Eikö Jumala suuressa armossaan meidät kutsu parannukseen, kun olemme vielä pahoja ja hänen vihollisiaan?
Eikö hän suuressa armossaan avaa meidän mielemme näkemään, että on viisasta tehdä hyvää, nyt kun vielä voi?
Mitä teille on Jumalan armo, ellei sitä, että hän ohjaa meidät ilman omia ansioitamme hänen kuuliasuuteen ahkeroimaan kaiken hyvän puolesta, jotta oman sielumme saattaisimme pelastaa ja myös muiden.
Älkää väheksy hyvän tekemisen tärkeyttä Jumalan armossa, jotta ette hänen armoaan irstaudeksi kääntäisi, kuten kirjoitettu, että jotkin tulevat tekemään.
Katsokaa siis eteenne, jotta ette lankeasis kuoppaan. Ottakaa vaari tiestänne.
Rakastakaa, lähimmäisiänne, kuten Kristus on meitä neiuvonut ja tehkää hyvää
Eikö hän suuressa armossaan avaa meidän mielemme näkemään, että on viisasta tehdä hyvää, nyt kun vielä voi?
Mitä teille on Jumalan armo, ellei sitä, että hän ohjaa meidät ilman omia ansioitamme hänen kuuliasuuteen ahkeroimaan kaiken hyvän puolesta, jotta oman sielumme saattaisimme pelastaa ja myös muiden.
Älkää väheksy hyvän tekemisen tärkeyttä Jumalan armossa, jotta ette hänen armoaan irstaudeksi kääntäisi, kuten kirjoitettu, että jotkin tulevat tekemään.
Katsokaa siis eteenne, jotta ette lankeasis kuoppaan. Ottakaa vaari tiestänne.
Rakastakaa, lähimmäisiänne, kuten Kristus on meitä neiuvonut ja tehkää hyvää
Vastaukset 19
Vanhimmat
Varokaa tuollaisia aloituksia!
"Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia."
"Jeesus"
Vaan jos joku sanoo, että tekoja ei tarvita, että pelkkä usko riittää, niin eikö hän petä itseään? Eikö hän näin sanoessaan puhu kuten liha, mukautuen omiin mielihaluihinsa, ennen että rehellisestä sydämestään haluasi tehdä sen mikä hyvää on?
Jos te kiellätte hyvät teot, ja käytte valhein vastaan omantunon ääniänne, niin eikö teidän sydämenne ole silloin paatunut ja kuin te voitte pysy tiellä, joka on totuus?
Jeesusu Kristus on tie, totuus ja elämä
Älkää antako omien himojenne teitä ohjata harhaan, vaan etsikää aina Jumalan valtakuntaa rehellisestä sydämestä.
Ja mitähän hyviä tekoja sinullakin sitten on?
Vähäpäistä kai olisi minulta saarnata hyvistä teoista, jos itse niitä kammoaisin.
Mutta mikä saa sinut noin happamaksi, kun puhutaan hyvistä teoista?
Liha sen saa sinussa aikaan, kun et ole vielä vastustanut omia himojasi, niinpä himosi vielä puhuvat sinussa ja käyvät Hengellistä sanaa vastaan, sillä liha ei ole alistunut Jumalan sanalle.
Käänny sinäkin jo vastustamaan omia halujasi.
"24. Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
25. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen." (Mat 16:24-25)
Luuk.3
(8) Tehkää hedelmiä, joissa kääntymyksenne näkyy! Älkää ruvetko ajattelemaan: 'Olemmehan me Abrahamin lapsia.' Minä sanon teille: Jumala pystyy herättämään Abrahamille lapsia vaikka näistä kivistä. (9) Nyt on jo kirves pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen."
Ja sitten Joh.15 lähes kokonaisuudessaan käsittelee sitä, miten ne oksat, jotka viinitarhuri Isä Jumala liittää viinipuuhun nimeltä Jeesus, pysyessään rungossa kiinni tuottavat aikanaan ihan luonnostaan rakkauden tekojen hedelmiä.
Usko ilman tekoja on pelkkää turhaa suunsoittoa. Toisaalta ihan käytännön huomiona on pakko sanoa, että jotkut ihmiset vain ovat niin rikki, että heidän toipumisensa sellaisen kuntoon, että voivat tuottaa tuollaista hedelmää, ei välttämättä todellakaan tapahdu hetkessä.
En usko, että sanoma ikinä menee perille tavallisille ihmisille tuollaisella määrällä kaanaankieltä.
Luulen että aika suuri osa nykyihmisistä ymmärtää tuon itsensä kieltämisen kehotuksena alkaa jonkinlaiseksi ilottomaksi robotiksi ja ovimatoksi muille, joka ei saa nauttia mistään millään tavalla, joten olisi varmaankin parempi miettiä vähän sitä, miten asian ytimen saa ilmaistua, joka ei aiheuta niin paljon väärinkäsityksiä.
Sinä nyt taisit käsittää väärin. Kommentoin sinun kirjoituksia, mutta enemmän keskityn tässä nyt ihan yleiseen pohdintaan. En tarkoittanut sanojani noin negatiivisesti vaan pikemminkin kehottaa erilaiseen lähestymistapaan, koska nykyään enää harva näyttää ymmärtävän hengellistä puhetta koko yhteiskunnan maallistumisen seurauksena. Ja esittää pari huomiota, joita voisi pohtia. Siis tuo kehotuskin riippuu siitä, mikä tavoite on.
Tarpeellinen lähestymistapa riippuu tietysti siitä kenelle puhuu ja miksi. Tällä palstalla kenties on vielä jopa jonkin verran ihmisiä, jotka kaanaankielen eri murteita ymmärtävät, mutta niin kutsutuille taviksille ei välttämättä kannatta kaanaankieltä puhua. Ellei sitten tavoite ole vain puhua puhumisen vuoksi sen sijaan että esimerkiksi yrittäisi tarjota heille Jumalan sanaa. Raamatussakin kuitenkin Jumala antoi ihmisten puhua kielillä juuri siksi, että sanoma menisi perille, ja Jeesus, Paavali ja muut valitsevat sanansa sen perusteella, kenelle puhuvat tai kirjoittavat.
Vertaisin tätä "puhuako kaanaankielellä vai arkisuomea" valintaa myös kysymykseen maidosta ja vahvasta ruuasta. Kaanaankieli sopii sellaiselle kuulijakunnalle, joka itsekin puhuu ja ymmärtää sitä, mutta muille, eli uskosta osattomien ja uskosta vieraantuneille, jotka eivät sitä puhu eivätkä ymmärrä, puhumiseen ja evankeliointiin se on huono työkalu. Oletan siksi siis, että sinulla ei tarkoituksena ole ainakaan uskosta mitään tietämättömille ilosanomaa kertoa.
Eikö voi hengellisistä asioista voi puhua muulla kuin kaanaankielellä? Vai tuleeko sanoman itsensä hengellisyys käytetystä kielestä, puhetavasta ja sanastosta? Eikö hengellisistä ja pyhistä asioista voi muka puhua arkisella kielellä ilman että ne menettävät merkitystään ja arvoaan? Jos näin, niin oliko niillä omaa käytetystä kielestä erillistä arvoa alunperinkään? Kunhan höpötän.
Liha ja henki eivät sovi yhteen, mutta lähetyskäskyn mukaan ilosanoma on vietävä kaikkialle. Voiko kaanaankielistä ilosanoman julistusta kutsua tuon käskyn toteuttamiseksi, jos ei puhuta sellaista kieltä, jota kuulijakunta voisi ymmärtää? Sydämesi ei iloitsisi arkisuomeksi kirjoitetuista hengellisistä kirjoituksista?
Onko hengelliseksi tulemisella oma itseisarvonsa vai onko se vain osa Jumalan oman kuvansa ihmisiin palauttamista? Onko sinulle tuttu ortodoksien teologiassa esiintyvä teosis käsite?
Mutta lisättäköön vielä tämä, että nekin harvat hengelliset kirjoituksetkin, joita tänään löytdän, niin nekään eivät ole sellasia, että ne voisi sellaisenaan ottaa vastaa, vaan niissäkin on vain havaittavissa hegellistä rakennetta, mutta myös lihan jälki on niissäkin nähtävissä.
Joten näissäkin harvoissa tapauksissa on kyse, vain sanoisinko hengellis vaikutteisista kirjoituksista.
Tämä maailman aika pahoin on eksynyt hengellisyydestä.
Maailmassa tuntuu olevan paljon ihmisiä, jotka ovat vilpittömästi uskossa ja vilpittömästi kirjoittajat hengellisistä asioista. Tuo vilpittömyys ei estä heitä olemasta väärässä niin pienissä kuin isoissa asioissa, mutta toisaalta opetuslapseus on kasvun, oppimisen ja parantumisen tie, jonka kautta edetään kohti sitä kadonnutta Jumalan kuvaa. Onko siis mikään ihme, että lihan jälki vielä näkyy tavalla tai toisella?
Mitä Raamattuun itseensä tulee, niin on pakko tuoda esille se, että Raamatun lukemiseen vaikuttaa hyvin paljon ennakkokäsitykset ja onkin hyvin vaikeaa olla niin kriittinen että ne eivät pääsisi muovaamaan sitä miten kukin itse tekstin lukee. Raamatun kirjoittajat kun eivät kirjoittaneet tekstiä niin pikkutarkasti että se ei jättäisi ovea auki monenlaisten eri väärinkäsitysten mahdollisuudelle. Yltiökirjaimellinen lukutapa ei siis auta, vaikka sitä jotkut toitottavatkin ainoana joka tekee oikeutta tekstille itselleen. Se katsoo vain kirjainta eikä henkeä tai siis toisin sanottuna se katsoo vain tekstiä eikä kiinnitä huomiota siihen, että sen tekstinkin on joku kirjoittanut ja pääasian tekstin kuin tekstin ymmärtämisessä pitäisi olla tuon kirjoittajan tarkoituksen ymmärtäminen tekstin kirjoittamiselle eli se, mitä kirjoittaja halusi lukijalle sen kautta sanoa. Tälläkin palstalla toistuvasti näkee erityisesti Paavalin tekstien lukemista ilman tavoitetta ymmärtää Paavalia. Paavalihan kirjoittaa vaikealukuista tekstiä, mutta ei hän ole ainoa. Ei siis ihme, että ihmiset, joista suurin osa ei lue Raamattua tarpeeksi syvällisesti vaan pikemminkin vain selaavat pintapuolisesti, eivät tajua sitä eivätkä siksi ole saaneet opillisia käsityksiään kuntoon.
Ei sillä, että minunkaan opilliset käsitykset vielä kunnossa olisi, mutta ihan hyvin olen ainakin omasta mielestäni eteenpäin päässyt, vaikka se onkin ollut hyvin hidasta. Isoimmat virheet kun kuitenkin olen Jumalan armosta saanut hoidettua pois käsityksistäni. Aika selkeä läntisen kristillisyyden edustaja minäkin kun tuollaisella tavalla asian muotoilin.
Tämä maailma on aika pahoin eksynyt hengellisyydestä? Onko se joskus ollut siitä paremmin perillä ja jos on niin onko silloinkaan ymmärretty asiat oikein? Eikö Raamatun mukaan aito raamatullinen hengellisyys ole sellainen asia, jota ei tulla isommassa mittakaavassa näkemään tässä maailmanajassa ikinä näkemäänkään?
Itse en kutsuisi hengellisiä vertauksia Kanaanin kieleksi, sillä kuten tiedämme Kanaan oli Nooan nuorimman pojan Haamin poika, jonka Nooa itse kirosi sannoi, "Kirottu olkoon Kanaan, olkoon hän veljiensä orjain orja" kun Haam oli tavannut Noaan juopuneena ja alastomana, eikä peittänyt häntä, vaan meni kertomaan siitä veljilleen ja häpäisi näin isänsä.
Ja Myöhemmin kun Israel saapui lopulta Kanaanin maahan, se syrjäytti Kanaanin kansan, eikä maa enään ollut Kanaanin maa, vaan Israel, jossa puhuttiin Israelin kieltä, ei Kanaanin kieltä.
"Haam oli tavannut Noaan juopuneena ja alastomana, eikä peittänyt häntä, vaan meni kertomaan siitä veljilleen ja häpäisi näin isänsä."
Eli kristinuskon yks tärkeä pointti on että sitä häpäisevät asiat ja ongelmat lakaistaan maton alle... seelvä.
Onko muuta mitä pitäisi kirjoittaa muistiin?
Mutta Israelinkaan kieleksi sitä ei voi kutsua, koska sitä ei puhu Israelin kansa eikä Israelin maassa asuvat, vaan se on nimenomaan kristillisen kirkkotradition kansa. Olisiko siis parempi kutsua sitä esimerkiksi vaikka kirkkokieleksi?
Yksi asia mietityttää tässä käyttämässäsi perinteisessä tavassa (onkohan tämä oikeasti miltä ajalta peräisin oleva tapa) esittää asia. Eikö tuo ole aika yksilökeskeinen? Vastaako se UT:n ajan kulttuuria?
Yleensä kastekin selitetään hyvin yksilökeskeisesti, vaikka Raamatun mukaan siinä hyvin keskeistä on myös nimenomaan se seurakuntaan liittyminen. En siis ole sanomassa, että pelastusta ei ole seurakunnan ulkopuolella, mutta varmaankin ihan aiheesta uskovien yhteyttä pidetään teksteissä hyvin tärkeänä. Mihin nykyään se uskovien yhteisöön kuulumisen painotus on oikein julistuksesta kadonnut? Meni pois muodista eikä sitä enää saarnata, koska oletetaan, että se ei ole sitä, mitä ihmiset haluavat kuulla?
Kun siis puhutaan Jumalan armosta ja parannuksen tekemisestä, niin voisi ehkä olla hyvä idea tuoda siihen jo suhteellisen varhaisessa vaiheessa muukin Kristuksen ruumis mukaan ajatuksena, että ihmiset tajuaisivat, että uskovan on tarkoitus kasvaa osana sitä eikä vain omien voimien varassa.
Kyllä sinullekin kuollut Kristuksen ruumis kelpaa, vaikka hänen Totuuden Henkensä on kauhistus, kuten samalla kasteella petetylle Mikko-veljellesi.
Sinulle Teuvo ei näy kelpaavan oma nimimerkkisi.
Kun vain edes Jumalan armo mainitaankin, niin silloin on muistettava armon ydin, eli Jeesuksen sovitustyö Golgatalla. Armon painopiste on Jumalan teko meidän puolestamme, eivät meidän tekomme. Jumalan armosta ihminen pelastuu Jeesuksen tähden, ei omien ponnistelujemme tähden. Totta, Jumalan armo myös vaikuttaa hänen omissaan, mutta ne ovat hedelmää, eivät pelastuksen ehto, sillä ihmisen teot eivät riitä pyhälle Jumalalle.
Ihminen pysyy Jumalan armossa, kun hän pysyy Kristuksessa. Ja jos ihminen haluaa pysyä Kristuksessa on hän velvollinen elämään, kuten hän eli.
6. Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi. (1 Joh 2:6)
Tällä uudelleen kastetulla kolmikolla näyttää olevan jonkinlaisia opillisia riitoja, vai kuinka?
En tiedä, mistä puhut, mutta on vain yksi kaste, josta Raamatussa puhutaan paljon, kuten Apostolien teoissa. Keskustelu ei ole riitelemistä, vai kuinka, vai riitelemmekö me nyt keskenämme? Itse en ainakaan riitele. Sinusta en tiedä. Kasteesta saa kyllä helposti riidan aiheen, mutta siihen miinaan en aio astua.