Asiahan on niin, että Suomi on jaettu jehovan todistelijoiden toimesta alueisiin, joita he järjestelmällisesti naaraavat potentiaalisten normaalielämästä syrjäytyjien toivossa, eikö? Tällainen systemaattinen häiriköinti vaatii takuulla toimiakseen tehokasta kirjanpitoa tunkeilun uhreista. Osaisiko joku kertoa, onko tätä tarkoitusta varten olemassa jonkinlaisia jehovarekistereitä ja jos on, niin mitä tietoja meistä niihin tarkalleen ottaen tallennetaan? Ja Henkilötietolaki on tietenkin kierretty jollakin perverssillä jehovatavalla – eikös niin?
Henkilötietolaki
Ikkremimin
12903
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tietosuojavaltuutettu on ottanut kantaa:
http://www.tietosuoja.fi/13803.htm
Minäkin haluaisin tietää mitä tietoja minusta tämä piruntorjuntajärjestö on kirjannut!
>>>Rekisterinpitäjänä on asianomainen seurakunta
Helpottaisi hieman, jos nimimerkki fger käyttäisi selkeitä aikamuotoja. Onko siis ymmärrettävä, että ”muistiinpanoja” on joskus tehty, mutta ei tehdä enää?
”Muistiinpanoja” tekivät/tekevät siis kyseisten alueiden ”kävijät” eikä niitä arkistoitu/arkistoida mihinkään. Vaihdettiinko/vaihdetaanko tietoja edes ko. alueiden ”kävijöiden” vaihtuessa, vai tekikö/tekeekö uusi ramppaaja alueesta omat ”muistiinpanonsa”?
Tietosuojavaltuutettu onkin jo ottanut kantaa asiaan – kiitos linkistä. Ethän, fger, väitä ”muistiinpanojenne” olleen/olevan vain luonnollisten henkilöiden YKSINOMAAN HENKILÖKOHTAISIIN tai NIIHIN VERRATTAVIIN TAVANOMAISIIN YKSITYISIIN TARKOITUKSIIN laatimia, ethän?
Jos ”muistiinpanoista” on luovuttu, minne olemassa olleet ”muistiinpanot” päätyivät? Entä kuinkahan ovilla ramppaaminen nykyisin organisoidaan?
Entä mitä näihin paljon puhuttuihin tunti- tms. kuponkeihin merkitään – ihan pelkästään todistelijan omasta elämästään tuhlaamat hetket vai mainitaanko myös uhrit, heidän osoitteensa sekä heidän mielipiteensä? Kuinka ko. kuponkeja säilytetään?
kielteisesti suhtautuvien luona käydään yhä uudelleen...
Ihmisen muisti on vajavainen, muisti pettää.
Koska tuo rekisterilaki tuli voimaan? Joskus oli valmiiksi painettuja muisti lappuja, niistä luovuttiin sittemmin.
Jokainen teki omat muistiinpanonsa, jos teki. Jos luotti muistiinsa, se jäi tekemättä. Käytännössä periytyvät tiedot oli ne, jotka kielsivät käymästä, nekin vain kartassa. Ei sitten turhaan ärsytetty. Liekö lain syytä, että nykyään tieto kielto paikoista tahtoo takuta?
Väitämpä tosiaankin niitten olleen henkilökohtaisia. Niissä ei ole ollut käytännössä mitään erityisen mielenkiintoista. Joku on voinut esim. merkitä mitkä lehdet on jättänyt, ettei samoja lehtiä kahdesti esitä. Tai jos on luvannut etsiä tietoa jostain asiasta, on voinut merkitä sen ylös.
Tuntiraportteihin ei merkitä mitään tietoja alueen ihmisistä, ei yhtään mitään.
Kun tämä muistiinpano asia tuntuu olevan niin maagista, voinen tiedustella mitä kukakin luulee niillä tehdyn.
”Koska tuo rekisterilaki tuli voimaan?
- Henkilötietolaki (523/99)
”Väitämpä tosiaankin niitten olleen henkilökohtaisia.”
- Vaan olivatko ne yksinomaan henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiin laadittuja? Tuskin.
”Kun tämä muistiinpano asia tuntuu olevan niin maagista, voinen tiedustella mitä kukakin luulee niillä tehdyn.”
- Mikäli ne olivat lainvastaisia, ei niiden käyttötarkoituksella ole merkitystä.
vanha asia.
Tietokoneeni ei saa sitä avatuksi.
Ei linkissä mitään vikaa ole.
"”Väitämpä tosiaankin niitten olleen henkilökohtaisia.”
- Vaan olivatko ne yksinomaan henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiin laadittuja? Tuskin."
Kyllä ne on yksinomaan henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiin laadittuja!!!
Kysyit:
Entä mitä näihin paljon puhuttuihin tunti- tms. kuponkeihin merkitään – ihan pelkästään todistelijan omasta elämästään tuhlaamat hetket vai mainitaanko myös uhrit, heidän osoitteensa sekä heidän mielipiteensä? Kuinka ko. kuponkeja säilytetään?
Entisenä ahkerana tienraivaajana voin paljastaa salaisuuden: kuukausittainen raportti ei pidä sisällään juuri muuta kuin numeroita, siis mitä ja kuinka paljon ko. julistaja on saanut levitettyä kentällä ja kuinka paljon tuhlannut siihen aikaa.
Mutta tutkisteluraportti onkin sitten asia erikseen. Kun julistaja pitää tutkistelua kiinnostuneelle, hän tekee siitä erillisen raportin kuukausittain (tai ainakin näin oli vielä viitisen vuotta sitten). Raporttiin tulee kiinnostuneen nimi, osoite ja tutkittava julkaisu (harvoin jos koskaan siihen kirjoitetaan 'Raamattu'). Ja muistaakseni sekin pitää ilmoittaa, kuinka monta kertaa henkilön kanssa on 'tutkittu' kuukauden aikana. Seurakunnan sihteeri säilyttelee näitä lappusia luultavasti määräämättömään aikaan asti, kenties ikuisesti. (Ohoh, miten teokraattinen ilmaus!)