Mikäli feminismin idea on se että nainen on miestä surkeammassa asemassa, ja shovismin idea on että naisen kuuluukin olla miestä surkeammassa asemassa...
Niin sittenhän sekä feministit että shovinistit ovat samaa mieltä?
Niin sittenhän sekä feministit että shovinistit ovat samaa mieltä?
Vastaukset 21
Vanhimmat
sait mut nauramaan. Toi oli päivän paras oivallus.
Tsemppiä Eulalia!
..koska se osui suurimmaksi osaksi nappiin.
Tosin sovinistit haluavat tilanteen pysyvän samana, ellei huonompana ja feministit haluavat tilannetta korjata.
"Tosin sovinistit haluavat tilanteen pysyvän samana,"
Tilanne ei ole nyt sovinisteille mieleinen, joten he tahtovat muuttaa sen, eivät pysyvän samana.
"ellei huonompana ja feministit haluavat tilannetta korjata."
Feministit tahtovat suoda naisille etulyöntiaseman poimien kakusta kirsikat päältä. Niin sanottua valikoivaa tasa-arvoa, joka ei eroa sovinismista (heidän käsityksensä tasa-arvosta on sovinismi).
...tekee itsensä tarpeettomaksi, tai ainakin pyrkii siihen.
Usein konsultti osaa edistää jotain näkökulmaa asiaan.
Mielestäni feminismi ei ole enää niin hyvä "konsultti" esim. Suomessa, koska sen edistämä agenda alkaa olla kokonaisuuksiin nähden turhan yksipuolinen (aiemmin olen jo viitannut alueisiin, joissa näin on, esim. vanhenpainvapaiden tuki/ naisen työllistämisriskien hoidon keinot, väkivaltakeskustelu, jne.).
Eli tavallaan minusta feminismi pyrkii pitämään kiinni maailmankuvastaan, jonka mukaan nainen "on sorrettu" siinä missä sovinisti pyrkii yhtä epätoivoisesti ehdottelemaan että "naisen pitää sitä ja tätä"... joista molemmat de facto alkavat olla aikansa eläneitä ajatusmalleja.
Tilastot osoittavat, että mies voi huonosti (naista huonommin) useilla elämänalueilla, samalla kun sovinismin "naisen pitää" -oppi ei ole (eikä sen pidäkään) olla mitään realismia. Naisen ei nyky-yhteiskunnassa "tarvitse" enää yhtään mitään, kaikki valinnat ovat mahdollisia.
Siksi tasa-arvokeskusteluissa olisi syytä siirtyä kysymys kysymykseltä asiakeskeisempään (ei sukupuolikeskeiseen) tarkasteluun, kokonaisvaltaisemmin ja hienovireisemmin, mihin feminismi näyttäisi kykenevän.
Feminismillä "konsulttina" olisi kyllä sijaa niissä maissa, joissa nainen on oikeasti sorrettu - joissa naisilta puuttuvat vielä perusoikeudet, puhumattakaan esim. käytännön mahdollisuuksista kouluttautua ja yrittää itse.
Suomessa on mielestäni valitettavaa, että feminismi on kangistunut retoriikkaan, joka näyttäisi aika lailla soveltuvan tuohon "Feministinen yhtälö" -avaukseni kategorioihin.
>Tilastot osoittavat, että mies voi huonosti (naista huonommin) useilla elämänalueilla
Muuten voin olla suht' samaa mieltä kanssasi, mutta sitä vähän ihmettelen että miesten pahoinvointi olisi jotenkin merkittävästi suurempaa kuin naisten.
Naiset tekevät pätkätöitä, nuoret naiset säheltävät ruon kanssa kuka syöden liikaa ja kuka liian vähän, naiset viiltelevät itseään, vetävät tabuja ja ryyppäävät ja polttavat kohta enemmän kuin miehet jne.
Mutta jos itsemurhamittarilla mitataan, niin toki se taitaa yleensä olla kuitenkin mies joka ne aivonsa haulikolla paskaksi losauttaa. Ehkäpä miesten tavat ilmaista pahoinvointiaan ovat kuitenkin räikeämpiä, niin että he sitten pääsevät tilastoihinkin. Naiset sensijaan osaavat näppärästi piilotella pitkäänkin sairaita touhujaan, kuten esim. bulimiaa.
Tästä syystä ei saa turhasta valittaa; ja usein se ainoa vaihtoehto onkin enää se lopullisin. Asiat ovat kehittyneet liaan pitkälle kenenkään huomaamatta tai välittämättä. Usein ratkaisua haetaan tilapäiseen ongelmaan.
Tunnen erään vanhemman pariskunnan, jossa rouva on lähes psykopaatti, mutta mies siitä aiheesta hoidossa.
Tämä rouva on niin taitava puhumaan, kuten kai psykopaatit usein ovatkin, ettei vieras hänestä sellaista voisi uskoa. Ja miehensä hän sai hoitoon, koska syytti tätä omasta taudinkuvastaan ja käytöksestään niin kauan että mies todella alkoi uskoa olevansa mielisairas.
En halua mennä yksityiskohtiin.
Mies ei saa valittaa, mies ei saa tehdä sitä tai tätä, koska nyt on syntynyt mieheksi, masennuksestakaan ei saa puhua, pitää esiittää "tosiäijää", vaikka henkensä uhalla.
Olisi jo aika päästä eroon näistä sukupuoleen kohdistuvista paineista, odotuksista ja vaatimuksista.
Jotta niistä päästään?
Huokauksiako?
;))
Ei lähtökohtana tarvitse alun alkaenkaan olla toisen sukupuoli ja väkisin kasvattaa toista sukupuoliin kohdistuvien odotusten perusteella, ja kun näin tehdään, ei myöskään tämä henkilö kasaa paineita asenteissaan toista kohtaan vain tämän sukupuolen johdosta.
Mitkä sitten ovat omat lääkkeesi, vai onko nykytilanne ok?
Olen ollut huomaavinani, että tälläkin palstalla pidetään erittäin tiukasti kiinni siitä, miten mies ajattelee ja miten nainen. Karsinoidaan siis.
Asenteet asuvat sinussakin niin syvällä, että mikään kasvatus ei niihin tehoa.
eivät feministit mitään korjausta halua. Osien vaihto miessukupuolen kustannuksella. Sitten osat vaihtuisivat ja sovinisteista tulisi "feministejä".
Eli ei mitään lääkettä mielestäsi ole?
(paitsi ehkä naisten syyttäminen)
Ja kun oma ehdotukseni ei kelpaa, niin siirryt taas henkilökohtaisuuksiin:
"Asenteet asuvat sinussakin niin syvällä, että mikään kasvatus ei niihin tehoa."
- voisit sitten keskittyä ihan niihin omiin asenteisiisi.
Ei ollut niin paha kuin teko, huomaan.
Kuitenkin, asenteista ei irrota niin, että joku toinen päättää jossakin että sinun on muututtava. On myös tunnetteva itse tarvetta muutokseen. Asennekasvatus on hidasta puuhaa.
Tätä tarkoitin ja tarkoitan yhä, ainoalla siteeraamallasi lauseella.
Sovinismi on luonteenpiirre. Tyypillistä on toisten ihmisten aliarviointi sekä alistaminen ja oman itsensä yliarviointi. Tyypillistä on myös toisten mielipiteiden vähättely. Sovinisti laskee saman arvoiseksi ainoastaan sellaisen ihmisen, joka on vähintään yhtä hyvä kuin hänen oma kuvitelmansa itsestään. Niin, eikö ollutkin aika osuva määritelmä. No hyvä. Koska olet kanssani sama mieltä, esitän kysymyksen. Miksi vain miehiä nimitellään sovinisteiksi?
Hyvä määritelmä, sovinistille tosin riittää aliarvioimiseen ja alistamiseen vain toisen sukupuoli.
Miksei nainenkin voisi olla sovinisti?
Sovinismi on epämiellyttävä aate tai käytäntö, erityisesti naisia sortavaksi koettu; kiihkomielisyys; kiihkoisänmaallisuus. Sana tarkoitti alkujaan lähinnä kiihkoisänmaallisuutta, mutta myös yleisemmin kiihkoilevaksi koettua tai väitettyä aatetta tai toimintaa. Myöhemmin englannissa ruvettiin käyttämään ilmaisua "male chauvinism" miesten ylivallaksi tai naisten sortamiseksi koetuista asioista. Sen mukaisesti on suomessa ruvettu puhumaan miessovinismista, mutta määriteosa on nykyisin melko tarpeeton, koska sanan "sovinismi" vanhempi käyttö on lähes hävinnyt. Vrt. seksismi. Sukulaissanoista ks. ismi. Käytännössä sana "sovinisti" on nykyisin lähinnä epämääräinen, moittivuuden asteeltaan hyvin vaihteleva haukkumasana, jota lähinnä käyttävät naiset miehistä. Sana johtuu ranskankielisestä henkilönnimestä "Chauvin". Vanhempia kirjoitusasuja: chauvinismi, šovinismi, shovinismi.
Mutta ei tämä mielestäni poissulje sitä, etteikö nainenkin voisi olla sovinisti.
Itselläni oli taannoin esimies, jota voisi kutsua sovinistiksi, mutta ehkä osuvampi termi voisi olla öykkäri. Kaveri halveerasi näyttävästi kaikkia, jotka olivat hierarkiassa alemmalla tasolla kuin hän ja luonnollisesti selän takana haukkui myös omat esimiehensä. Yksikkömme toimi tosi takkusesti, mutta selkeästi syylliset löytyivät alammaisista ja yhtiön ylemästä johdosta. Syyllisten etsiminen kuuluikin osana yksikkömme jokapäiväisiin rutiineihin. Äijä itse ei saanut aikaan mitään ja oli vielä selkeästi yksinkertainen, paremminkin jarrumies yksikön kehitykselle. Mistähän se johtuu, että juuri nuo juntti, öykkäri nahjukset arvostavat itsensä tosi korkealle ja pääsääntöisesti muut tosi matalalle. Kuinka ääliö ihmisen pitää olla, jotta ei kykene arvioimaan omia heikkouksiaan.
Luulenpa, että naisista ja naisjohtajista löytyy vastaavia tyyppejä.
Joten jos molemmista sukupuolista puhutaan tarvittaneen kai jokin oma terminsä.
Sosio- tai psykopaatti olisi ehkä turhan raju ilmaus? Laitetaan sitten vaan että "omahyväinen itsekeskeinen kusipää". Niitä tosiaan löytyy, molemmista sukupuolista. Helposti tulee mieleen että itsensä yliarvioivat ihmiset yrittävät peitellä alemmuudentunteitaan... (Liekö sitten keittiöpsykologiaa puoleltani.)
Mutta onko sitten yleisempää miehen kuvitella itsensä yli-ihmiseksi sukupuolensa perusteella? Naisena koen joskus niin. Ehkäpä kuitenkin tietyntyyppiset naiset yrittävät vastata tällaisiin tuntemuksiin tai kuvitelmiin nostamalla omaa sukupuoltaan, esim. pyrkimällä osoittamaan että mies on lähempänä apinaa kuin nainen, heh heh.
Tasavertaisuuden kannattajaksi. Ja ollessani mies voin tarkastella sitä pääosin maskulinismin viitekehyksestä. Tulen toki tukemaan myös feministisiä päämääriä jos on tarvis mutten hyväksy nykyistä vallantavoittelufeminismiä joka sulkee silmänsä miesten tasa-arvo ongelmilta ja miesten ongelmilta yleensä.
kansanluonne. Perjantaipullon jälkeen yksi huitaisu moralla ja kadutaan lopun ikää.