Sairaanhoitajat ovat ihmistuntemuksen asiantuntijoita. He ymmärtävät ihmistä oikeassa elämässä psykiatria paremmin. He tulkitsevat ihmistä paremmin kuin psykiatrit. Psykiatri ovat kirjaviisaita joiden järkevin tehtävä olisi psykiatristen lääkkeiden tutkiminen ja lääkkeiden vaikutuksen tutkiminen ihmisessä. Järjestelmää pitäisi siis muuttaa niin että sairaanhoitajat tekisivät diagnoosit potilaista. Sairaanhoitajat kuitenkin ovat potilaiden kanssa 24/7. Psykiatri määräisi mitä lääkkeitä laitetaan sairaanhoitajan kertomuksen perusteella.
Psykiatriset diagnoosit sairaanhoitajille
psyk.hoit.
17229
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ja kun hoitajaksi sattuu sellainen, jonka kanssa ei ole samalla taajuudella... ei taida toimia sittenkään. Juttelin kerran erään shn kanssa. Luin jälkeenpäin hänen kirjaukset. Oli olettanut asioita aivan väärin. Eikö siellä koulussa opeteta kysymään, jos ei ymmärrä...
Psykiatria on sellaista jännää soveltamista.Psyket ja mielurit voivat tulkita potilaan puheita ihan miten haluavat.Voivatpa jopa väittää potilaan sanoneen jotain mitä hän ei todellakaan ole sanonut.
Jeesus ei tykkää psykiatreista.
No eivät kyllä ole. Usein vähän yksinkertaisia. En halua sellaisen ihmisen tekevän minulle mitään diagnoosia.
Minun mielestäni ei missään nimessä diagnooseja psykiatrisille sairaanhoitajille. Pitää olla vähintään psykologi, psykiatri tai psykiatrinen erikoissairaanhoitaja.
Haha vai oikein erikoissairaanhoitaja. Mikä teidän koulutuksessa on tavallista sairaanhoitajaa parempaa?
Juuri se erikoisuus. Erikoissairaanhoitaja. Yksi psykiatri sanoi minulle kerran, että olen lähempänä psykiatria kuin tavallista hoitsua. Minulla on enemmän koulutusta ja osaan käsitellä asioita enemmän aikuisesti.
"Erikoissairaanhoitaja on sairaanhoitaja, joka on erikoistunut työssään johonkin erikoisalaan ja saanut tähän erikoisalaan lisäkoulutusta.
Koulutuksen rakenne ja vaatimukset ova muuttunet vuosien varrella. Nykyisin sairaanhoitajien ammattikorkeakoulussa suoritaman tutkinnon nimi on Sairaanhoitaja (AMK).[1]"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Erikoissairaanhoitaja
Kuinka murrosikäisen asteella voi käsitellä mitään aikuisesti?
Ei missään nimessä. Lainsäädännällisesti lääkäri tekee diagnoosin. Psykatristen diagnoosien tekeminen ei ole mitään arpapeliä. Pahimmillaan väärällä diagnoosilla on kauaskantoisia tai vakavia vaikutuksia. Esimerkiksi fyysiset aivosairaudet, neurologiset sairaudet pitäisi pystyä erottamaan ja huomioimaan ja poissulkemaan ennen kuin ruvetaan jakelemaan psykiatrian sairausdiagnooseja. ADHD-potilaalle manianhoitoon määrätyt lääkkeet ja maanisdebressiiviselle maniapotilaalle Ritalinia. Näissä asioissa lääkärikki erehtyvät aivan riittävästi, saati sitten vielä voimakkaampia ennakkoasentaisa potilaista omaavat psykiatrisen alanhoitajat.
Kuinkahan "arvostettu" ja luotettava sairaanhoitajan antama diagnoosi olisi esimerkiksi vakuutusoikeudessa eläkkeestä "riideltäessä".
Sairaanhoitajat haluaisivat päästä tekemään mm. persoonallisuushäiriö diagnooseja ja suurin osa heistä ei edes tiedä yleisiä persoonallisuushäiriön kriteereitä jotka on täytyttävä ennen kuin annetaan yksityiskohtaisemmin määritelty persoonallisuushäiriö. Mahtaisi tulla paljon narsistisia ja antisosiaalisia-persoonallisuushäiriöisi lisää suomen maahan. Luonteenpiire ja itse sairausluokitukseksi luokiteltava käyttäytyminen pitäisi erottaa toisistaan.
Minun kokemukseni mukaan juuri psykiatrit ja psykologit ovat tehneet niitä virhediagnooseja. Hoitajat olivat jotenkin maanläheisempiä ja tajusivat nopeasti asioiden laidan. Ikään kuin psykiatrien ja psykologien omat teoriat ja tarve näyttää oma osaaminen sekoittivat heidän tavallisen ymmärryksen.
Mielenterveyshäiriöiden reliabiliteetti on niin surkea, että kokeneetkaan psykiatrit eivät ole yhtä mieltä diagnooseista edes puolessa tapauksista. Ongelma ei ole ensisijaisesti siinä, etteivät psykiatrit ymmärrä ihmisiä eivätkä tapaa potilaitaan, vaan diagnooseissa itsessään. Ne luovat keinotekoisia luokkia potilaista,. Esimerkiksi psykoottisuus liittyy ensisijaisesti harhoihin ja harhaluuloihin, mutta pelkät harhat ja harhaluulot eivät tee ihmisistä sairaita -muutenhan merkittävä osa esim. uskonnollisista tai muuten hengellisistä ihmisistä olisivat sairaita (on valtava määrä ihmisiä, jotka mm. uskovat telepatiaan, kommunikoivat henkien kanssa ja uskovat ylipäätään erinäisiin ns. mielikuvitusolentoihin olematta sairaita). Kun psykoottinen ihminen menee psykiatriseen hoitoon, niin hänellä on todennäköisesti harhojen ohella muitakin oireita, kuten masennukseen viittavaa apatiaa taikka ahdistusta (ns. "negatiiviset oireet"). Kun ne yhdistyvät sinänsä terveilläkin esiintyviin "irrationaalisiin" kokemuksiin, niin psykiatrit luokittelevat nämä ihmiset skitsofreenikoiksi, vaikka heidän oireensa eivät todellisuudessa muodosta yhtenäistä sairautta taikka häiriötä vaikka esiintyvät samanaikaisesti.Sitten kun tutkijat yrittävät selvittää kyseisen mystisen sairauden syitä, niin saadaan epämääräinen kokoelma erilaisia ihmisiä, jota ei yhdistä mikään spesifi tekijä vaan valtava määrä erilaisia "kuormittavia" geneettisiä ja ympäristökuormitukseen liittyviä tekijöitä, jotka ovat lisäksi usein yhteisiä muillekin mielenterveysongelmille. Tämä johtuu siitä, että tietyt kuormittavat tekijät lisäävät ylipäätään riskiä masentua, ahdistua, jäädä yksin, seota ja ajautua lopulta psykiatrisen hoidon piiriin. Mielenterveysongelmissa ei ole kysymys mistään spesifeista "häiriöistä", eikä niitä voi diagnosoida spesifeinä häiriötiloina ilman, että lopputulokseksi saadaan vakavia ongelmia diagnoosien tieteellisen luotettavuuden ja validiteetin suhteen. Tätä ei voi millään sairaanhoitajien oletetulla ihmistuntemuksella korjata, kun kyse on itse luokittelutavassa.
Jaaha skientologi tuli tänne pätemään
Hyviä huomioita. On vaikeaa muodostaa luotettavaa diagnosointimenetelmää sellaisesta mitä ei todellisuudessa ole olemassa. Siinä missä jotkut ihmiset uskovat mielikuvitusolentoihin, uskovat psykiatrit, lääkärit ja valtaosa kansaa mieli(kuvitus)sairauksiin.
Mad Science (2013)
Stuart A. Kirk, Tomi Gomory, David Cohen
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=1412849764
Kirjan kuvaus:
"When it comes to understanding and treating mental illness, distortions of research are not rare, misinterpretation of data is not isolated, and bogus claims of success are not voiced by isolated researchers seeking aggrandizement. This book's detailed analyses of coercion and community treatment, diagnosis, and psychopharmacology reveals that these characteristics of bad science are endemic, institutional, and protected in psychiatry. This is mad science. Mad Science argues that the fundamental claims of modern American psychiatry are not based on convincing research, but on misconceived, flawed, and distorted science. The authors address multiple paradoxes in American mental health, including the remaking of coercion into scientific psychiatric treatment in the community, the adoption of an unscientific diagnostic system that now controls the distribution of services, and how drug treatments have failed to improve the mental health outcome. This book provides an engaging and readable scientific and social critique of current mental health practices. The authors are scholars, researchers, and clinicians who have written extensively about community care, diagnosis, and psychoactive drugs. Mad Science is a must read for all specialists in the field as well as for the informed public."
Kirjan yksi tekijöistä, Tomi Gomory, Madness Radion haastateltavana 1.1.2014:
Medical Coercion: Tomi Gomory
http://www.madnessradio.net/madness-radio-medical-coercion-tomi-gomory/
"If madness isn’t like other illnesses, what is it? Should psychiatry have the power of legal coercion? How can the legacy of Thomas Szasz inform new ways of helping people?
Tomi Gomory, associate professor of social work at Florida State University and co-author of Mad Science: Psychiatric Coercion, Diagnosis, and Drugs, explores thinking beyond the medical model of emotional distress."
Jos hoitajille annettaisiin lupa tehdä diagnooseja, koko psykiatria ajautuisi toivottomaan kaaokseen. Ei niitä diagnooseja nyt ihan "terveellä maalaisjärjellä" voi tehdä, vaan vaaditaan myös laajaa teoreettista näkemystä ja tieteellistä kurinalaisuutta. Sairaanhoitajissa on tyyppejä, joitten käsitys mielenterveydestä on jotain naistenlehtien ja populaaripsykologian tyylistä tunnepuppua tai ihmissuhdesävellystä. Nämä sitten päättämään, että onko potilaalla autismi vai skitsofrenia?
annetaan neuroleptejä, jos tulee skitsofreeniaoireita niin asia on sillä selvä
Psykiatria on itse asiassa todella helppoa. Jos "potilas" osoittaa elonmerkkejä, nostetaan annosta, kunnes puhe lakkaa tai sammaltaa taas. Katse pitää saada tyhjäksi ja seinään tuijottavaksi. Kun "potilas" on hiljaa paikallaan eikä prostestoi, tiedetään, että lääke ja annos ovat sopivia.