Minkä vuoksi ihmiset piinaavat toisiaan kun joutuvat jätetyksi tai tulee muuten ero? Tänäänkin on taas uutinen että nuori mies ampui kaksi täysin sivullista ihmistä tultuaan tyttöystävänsä jättämäksi.
Kuulopuheiden perusteella naisetkin kiusaavat exiään minkä ehtivät. Itse keskityn tässä nyt miehiin, koska heikäläisten järjestämässä kiusanteossa voi lähteä henkikin, tai ainakin terveys.
Miksi Jeppe vielä 10 v päästäkin tulee juovuksissa karjumaan postiluukusta ex-vaimolle - jollei peräti ovesta väkisin läpi?
Oma isäni kävi päissään haastamassa riitaa äitini miesystävälle, vaikka isälläni oli ollut naisia monta jo ennenkuin äitini alkoi seurustella. (Äitini otti eron yli 20 v juopottelua ym. siedettyään. Olisi ottanut aiemmin jo...)
Miksi on kostettava vähässä tai paljossa sille joka otti ja lähti? Onko vaikeaa mennä itseensä ja tuumailla että ehkäpä siihen jättämiseen oli aiheelliset syynsäkin? Vai enkö minä vaan ymmärrä jätetyn suunnatonta tuskaa... En ole koskaan itse kokenut jätetyksi tulemista, pari kertaa toki sen ettei kelpaa alunperinkään. Olihan sekin tietysti katkera kalkki, mutta:
Miksi "yksi jos jättää niin toinen jo ottaa" on niin vaikea uskoa joillekuille?
Kuulopuheiden perusteella naisetkin kiusaavat exiään minkä ehtivät. Itse keskityn tässä nyt miehiin, koska heikäläisten järjestämässä kiusanteossa voi lähteä henkikin, tai ainakin terveys.
Miksi Jeppe vielä 10 v päästäkin tulee juovuksissa karjumaan postiluukusta ex-vaimolle - jollei peräti ovesta väkisin läpi?
Oma isäni kävi päissään haastamassa riitaa äitini miesystävälle, vaikka isälläni oli ollut naisia monta jo ennenkuin äitini alkoi seurustella. (Äitini otti eron yli 20 v juopottelua ym. siedettyään. Olisi ottanut aiemmin jo...)
Miksi on kostettava vähässä tai paljossa sille joka otti ja lähti? Onko vaikeaa mennä itseensä ja tuumailla että ehkäpä siihen jättämiseen oli aiheelliset syynsäkin? Vai enkö minä vaan ymmärrä jätetyn suunnatonta tuskaa... En ole koskaan itse kokenut jätetyksi tulemista, pari kertaa toki sen ettei kelpaa alunperinkään. Olihan sekin tietysti katkera kalkki, mutta:
Miksi "yksi jos jättää niin toinen jo ottaa" on niin vaikea uskoa joillekuille?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Noin sairasta tekoa ei voi vain ymmärtää. Asiasta ei siis puhuta.
Voin vähän ymmärtää vitutuksen määrää, mutten tekoa.
Suomessa näitä mies tappaa vaimonsa (ehkä myös lapset)- tapauksia sattuu muutamia kymmeniä vuosittain.
Huomattavasti useammin ihmiset kuolevat Suomessa liikenneonnettomuudessa, sairauksiin, murhiin jne. Miksi nämä minimaaliset tapaukset nostetaan tapetille ja voihkitaan kuinka naisia alistetaan Suomessa?
Ja sitten näiden minimaalisten tapausten pohjalta ollaan kiristämässä lakeja ja puhutaan siitä kuinka yleistä on, että mies tappaa seurustelukumppaninsa. Ainakin ilmiön väittäminen yleiseksi on kylmää valehtelua.
Harvemmin siellä liikenteessä kukaan päättää että ajanpa nyt tuon ipanan yli kun se on niin ärsyttävä. Elikä liikenneonnettomuudet ovat aika usein tahattomasti aiheutettuja (rattijuopon suorittamat toimenpiteet ovat mielestäni tahallista toimintaa!) Sensijaan jos tappaa jonkun pyssyn tai puukon kanssa, niin tuskinpa siinä voi oikein vedota siihen että tie oli liukas tai jarrupoljin petti. Paitsi tietenkin petti päästä, se jarru nimittäin. Ja aika usein aletaan lirkutella että mää en muistha mithään.
Ehkä se on minimaalista jos muutamia kymmeniä tapetaan vuosittain, mutta mitäs jos sattuu joku oma läheinen siihen joukkoon? Ja jokainen tahallinen tappo on liikaa. Ainoa oikea määrä on 0 kpl. Aivan sama onko ilmiö yleinen vaiko mitä, en silti voi hyväksyä exänsä lahtaamista. (Enkä muitakaan väkivallantekoja, tietenkään.)
Kyllä minusta lähetysmiskielto on ainakin ihan ok laki, vaikka ei se taida pahemmin auttaa kun tarpeeksi psyko sattuu asialle... Herää tietysti kysymys että miten joku on sellaisen kanssa naimisiin edes osunutkaan, mutta psykopaatithan osaavat toki esittää normaaliakin, varsinkin seurustelun alussa.
Vuonna 2003 kohdistui 15–74-vuotiaisiin 627 000 väkivallantekoa tai väkivallalla uhkailua (75 vuotta täyttäneisiin noin 4 000). Lähes puolet tästä väkivallasta oli uhkailemisia (47 %).
Vuodesta 1980 voidaan panna merkille eräitä kehityssuuntia. Naisiin kohdistunut perheväkivalta ja pienryhmäväkivalta – etenkin vamman aiheuttanut – ja myös katuväkivalta näyttävät vähentyneen.
Naisten ja miesten vertailu heidän tekemänsä väkivallan osalta: esim. vuonna 2000 neljää prosenttia naisista ja viittä prosenttia miehistä epäiltiin henkeen ja terveyteen kohdistuneista rikoksista.
Poliisi epäili yhdeksää naista henkirikoksista (murha, tappo tai surma) ja vajaata 3 000 naista pahoinpitelyrikoksista (lievä pahoinpitely, pahoinpitely, törkeä pahoinpitely).
Pahoinpitelyjen osalta aikasarjat tuntuvat tukevan näkemyksiä naisten väkivaltaisen käytöksen lisääntymisestä: naisten osuus syylliseksi epäillyistä on kasvanut viidestä yhteentoista prosenttiin. Pahoinpitelyrikoksiin syyllistyneiden naisten absoluuttinen määrä on kasvanut peräti 78 prosenttia viimeisten 20 vuoden aikana.
On vaikea arvioida, merkitseekö naisten tilastoidun pahoinpitelyrikollisuuden kasvu sitä, että naisten väkivallanteot ovat todella lisääntyneet, vai onko kysymys siitä, että poliisi kirjaa naisten osallistumisen väkivaltaan aikaisempaa tarkemmin.
Luultavasti molemmilla tekijöillä on vaikutusta. Jotkut tutkijat ovat selittäneet naisten tilastoidun rikoskäyttäytymisen kasvua naisten yhteiskunnallisen aktiivisuuden lisääntymisellä:
naisiin ja naiseuteen kohdistuvien odotusten on arvioitu olevan murtumassa niin, että nykyään naisetkin ovat omaksuneet aiemmin pelkästään miehisinä pidettyä käytöstä, kuten väkivaltaa tai alkoholin humalajuomista.
Aikaisemmin naisille aiheutui vammoja eniten perheväkivallasta. Naisten kokemaa vammoja aiheuttanutta väkivaltaa hallinneet perhe- ja pienryhmäväkivalta ovat vähentyneet työpaikkaväkivallan ja muun väkivallan samalla lisääntyessä.
Naisille vamman aiheuttaneiden työpaikkaväkivaltatapausten lisäys keskittyi hoitoalalle. Sen sijaan naisten kokema työpaikkaväkivalta on johdonmukaisesti lisääntynyt.
Naiset kokivat määrällisesti eniten väkivaltaa ja uhkailua terveyden- ja sairaanhoidon ammateissa (lähes 60 000 tapausta vuonna 2003, 33 000 vuonna 1997), joiden uhriksi joutumisista naisten työpaikkaväkivallan kasvu on suurelta osin peräisin.
Sosiaalialalla naisten väkivalta- ja uhkailukokemuksia kertyi 17 000 tapausta (11 000 vuonna 1997), opetusalalla naisten tapauksia oli 10 000 (6 000 tapausta vuonna 1997).
Miehillä kaikki väkivaltatilanteet olivat suunnilleen yhtä yleisiä tai hieman harvinaisempia vuonna 2003 kuin kuutta vuotta aikaisemmin, ja päinvastoin kuin naisilla, tämä koskee myös työssä koettua väkivaltaa.
Kaikkiaan väkivaltatilanteita oli kuusi prosenttia vähemmän kuin vuonna 1997 ja saman verran kuin vuonna 1980. Väkivallan väheneminen koski lievää väkivaltaa, kuten liikkumisen estämisiä, tönimisiä ja lyömisen yrityksiä. Vakavampia väkivallantekoja oli vuonna 2003 jonkin verran enemmän kuin vuonna 1997.
Muu väkivalta sisältää 33 000 henkiseksi väkivallaksi luokiteltavaa tapausta, jotka tulivat ilmi haastatteluissa, mutta jotka eivät varsinaisesti kuulu tämän tutkimuksen piiriin.
Perheväkivalta yhtä yleistä kuin pahoinpitelyt Perheväkivallan uhriksi oli joutunut esimerkiksi Etelä-Suomen läänin alueella 4,5 % vastaajista.
Läänin väkilukuun suhteutettuna tämä tarkoittaa, että yli 90.000 henkilöä on joutunut perheväkivallan uhriksi viimeisen kolmen (3) vuoden aikana.
Eniten perheväkivallan uhreja on yksinhuoltajissa (14 %). Todennäköisesti he ovat eronneet ajanjakson aikana ja saattavat tästä syystä kertoa asiasta vapaammin.
Miehistä perheväkivaltaa oli kokenut 3 % (perheväkivaltaa kokeneista puolestaan vajaat 30 % oli miehiä).
Koulutuksen mukaan tarkasteltuna eniten perheväkivaltaa olivat kokeneet ammattikoulun tai –opiston suorittaneet, 5,1 % vastaajista. Tämä koski niin mies- kuin naisvastaajia. Ammattikoulun tai –opiston suorittaneista naisvastaajista 6 % oli joutunut perheväkivallan uhriksi. Seuraavaksi eniten perheväkivaltaa olivat kokeneet perus- tai kansakoulun suorittaneet, 4,7 %. Korkeakoulututkinnon suorittaneet olivat kokeneet vähiten perheväkivaltaa, 3,4 %. Työttömät olivat joutuneet eniten perheväkivallan uhreiksi. Työttömistä lähes 8 % oli kokenut perheväkivaltaa viimeisen 3 vuoden aikana. Pitkäaikaistyöttömistä (yli vuoden työttömänä ollut) 7,4 % oli kokenut perheväkivaltaa. Työttömistä naisvastaajista peräti 11 % oli kokenut perheväkivaltaa. Määräaikaisessa työsuhteessa olevat olivat kokeneet kolmanneksi eniten väkivaltaa (5,7 %), kun vakituisessa työsuhteessa olevat vähiten.
Taloudellinen epävarmuus on siis yksi selittävä tekijä perheväkivaltaan.
Perheväkivaltaan liittyy usein päihteiden käyttö. Tämä ilmeni tässäkin tutkimuksessa. Vastaajilta tiedusteltiin sitä, mitkä asiat tulevaisuudessa huolestuttavat. Yksi vaihtoehto oli oman tai läheisen päihteiden käytön lisääntyminen.
Vastaajista yleensä 15 % oli huolissaan päihteiden käytön lisääntymisestä, kun perheväkivallan uhreista lähes 40 % oli huolissaan päihteiden käytön lisääntymisestä lähipiirissä.
Perheväkivallan uhriksi oli joutunut yhtä paljon vastaajia kuin muun fyysisen väkivallan (myös 4,5 % vastaajista) kohteeksi. Kotona tapahtuu siis jonkin toisen perheenjäsenen aiheuttamaa väkivaltaa yhtä yleisesti kuin muuten pahoinpitelyjä.
Uhrikysymyksissä oli myös väkivaltainen uhkailu, joka oli jaettu kahteen osaa; väkivaltainen uhkailu työpaikalla ja muu väkivaltainen uhkailu.
Työpaikalla väkivaltaisen uhkailun kohteeksi joutuneista naisia oli 68 %. Väkivaltaa työpaikalla kokeneista naisia oli 63 %. Muun väkivaltaisen uhkailun (siis muualla kuin työpaikalla) kohteeksi joutuneista miehiä oli enemmän, naisten osuus näistä oli 43 %.
Naiset siis kokevat selvästi enemmän väkivaltaa ja väkivaltaista uhkailua työpaikoilla, ja miehet työpaikan ulkopuolella.
Syy tähän on todennäköisesti se, että sellaiset alat, joissa ollaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä ovat naisvaltaisia. Tällaisia aloja ovat sosiaali- ja terveysala, opetusala ja kaupan ala, jossa jälkimmäisessä naisia toimii paljon myyjinä.
Tutkimukseen liittyy vielä se seikka, että erityisesti naisten tekemänä lievä väkivalta ei tilastoidu vaan jää piilorikollisuudeksi.
Kannatan toki naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämistä, mutta yhden asian liikkeellä on taipumus jättää uppoavaan laivaa ne jotka eivät matkusta kyseisen laivan ensimmäisessä luokassa. Nyt siellä kolmannessa luokassa matkustavat lapset ja miehet.
Minähän puhuin siitä kuinka paljon todennäköisempää on kuolla liikenneonnettomuudessa, murhaajan käsiin, sairauksiin kuin siihen, että oma seurustelukumppani tappaa.
Se, että alkaa vatvoa mitä eroja on kuolla näihin asioihin, on ihan asian vierestä. Minäkin voisin vatvoa sillä, että miten yksilön oma käyttäytyminen on vaikuttanut siihen, että hän on saanut tappavan sairauden, joutunut onnettomuuteen jne. Ja missä määrin yksilön ulkopuoliset tekijät.
Huomauttaisin myös, että jokainen reagoi erilaisissa tilanteissa yksilöllisesti siihen, että joku kuolee.
Jos todella kuvittelet, että on mahdollista luoda yhteiskunta, jossa ihmisiä ei tapeta, niin kiellät todellisuuden. Ehkä on aika alkaa elää sen tosiasian kanssa, että maailmassa tapahtuu pahojakin asioita?
Kun copy pastettaa Internetissä, niin luullakseni näin pitkiä pätkiä on laitonta esittää ominaan ilman lähdettä.
Puhuin nyt nimenomaan tapauksista, joissa seurustelukumppani tapetaan, enkä perheväkivallasta. Siitä en löytänyt mainintaa koko tekstistä, joka oli irrellevantti tältä kannalta.
Huomauttaisin, että uusien tutkimuksien mukaan nainen käyttää lievää väkivaltaa mieheen yhtä usein kuin toisinpäinkin. Asiantuntijoiden mukaan (Jos-ohjelmassa esiintyivät) 36% parisuhteessa elävistä miehistä kokee naisen väkivaltaa. Ja lapset myös, jos heillä on lapsia. Että näin.
Koin että vähättelit väkivallan seurauksena kuolemista. Minulle nyt kumminkin pointti on siinä että onnettomuuksia ja vakavia sairauksia ei voi välttämättä välttää, mutta väkivaltaan lähdetään tietoisesti ja vakain tuumin vahingoittaa toista elävää olentoa.
En tietenkään usko että skitso lajimme edes tässä maassa saisi aikaan yhteiskuntaa jossa kaikkien elämä on turvattu, mutta ainahan sitä voi toivoa ja yrittää parempaa. Eihän sitä tiedä mikä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos lapsillekin jo tehdään selväksi että elämä on aivan yhdentekevä, kelle tahansa saa tehdä mitä tahansa, niin helvettiähän me tänne luomme.
Kyynisyys voi vaikuttaa älykkäältä, mutta kenen etuja palvelee että vain annamme periksi todeten että maailmassa sitä vaan tapahtuu pahoja asioita. Eivät ne itsestään tapahdu.
Tänään on taas uutinen lehdessä että nyt on vaihteeksi joku isoäiti pahoinpidellyt pientä vauvaa. Pitääkö tämäkin vain hyväksyä? Maailmassa tapahtuu pahoja asioita. Ei perkele!
Ennemmin olen vaikka idealisti kuin täysin välinpitämättömyyteen vaipunut.
Kun sanoit, että kuinka paljon todennäköisempää on kuolla esim. murhaajan käsiin, kuin kuolla oman seurustelukumppanin käsissä, niin eikö tässä nyt ole melko lailla samasta asiasta kyse?
Niin, niin tappo ja murha ovat eri asia.
Mietihän miksi se, että lähiaikoina on enemmän nostettu esille naisiin kohdistuva väkivalta, on sinusta "liioittelua"? Samaa sanottiin ja vieläkin sanotaan kaikista miesten mielestä "akkain höpinöistä", joihin pääosin vieläkin luetaan luonnonsuojelu, eläintensuojelu, puhe tunteista ja psykologiasta jne..
Näkökulmani oli tilanteessa olevan kokijan kannalta tarkasteleva. Kokija kuolee paljon todennäköisemmin auto-onnettomuuteen kuin siihen, että oma seurustelukumppani tappaa kokijan. Naisten ei siis tarvitse pelätä miehiä. En ymmärrä tätä pelottelukampanjaa, jossa miehistä maalaillaan jotain itse piruja. Se on kuitenkin erittäin epätodennäköistä, että mies tappaa vaimonsa.
Kyllä seurustelusuhteitakin voi välttää, aivan siinä missä välttää auton käyttämistä ja liikkumista teillä.
Valitettavasti näitä tilastoja eritellään siten, että murhatkin jaotellaan erilaisiin kategorioihin. Sinähän sitä et tietenkään tajua kuin silloin kun se on sinun kannalta edullista.
Sitä Kankaanpään tapausta niin eihän siinä ollut erottu. Vaan pojalla viirasi muuten päässä.
Ei tuollaisia tavallinen ihminen käsitä - tai tervepäiset ainakaan. Kaippa se on jokin itsetunto juttu, että ei kestä jätetyksi tulemista tai ihan oikeasti joku ajattelee omistavansa toisen tai jotain. Paha veikkailla. Hulluja kaikki tyyni.
Eipä jäänyt korvan taakse missä se äskettäisen uutisen tapaus oli, kovasti vaan jossain otsikkoa revittiin että "tyttöystävä jätti, ampui 2 sivullista" tai sellaista. Tästä sitten päähäni pälkähti tämä tappoteema, assosioiva ihminen kun olen.
Joo... Kukapa hulluja hallitsisi...