Haluaisin kertoa seuraavan tarinan opetuksena niille autoilijoille, jotka joutuvat peltikolariin tässä talven liukkaiden alettua. Kukaanhan ei tuohon tilanteeseen toivo joutuvansa, kuten en minäkään, mutta niinhän siinä kuitenkin kävi.
Lähdin eräänä talvisena aamupäivänä kotini parkkipaikalta tarkoituksenani mennä asioille parin kilometrin päähän. Lähistöllä olevassa melko jyrkässä mutkassa kuitenkin vastaani ajoi toinen henkilöauto, joka oikaisi tuon mutkan kaistani puolelta. Ajoin oikeaa reunaa omaa kaistaani-tuon mutkan kaartuessa oikealle menosuunnastani. Näin tuon auton ja jarrutin, koska muuta ei ollut tehtävissä, sillä autohan tuli reippaasti kaistallani ja minua kohti. En voinut ajaa juurikaan enempää oikealla, koska olin jo lähes kaistani reunassa. Oikealla on metsikköa ja sinne ei voinut väistää ilman vaurioita.
Kyljet kolahtivat ensin lähes yhteen siten, että tuskin edes paikallinen ilmaisjakelulehti olisi mahtunut väliin. Peilit kolahtivat toisiinsa, takakulmani ja puskurini kolahtivat toisen auton etuoveen. Syyllisyydestä tietysti epäselvyyttä ja poliisi paikalle.
Poliisi kyseli tapahtuneesta, piirsi kuvat paikasta ja otti muutaman valokuvan. Kehoitin ottamaan myös mitat paikasta valokuvan kanssa, koska ajojäljet ja jarrutusjäljet olivat vielä selvästi havaittavissa. Omat jarrutusjälkeni näkyvät hyvin ja toisen auton muutamat jarrutusjäljet.. ei juurikaan jarruttanut.. ja ajolinja näkyivät maassa. Poliisi ei kuitenkaan ollut kiinnostunut mittaamaan ko. jälkiä. Kuvasivat vain epämääräisen yleiskuvan tiestä. Tulemme sitten myöhemmin uudelleen, nyt on kiireempääkin tekemistä, totesivat ja poistuivat. Eipä poliisia myöhemminkään näkynyt. Ja turhahan sen on enää päivän päästä tullakaan, kun jäljetkin ovat jo kadonneet.
Kuten aavistelinkin ja tuntien, miten Suomen oikeusjärjestelmä toteuttaa oikeutta, syyllisyys kääntyikin minua kohti. En ole noudattanut riittävää varovaisuutta, olisi pitänyt ajaa enemmän oikealla, peräni on lähtenyt varmasti luisuun ja toinen auto on kuitenkin ennen törmäystä varmasti siirtynyt jo omalle ajokaistalleen. Näin pystyi tulkitsemaan kuulemma kuvasta.. joka tosin oli yleiskuva tapahtuma paikasta ja ilman mitään mittoja ajoradasta, autojen liikkeistä tai jarrutusjäljistä.
Törmäys tapahtui kuitenkin reilusti oman kaistani puolella, mutta kun niitä mittoja ei ole ja kuvakin on epämääräinen. Näin tulkittiin se, että toisen auton etuovi ja oma takakulmani ovat vaurioutuneet.. vaikuttaa perän luisumiselta. Turha myöskään valittaa kuulemma oikeuteenkaan, sillä kokemuksen perusteella tulkitsevat poliisin päätöksen mukaan, pelkästään papereitten tietojen mukaisesti..
Opin tästä sen, että kuvaan tästä lähtien myös itse tapahtumapaikan, jos poliisilla on kiireellisempääkin tekemistä kuin selvitellä peltivauroita. Voihan jossain olla vaikkapa juuripaistettuja munkkeja ja tuoretta kahvia, mikä on kuitenkin kiinnostavampaa kuin liikennevahinko. Kameran ja mittanauhan pidän mukana aina. Yritän saada tapahtuman nähneet todistajat aina todistamaan, koska ehkäpä ulkopuolisella, tapahtuman nähneen ihmisen sanalla on edes jotain arvoa vielä. Ja tärkeintä, törmäyslinjat selkeäksi eli olisi pitänyt kääntää keulaani suoraan toisen auton etuovea kohti, jotta olisi nähnyt, miten toinen on tosiaan ajautunut kaistalleni. Tosin olisin myös voinut ajaa autoni metsikköön oikealle puolelle, jolloin kaskovakuutus olisi korvannut omat vahinkoni ja tuohon kaistalleni suistuneeseen autoon ei olisi tullut vaurioita lainkaan.
Siispä, jos törmäätte joskus autollanne toiseen autoon, muistakaa aina tehdä selvät vauriot. Keulalla kylkeen tai keulat vastakkain, keulalla perään tai vaikkapa peruuttaen kylkeen. Suistumistilanteessa ei missään tapauksessa saa antaa kylkien osua yhteen, koska syyllisyyden toteaminen on äärettömän hankalaa. Jos tilanne vaikuttaa epävarmalta, niin ajakaa metsään, sillä kaskovakuutus korvaa kuitenkin omat vauriot ja ette joudu vahingossakaan maksamaan kenenkään muun korjauskustannuksia tai sairaskuluja. Ja jos poliisi sattuisi ehtimään vahinkopaikalle, niin voihan heitä ajankuluksi vaikkapa pyytää puhalluttamaan edes molempia kuljettajia.
Turvallista matkaa!
Lähdin eräänä talvisena aamupäivänä kotini parkkipaikalta tarkoituksenani mennä asioille parin kilometrin päähän. Lähistöllä olevassa melko jyrkässä mutkassa kuitenkin vastaani ajoi toinen henkilöauto, joka oikaisi tuon mutkan kaistani puolelta. Ajoin oikeaa reunaa omaa kaistaani-tuon mutkan kaartuessa oikealle menosuunnastani. Näin tuon auton ja jarrutin, koska muuta ei ollut tehtävissä, sillä autohan tuli reippaasti kaistallani ja minua kohti. En voinut ajaa juurikaan enempää oikealla, koska olin jo lähes kaistani reunassa. Oikealla on metsikköa ja sinne ei voinut väistää ilman vaurioita.
Kyljet kolahtivat ensin lähes yhteen siten, että tuskin edes paikallinen ilmaisjakelulehti olisi mahtunut väliin. Peilit kolahtivat toisiinsa, takakulmani ja puskurini kolahtivat toisen auton etuoveen. Syyllisyydestä tietysti epäselvyyttä ja poliisi paikalle.
Poliisi kyseli tapahtuneesta, piirsi kuvat paikasta ja otti muutaman valokuvan. Kehoitin ottamaan myös mitat paikasta valokuvan kanssa, koska ajojäljet ja jarrutusjäljet olivat vielä selvästi havaittavissa. Omat jarrutusjälkeni näkyvät hyvin ja toisen auton muutamat jarrutusjäljet.. ei juurikaan jarruttanut.. ja ajolinja näkyivät maassa. Poliisi ei kuitenkaan ollut kiinnostunut mittaamaan ko. jälkiä. Kuvasivat vain epämääräisen yleiskuvan tiestä. Tulemme sitten myöhemmin uudelleen, nyt on kiireempääkin tekemistä, totesivat ja poistuivat. Eipä poliisia myöhemminkään näkynyt. Ja turhahan sen on enää päivän päästä tullakaan, kun jäljetkin ovat jo kadonneet.
Kuten aavistelinkin ja tuntien, miten Suomen oikeusjärjestelmä toteuttaa oikeutta, syyllisyys kääntyikin minua kohti. En ole noudattanut riittävää varovaisuutta, olisi pitänyt ajaa enemmän oikealla, peräni on lähtenyt varmasti luisuun ja toinen auto on kuitenkin ennen törmäystä varmasti siirtynyt jo omalle ajokaistalleen. Näin pystyi tulkitsemaan kuulemma kuvasta.. joka tosin oli yleiskuva tapahtuma paikasta ja ilman mitään mittoja ajoradasta, autojen liikkeistä tai jarrutusjäljistä.
Törmäys tapahtui kuitenkin reilusti oman kaistani puolella, mutta kun niitä mittoja ei ole ja kuvakin on epämääräinen. Näin tulkittiin se, että toisen auton etuovi ja oma takakulmani ovat vaurioutuneet.. vaikuttaa perän luisumiselta. Turha myöskään valittaa kuulemma oikeuteenkaan, sillä kokemuksen perusteella tulkitsevat poliisin päätöksen mukaan, pelkästään papereitten tietojen mukaisesti..
Opin tästä sen, että kuvaan tästä lähtien myös itse tapahtumapaikan, jos poliisilla on kiireellisempääkin tekemistä kuin selvitellä peltivauroita. Voihan jossain olla vaikkapa juuripaistettuja munkkeja ja tuoretta kahvia, mikä on kuitenkin kiinnostavampaa kuin liikennevahinko. Kameran ja mittanauhan pidän mukana aina. Yritän saada tapahtuman nähneet todistajat aina todistamaan, koska ehkäpä ulkopuolisella, tapahtuman nähneen ihmisen sanalla on edes jotain arvoa vielä. Ja tärkeintä, törmäyslinjat selkeäksi eli olisi pitänyt kääntää keulaani suoraan toisen auton etuovea kohti, jotta olisi nähnyt, miten toinen on tosiaan ajautunut kaistalleni. Tosin olisin myös voinut ajaa autoni metsikköön oikealle puolelle, jolloin kaskovakuutus olisi korvannut omat vahinkoni ja tuohon kaistalleni suistuneeseen autoon ei olisi tullut vaurioita lainkaan.
Siispä, jos törmäätte joskus autollanne toiseen autoon, muistakaa aina tehdä selvät vauriot. Keulalla kylkeen tai keulat vastakkain, keulalla perään tai vaikkapa peruuttaen kylkeen. Suistumistilanteessa ei missään tapauksessa saa antaa kylkien osua yhteen, koska syyllisyyden toteaminen on äärettömän hankalaa. Jos tilanne vaikuttaa epävarmalta, niin ajakaa metsään, sillä kaskovakuutus korvaa kuitenkin omat vauriot ja ette joudu vahingossakaan maksamaan kenenkään muun korjauskustannuksia tai sairaskuluja. Ja jos poliisi sattuisi ehtimään vahinkopaikalle, niin voihan heitä ajankuluksi vaikkapa pyytää puhalluttamaan edes molempia kuljettajia.
Turvallista matkaa!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Otan osaa ikävään tapahtumaasi!
Kuulostaa aivan älyttömälle toiminnalle.
Tosin näkeehän sen jo muutenkin liikenteessä että poliiseilla on parempaa tekemistä kuin liikenteen valvonta ym. siihen liittyvä. Helsingin seudulla kytät kesäisin viettävät aikaa kaivarissa jäätelöllä ja hietsun rannalla katselemassa kiinteä kroppaisia miehiä. Talvella varmaan jossain lämpimässä hierovat toisiaan. Poliiseista on tullut samanlaisia tyhjäntoimittajia kuin kaikenmaailman vartijat ovat.
Sedälle kävi reilu parikymmentävuotta sitten samalla lailla. Joskus asiat aina kääntyy päälaelleen...
En epäile että olisit syyllinen, mutta jos vauriot olisi kuvaamasi kaltaiset niin tulisi itsellekin kyllä mieleen että sun perä on luisunut toisen oveen.
Mutta toivottavasti saat todistettua toisen osapuolen olevan syyllinen.
Olin yhtenä syksynä liikennevaloissa. Edellä oli henkilöauto ison peräkärryn kanssa (parvekelasitusfirman auto). No, edellä ajava tuumi olevansa väärällä kaistalla ja laittoi pakin päälle (siis risteyksessä, jossa ryhmityskaistat ja valot) vaihtaakseen kaistaa peruuttamalla.
Multa loksahti leuka jarrupolkimen tasolle, ja kaveri vaan peruutti peräkärryn kanssa mitään taaksepäin näkemättä autoni keulaan, ennen kuin ehdin sanoa kissaakaan.
Onneksi oli reilu kaveri (vieläkin kiitos, Mika, jos näet tämän!) ja lupasi korvata vahingot ja myös korjautti ne!!! Kävi yksi miljoonasta säkä!
Sympatiani vääryyttä kärsineille, toivottavasti opikeus lopulta voittaa...
Vaikka kirjoittajan perä olisi lähtenytkin luisuun, olisi mielestäni vastaantulija syyllinen. Vastaantulija kun on aiheuttanut tilanteen.
Mut kun se ei aina oo ihan sillee. Mä kerran ajoin auton ulos tieltä ihan sen takia kun toinen auto ois muuten ajannu suoraan mun keulaan (tuli mun kaistalla vastaan)
Koska autot ei osun niin jouduin ite maksaa omat vauriot ja vakuutusyhtiöstä suunnilleen vain ilkuttiin että miks ajoit ojaan. Autojen ois pitänny osua et ei ois ite tarvinnu maksaa.
Eikä tietysti se vastaantulija yleensä jää katselemaan, että miten sille siellä ojassa kävi.
Merkillistä hommaa vak.yhtiössä. Mutta niinhän se on. Jokin todistusaine pitäisi saada mukaan, eli esim. vastaatulijan peili ja rekno.
Mutta kuka niin tarkkana osaa olla.
Henki kuitenki säästyi. Ja sehän on se tärkein.
Näitä tulee "läheltä piti"- tilanteina vastaan miltei joka päivä, varsinkin pikkuteillä.
Ja varsinkin nyt talvella.
Mutkissa kun ei ole kuin kolmen renkaan urat ja pölvästit ajaa niissä urissa tuli sitten joku vastaan tai ei.
Valitettavaa, että näin on sinulle sitten käynyt.
Poliisin kanssa pitää ilmeisesti toimia vähän niinkuin lääkäreidenkin:
Tiukkana vaatia toimia ja kysyä toimepiteiden perään muuten jäät ilman palvelua ja hoitoa/oikeutta.
muutama vuosi sitten kehä I:llä elementtirekan
lavetilta betonumurikka konepellille,kun se
kiilasi eteeni. No poliisit paikalle,kun tämä
rekkakuski ei myöntänyt asiaa vaikka pellillä oli
tuore jälki. Poliisit tulivat ja tutkivat ja
totesivat,että selvä tapaus. Parin viikon päästä
soitin malmin poliisiin,kun mitään ei ollut k.o.
asiasta kuulunut,ylik. totesi "mitään rikosta ei
ole tapahtunut joten asia ei heille kuulu"..
joopa joo,eipä kuulu kun ylinopeusvalvonta,sehän
tiedetään jo ennestään.
Kai poliisi antoi teille molemmille sakot?
Sinulla oli liian suuri tilannenopeus.