Hei vaan kaikille;)
Mä kaipaisin kovasti piristystä...
Mun mies lähti sotaväkeen ja en ikinä olis uskonu kuinka vaikeeta se voi tehdä, ku on aina tottunu olee kaksin...
Kävin hakee unilääkettä, ku uni ei tuu yksin..Kauheeta!Mut minkäs voi ku on "kasvanu" toiseen kiinni...ei tietenkään pitäs olla näin kiinni...mutta aika tekee tepposensa...
kertokaa omia kokemuksia ja tuntemuksia;) kaipaan kovasti jonka kanssa vois keskustella!
KIITOKSIA AJASTANNE!
Mä kaipaisin kovasti piristystä...
Mun mies lähti sotaväkeen ja en ikinä olis uskonu kuinka vaikeeta se voi tehdä, ku on aina tottunu olee kaksin...
Kävin hakee unilääkettä, ku uni ei tuu yksin..Kauheeta!Mut minkäs voi ku on "kasvanu" toiseen kiinni...ei tietenkään pitäs olla näin kiinni...mutta aika tekee tepposensa...
kertokaa omia kokemuksia ja tuntemuksia;) kaipaan kovasti jonka kanssa vois keskustella!
KIITOKSIA AJASTANNE!
Vastaukset 3
Vanhimmat
hah hah...jo on korkea aika opetella yksin ja erillään elämään ja olemaan ...ja muistappa, ettei ketään voi omistaa vaikka kuin läheinen ihminen sinulle olisi niin saattaa helpottaa...Ja sotaleski?....sotaakaan tuskin olet nähnyt ja leskeksikään tuskin olet joutumassa, joten jopas olet nimimerkin oikein tempaissut .....HaH sanon Minä
Hyvä että on edes lähtenyt sotaväkeen ja toivottavasti on siellä loppuun saakka.. alku on se pahin, mutta siihen tottuu pian! Ja ohi se on ennenkuin huomaattekaan.
Loppuen lopuksi vuosikin on lyhyt aika! Ja varmasti ikävä on sotapojankin kotio. Koita sitten kestää ne tuhannet tarinat mitä armeijasta on kerrottavana. Se on tosi tärkeetä sille "sankarillesi".
..koita nauttia nyt omasta rauhasta ja yksinäisyydestä, niin minäkin tein ja ukkokulta tuli kotiin vuoden alku päivinä. Mikään ei ollut ihanampaa kun saada olla yksin, vaikkakin lasten kanssa. Ei viitsitä valittaa turhista vaan nauttia siitä mitä tarjolla on.