Kyllä se nyt arvon naiset on niin että kun suostutte tunnustamaan että tarvitsette mieheltänne muutakin kuin sen isomman palkan kuin itsellännen niin vasta sitten ne palkkaerot poistuu.
Oppikaa arvostamaan miehissä muutakin kuin sosiaalista statusta ja pankkitilin kokoa, niin ehkä ne miehetkin lopettaisivat suunnattomat palkkavaateensa, kun huomaavat että heillä on muutakin arvokasta annettavaa kuin varallisuus ja taloudellinen turva. Ehkä silloin olisi helpompi luopua tuosta suuremmasta tilipussista, jos se ei ole ainoa edellytys perheen perustamiselle.
Lopettakaa ahnas tuijottelunne varakkaiden ja menestyjien perään, tai sitten lopettakaa palkkatasa-arvovaateet. Mitä arvoa annatte miehelle joka tienaa teitä vähemmän. Suurin osa naisista ei mitään. Suuntaatte katseenne korkeampaan kastiin. En väitä että tämä olisi feministien vika, mutta suurin osa nykyajan naisista juoksee kujanjuoksuaan sellaisten miesten perässä joilla sitä varallisuutta tarpeeksi olisi. Tämä on ihan selkeää markkinoiden kilpailuttamista, se ajaa tehostamaan toimintaa ja hankkimaan tuloja.
Naiset hoi katsokaa ympärillänne olevia miehiä. Älkää heidän tilipussejaan. Katsokaa mitä hyvää löydätte miehistä. Avatkaa silmät onko miehille määritetty jokin arvo. Jos naiset ruikuttavat että katsotaan pelkkää ulkonäköä, niin onko muka miehille sitten olemassa joku itseisarvo ilman minkäännäköisiä miehuuden tuomia vaatimuksia. Onko teidän feministien mielestä maailma niin mustavalkoinen kuin kuvittelen.
Itse en ainakaan ole sellaiseen törmännyt että täällä kukaan, ei niin miehet kuin naisetkaan, saisi ilmaiseksi mitään. Ei varsinkaan sitä tärkeintä lähimmäisen ja elämänkumppanin kunnioitusta.
Toivon teille onnea ja jaksamista valitsemallenne tielle. Teitä tarvitaan ja teidän välillä äärimmäisyyksiinkin menevät mielipiteenne omalta osaltaan muokkaavat varmasti yhteiskuntaa oikeaan suuntaan, vaikken niihin voikkan täysin yhtyä. Eihän feminismiä olisikaan ilman jotain syytä.
Oppikaa arvostamaan miehissä muutakin kuin sosiaalista statusta ja pankkitilin kokoa, niin ehkä ne miehetkin lopettaisivat suunnattomat palkkavaateensa, kun huomaavat että heillä on muutakin arvokasta annettavaa kuin varallisuus ja taloudellinen turva. Ehkä silloin olisi helpompi luopua tuosta suuremmasta tilipussista, jos se ei ole ainoa edellytys perheen perustamiselle.
Lopettakaa ahnas tuijottelunne varakkaiden ja menestyjien perään, tai sitten lopettakaa palkkatasa-arvovaateet. Mitä arvoa annatte miehelle joka tienaa teitä vähemmän. Suurin osa naisista ei mitään. Suuntaatte katseenne korkeampaan kastiin. En väitä että tämä olisi feministien vika, mutta suurin osa nykyajan naisista juoksee kujanjuoksuaan sellaisten miesten perässä joilla sitä varallisuutta tarpeeksi olisi. Tämä on ihan selkeää markkinoiden kilpailuttamista, se ajaa tehostamaan toimintaa ja hankkimaan tuloja.
Naiset hoi katsokaa ympärillänne olevia miehiä. Älkää heidän tilipussejaan. Katsokaa mitä hyvää löydätte miehistä. Avatkaa silmät onko miehille määritetty jokin arvo. Jos naiset ruikuttavat että katsotaan pelkkää ulkonäköä, niin onko muka miehille sitten olemassa joku itseisarvo ilman minkäännäköisiä miehuuden tuomia vaatimuksia. Onko teidän feministien mielestä maailma niin mustavalkoinen kuin kuvittelen.
Itse en ainakaan ole sellaiseen törmännyt että täällä kukaan, ei niin miehet kuin naisetkaan, saisi ilmaiseksi mitään. Ei varsinkaan sitä tärkeintä lähimmäisen ja elämänkumppanin kunnioitusta.
Toivon teille onnea ja jaksamista valitsemallenne tielle. Teitä tarvitaan ja teidän välillä äärimmäisyyksiinkin menevät mielipiteenne omalta osaltaan muokkaavat varmasti yhteiskuntaa oikeaan suuntaan, vaikken niihin voikkan täysin yhtyä. Eihän feminismiä olisikaan ilman jotain syytä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Teit uuden aloituksen samasta aiheesta, no ei siinä mitään.
Onko muuten oma lehmä ojassa?
Kerro mitä on tapahtunut väitteelle, että naiset rakastuvat aina renttuihin?
...tämä pitää paikkansa sikäli, että ns. "rentuista", jotka ovat matalapalkkaisia jne., jää useampi avioeron jälkeen yksin, kun taas korkea koulutus ja tulotaso takaa sen, että miehellä on "vientiä" (voi voi voivoi kun ne miehet ovat aina naisten pyöriteltävissä ;-)
Eli ilmeisesti naiset ovat hiljalleen noin tilastollisesti viisastumassa, etteivät rakastu renttuun kuin kerran.
Miten muten käy renttunaisten?
Miksi aina puhutaan naisten valintakriteereistä, mutta ei miesten (miehet tietty menevät vain rakkaudesta naimisiin ja nainen on se kylmä olento, joka tuijottaa toisen tilipussia)
Oma käsitykseni on, että useammin mennään naimisiin samaan sosiaaliluokkaan kuuluvien henkilöiden kanssa, eli aika harvinaisia taitavat olla tapaukset, jossa miesjohtaja menee naimisiin toimiston siivojaan kanssa.
No ensinnäkin, tuo on samanlainen yleistys kuin "miehet rakastuvat isotissisiin blondeihin".
No kyseinen sanonta lähti liikkeelle vanhasta suomalaisesta laulusta. Se kertoi siitä kuinka mies oli varallisuudellaan ja tekemällä asiat kunnolla ja järjestämällä elämänsä tolalleen pyrkinyt löytämään sen elämänsä naisen, ja saamaan tämän huomion ja ymmärryksen.
Mutta kuinkas kävikään nainen rakastui renttuun.
Tällä rentulla olikin tarjottavanaan jotakin mitä miehellä ei ollut. Toivottavasti laulun nainen ei pyrkinyt toteuttamaan vain äidinvaistoaan ja muuttamaan renttua paremmaksi. Toivottavasti hän löysi jotain syvempää. Sitä ei laulussa kerrottu.
Luultavast mies koki tulleensa k***ksi silmään koska naiset yleensä hänen elämässään olivat vaatineet miestä toimiaan asiallisest ja korrektisti. Hän ehdollisti sen siihen että saa huomiota ja arvostusta vastakkaiselta sukupuolelta. Luultavasti se oli jo opetettu äidin maidossa. Kukaan äiti ei lapsestaan renttua pyri tieten tahtoen kasvattamaan.
Tällainen "renttu-ilmiö" on ja varmasti elää jossain määrin vieläkin. Oman olemassa olon merkitys saataa löytyä kun saa hoivata renttua. Toisella tavalla sitä merkityksellisyyttään voi korostaa esim pyrkimällä lähelle julkisuutta tai julkkiksia, joka tutkimusten mukaan on monien nuorten haaveena.
Yksi vaihtoehto hakea elämälleen merkitystä, on viha. Voi alkaa vihata esim. vastakkaista sukupuolta, vain sen takia että elämällä olisi merkitys. Monia muitakin asioita voi vihata. Sitä voi puolustella itselleen todistelemalla olevansa heikompien asialla. Vihaa saa tuntea mutta ei saa aiheuttaa henkistä eikä fyysistä kipua toisille, eikä levittää perustelemattonta vihan mielialaa.
Nettipalstoissa on se huono puoli että vaikka rasistiset yms. lausunnot on kiellettyjä, täällä voi omalla käytöksellään levittää vihan mielialaa ja synnyttää näin rymittymiä jotka lietsovat ja ruokkivat vihaa sen kummempia perusteluja esittämättä.
On helppo tulla ja asettua ihmisryhmään ja alkaa yhdessä vihata. Mutta todella vaikea päästä ulos. Onko se jotain joukkohysteriaa tai -illuusiota? Pikkuhiljaa katsantokanta kapenee ja jäljele jää vain yksi tarkoitus. Tuhota ryhmän kohdentama ja määrittelemä yhdessä hyväksytty vihollinen. Tai nöyryyttää vihollista koska kokee itse tulleensa nöyryytetyksi.
On säälittävää miten harvoin ihmiset uskaltavat kurkistaa omiin ajatuksiinsa.
-Jos minusta poistettaisiin tätä maailmaa kohtaan kokemani vihan ja katkeruuden tunne ja halu tuomita, opettaa ja nöyryyttää, mitä minulle jäisi? Mitä minä silloin olisin? Mitkä olisivat silloin elämäni tavoitteet ja arvot? Mihin pyrkisin?
Näitä on syytä miettiä.
"
aika harvinaisia taitavat olla tapaukset, jossa miesjohtaja menee naimisiin toimiston siivojaan kanssa.
"
No tuota eräskin Toimitusjohtaja tässä taannoin meni naimisiin naapurikioskin assistentin kanssa, ni että tiedä sitten.
Siivoojat taas tahtovat olla,, miten tämän sanoisin,, hiukan ehkä epäsosiaalista porukkaa...
tuo sitten tarkoittaa :O
En sitten tiedä mitä Kurre tarkoitti.
Syvältä taitaa kummuta siivoojien aliarvostaminen.
Omat kokemukseni siivoojista on ollut vain positiivisia, olin muuten jonkun aikaa itsekin kouluaikoina iltasiivojana.
hiukan ehkä epäsosiaalista porukkaa...", joopa joo, kyllä kuule siivoojatytöt yleensä aika seurallista porukkaa on. Iloista ja tarpeeksi reteistä. Toista ne on tietokoneen näytön takana lusmuilevat nörtit. Keskustelupalstoille yleensä tekstiä riittää, mutta elävä elämä...
Noni, alkopas tapahtumaan. :D
No joo, epäsosiaalinen oli todellakin väärä ilmaisu, anteeksi.
Tarkoitin lähinnä sitä, että siivoojille taitaa muut elämänarvot olla tärkeämpiä kuin raha ja työ taikka korkeakoulutus.
Muutesta, minäkin olen opintoja rahoittanut raksasiivoojana, kohden rankkaa hommaa, mutta ei se niin mörköö... Ja tienasikin ihan hyvin....
"Naiset mieltyivät enemmän sellaisten miesten hajuihin, joilla oli erilaiset MHC-ryhmät (major histocompatibility complex) kuin heillä itsellään."
Siitä, miten parinvalinta voi perustua vaikkapa immunologiseen tarkoituksenmukaisuuteen (ynnä paljoon muuhun; samankaltaisuus viehättää muuten valinnassa paljon), voi lukea
http://www.tsv.fi/ttapaht/996/tammisalo.htm
---
On huomattava, että sen lisäksi, että on miehiä, jotka eivät "kelpaa" naisille, on myös naisia jotka eivät "kelpaa" miehille. Paljon on myös naisia, jotka eivät edes halua sitoutua parisuhteeseen. Lieneekö sitten sellaisia miehiä paljon?
Kopioitua:
"Ilmiötä on tutkittu iän, pituuden, uskonnon, sosioekonomisen aseman, älykkyyden, persoonallisuuden, asenteiden ja monien muiden muuttujien osalta, ja taipumus valita itsensä kaltaisia kumppaneita on niin vallitseva, että voisi melkein puhua narsismista."
Mitenkähän muuten olisi jos palkkaerot olisivat toisinpäin, niin ihmeteltäisiinkö sitä, miksi mies on useammin naimisissa häntä itseään hyvätuloisemman naisen kanssa?
Naisen on nykyään täysin mahdollista valita mies muilla perusteilla kuin miehen varakkuuden ja sosiaalisen aseman perusteella.
Eiväthän kaikki nykyään valitse samanrotuista koiraakaan. Joku pitää puudeleista, joku mäyräkoirista, joku tuntee olonsa jämäkäksi tanskandogin rinnalla. Kuitenkin esim. niissä kulttuureissa, joissa metsästäminen on elinehto, ainut vaihtoehto on sopiva ajokoira. Kulttuureissa, joissa nainen ei voi elättää itseään eikä toimia vapaaasti kodin ulkopuolella, naisen elättämään pystyvä mies on ainut vaihtoehto.
Eli suomessa, jossa nainen voi vapaasti toimia kodin ulkopuolella ja elättää itsensä, nainen voi siis vapaasti valita sellaisen miehen kuin haluaa, köyhän tai rikkaan. Kaikkihan on siis ainakin tämän osalta ok.
Vastausten valossa tuntuu että palstan henkilöillä on omien valintojensa perusteet kunnossa.
Meillä on niin että muija tienaa enemmän. Se ei häiritse minua. Kun tapasimme tilanne oli toisinpäin minä tienasin enemmän. Pääasia että rakkaus kukoistaa. Tuttava piirissäni on kuitenkin miehiä jotka joutuvat raivon valtaan jos tilanne on päälaellaan. Tai siis heidän näkökulmastaan päälaellaan. Ainakin puheidensa perusteella. Tällöin alkuperäiset parinvalinnan kriteerit ovat päin p***tä, koska kun mies menettää rahallisen valtansa hän menettää mielessään omanarvontuntonsa.
Mutta käännetäämpä katseet muuhun maailmaan. Tämän palstan ulkopuolelle. Niihin ihmisiin ja niihin naisiin ja miehiin jotka eivät siis ole sovinisteja eivätkä feministejä tai eivät sen koommin edes pohdi sellaisia asioita kuin täällä mietimme. Kutsuttakoon heitä tässä vaikka "tavallisiksi" ihmisiksi.
Väitän että tavisnaiset ovat 90 prosenttisesti liikkeellä etsien itselleen tasavertaista elämänkumppania. Korjaisin vielä että vähintään tasavertaista. Tähän tasavertaisuuteen jo itsesään sisältyy se että naiset tiedostava oman tilanteensa palkkamarkkinoilla. Täten he tasavertaistavat miehet jotka tienaavat enemmän taloudellisesti samaan yhteiskuntaluokkaan.
Tähän sisältyy suuri ongelma palkkojen tasa-arvoistamista ajatellen. 90 prosenttisesti nykyajan naiset on tiedostetusti tai tiedostamatta kasvatettu niin että mies on taloudellisen turvan tuoja ja pitää hallussaan suurempaa omaisuutta. Suurin osa naisista kasvaa tässä ympäristössä.
Kun työmarkkinat ja kulttuuri on vapautunut, naisista on tullut hyvässä mielessä itsenäisiä ja he ovat alkaneet luoda uraa. Kulttuurin muutoksellisella tasolla hyväksytään naisilla siis monet miehiset työt ja itsenäisyys sekä sinkkuus. Mutta sisimmiltään sukupolvemme naiset eivät ole sopeutuneet/kasvaneet tähän tilanteeseen.
Tämä näkyy siinä että mitä menestyneempi nainen sitä menestyneempi mies hänellä on oltava. Eli vaikka naiset nostettaisiin millaiselle jalustalle, hän tarvitsee rinnalleen aina valtaa pitävän menestyneemmän miehen, kuten lapsuuden kodissa oli. Se on sisäopittua, ja oman sukupolvemme kirous. Siitä pääse ulos vain harvat. Tällainen sisäopittu eriarvoistaminen ja miehen perheelle tuoman taloudellisen arvon määrittäminen itsessään ruokkii miesten tarvetta alistaa naiset alempaan palkkaluokkaan.