin voi olla se - kuten buddhalaisuudessa ajatellaan - että me sulautuisimme takaisin alkuumme, nirvanaan eli sammumiseen sen jälkeen, kun olemme vapautuneet jälleensyntymisten kiertokulusta. Entelekia toimii yksilöllisen kehittymisen suuntaan eikä sen hävittämiseen. Yksilöllisyys on jotain, johon entelekia tähtää.
Termodynamiikan (fysiikan ja kemian ala, joka tutkii luonnonilmiöitä tarkastelemalla niihin liittyviä energiamuutoksia) yksi perussuureista on entropia. Sitä voidaan pitää järjestelmässä vallitsevan epäjärjestyksen mittana. Entropian kasvaminen merkitsee epäjärjestyksen kasvamista ja järjestyksen vähenemistä.
Kybernetiikassa ja matematiikassa käytetään entropiaan liittyvää käsitettä negentropia. Tämä tarkoittaa elävässä luonnossa tavattavaa ilmiötä, jossa entropia pienenee eli järjestelmän järjestys lisääntyy. Näin tapahtuu, kun esimerkiksi kromosomeihin tallentunut informaatio tuo negatiivista entropiaa eli negentropiaa elävään olentoon. Jos negentropiaan lisättään täydellisyyteen tähtäävä ominaisuus, voitaneen puhua entelekiasta. Negentropiaa voitaisiin pitää myös entelekian edellytyksenä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ihminen on jotain kummallista luonnossa, jos huomaamme, ettei ole itsestään selvää, että ihminen ihmettelee olemassaoloaan ja kyselee sen tarkoitusta. Olennaisimmat ihmistä koskevat kysymykset ovat: ” M i t ä i h m i n e n o n ? Mikä on ihmisen olemus, ihmisen idea?” (Erik Ahlman ”Ihmisen probleemi”, WSOY 1953, s.8) Ahlman jatkaa: ”Meidän tulee olla selvillä siitä, ettei lopullista ja täydellistä, tyhjentävää vastausta sellaiseen kysymykseen, kuin m i t ä i h m i n e n o n, milloinkaan voida antaa. Ihmisen olemus – niin kuin jokainen olemus – on käsitykseni mukaan tietty olevaisen l a a t u ; ja laatua, varsinkaan sellaista, mistä tässä on puhe, ei koskaan voida adekvaatilla tavalla tyhjentävästi ilmaista.”
Mitä sitten olisi pidettävä adekvaattina eli täysin oikeana käsityksenä ihmisen olemuksesta? Ahlmanin näkemys tuntuu varsin pessimistiseltä. Tuttu hokema saattaa tässäkin pitää paikkansa: ”Ei pidä koskaan sanoa: ei koskaan”. Varmaan onkin niin, ettei ihminen omin keinoin pysty ratkaisemaan olemuksensa perimmäisiä kysymyksiä, mutta jo entelekian tarkastelu voi antaa tästä viitteitä. Lisäksi on otettava huomioon se mahdollisuus, että aidot pyhät kirjoitukset, jotka perustuvat Jumalalta saatuihin ilmoituksiin, ovat antaneet tietoa ihmisen olemuksesta. Tällainen tarkastelutapa vaatii hiukan uskoa ja avoimuutta.
Entelekian ja negentropian ilmeneminen ovat saaneet aikaan yhä kehittyneempiä elämän muotoja. Darvinismi selittää tämän ilmiön luonnollisen valinnan tulokseksi. Sen mukaan säälimätön luonnonvalinta suosii edullisten elämänmuotojen säilymistä. Sen on kuitenkin vaikea selittää sitä, mikä saa aikaan kuolleessa luonnossa pyrkimyksen luoda järjestystä yhä monimutkaisempina rakenteina. Ei ole mahdotonta entelekian kannalta ajatella, ettei ihminen ole täydellisin elävän luonnon muoto. Darvinismi on ymmärretty oppina, joka panee Jumalan viralta kaiken luojana, mutta ottaako se huomioon, että Jumala on voinut syntyä juuri sen esittämän teorian mukaisesti, kunhan ajatellaan kehityksen päämäärää entelekian kannalta? Aikaa entelekian toteutumiseen ikuisessa olemassaolossa on ollut!
Ihminen osaa pelätä kuolemaa ja tietää joskus kuolevansa, vaikka ei olisikaan välittömässä hengenvaarassa. Eläin ei liioin tunne syyllisyyttä samoin kuin ihminen. Eläin ei tiedä kuolevansa, vaikka vaistonvaraisesti koettaakin varjeltua kuolemalta. Ihmisellä on tarve löytää kuolemattomuus. Olisiko mahdotonta, että siinä olisi onnistuttukin joskus ennen meitä? Kun verrataan ihmiskunnan ikää maailmankaikkeuden ikään - jos edes iästä voidaan puhua - niin syntyy ajatus, että emme tiedä muiden itsestään tietoisten olentojen kehitysvaihetta. Hyvinkin voi olla, että muilla planeetoilla muissa aurinkokunnissa ja muissa galakseissa ollaan jo paljon pidemmällä. Voi olla niinkin, että meidän ulottuvaisuuksistamme kehittyneen tai kadonneen maailman asukkaat ovat ratkaisseet kuolemattomuuden arvoituksen, koskapa se meitä askarruttaa. Tuo maailma olisi se, mitä me sanoisimme taivaaksi.
Jos ajattelemme maapallon ihmisten teknologian kehittymistä viimeisten sadan vuoden aikana, niin ei liene vaikea kuvitella, mihin jossain muualla on jo voitu päästä muutama tuhat vuotta meitä kehittyneemmissä sivilisaatioissa. Helsingin Sanomissa 6.1.2000 olleessa artikkelissa mainittiin Yrjö Karilaan ”Pikku Jättiläisen” mainitsevan uljaasti 1930-luvulla vuosisadan alkupuolen ihmeinä seuraavat: radio, Panaman kanava, ilmalaiva, lentokone, radium, elokuva, suuri valtamerilaiva. Lehti mainitsee edelleen, että 1900-luvun jälkipuolisko teki tuloaan vielä ihmeellisempänä: televisio, atomipommi, transistori, tietokone, ydinvoimala, laser, hologrammi, optinen kuitu, e-pilleri, satelliitit, sydämensiirto, Saturnus-5 -kantoraketti, kuumatkat, mannertenväliset ohjukset, Hubble-kaukoputki, geenisiirrot, internet ja kloonaus. – Viimemainittu alkaa jo lähetä kuolemattomuuden saavuttamista, kunhan kloonaus toteutetaan entropiasta vapaalla aineella, joka pystyy säilyttämään entelekian saavutukset.
Jos on niin, että kuolemattomuuden toteutuminen on jo olemassaolossa ratkaistu, voi kysyä, miten sellaiset olennot haluavat toimia. On hyvin mahdollista, että he haluavat luoda oman kuvansa kaltaisia olentoja eli lisätä olemassaoloon iloa hyvän toteuttamisen kautta. Jumalia ihmisestä katsoen olisi tämän ajattelutavan mukaan useita, mutta silti meille maan asukkaille voi olla vain yksi taivaallinen Isä, jolla tässä maailmassamme on oma tarkoituksensa ja jota meidän tulee etsiä.
Olemme - ehkä - ainoa kädellinen nisäkäs jolla on mielikuvitus ja kyky tarkastella itseään. Luulemme myös omia kuvitelmiamme tosiksi, muu eläinkunta ottanee huomioon vain ne olosuhteet joissa elää eikä kuvittele siihen omia lisäyksiä, mutta jos kuvittelisi, niin roomalaisia lainaten, härkäkin uskoisi että jumala on härkä.
Luonto tuottaa kuhunkin olosuhteeseen sopivia hengissä säilyviä, ei ole mitään "täydellistä", kunkin olosuhteen paras onkin huonoin kun olosuhteet äkkiä muuttuvat, mitä luonnossa tapahtuu koko ajan. Voi tulla vaikka meteoriitti jolloin suurin ja komeinkin laji kuolee ja pienet nisäkkäät jäävät kehittyäkseen itsestään suuria kuvitteleviksi ihmisiksi. Emme tiedä kuka viimeksi nauraa, emmekä miksi.
"Eläin ei liioin tunne syyllisyyttä samoin kuin ihminen". En olisi tuosta ihan varma, mutta jos se ei tunne sen parempi, ei eläin moisesta hyötyisi .
Luonnossa ei ole tietoisia tavoitteita eikä pyrkimyksiä, paremmin sopeutuneet vain saavat enimmät jälkeläiset. katastrofien jälkeen ne jotka ovat hengissä ja edes jotenkin pärjäävät uusissa olosuhteissa.
Elämä on rakennettu kuoleman varaan, näin joskus joihinkin olosuhteisiin syntynyt ja kehittynyt elämä ei jää tukkimaan tietä uudelta ja erilaiselta. En myös jaksa ymmärtää miksi jotkut pitävät kuolemaa pahana ? Kuolema ei ole ongelma, vaan ongelmien ratkaisu, siksi se on solutasossa ja ollut alusta asti, ei mielikuvituksessa jonne kukin voi rakentaa uskon joulupukkiin tai omaan kuolemattomuuteen, valitsemansa teologisen opin kautta vahingoittamatta sillä itseään tai muita. Saa leikkiä kunnes kuolema korjaa. Ilman kuolemaa ei meitäkään olisi, vaan maapallo olisi mikrobien.
Näin fundeerauksen jälkeen pääsit 1800- luvulla kehitettyyn mormonismiin "Jumalia ihmisestä katsoen olisi tämän ajattelutavan mukaan useita, mutta silti meille maan asukkaille voi olla vain yksi taivaallinen Isä, jolla tässä maailmassamme on oma tarkoituksensa ja jota meidän tulee etsiä. "
Miksi et heti kirjoita vain :mormoniuskonto on totta, on monia jumalia joista saamme palvoa vain elohimia, joka asuu Kolobin tienoilla perheineen ja parhaamme tehtyämme, kymmenykset maksettuamme, oikeat seremoniat suoritettuamme meistä mormoneista tulee jumalia, siis jos nisäkkäinä olemme siittäjiä emmekä synnyttäjiä, jota pidämme vähäpätöisempänä toimintana. Olemme sillä tavoin älyllisesti analysoineet oman suvullisen lisääntymisemme teologisjumalallisen merkityksen . M.O.T, ei, ei vaan: amen .
kuolema luo epätäydellisyyttä... Kyllä taas vitaisee läheltä.
Hyvää tätä vuotta!
Kuolema ei mitään luo, mutta antaa elämälle tilaa, muuten elävä tukahtuisi itseensä.
Hyvää jatkoa tälle vuodelle !
Olipa typeryyden tiivistymä tuo sinun viimeisen kappaleen aivopierusi.
Esität tiedemiestä, mutta kuitenkin valikoivasti: asioista on puhuttava asioina, mutta mormonismiä voi vähätellen nälviä perehtymättä aiheeseen sen paremmin.
Mormonioppi Kolobin tienoilla henkilapsia siittävine luulihaklönttijumalineen ei ole "vastustajien" vaan Smithin keksintö. Mikä siinä sinnulle on niin kiusallista?
en esitä tiedemiestä, mutta viimeisessä kappaleessa tekemäni asiavirheet voit luetteloida omassa vastauksessasi.
Tapanin viimeisen kappaleen tiivistys oli tämä: "Jos on niin, että kuolemattomuuden toteutuminen on jo olemassaolossa ratkaistu, voi kysyä, miten sellaiset olennot haluavat toimia. On hyvin mahdollista, että he haluavat luoda oman kuvansa kaltaisia olentoja eli lisätä olemassaoloon iloa hyvän toteuttamisen kautta. Jumalia ihmisestä katsoen olisi tämän ajattelutavan mukaan useita, mutta silti meille maan asukkaille voi olla vain yksi taivaallinen Isä, jolla tässä maailmassamme on oma tarkoituksensa ja jota meidän tulee etsiä."
Isä on elohim, joka asuu Kolobin tienoilla, eikö vain?
Olen täällä mormoneiksi tunnustautuneiden toimesta oppinut, että naiset eivät yksin pääse kovin pitkälle vaan tarvitaan aviomies, jotta nainenkin voi päästä uskonne lupaamaan korotukseen, mutta ei käsittääkseni yhtä korkealle kuin mies. Jotta mieskään päsee yhtään mihinkään tuonpuoleisessa, hänen pitää olla mormoni, maksaa kymmenykset, suorittaa uskontonne vaatimat muut menot ja ylipäänsä "tehdä parhaansa". Missä erehdyn?
Lajina lisäännymme suvullisesti, se ei kuitenkaan tarkoita sukupuolten eriarvoa , joka on kulttuurien luoma ajatus ja yhteiskuntamalli myöhäinen mutta yhä vallitseva . Jos tarkottaisi, silloin miesten pitäisi olla vähempiarvoisia, emmehän me, vaan naiset synnyttävät, ovat hengenvaarassa yhä joka kerta kun synnyttävät, hoitavat yhä pääosin pienet lapset ja myös jättävät enemmän ja tärkeämpää perintöainesta lapsille kuin miehet. Mm mitokondriot jotka mahdollistavat elämisen yleensäkin . Mies saa niitä äidiltään riitävästi jotta pysyy itse hengissä mutta ei niin paljon että pystyisi siirtämään lapsille Tavallaan olemme naisten elättejä kohdusta hautaan.
Anna olla.
Annan olla, kunhan lakkaat valehtelemasta, että Smithin opetukset olisivat "vastustajien" keksimiä.
Mitä käsityksesi mukaan vaaditaan naiselta enemmän, kuin mielheltä, kun sanot: naiset eivät yksin pääse kovin pitkälle, vaan tarvitaan aviomies, jotta nainenkin voi päästä uskonne lupaamaan korotukseen, mutta ei käsittääkseni yhtä korkealle kuin mies.
Pääseekö mies siis yksin korkeammalle, kuin nainen yksin? Mikä saa sinut käsittämään, että mies pääsisi korkeammalle, kuin nianen, ihan noin yleisesti ottaen?
Voitko todistaa ja selventää seuraavaa: Jotta mieskään päsee yhtään mihinkään tuonpuoleisessa, hänen pitää....
Haiskahtaa perusolettamuksen virheeltä.
Eli molempien pitää olla naimisissa? Molemmat voivat päästä yhtä korkealle , molemmista voi tulla jumalia ?
Aivan oikein. Vain mies ja nainen yhdessä voivat tulla sellaisiksi kuin Jumala, taivaallinen Isämme. Sitä tilaa sanotaan korotukseksi. Siihen kuuluu mm.henkilasten saaminen.
Eli teillä tulee vain pariskunnista tai haaremikunnista jumalia, muissa uskonnoissa ei kenestäkään.
Miksi naiminen on niin tärkeää ja mitä Paavalille tapahtuu hän kun erehtyi opettamaan että on parempi ettei nai ollenkaan? Alkoiko kristinuskon luopumus hänestä vai Jeesuksesta, kumpikaan ei näet opettanut mitään niistä mitä Smith ?
Paavali saattoi tarkoittaa, että tulee vainoja, jolloin on parempi, ettei ole perhettä.
Jumalan tarkoitus on, että lisäänymme. Fyysisen ruumiin saaminen on välttämätöntä, jotta voimme kehittyä. "Tämä on minun työni ja kirkkauteni: ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän aikaansaaminen." Iankaikkinen elämä on enemmän kuin kuolemattomuus. Se on sellaista elämää, jota Jumala elää.
"Paavali saattoi tarkoittaa, että tulee vainoja, jolloin on parempi, ettei ole perhettä." Ihanko totta? Kyllä hänellä on yleiset ohjeet kristityille tuosta asiasta ellei ole koko luku on tarjoitettu vain vainojen ajaksi mitä se selvästu ei ole: "Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä;
2 mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä" .
Jokaisella eliölajilla on tarkoitus lisääntyä ja säilyä, mutta ei sentään kuoltuaan, se on mormnismi oma keksintö naidaan ja lisäännytään ikuisesti.
Emme tiedä onko jumalaa ja jos on, millaista "elämää" hän siinä tapauksessa elää. En kuvaisi jumalaa oman ihmismittani mukaan, jos hän on olemassa ja niihin sopii, olemme pulassa.
IHMISEN IDENTITEETTI PYHIEN KIRJOITUSTEN MUKAAN
Pyhiin kirjoituksiin sisältyy siellä täällä viitteitä siitä, mikä ihminen on: ”Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä.” (Jes. 2:7) Keskeinen kuvaus ihmisen identiteetistä sisältyy jo luomiskertomukseen: ”Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.” (Moos. 2:7) Vanhassa käännöksessä sanotaan, että ihmisestä tuli elävä sielu.
Ennen maan päälle syntymistä ihminen oli luotu Raamatun mukaan Hänen lapsekseen. ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1. Moos. 27) Kaikki muukin luotiin Raamatun mukaan ensin hengellisesti ja vasta sitten toteutettiin fyysinen olemassaolo. 1. Mooseksen kirjan 1. luku koskee hengellistä luomista ja 2. luku fyysistä luomista. Kun ihminen muovattiin maan tomusta, voi hyvin ymmärtää tämän tarkoittavan sitä, että ihmisen ruumis muokattiin maan eläimiä hyödyntäen eli siten kuin darvinismissakin kuvataan. Jotkut tulkitsevat, että 1. ja 2. luku olisivat kaksi eri luomiskertomusta samasta tapahtumasta, mutta miksi ne on silti liitetty toisiaan seuraaviksi? Ne esitetään Raamatussa eri asioita koskevina. Vasta sitten, kun maasta ”kumpusi vettä” alkoi maa viheriöidä.
Ihmisen alkuperä on Raamatun mukaan Jumalan kuvan mukaan tehty henki. Meillä on aikaisempi olemassaolo taivaassa Jumalallisten vanhempiemme henkilapsina. Hebr. 12:9 sanoo tästä: ”Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet vastustaa. Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua taivaallisen Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän.” Jer. 1:4-5 toteaa: ”Minulle tuli tämä Herran sana: - Jo ennen kuin sinut äidin kohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi.” Tämä kohta osoittaa, että Jeremia oli ennen maanpäällistä syntymäänsä taivaassa henkiolentona, jollaisena hänet jo kutsuttiin profeetan tehtävään. Saarnaaja 12:7 sanoo: ”Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.”
Raamatun mukaan ihmisen identiteetti eli samuus ei synny pelkästään mentaalisista ilmiöistä. Emme voi muistaa aikaisempaa olemassaoloamme taivaassa, mutta kuitenkin olemme pohjimmaltamme juuri sitä. Erik Ahlmanin filosofiassa on keskeisenä varsinaisen minän käsite, jolle on olemassa toisiakin nimityksiä: ”todellinen minä l. minuus”, ”syvempi t. syvin minuus”, minuuden ydin”. Saatetaan käyttää myös termiä ”itseys” ja ilmeisesti myös sanoja ”persoona” ja ”persoonallisuus” käytetään samassa merkityksessä. (”Ihmisen probleemi” s. 95) Ahlman ei esitä mitään varmaa mielipidettä siitä, mistä varsinainen minä on peräisin, mutta hän viittaa sielunvaelluksen mahdollisuuteen yhtenä selityksenä. Sen mukaan: ”Ihmisyksilö on aikaisemman kehityksensä, varsinkin aikaisempien ruumiillistumiensa aikana saamiensa kokemusten perusteella hankkinut itselleen tietoa, useimmiten vain vaistomaista tietoa siitä, mitä eetillinen laatu vaikuttaa. Hän tietää, että sillä on ratkaiseva merkitys hänen kohtalolleen, sillä hänen eetillinen laatunsa on hänen minuutensa ydin, joka salaperäisellä tavalla vaikuttaa hänen kohtaloonsa.” (”Ihmisen probleemi” s.134)
Mitään erityistä ilmoitusta ei ole annettu sielunvaelluksesta ja jälleensyntymisistä. Se kuitenkin on ilmoitettu pyhissä kirjoituksissa, että ihmisen henki on lähtenyt Jumalan luota.
Ihmisen fyysisen muodon kehitysvaiheita voidaan seurata eläinkunnan muodoista. Liekö tämä syynä hindulaisuuden peruskäsitykseen sielunvaelluksesta. Joka tapauksessa on vaikea selittää kaikkia ihmisessä tavattavia piirteitä olettamatta ihmisen aikaisempaa olemassaoloa. Ihmisessä on jotain sellaista, joka antaa syyn etsiä hänen identiteettiään muusta kuin maallisesta olemassaolosta. Sieluvaellusta ei kuitenkaan ole välttämätöntä olettaa
I
Jatkoa:
Ihmisen identiteetille on Raamatun mukaan ominaista, että hän on henki. Sielu on ruumiin ja hengen yhteistulos. Kun ihminen kuolee, lakkaa hänen sielullinen olemassaolonsa, mutta ”henki palaa Jumalan tykö, joka on sen antanutkin.” Henkenä ihminen odottaa Raamatun mukaan ylösnousemusta eli hengen ja ruumiin erottamatonta eli kuolematonta yhdistymistä. Tällöin ihmisestä tulee kuolematon sielu. Tämän olennon täytyy koostua hienommista aineksista, kuin ajallisuudessa saatu ruumis, jos se on kuolematon.
Filosofit, teologit ja muut puhuvat useimmiten erikseen hengestä, sielusta ja ruumiista. Tästä aiheutuu mielestäni paljon hämäryyttä. Puhutaan esimerkiksi ihmisen kuolemattomasta sielusta. Kun ihminen kuolee, loppuu hänen sielullinen elämänsä, mutta hän elää pyhien kirjoitusten mukaan henkimaailmassa henkenä. Kuolematon sielu ihmisestä tulee vasta ylösnousemuksessa, kun hän saa kuolemattoman ruumiin.
Filosofi saattaa sanoa, että ihminen ei ole ollut aikaisemmin olemassa, koska hän ei muista siitä mitään. Tähän olettamukseen joudutaan, jos korostetaan mentaalisten ominaisuuksien samaisuutta identiteetin ehtona. Ahlman toteaa, ettei varsinainen minä voi olla subjekti, mutta se voi kuitenkin olla objekti, josta tullaan tietoiseksi.(”Ihmisen probleemi s. 104) Olisiko niin, että varsinainen minä on se henki, jonka saimme syntyessämme taivaallisen Isämme henkilapseksi? Kehittymisemme vuoksi olemme unohtaneet aikaisemman olemassaolomme. Tämän ajattelutavan mukaan on ihmisen identiteettiä etsittäessä mentävä mentaalisten ominaisuuksien taustaan ja hengen todellisuuteen. Mentaalinen todellisuus ei ole ainoa todellisuuden muoto. Muistamattomuus ei merkitse sitä, ettei muistettavaa voisi olla, vaikka sitä ei voisi mieleen palauttaakaan.
Ihmisen eettinen taju on hyvin erikoinen ilmiö olemassaolossa. Olisiko sillä yhteyttä entelekiaan siten, että se olisi vaistonomainen suunnannäyttäjä, jotta voisimme toteuttaa meihin sisältyvän mahdollisuuden täydellisyyteen? Eettisen tajumme vaikutuksesta tunnemme esim. niin, että epäitsekäs teko on arvokkaampi kuin hyötyyn tähtäävä. Voimme esimerkiksi tajuta, että ateisti, joka toimii lähimmäisensä parhaaksi epäitsekkäästi, toimii eettisesti arvokkaammin kuin kristitty, jonka mielessä teon motiivina päilyy palkkio taivaassa. Hyvän työn seuraukset voivat olla aivan samat, mutta kuitenkin kiinnitämme huomiota myös siihen motiiviin, josta teko lähtee.
Yksi hailee mitä 'pyhien kirjoitusten' oppaanne sanoo kun ette kykene esittämään edes yhtä oikeaa todistetta Mormonin kirjan tarinan tueksi!
Höpinänne ovat arvottomia, joutavanpäiväisiä ja vailla substanssia.
Ja mitä sinä mormoni - pakanauskoinen polyteisti - ylipäätään siteeraat Raamattua joka todistaa uskoanne vastaan?
Kuten myös Jeesuksen opetukset!
Miksi se saatananpalvojaa haittaa??
Sinun pitänee tiedustella asiaa saatananpalvojalta. Tuskin yrität tankata autoasikaan kukkakaupassa - tai ties vaikka yrittäisitkin? :)
mistä nämä kirjoituksesi on lainattu, Liahonasta?
Ne ovat omista kirjoistani, joita olen kirjoittanut kolme. Yksi niistä on melkein samaa toisen kanssa, mutta sovellettuna vastineeksi professoiri Kari Enqvistin kirjaan "Uskomaton matka uskovien maailmaan".
Kertoisitko teostesi nimet? Olisi kiva lukea.
"Uskonnollisen totuuden kriteerit"
"Mikä ihmisestä voi tulla?"
"Uskovan matka uskomattomuuteen"
Jos haluat tutustua niihin, saat yhteyden:
[email protected]
Olen jakanut niitä ilmaiseksi tutuille ja muille omakustannushintaan.
tuskin ainakaan minä tarvitse tilata ko. kirjoja, otsikoiden aiheita olemme näemmä puineet menneiden vuosien aikana sen sata kertaa. :)
Itse asiassa minua eivät kirjasi niin kovin kauheasti kiinnosta, vaikka voisi tietysti lukeakin. Se mikä minua kiinnosti löytyi googlaamalla:
"M. A. on vuonna 1927 syntynyt valtiotieteiden maisteri, joka liittyi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkkoon vuonna 1960"
Tapani ei siis ole ensimmäinen etunimesi.