Koko ajan mielessä

No ei ihme että ummessa on jos ei seksiä eikä muutakaan liikuntaa harrasta.

https://www.youtube.com/watch?v=T0vM4TfVn2M

Suvakkiuskonto, vihreällä vasemmistolaisuudella höystettynä, on jo kehitetty ja lienee kohta Suomen valtiouskontona...

Löytyy jo kirjoitti:

Suvakkiuskonto, vihreällä vasemmistolaisuudella höystettynä, on jo kehitetty ja lienee kohta Suomen valtiouskontona...

kyllä siellä vielä vilahtaa jeesukset
ja muut .... rukoillaan ja armahdetaan
ja palvotaan ja ties mitä...

Voisit perehtyä avioliiton historiaan vähän paremmin... se ei ole toisin kuin luulet mikään ikivanha keksintö.

Suomessa keskustellaan tällä hetkellä kiivaasti avioliittolainsäädännöstä. Monet pohjustavat väitteitään historialla ja kristillisellä perinteellä. Harva kuitenkaan tietää, että kirkollinen vihkiminen määrättiin vasta vuonna 1734 suomalaisen avioliiton pakolliseksi sinetiksi.

http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/603377/Suomalainen avioliitto ja historia

Vanhan Testamentin puolella ei lue missään kohtaa, että mies ja nainen olisi vihitty avioliittoon eli papin suorittamaa vihkimistä ja avioliittoa ei tunnettu.

Varhaiskristillisellä ajalla v. 30-325 ei tunnettu myöskään kirkollista vihkimistä papin suorittamana ja parin yhteenmeno oli yksityisasia, eikä tuolloin ollut hääseremonioita ja avioliitossa uskonnollista taustaa. Miehet keskenään tai naiset keskenään saivat solmia avioliittoja, kunnes keisari Konstantinus Suuri laillisti kristinuskon ja hänen poikansa kristityt keisarit Konstantius II ja Constans asettivat lain vuonna 342 Roomassa, jonka mukaan samaa sukupuolta olevat avioliitot olivat kiellettyjä kuolemanrangaistuksen uhalla.

Avioliitto ei ole alunpitäen ollut lainkaan kirkon sanastoon kuuluva, eikä sillä ole ollut kirkollista merkitystä ennen kuin kirkko sai vihkioikeudet valtiolta. Suomen kielessä sana avioliitto on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa vuonna 1 605.

Avioliitolla on juridinen alkuperä, eikä uskonnollinen, ja sillä on haluttu taata leskelle ja perillisille toimeentulo perheen pään ja elättäjän kuoltua. On arveltu, että avio sanana tarkoitti lakia tai normia, koska avioliitolla haluttiin taata myös naiselle laillisia oikeuksia. Joidenkin mielestä avio sanana olisi johdos samasta ava, josta on muodostettu verbi avata. Tämän selityksen mukaan avioliitto olisi siis avoin, julkinen liitto, eikä että avioliitto sanana merkitsisi lasten siittämistä aviovuoteessa ja lisääntymistä. Avio tarkoittaa kahden ihmisen liittoa olivatpa nämä samaa tai eri sukupuolta.

Mikael Agricola kehitti suomen kieleen sanat aviomies, aviovaimo, aviovuode ja aviolapsi. Näitä sanoja ei siis ollut suomen kielessä ennen 1500 -lukua ja Agricolaa, eikä Raamattu tunne avioliittoa. Raamatun aikaan naisella ei ollut mitään oikeuksia ja hän oli miehen omaisuutta ja hän tuli arvoasteikossa karjan jälkeen. Mies otti hänet ainoastaan perheeseensä ja saattoi hylätä ilman mitään muodollisuuksia. Avioliittoja ne eivät olleet.

Suomen kuuluessa Ruotsin valtakuntaan vuoden 1734 laki määräsi avioliiton päättämisen kirkollisella vihkimisellä pakolliseksi. Aikaisemmin se oli ollut Suomessakin yksityinen, rituaalinen toimitus.

http://www.codexsinaiticus.org/en/manuscript.aspx

pöliskö kirjoitti:

Voisit perehtyä avioliiton historiaan vähän paremmin... se ei ole toisin kuin luulet mikään ikivanha keksintö.

Suomessa keskustellaan tällä hetkellä kiivaasti avioliittolainsäädännöstä. Monet pohjustavat väitteitään historialla ja kristillisellä perinteellä. Harva kuitenkaan tietää, että kirkollinen vihkiminen määrättiin vasta vuonna 1734 suomalaisen avioliiton pakolliseksi sinetiksi.

http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/603377/Suomalainen avioliitto ja historia

Vanhan Testamentin puolella ei lue missään kohtaa, että mies ja nainen olisi vihitty avioliittoon eli papin suorittamaa vihkimistä ja avioliittoa ei tunnettu.

Varhaiskristillisellä ajalla v. 30-325 ei tunnettu myöskään kirkollista vihkimistä papin suorittamana ja parin yhteenmeno oli yksityisasia, eikä tuolloin ollut hääseremonioita ja avioliitossa uskonnollista taustaa. Miehet keskenään tai naiset keskenään saivat solmia avioliittoja, kunnes keisari Konstantinus Suuri laillisti kristinuskon ja hänen poikansa kristityt keisarit Konstantius II ja Constans asettivat lain vuonna 342 Roomassa, jonka mukaan samaa sukupuolta olevat avioliitot olivat kiellettyjä kuolemanrangaistuksen uhalla.

Avioliitto ei ole alunpitäen ollut lainkaan kirkon sanastoon kuuluva, eikä sillä ole ollut kirkollista merkitystä ennen kuin kirkko sai vihkioikeudet valtiolta. Suomen kielessä sana avioliitto on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa vuonna 1 605.

Avioliitolla on juridinen alkuperä, eikä uskonnollinen, ja sillä on haluttu taata leskelle ja perillisille toimeentulo perheen pään ja elättäjän kuoltua. On arveltu, että avio sanana tarkoitti lakia tai normia, koska avioliitolla haluttiin taata myös naiselle laillisia oikeuksia. Joidenkin mielestä avio sanana olisi johdos samasta ava, josta on muodostettu verbi avata. Tämän selityksen mukaan avioliitto olisi siis avoin, julkinen liitto, eikä että avioliitto sanana merkitsisi lasten siittämistä aviovuoteessa ja lisääntymistä. Avio tarkoittaa kahden ihmisen liittoa olivatpa nämä samaa tai eri sukupuolta.

Mikael Agricola kehitti suomen kieleen sanat aviomies, aviovaimo, aviovuode ja aviolapsi. Näitä sanoja ei siis ollut suomen kielessä ennen 1500 -lukua ja Agricolaa, eikä Raamattu tunne avioliittoa. Raamatun aikaan naisella ei ollut mitään oikeuksia ja hän oli miehen omaisuutta ja hän tuli arvoasteikossa karjan jälkeen. Mies otti hänet ainoastaan perheeseensä ja saattoi hylätä ilman mitään muodollisuuksia. Avioliittoja ne eivät olleet.

Suomen kuuluessa Ruotsin valtakuntaan vuoden 1734 laki määräsi avioliiton päättämisen kirkollisella vihkimisellä pakolliseksi. Aikaisemmin se oli ollut Suomessakin yksityinen, rituaalinen toimitus.

http://www.codexsinaiticus.org/en/manuscript.aspx

seksi.Siinähän mies polvistuu ensin kuvan eteen suukottelee sitä,työntää sisään nautinto hepin ja toivoo sitä suurta tulemista eli sieme syoksyä.

terv kirjoitti:

kyllä siellä vielä vilahtaa jeesukset
ja muut .... rukoillaan ja armahdetaan
ja palvotaan ja ties mitä...

On joo, mutta "suvaitsevaisuudesta" huolimatta niissä porukoissa armo kuuluu vain valituille (lue: kaikesta samaa mieltä olevien kesken)...

minun näkemykseni on se, että kirkko on menettänyt
lähes kaiken asiantuntemuksen ja auktoriteetin mitä
sillä on joskus ollut. lääketiede, astronomia, fysiikka, ravitsemustiede,
matematiikka, juridiikka, politiikka jne jne eivät (enää) voisi
vähempää välittää uskonnosta. ihmisen seksuaalisuus ja
lisääntyminen ovat niin alkukantaisia asioita, että jo raamatun
aikoina niistä oli kaikilla omakohtaista tietoa. niinpä siihen
voi papillakin (muka) olla jokin "jumalallinen" mielipide.
muutenhan kirkon omaan alueeseen jäisi ainoastaan
hautaustoimi, mikä ei todellakaan ole kovin vaativa osa-alue,
vaikka hautajaiset pitääkin toimittaa kunnioittavasti, minkä
kirkko myös tekee, sanottakoon heidän kunniakseen.

Samaa mieltä, heti annan jos vain tulee sopiva ihminen ja tilaisuus eteen.

hm muistele vaan miten paavit tuomitsivat esim.
niitä jotka uskalsivat ehdottaa, että maapallo
kiertää aurinkoa... ilman mitään muuta syytä
kuin jotkut hämärät raamatunlauseet ja
paavien fiilis.

homo-info kirjoitti:

hm muistele vaan miten paavit tuomitsivat esim.
niitä jotka uskalsivat ehdottaa, että maapallo
kiertää aurinkoa... ilman mitään muuta syytä
kuin jotkut hämärät raamatunlauseet ja
paavien fiilis.

kyllä ne vieläkin tutkii mm. psykologiaa kyetäkseen
erottamaan psyykkiset sairaudet ja nk demonien
toiminnasta aiheutuvat häiriöt. aivan oma alansa on
pyhimysten ihmetekojen tutkimus. nämä tutkimukset
ovat ratkaisevan tärkeitä kun pohditaan onko joku autuas
(pyhimykseksi harkittu vainaja) julistettava pyhimykseksi vai ei.
tämä on Vatikaanin arkipäivää. paavi Johannes Paavali ii
julisti ennätysmäärän pyhimyksiä, mm. ruotsalaisen
Elisabeth Hesselbladin jonka sääntökunnalla on
sisaria Suomessakin.