Näin iloisesti kohtasin Jumalan!

Tämä on tapahtunut minulle aikaisemminkin muutama vuosi sitten. Silloin en ymmärtänyt kirjoittaa sitä vielä ylös, vaan jatkoin ihmetellen vaan piirtämistäni ja katsoin ikäänkuin ulkopuolisena, kun minun lyijykynää pitelevä käsi liikkui paperilla, muodostaen kauniita kuvioita.

Sama juttu tapahtui asken. Minulla oli pensseli kädessä ja maalasin todella tarkkaa osiota eräästä maalauksestani, ja juuri kun soi minua aina niin sydämestä sykähdyttävä An American In Paris( ja laitanpa vielä ihan tarkan kohdan tästä upeasta sävellyksestä,12.50 -15:15/noin-arvio )

"An American In Paris" - Ballet with George Gershwin's Original Music
www.youtube.com/watch?v=kPvk2FPQVVM

Niin minun pensseliä pitelevä käsi alkoi maalaamaan aivan suoria, siistejä, allani olevan lyijykynäluonnoksen tarkkojen viivojen väliin tarvittavia pikimustia vetoja, ja minä vaan muutaman sekunnin ajan hämmästyneenä katson, kun minun käsi maalaa täydellisen tarkkaa, siis aivan mikrometrin tarkkaa jälkeä valkoiselle paperille edessäni, enkä mä tiedä itkeäkö vai nauraa, joten teen lopulta ne molemmat sitten! (-;-( ! !

Korostan, että tätä ennen maalaaminen takkuili koko ajan, ja pensselillä oli ja edelleenkin jatkossa varmasti on vaikeaa maalata milli- tai oikeastaan mikrometrin tarkkaa jälkeä. Mutta ihanan muutamien kymmenien sekuntien ajan, tuon yllä mainitsemani George Gerswinin mahtavan kappaleen kohdalla pensselini liikkui maalauksellani aivan taianomaisen tarkasti. Ja kun "happening" oli sitten ohi, muistin muutaman vuoden takaisen samanlaisen tilanteen jossa äitini kuoleman jälkeen Jumala samalla tavalla lohdutti minua, kun piirtäessäni erästä piirustusta kynä ikäänkuin alkoi elämään kädessäni aivan omaa elämäänsä, samalla tavalla kuin nytkin.

Näin Jumala lohdutti minua taiteilijaa nyt jälleen kerran.

Onko teillä kenelläkään samanlaisia ihania iloisia kokemuksia?