Vanhusten asialla

Niille vanhuksille, jotka vielä pystyy asumaan omassa kodissaan, mutta tavitsee kotihoidon tukea vaikka ruokailuun, kotihoito tulee paikalle sovittuna aikana, aikaa on 15 minuuttia ja siinä pitäisi hoitaa ruokailu, kenties lääkkeet ja seurustelu, Kaikki siis 15 minuutissa! Kun kaikki toiminta on muutenkin hidastunut, niin ei vanhus voi suoriutua edes ruokailusta 15 minuutissa. Näitä 15 minuutin tapahtumia voi sopia 1-3 kertaa päivässä. En arvostele hoitajia, he tekevät arvokasta työta! Systeemissä on vikaa! Asiaa seuranneena ja laskuja hoitaneena, laskutus on täysin kohtuutonta. Läheiseni ei enää kotihoidon palveluja tarvitse. Hän nukkui pois lokakuussa.

Kotihoidossa on osin liian huonokuntoisia asiakkaita. Vanhuksilla on paljon mielenterveysongelmia. Iäkkään ihmisen mielenterveysongelmat ovat Suomessa tabuja ja niistä ei puhuta. Masentuneet vanhukset makaavat sängyssä päivät pitkät. Kotihoidon asiakkaat ovat usein hyvin yksinäisiä. Virikkeitä ei ole. Päivätoimintaan ei kaikilla ole mahdollisuutta tai sitä ei tarjota aktiivisesti. Omaiset ja läheiset eivät kaikilla välitä, auta, kyläile tai pidä lainkaan yhteyttä.

Vanhusten kodit ovat osin hyvinkin likaisia, koska niitä ei siivota koskaan perusteellisesti ja kunnolla ja riittävän usein. Vanhusten ateriat ovat yksipuolisia ja einesvoittoisia: Ateriapalvelun ruokia ja pelkkiä eineksiä. Ulkoilua ja hyötyliikuntaa on hyvin vähän tai ei ollenkaan. Vanhus on jatkuvasti neljän seinän sisällä; kesät ja talvet.

Kotihoidon työntekijät vaihtuvat jatkuvasti ja sairauslomia on työntekijöillä huomattavan paljon. Vanhuksen ja mielenterveysongelmaisen asiakkaan kotona juoksee päivittäin monta ihmistä. Ongelma on se, että kukaan heistä ei tiedä, mitä muut kävijät käyntinsä aikana puuhaavat. Tieto ei kulje asiakasta hoitavien ihmisten välillä tarpeeksi tai ei ollenkaan. Kirjaamiseen käytetään toimistolla aikaa, mutta kirjaaminen palvelee enimmäkseen vain byrokratiaa. Kirjaaminen ei palvele asiakasta ja asiakkaan hyvinvointia vaan byrokratiaa.

Työntekijöiden motivaatio työhön vaihtelee ääripäästä toiseen. Osa kotihoidon työntekijöistä ei ole kovinkaan innostuneita työstään ja se näkyy. Hoitotyön opiskelijat karttavat ja pelkäävät ko. harjoittelujaksoa. Kukaan opiskelijoista ei halua valmistuttuaan kotihoitoon töihin. Hyvä kysymys miksi näin??? Koska opiskelijat ovat fiksuja ja näkevät jo lyhyelläkin harjoittelujaksolla, millaista kotihoidon työ voi pahimmillaan olla!