Jos mä olisin tän kaiken ajan käyttänyt

Itse olen kamppaillut samojen tunteiden äärellä ja tärkeintä on, että omassa elämässä on sitä muutakin sisältöä eikä vain se toinen ihminen. On siis muuta sosiaalista elämää, harrastuksia ja muita mielenkiinnon kohteita. Elämäänsä ei tule ikinä rakentaa pelkästään sen toisen ihmisen ehdoilla ja hänen varaansa, koska elämässä voi jäädä myös yksin ilman häntä ja hänen tunteitaan. Olipa kyseessä yksipuolinen ihastuminen, rakastuminen, ero jne. niin aikansa se ottaa se ikävän tunnekin, mutta jossain vaiheessa senkin voittaa sen oman muun elämän ansiosta ja voi myös kohdata sen uuden sulle oikeamman rakkaan.

Vastaan tähän niin, että oltais heti ikävöinnin alussa tehty itsemme näkyviksi.:) Ainakin nyt sitten bensarahat ovat säästyneet.:) Olisin nimittäin halunnut näyttää sinulle kaikkia, vaatimattomiakin paikkoja omasta lapsuuden elinympäristöstäni, edesmenneitten isovanhempien tiloja ym. Vastavuoroisesti olisin halunnut
tutustua sinun lapsuuden maisemiisi. Kaikkeen sinussa, rakas ihmisolento.

Vaikka tämä on vienyt paljon aikaa, ajattelen että tämä on myös matka, omaan
sisimpään.

Mä mietin en mä toisesta tiedä mitään. En yhtään mitään. En missä hän on syntynyt, kasvanut, onko sisaruksia jne. Luottamus puuttuu väliltämme. Eikä enää ole korjattavissa. Ehkä hän joskus kertoi mutta eri asia oliko tottakaan. Aika kääntää sivua ja jättää toinen rauhaan