Yösydämen paha painajainen tuli uneen ja herätti hädän huutoon. Isä oli muuttunut siiliksi, mutta kun pieni silmä aukesi, niin siitähän löytyi turvallinen kainalo. Mutta häiritty oli auvoinen uni. Ja aamulla valmis väsy ja tora.
Tahmeasti liikkui lusikka. Hammasharja haki suuta. Ei muuta, mutta saapas oli väärän jalan. Ja pikkuveli sai imaista äitinsä rinnan. Alkavalla päivällä oli huono yö ja haikean vaikea aamu.
Päiväkodin portti oli raskas. Syli vaikea luovuttaa, ja surkeutta lisäsi nuhainen nenä. Mutta ei auta: " Halit, pusut, ja adios senorita päiväksi vain."
Ja koitti illan suu. Ja suu oli mutrussa portista saapastelevan neidon. Oli ollut huono päivä. Kukaan ei ollut tykännyt. ( tädit vaan) Kukaan ei ollut leikkinyt. ( tädit vaan) Kukaan ei ollut uskonut, että kirjoittajan olkavarteen on tatuoitu iso skorpioni. Jere oli sanonut, ettei Peppi Pitkätossua ole oikeasti olemassakaan. Naapurin Ninni ei voinut tulla illalla leikkimään, kun se menee kylään vaarin luo.
Ja haikea oli lapsen itku. Ja kesti runsaan tovin, ennen kuin kyynel haihtui sylin lämpöön ja kotimatka saattoi alkaa.
Mutta ihme ja kumma kuinka "Muskarikukon" auton hanskalokeroon munima Jimi-suklaapatukka haihdutti murheen. Ja kotioven auetessa iloinen kalkatus kumpusi isosiskon suusta. Ja pikkuveljen lisäruuasta jäi jäljelle puoli desiä lämmitettyä Tuttelia, mikä katosi salamavauhdilla isosiskon suuhun. Ja tyytyväinen hymy prinsessan kasvoilla viestitti: "Ah, eikö tämä ole onnea!"
Tahmeasti liikkui lusikka. Hammasharja haki suuta. Ei muuta, mutta saapas oli väärän jalan. Ja pikkuveli sai imaista äitinsä rinnan. Alkavalla päivällä oli huono yö ja haikean vaikea aamu.
Päiväkodin portti oli raskas. Syli vaikea luovuttaa, ja surkeutta lisäsi nuhainen nenä. Mutta ei auta: " Halit, pusut, ja adios senorita päiväksi vain."
Ja koitti illan suu. Ja suu oli mutrussa portista saapastelevan neidon. Oli ollut huono päivä. Kukaan ei ollut tykännyt. ( tädit vaan) Kukaan ei ollut leikkinyt. ( tädit vaan) Kukaan ei ollut uskonut, että kirjoittajan olkavarteen on tatuoitu iso skorpioni. Jere oli sanonut, ettei Peppi Pitkätossua ole oikeasti olemassakaan. Naapurin Ninni ei voinut tulla illalla leikkimään, kun se menee kylään vaarin luo.
Ja haikea oli lapsen itku. Ja kesti runsaan tovin, ennen kuin kyynel haihtui sylin lämpöön ja kotimatka saattoi alkaa.
Mutta ihme ja kumma kuinka "Muskarikukon" auton hanskalokeroon munima Jimi-suklaapatukka haihdutti murheen. Ja kotioven auetessa iloinen kalkatus kumpusi isosiskon suusta. Ja pikkuveljen lisäruuasta jäi jäljelle puoli desiä lämmitettyä Tuttelia, mikä katosi salamavauhdilla isosiskon suuhun. Ja tyytyväinen hymy prinsessan kasvoilla viestitti: "Ah, eikö tämä ole onnea!"
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olet kirjoittanut niin hellyttävän kertomuksen, että ihan tässä sydän sulaa.
näitä tilanteita lienee monessa pesueessa päivittäin. kirjoittelen tällaisia juttuja ihan vain kokemusta vahvistaakseni. rakastan näitä pieniä: isosiskoa ja pikkuveljeä.
mieli, jotain aitoa ja koskettavaa.
Osata kirjoittaa, niin että tunnelma välittyy vaatii jotain...:D
Kiitos, lämpimästä hetkestä:)
Koti tämä on heille, lähtökohdat samat kuin muilla, niin monet kiemuraiset polut tänne johti.
Ei oma, silti rakas.
Herään itkuun ja sytytän valon, nurkassa peittoon kietoutunut hahmo. Tyyni on ääneni, lämpöä täynnä. Nostan syliin ja vuoteeseen kannan. Silitän hiuksia, laululla tuuditan uuteen uneen.
Aamu on hyvä, nälässä maistuu herkulta puuro, ei
haittaa saapas väärässä jalassa. Minä vien hoitoon, vaikka kyytikin on, voi päiväkodin
piha, olla niin arvaamaton.
Auki lennähtää auton ovi, käsi veikan kädessä yhdessä juostaan. Kulman takaa siirtyy eteen huojuva hahmo- Lapsi on mun, anna s*****a tänne!
Niin kalpeaksi käy pikkuisen kasvot, käsi kädessäin värisee kuin linnun siipi. Syliin nostan ja tätien suojaan annan, kannoillani käännyn ja selvityksen annan.
Hyvän hetken humalaista miestä rauhoitan ja lopuksi neuvon annan-Mene kotiin ja nuku hieman. Kun heräät, käy suihkussa ja katsomaan tule.
Luvan annan, vaikka valtuutta siihen ei ole, tuska isän silmissä painuu syvälle sieluun...katson taakse ja näen pienet kasvot, ne lasiin painuu ja kyyneleet valuu. Pieni suu muodostaa sanan niin rakkaan- isi.
maailma on kummallinen. mutta hyvä on turvallisen sylin aueta.
ja toivon selvinneen isin lapsensa löytävän.
Jos elämä olisi oikeudenmukainen, tulisi kaikilla lapsilla olla samanlaiset, turvalliset lähtökohdat. Syli, johon kiivetä, kun siltä tuntuu.
Tarinasi oli niin suloinen, että oli tarve heittää siihen toinen näkökulma, toisenlaisissa olosuhteissa elävien lasten elämästä. Joka perustuu todellisuuteen ja itse koettuun. Onneksi tuo työni ei ole jokapäiväistä ja hatun nosto sille henkilökunnalle jotka huostaan otetuista päivittäin huolta pitävät.
Isi ei löytänyt lastaan, ilmeisesti pullon hengen kutsu oli voimakkaampi sillä kertaa, kuin lapsen ikävä ja hätä.
onko tämä jotain pseudotaidetta? että ihan tahallaan kirjoitetaan vaikeaselkoisesti ja kummalliselta näkökulmalta.
ei tuo minusta kovin lukukelpoista ollut. yritätte vaan päteä täällä.