Yhtä hyvin voit tanssia....
Liian monet ihmiset sysäävät syrjään jotakin mikä tuo iloa heidän elämäänsä ainoastaan koska he eivät ole ajatelleet tai suunnitelleet sitä etukäteen, se ei muuten vain sovi heidän tiukkaan aikatauluunsa tai he ovat vain liian
jäykkiä poikkemaan rutiineistaan.
Ajattelin tuossa yhtenä päivänä kaikkia niitä naisia, jotka Titanic-laivalla nauttivat jälkiruokaa illallispöydässä täysin
tietämättömänä, mitä kohtalokas yö toisi tullessaan. Sen jälkeen olen yrittänyt olla hiukan joustavampi.
Kuinka monet naiset syövät kotona ravintolassa syömisen sijaan, vain koska ei ole mitään erityistä syytä ulkona syömiseen. Kuinka tuttuja
"jääkaappimme, patamme ja pannumme" ovatkaan meille?
Kuinka monesti lapsemme juoksee huoneeseen, haluavat jutella jostain ja joutuvat istumaan hiljaisuudessa sillä aikaa kun tuijotamme "Kauniita ja rohkeita" televisiosta?
En jaksa muistaa kuinka monta kertaa soitin siskolleni ja sanoin "Kuinka olisi lounas puolen tunnin päästä?" Hän melkein kimpaantui ja sanoi: "En voi, pyykit odottaa....tukkani on likainen....olisinpa tiennyt eilen, niin
en olisi syönyt aamiaista niin myöhään...luulen, etta rupeaa satamaan...."
Ja oma suosikkini on: "Oletko hullu, nythän on maanantai".....
Siskoni kuoli muutama vuosi sitten. Emme koskaan lounastaneet yhdessä. Koska me ihmiset ahdamme niin paljon kaikkea elämäämme tänä päivänä,
suunnittelemme jopa ajankohdan päänsärylle....Elämme lupausten niukalla
dieetillä itsellemme, sitten kun ajankohta on täydellinen!!
Menemme vieraisille mummolaan sitten, kunhan Joonas on ensin oppinut pissaamaan pönttöön. Kutsumme ystävämme meille iltaa viettäämään kunhan olohuoneen lattiamatto on ensin uusittu. Menemme toiselle kuherruskuukaudelle sitten kunhan kaksi nuorimmaista ovat onnellisesti
valmistuneet lukiosta.
Elämällä on tapana kiihdyttää vauhtia kun´vanhenemme. Päivät lyhenee ja lupausten lista itsellemme pitenee. Monina aamuina, kun heräämme,
ainoa mitä elämälle annamme on: "Minä aion", "minä suunnittelen" "ja jonain
päivänä, kun elämä on rauhoittunut...niin sitten"
Minulla on yksi niin kutsuttu "elä hetkessä" ystävä, joka on aina valmis uusiin seikkailuihin ja matkoihin. Hänen mielensä on aina avoin
uusille ideoille. Hänen elämänjanonsa on kuin tarttuva tauti. Juttelet hänen kanssaan viisi minuuttia ja olet jo valmis vetämään rullaluistimet vanhoihin jalkoihisi ja syöksymään täyttä päätä alamäkeen.
Huuleni eivät ole oikeastaan koskettaneet jäätelöä kymmeneen vuoteen. Rakastan jäätelöä. Tähän saakka olen vain lusikoinut sen niin nopeasti suuhuni, nauttimatta sen viileydestä huuliani vasten. Niinpä tässä yhtenä
päivänä kun olin kotimatkalla, pysähdyin jäätelökioskille ja ostin suuren
pehmiksen. Jos autoni olisi sinä päivänä törmännyt kallioon, olisin ainakin
kuollut onnellisena! Oletko koskaan katsellut kun lapset leikkivät piilosta tai kuunnellut kun sade rummuttaa kattoa? Oletko koskaan katsellut perhosen ailahtelevaa lentoa tai seurannut kun aurinko katoaa taivaanrannan taas ja pimeys laskeutuu? Juoksetko jokaisen päivän läpi kiirehtien päättömänä paikasta ja asiasta toiseen?
Kun kysyt joltain "mitä kuuluu" kuuletko vastauksen? Kun päiväsi on ohi ja makaat sängyssä illalla, ajatteletko jo satoja hoitamattomia juttuja seuraavalle päivälle? Oletko koskaan sanonut lapsellesi "Tehdään se huomenna" etkä kiireeltäsi huomaa surua hänen silmissään? Oletko koskaan antanut hyvän ystävyyden hiipua unholaan? Mikset vain soita ja sano "hei"?
Nyt...mene siitä ja nauti tästä päivästä! Tee jotakin mitä HALUAT tehdä...ei jotain mitä sinun PITÄISI tehdä. Jos kuolisit pian ja voisit
tehdä vain yhden puhelinsoiton, kenelle soittaisit? Ja mitä sanoisit? Ja mitä vielä odotat siinä?
Huolehdit ja kiirehdit päiviesi läpi, jotka ovat kuin avaamaton lahja...heitetty pois...elämä ei ole kisa! Ota se hitaammin. Kuule musiikki
ennenkuin laulu on päättynyt.
Näytä ystävillesi kuinka paljon välität heistä! Näytä se nyt:)
Liian monet ihmiset sysäävät syrjään jotakin mikä tuo iloa heidän elämäänsä ainoastaan koska he eivät ole ajatelleet tai suunnitelleet sitä etukäteen, se ei muuten vain sovi heidän tiukkaan aikatauluunsa tai he ovat vain liian
jäykkiä poikkemaan rutiineistaan.
Ajattelin tuossa yhtenä päivänä kaikkia niitä naisia, jotka Titanic-laivalla nauttivat jälkiruokaa illallispöydässä täysin
tietämättömänä, mitä kohtalokas yö toisi tullessaan. Sen jälkeen olen yrittänyt olla hiukan joustavampi.
Kuinka monet naiset syövät kotona ravintolassa syömisen sijaan, vain koska ei ole mitään erityistä syytä ulkona syömiseen. Kuinka tuttuja
"jääkaappimme, patamme ja pannumme" ovatkaan meille?
Kuinka monesti lapsemme juoksee huoneeseen, haluavat jutella jostain ja joutuvat istumaan hiljaisuudessa sillä aikaa kun tuijotamme "Kauniita ja rohkeita" televisiosta?
En jaksa muistaa kuinka monta kertaa soitin siskolleni ja sanoin "Kuinka olisi lounas puolen tunnin päästä?" Hän melkein kimpaantui ja sanoi: "En voi, pyykit odottaa....tukkani on likainen....olisinpa tiennyt eilen, niin
en olisi syönyt aamiaista niin myöhään...luulen, etta rupeaa satamaan...."
Ja oma suosikkini on: "Oletko hullu, nythän on maanantai".....
Siskoni kuoli muutama vuosi sitten. Emme koskaan lounastaneet yhdessä. Koska me ihmiset ahdamme niin paljon kaikkea elämäämme tänä päivänä,
suunnittelemme jopa ajankohdan päänsärylle....Elämme lupausten niukalla
dieetillä itsellemme, sitten kun ajankohta on täydellinen!!
Menemme vieraisille mummolaan sitten, kunhan Joonas on ensin oppinut pissaamaan pönttöön. Kutsumme ystävämme meille iltaa viettäämään kunhan olohuoneen lattiamatto on ensin uusittu. Menemme toiselle kuherruskuukaudelle sitten kunhan kaksi nuorimmaista ovat onnellisesti
valmistuneet lukiosta.
Elämällä on tapana kiihdyttää vauhtia kun´vanhenemme. Päivät lyhenee ja lupausten lista itsellemme pitenee. Monina aamuina, kun heräämme,
ainoa mitä elämälle annamme on: "Minä aion", "minä suunnittelen" "ja jonain
päivänä, kun elämä on rauhoittunut...niin sitten"
Minulla on yksi niin kutsuttu "elä hetkessä" ystävä, joka on aina valmis uusiin seikkailuihin ja matkoihin. Hänen mielensä on aina avoin
uusille ideoille. Hänen elämänjanonsa on kuin tarttuva tauti. Juttelet hänen kanssaan viisi minuuttia ja olet jo valmis vetämään rullaluistimet vanhoihin jalkoihisi ja syöksymään täyttä päätä alamäkeen.
Huuleni eivät ole oikeastaan koskettaneet jäätelöä kymmeneen vuoteen. Rakastan jäätelöä. Tähän saakka olen vain lusikoinut sen niin nopeasti suuhuni, nauttimatta sen viileydestä huuliani vasten. Niinpä tässä yhtenä
päivänä kun olin kotimatkalla, pysähdyin jäätelökioskille ja ostin suuren
pehmiksen. Jos autoni olisi sinä päivänä törmännyt kallioon, olisin ainakin
kuollut onnellisena! Oletko koskaan katsellut kun lapset leikkivät piilosta tai kuunnellut kun sade rummuttaa kattoa? Oletko koskaan katsellut perhosen ailahtelevaa lentoa tai seurannut kun aurinko katoaa taivaanrannan taas ja pimeys laskeutuu? Juoksetko jokaisen päivän läpi kiirehtien päättömänä paikasta ja asiasta toiseen?
Kun kysyt joltain "mitä kuuluu" kuuletko vastauksen? Kun päiväsi on ohi ja makaat sängyssä illalla, ajatteletko jo satoja hoitamattomia juttuja seuraavalle päivälle? Oletko koskaan sanonut lapsellesi "Tehdään se huomenna" etkä kiireeltäsi huomaa surua hänen silmissään? Oletko koskaan antanut hyvän ystävyyden hiipua unholaan? Mikset vain soita ja sano "hei"?
Nyt...mene siitä ja nauti tästä päivästä! Tee jotakin mitä HALUAT tehdä...ei jotain mitä sinun PITÄISI tehdä. Jos kuolisit pian ja voisit
tehdä vain yhden puhelinsoiton, kenelle soittaisit? Ja mitä sanoisit? Ja mitä vielä odotat siinä?
Huolehdit ja kiirehdit päiviesi läpi, jotka ovat kuin avaamaton lahja...heitetty pois...elämä ei ole kisa! Ota se hitaammin. Kuule musiikki
ennenkuin laulu on päättynyt.
Näytä ystävillesi kuinka paljon välität heistä! Näytä se nyt:)
Vastaukset 1
Vanhimmat
En tiedä mistä sait nuo ajatukset tai sanat, mutta mikään kirjoitus ei ole koskettanut minua noin paljon. Aivan sama kopioitki vai keksitkö itse tuon kaiken, sillä se vaikuttaa merkittävästi elämääni tällä hetkellä. Luulisin että olet jonkin sortin humanitaarisessa työssä tai jotain sinne päin... tai sitten vain ajattelet rakentavasti.
Minulle on monesti sanottu, että hanki elämä ja joskus nimimerkkini on ollut "nolife". Koulukiusauksen takia en koskaan ole uskaltanut tehdä mitään uutta tai hauskaa ja siksi olen vuosia ollut sama tylsä henkilö. Ei minua enää kiusata ja nyt vasta osaan käsitellä sen menneeksi. Kiitoksia oikein paljon.
Nyt onnellinen (poika88)