Tätä minä ihmettelen kun joskus kirkossa rukoillaan poisnukkuneiden puolesta jumalanpalveluksessa. Esivallan puolesta rukoilun ymmärrän ja kärsivien puolesta rukoilun ja muidenkin elävien puolesta. Mutta olen siinä uskossa että kun ihminen on kuollut niin peli on sitten hänen osaltaan ohi: voitettu tai menetetty. Mitä sitä enää rukoilemaan. Raamatullista moinen? Eikö pitäs ennemmi rukoilla vaikka vainajan omaisten ja läheisten puolesta?
Kuolleiden puolesta rukoileminen
Kyn44i
37450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Jumala voi vaikuttaa asioihin silloinkin, kun me ihmiset emme enää voi. Rukous ei koskaan ole hyödytön, kunhan se kohdistuu oikeaan osoitteeseen.
Muuten, niiden omaisten ja läheistenkin puolesta siellä kyllä rukoillaan, ainakin siinä yhteydessä, kun ilmoitetaan ajasta pois kutsuttujen seurakuntalaisten nimet.
Jokainen päättää elinaikanaan mikä on henkilökohtainen suhde Jeesukseen. Ei kuoleman jälkeen rukoilu siihen enää vaikuta. Kaikkea toki voi rukoilla...
Tietenkin jokaisen kannattaa ja tuleekin itse vastata Jeesukselle silloin, kun Hän on itse kunkin sydämen ovella kolkuttamassa. Tämähän on sanomattakin selvää.
Se nyt vain on niin, että Jumala kykenee tekemään vaikka mitä ajan, paikan ja materian rajat ylittävää. Miten me muka voisimme väittää Hänen olevan kykenemätön vaikuttamaan vielä sellaisessakin elämässä, mikä MEIDÄN näkökulmastamme on jo loppunut. Eihän se Häntä tai Hänen mahdollisuuksian toimia sido millään tavalla. Tietenkään Hän ei milloinkaan PAKOTA ketään uskoon.
Et siis voi sanoa, että kuolleen puolesta rukoileminen ei vaikuta, vaikket SINÄ ymmärtäisikään, miten se voisi enää vaikuttaa. Jumalan kyky vaikuttaa asioihin on rajaton.
Jumala ei koskaan toimi sanaansa vastaan koska Hän on totuus.
Mistä te oikein näitä keksitte? Ette ainakaan Raamatusta.
Jumalako voi tehdä kaikenlaista muttei pysty tai vaivaudu jos joku ei rukoile? Ja jälleenkö muiden teot voivat määrittää jonkun jo kuolleen kohtaloitakin?
Mikä tässä taas on vaikeaa? Olenko minä muka sanonut, että Jumala toimisi sanaansa vastaan? Mitä ihmeen lisäarvoa sinä ajattelit tähän keskusteluun tuovasi tuollaisella ääliökommentilla?
TIETENKÄÄN Jumala ei toimi sanaansa vastaan!! TIETENKIN Jumala on totuus!!
Tämä ei kuitenkaan estä Jumalaa toimimasta myös tavoilla, joita me emme osaa edes kuvitella. Vai eikö esim. Lasarusta mielestäsi herätettykään kuolleista? Et sinä siihen pysty, mutta Jumala pystyy, ja Hän teki sen myös. AINA kannattaa rukoilla, myös sellaisten asioiden puolesta, joissa me ihmiset emme enää kykene vaikuttamaan! Jumala kykenee!
Eihän se tietenkään sitä tarkoita, että Jumala esim. automaattisesti ja väkisin pelastaisi kuolleen ateistin!!! :D
"Jumalako voi tehdä kaikenlaista muttei pysty tai vaivaudu jos joku ei rukoile?"
Täh? Missä kohtaa muka sanoin mitään tuon tapaistakaan?! :D Ei hemmetti sun kanssas :D. Kuvitteletko enemmänkin omia harhojasi lukemiesi tekstien joukkoon...? :D
Väität aloittajalle:
"Et siis voi sanoa, että kuolleen puolesta rukoileminen ei vaikuta, vaikket SINÄ ymmärtäisikään, miten se voisi enää vaikuttaa."
Joten kerro nyt ihmeessä mihin tuo perustuu ja mihin se voisi vaikuttaa. Vai puhutko vain lämpimiksesi?
Sinä tulkitsit sanojani:
"Jumalako voi tehdä kaikenlaista muttei pysty tai vaivaudu jos joku ei rukoile?"
Joten kerro nyt ihmeessä, mihin tuollainen tulkinta perustuu, ja missä muka sanoin noin. Vai oletko vain riitaa haastamassa?
Pelle :D
Esitin kysymyksiä joilla yritin arvailla mitä ihmettä yrität tarkoittaa. Mutta ilmeisestikin siis puhut lämpimiksesi eikä sinulla ole mitään perusteita millekään sanomallesi etkä itsekään tiedä mitä vaikutusta sillä rukoilulla voisi jo kuolleelle olla.
Eli tämä on ajanhukkaa, ja kuulostaa niin kovin tutulta, että taidan taas "keskustella" yhden epäloogisen multinick-trollin kanssa.
Oletko tullut ajatelleeksi, että saatat itse olla epälooginen multinick-trolli?
Mitä sinä olet koskaan tehnyt ansaitaksesi asiallisia vastauksia? Jatkuvasti kiusaamassa, piikittelemässä, ärsyttämässä, ja haukkumassa uskovia. Minkä takia sinulle pitäisi mitään hyvää antaa, kun kuitenkin vain revit saamasi hyvän kappaleiksi ja heität antajan silmille? Puolestani voit pitää typerän ateismisi - ei minulla ole mitään syytä eikä halua väkisin sinua auttaa.
Selvä tapaus, sama trolli siis jälleen. Huoh.
Kyllä, näin sinä olet toiminut aiemminkin. Et ota huomioon mitään sinulle sanottua, vaan jauhat vain omia harhaluulojasi. Trolli mikä trolli.
niinpä...
herra kieltää itseensä uskovia palvelemasta muita kuin häntä jumalana.
herra Luder/Lutherin katekismus; epäjumalan ensimmäinen käsky:
"Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia."
herra epäjumalanne rikollisilleen antama käsky:
Luder/Lutherin kirje 1.8.1521
"Ole syntinen ja tee syntiä rohkeasti, mutta usko vielä rohkeammin. Synti ei erota meitä Hänestä, vaikka sortuisimme haureuteen tai murhaan tuhansia ja tuhansia kertoja päivässä."
seurauksista:
http://yle.fi/uutiset/insestin_uhri_marja_taisteli_itselleen_avun/6158811
http://freepathways.wordpress.com/maijan-tarina/
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012042615499590_uu.shtml
ASIAAN LIITTYVÄÄ LAINATTUA TEKSTIÄ:
"Kyseessä on vl-poliisi Juhani Tokola Kokkolasta.
***(KP)
Kokkolan kihlakunnan poliisilaitoksen järjestysosaston päällikön virkaan on 1.2. 2002 lukien nimitetty komisario Jaakko Juhani Tokola, 56. Hän on vuodesta 1997 lähtien tähän asti työskennellyt Kaustisen kihlakunnan komisariona. Sitä ennen hän työskenteli pitkään Kokkolan poliisilaitoksen komisariona.***"
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731
Finlex / Oikeusministeriö ja Edita Publishing
Perustuslain 11 §:n mukaan "Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen."
Lainattua tekstiä:
"Lars Leevi Lestadio oli ruotsalaisen luterilaisen kirkon lähettämä saarnamies joka pakkokäänsi "pakanalliset suomalaiset sivistykseen ja kristinuskoon". Sen opin tulos ja summa näkyy tänään kun satoja, mahdollisesti tuhansia lapsia on raiskattu henkisesti ja/tai ruumiillisesti. Lasten raiskaaminen ruumiillisesti ja/tai henkisesti ei ole koskaan ollut eikä ole suomalaista kansanperinnettä. Moni on tehnyt ruumiillisen ja/tai psyykkisen väkivallan jälkeen itsemurhan, eli, kyseessä ei ole itsemurha vaan psyykkisen trauman joka johti itsemurhaan on aiheuttanut uhrin pahoinpitelijä. Puhumme siis lapsi/ihmisvihasta ja joukkomurhasta. " (IL)'
Minusta tuo kuolleen puolesta kirkossa lausuttu rukous ei ole mikään paha asia, vaikka sinänsä onkin niin että kuoleman jälkeen ei enää parannusta voi tehdä.
Kysymys on varmaan enemmänkin siitä että se lohduttaa omaisia heidän surussaan. Uskon että jokainen, jos häneltä kuolee joku läheinen josta hän välitti, -hyväksyy tuollaisen rukouksen ja onhan totta sekin ettei Jumalalle mikään ole mahdotonta.
Tämä saattaa olla jokin jäänne liturgiassa roomalaiskatolisuudesta, en ole koskaan perehtynyt tarkemmin. En kuitenkaan usko että se on uskoa ja totuutta vastaan siinä määrin että olisi autuuden menettäminen vaarana. Toisaalta se tuntuu vähän väärältä rukoilla kuolleen puolesta ja ehkä olisi parempi ottaa tilalle jokin sellainen rukous jossa vainaja vaan uskotaan ja jätetään Herran käsiin. En uskalla ottaa mitään varmaa kantaa tähän kun en ole asiaa oikein tutkinut.
Se on kuitenkin varmaa, ett kuolema on vihollisistamme ankarin ja säälimättömin. Kuoleman oikeus meihin on synti joka paratiisissa, Aadamin lankeemuksen kautta meihin istutettiin. Kuolema on lain saarnoista väkevin ja hirmuisin. Sen edessä taipuvat jokaisen polvet, niin jumalattoman kuin vanhurskaan.
Tämä onneton kohtalo meillä ihmisillä on syntiemme tähden.
Mutta Jeesus on kuoleman voittaja, kuolleista nousseiden esikoinen ja sen takia, joka Jeesukseen uskoo, siihen kuolemalla ei enää ole valtaa vaan Herra Jeesus on hänet herättävä viimeisenä päivänä iankaikkiseen iloon ja riemuun taivasten valtakuntaan. Vanhurskaat pääsevät sinne, ei omien tekojensa ansiosta, vaan koska heissä on armon merkki, Jeesuksen veren merkki. He ovat eläissään uskoneet että Jeesuksen veri pesee heidän suuret syntinsä pois. Jumala on määrännyt että uskon kautta Jeesukseen peritään iankaikkinen elämä.
Jumalattoman osa on kauhea; hän odottaa myös ylös herättämistä, -mutta noustakseen kauheaan tuomion päivään jossa jumalattomalle ilmoitetaan hänen syntinsä ja hänet syöstään ikuiseen kadotuksen tuliseen pätsiin.
"Toisaalta se tuntuu vähän väärältä rukoilla kuolleen puolesta"
Niin, ehkä se siltäkin tuntuu, mutta onko tuollaiselle tunteelle lopultakaan muuta syytä kuin ihmisen rajallinen luottamus Jumalan kykyyn vaikuttaa asioihin. Itse en uskaltaisi lähteä asettamaan mitään rajoja sille, missä määrin Jumala VOI mihinkäkin asiaan vaikuttaa. Et sinäkään kyllä noin tunnu tekevän, joten älä ota sanojani henk.koht. kritiikkinä, vaan ainoastaan pyrkimyksenä jatkaa keskustelua :).
Kertaan vielä: Jumala ei ymmärtääkseni ole millään tavalla aikaan, paikkaan tai materiaan sen enempää kuin näiden keskinäisiin suhteisiin tai lainalaisuuksiinkaan sidottu. Hän on koko ajan kaikkialla - ja kääntäen; kaikki ajat, paikat ja tapahtumat ovat kaiken aikaa Hänen käsissään aivan samaan tapaan kuin meillä on tämä oma nyt-hetkemme omissa käsissämme. Me kykenemme vaikuttamaan vain nyt-hetkessä, mutta Hän kykenee vaikuttamaan kaikissa hetkissä missä tahansa ajassa ja paikassa, ja vieläpä rajattomasti
laajemmin, kuin mihin me ikinä kykenemme.
Tämä tarkoittaa mielestäni mm. sitä, että Jumala VOISI saada aikaan esim. jonkun meidän mielestämme ateistina kuolleen ihmisen elämässä jonkin sellaisen tapahtuman, että tuo ihminen lopulta (siinä omassa elämässään silloin, kun hän vielä oli elossa) haluaisikin valita ottaa vastaan Jeesuksen sydämeensä - vaikka sitten vielä juuri ennen kuolemaansa. Mehän siitä emme mitään tietäisi, mutta miksi pitäisikään; uskohan on yksinomaan kunkin ihmisen ja Jumalan välinen suhde, siis ihmisen asenne sitä kohtaan, mitä Jumala on ilmoittanut.
Täysin erillään siitä, mitä Jumala VOISI tehdä on tietenkin se, mitä Hän HALUAA tehdä. Eihän Hän esim. HALUA hävittää luomaansa ihmistä kadotukseen, vaikka se olisikin ainoa oikeudenmukainen ratkaisu meidän suhteemme, ja vaikka Hän voisikin sen tehdä silmänräpäyksessä koska tahansa. Voi siis olla niinkin, että Jumala ei enää "jälkikäteen" halua lähteä muuttamaan mitään sellaisen ihmisen elämässä, joka on jo oman elämänsä aikana tekemillään valinnoilla aiheuttanut oman kadotukseen joutumisensa. (Huom. Laitoin sanan "jälkikäteen" lainausmerkkeihin, koska Jumalan näkökulmasta tuo asia EI OLE "jälkikäteen", vaikka meille se onkin sitä.) Siitä huolimatta ei ole meiltä VÄÄRIN pyytää sellaista. Hän on luvannut kuulla rukouksemme, joten vaikkei Hän tekisikään sitä, mitä me toivomme, jollakin tavalla Hän sittenkin huomioi rukouksemme meidän eduksemme.
Vaikka Jumala ei siis välttämättä tee kaikkea, mitä Hän voisi tehdä, pidän silti tärkeänä ajatella sen mahdolliseksi. Kaikki muu olisi ainakin minun mielestäni vain ihmisen yritystä asettaa rajoja tai esittää epäluottamuslauseita sille, mitä Jumalan Kaikkivaltius todella tarkoittaa, ja se taas kertoo epäterveestä suhtautumisesta siihen, mitä Jumala itse on itsestään ilmoittanut.
"Siitä huolimatta ei ole meiltä VÄÄRIN pyytää sellaista."
Asia saattaa olla juuri näin, kuten sanot. Niinkuin totesin, itse en oikein uskalla ottaa varmaa kantaa puoleen enkä toiseen.
Ymmärrän hyvin molempien puolien näkökantaa, sekä sitä jonka tuot esille jossa ainakin tulee tuo lohdullisuus omaisille, että myös niitä jotka ovat huolestuneita siitä, johtaako tällainen rukous ajatteluun että parannuksen voi jättää kuoleman jälkeen.
Mutta yksi asia on ainakin varma: se, ettei kuollut enää voi tehdä parannusta. Jos sitten Jumala päättäisi armahtaa jonkun vielä kuolemansa jälkeen, Hän Kaikkivaltiaana voi sen tehdä ja se ei kuulu meille. Kuitenkin, evankeliumia käskettiin saarnata eläville.
Tällä ymmärryksellä olen oikeastaan asiasta tiivistetysti sillä kannalla, että ainakin pitää varoa levitettämästi sellaista käsitystä jonka mukaan vielä kuoleman jälkeen voi tehdä parannusta. Toisaalta en lähde ketään tuon rukouksen lausumisesta moittimaankaan. Tämä lienee sellainen asia joka on paras toistaiseksi ohittaa hattua nostamalla. Ehkä Jumala lisää meille ymmärrystä myöhemmin tai joku saa sitä jakaa jolle asia on kirkastunut selvemmin ja osaa esittää hyvät perustelut.
Silläkin on oma hyvä tarkoituksensa, että Jumala antaa ymmärrystä sitä mukaa kuin Hän näkee meille itse kullekin tarpeelliseksi. Meidän tulee uskoa sen hetkisellä ymmärryksellä joka meillä nyt on. Usko ei ole tiedon paljoudessa vaan kuuliaisuudessa Jumalan sanalle. Pitäisikin joskus ottaa selville, mitä Luther on asiasta sanonut...
Vielä sen verran että se on erittäin kipeä ja vaikea asia kristitylle, kun joku raka släheinen on lähtenyt ajasta iöisyyteen niin, ettei hänestä ns. ollut hyvää todistusta. Aivan omakohtaisestikin olen tämän kokenut ja sitä kipua joutuu kantamaan läpi elämänsä loppuun asti.
Se on vaan jäänyt tästä ajatukseksi kuinka kolkkoa on kun ihmisenä täytyy vaan päästää toisesta irti, vaikkei haluaisikaan. Se on tuonut pienelle paikalle Luojan edessä.
Se mitä jäi jäljelle on kiitos siitä että Jumala antoi tuon ihmisen elämääni niin kauaksi kuin se oli mahdollista.
Samanlaista sydämen kipua tuntee nyt uskolle vieraana vaeltavien perheenjäsenten takia. Toivottavasti Jumala antaa armonsa ettei heidän kanssaan tarvitse kokea samaa kipua...
Nämä eivät ole helppoja ja keveitä asioita. Ehkä se pieni lohdun pisarakin (se rukous) auttaa jotain jaksamaan, enkä ainakaan minä sitä halua häneltä ottaa pois.
"johtaako tällainen rukous ajatteluun että parannuksen voi jättää kuoleman jälkeen"
Sanottakoon vielä kerran mahdollisimman selvästi, että missään tapauksessa en kehota KETÄÄN ajattelemaan noin. Vaikka minä mitä sanoisin Jumalan Kaikkivaltiudesta, sitä EI PIDÄ tulkita niin, että ihmisellä olisi lupa suhtautua välinpitämättömästi Jumalan kutsuun, ja silti säilyttää myös lupaus pelastuksesta.
"...ei kuollut enää voi tehdä parannusta."
Aivan niin, KUOLLUT ei tietenkään voi sitä enää tehdä.
"Jos sitten Jumala päättäisi armahtaa jonkun vielä kuolemansa jälkeen"
En suinkaan edes ajatellut mitään tuollaista, enkä ollenkaan tarkoittanut, että Jumala muka armahtaisi KUOLLEEN ihmisen tuon ihmisen omista valinnoista ja tahdosta riippumatta. Se, mitä yritin sanoa, oli, että Jumala kykenee halutessaan palaamaan ikäänkuin "ajassa taaksepäin" (mikäli tuollainen ilmaisu on edes mahdollinen, kun aika kuitenkin on yhtenä kokonaisuutena Jumalan edessä, ja Jumala siis on samanaikaisesti kaikkialla sekä ajassa että paikassa). Jos Hän siis haluaa, Hän voi tehdä **meidän näkökulmastamme** jo kuolleen ihmisen elämään sellaisen muutoksen, joka vaikuttaa siten, että tuo ihminen tuleekin jo ELÄESSÄÄN (vaikka sitten viimeisinä hetkinään) ottaneeksi vastaan Jumalan kutsun ja päästäneeksi Jeesuksen sydämeensä.
En tiedä, miten tämän voisi paremmin selittää, mutta on tärkeää ymmärtää tämä oikein!! Kyse EI siis ole KUOLLEEN pelastamisesta, vaan ELÄVÄN ihmisen elämään vaikuttamisesta hänen ELÄMÄNSÄ aikana, vaikka tuo elämä MEIDÄN näkökulmastamme olisikin jo päättynyt.
"Vielä sen verran että se on erittäin kipeä ja vaikea asia kristitylle, kun joku rakas läheinen on lähtenyt ajasta iäisyyteen niin, ettei hänestä ns. ollut hyvää todistusta."
Olen samaa mieltä. Toisaalta meidän olisi kai syytä yrittää oppia tältäkin osin, mitä yhtäältä Jumalan rakkaus ja toisaalta ihmisen mahdollisuus vapaaseen valintaan osana Jumalan rakkautta yhdessä tarkoittavat. Jumalan rakkaus toteutuu silloinkin, kun ihminen valitsee väärin, sillä tuohon rakkauteen sisältyy vapaus, eli ihmisen mahdollisuus omaan valintaan. Meistä tuntuu kamalalta ajatella, että vapaus valintaan todella voi johtaa ihmisen kadotukseen, mutta kuitenkaan emme olisi tyytyväisiä siihenkään, että Jumala riistäisi meiltä tuon mahdollisuuden omaan valintaan. Meidän siis täytyy sallia tuo valinta myös niille läheisillemme, joiden olisimme halunneet valitsevan toisin, ja iloitä siitä, että näin hekin saivat osakseen Jumalan rakkauden.
"Se mitä jäi jäljelle on kiitos siitä että Jumala antoi tuon ihmisen elämääni niin kauaksi kuin se oli mahdollista."
Menettäessäni oman isäni n. seitsenvuotiaana en kyennyt suhtautumaan asiaan tuollaisella kypsyydellä - eikä sellaista kukaan voi odottaakaan. Olen kuitenkin Jumalalle kiitollinen, että nyt vuosikymmeniä myöhemmin olen voinut kokea myös tuota kiitollisuutta samalla, kun olen elämääni tarkastellessani tullut ymmärtämään, miten paljon olisin isääni tarvinnut, ja miten paljossa Jumala on toiminut minulle isänä. Tällaisista kokemuksista jää varmasti aina jäljelle kysymyksiä, joihin emme vain saa vastauksia täällä ajassa, vaikka miten niitä pyytäisimme.
Kuolleiden puolesta rukoileminen on turhaa, jopa Raamatun vastaista. Jokainen ihminen tekee valintansa täällä ajassa, suhde Jumalaan korjataan täällä, enää kuoleman jälkeen se ei ole mahdollista. Ihmiset ovat kuollessaan joko kadotettuja tai armahdettuja, kuoleman jälkeen asiaan ei voi enää vaikuttaa.
”Hän, joka uskoo jatkuvasti Pojassa, hänellä on Iankaikkinen Elämä, mutta hän, joka kieltäytyy uskomasta Poikaan, hän ei tule näkemään Taivaallista Elämää, vaan Jumalan Viha pysyy hänen yllään.”
"jopa Raamatun vastaista"
Vai niin - ja minkähän Raamatun kohdan virheellisellä tulkinnalla tällaiseenkin väittämään oli mahdollista päätyä?
Kehotan lukemaan huolella uudestaan, mitä nimimerkille "ajan_merkit" kirjoitin.
Missä Raamattu ohjeistaa rukoilemaan kuolleiden puolesta, että he pelastuisivat? - Ei missään, koska kuoleman jälkeen ei voi asioita ja asenteitaan enää muuttamaan. Jumala kutsuu jokaista ihmistä useasti elämän aikana. Raamatun kokonais ilmoituksen perusteella valinta tehdään täällä ajassa. Yksittäisillä Raamatun kohdilla ei pidä perustella mitään, paitsi jos asiayhteys säilyy.
Jumalakaan ei pysty muuttamaan menneisyyttä, "kelaamaan" aikaa taaksepäin. Eikä Hän kenenkään ihmisen elämää rupeaisi muuttamaan vaikka se olisi mahdollista; Jumala ei pakota ketään uskomaan itseensä eikä palvelemaan Häntä, ihminen saa valita haluaako seurata Jumalaa vai ei. Jumala on kutsunut jokaista ihmistä tämän elämän aikana, ja jokaisella ihmisellä on tieto oikeasta ja väärästä.
Ei ollut kyse siitä, ohjeistaako Jumala Raamatussaan rukoilemaan kuolleiden puolesta, vaan siitä, että onko Hän ilmoittanut sellaisen rukoilun olevan tahtonsa vastaista, niinkuin sinä väitit. Mielestäni tällaista ilmoitusta ei ole, mutta näytä kaikin mokomin se väärin tulkitsemasi kohta, jonka perusteella tuollaista väität.
Raamattua ei suinkaan tule lukea sellaisella periaatteella, että vain siellä suoraan sanottuja asioita pidetään Jumalan tahdon mukaisina. Jos sitä niin luettaisiin, suurin osa koko nykyihmisen elämästä olisi Jumalan tahdon vastaista. Irvileuka voisi nyt sanoa, että niinhän se onkin - eikä aivan väärässä olisikaan - mutta ihan niin mustavalkoinen asia ei kuitenkaan ole. Maailmassa on paljon asioita, joista Raamatussa ei puhuta mitään, mutta joita kuitenkin voidaan tehdä ja käyttää Jumalan tahdon mukaisella tavalla, Jumalan kunniaksi ja lähimmäistemme hyväksi. Rukous on taatusti yksi tällainen asia.
"kuoleman jälkeen ei voi asioita ja asenteitaan enää muuttamaan"
Et edelleenkään ole lukenut tai ymmärtänyt kaikkea lukemaasi siitä, mitä nimimerkille "ajan_merkit" kirjoitin. Kyse ei nyt todellakaan ole siitä, että kuollut ihminen muuttaisi tai pakotettaisiin muuttamaan asenteitaan kuolemansa jälkeen.
"Jumalakaan ei pysty muuttamaan menneisyyttä, "kelaamaan" aikaa taaksepäin. "
Ohhoh! Miksei pystyisi? Enpä lähtisi tuollaisia väittämiä esittämään, semminkin, kun Jumala ITSE on ilmoittanut olevansa kaikkivaltias. Kuten aiemmin sanoin, kaikkivaltius ei merkitse pakkoa tehdä kaikkea mitä kaikkivaltias voisi tehdä, mutta ei se kyllä tuollaisia ihmisen kuvittelemia rajoituksiakaan sisällä!
"Jumala ei pakota ketään uskomaan itseensä"
Jos nyt edes yrittäisit lukea, mitä nimimerkille "ajan_merkit" sanoin, niin huomaisit, etten edes tarkoittanut, että Jumala muka PAKOTTAISI ketään mihinkään. Sanoinhan vain, että Hän KYKENEE VAIKUTTAMAAN niin, että ihminen valitsee suostua uskoon. Tuollaisen vaikuttamisen kauttahan sinäkin olet joskus uskoon tullut, mikäli uskossa olet!! En tietenkään tiedä, mitä se sinun elämässäsi oli, mutta joka tapauksessa Hän on asettanut tai sallinut sinunkin elämässäsi tapahtuvaksi jotakin, joka on johdattanut sinut valinnan paikalle, haluamaan uskon sydämeesi. Et sinä muuten voisi uskossa edes olla! Mistä sinä tiedät, vaikka Hän olisi toiminut sillä tavalla juuri sen vuoksi, että esim. joku sinun omaisesi olisi rukoillut puolestasi? Jos tuollainen rukous voi saada Jumalan vaikuttamaan tulevaisuuteen, miksei se voisi saada Häntä vaikuttamaan menneisyyteen? Kuten sanoin, aika on kokonaisuudessaan Jumalan edessä - myös siltä osin mitä me kutsumme "historiaksi".
No mitähän ihmeen hyötyä luulet kuolleen puolesta rukoilusta olevan? Sillä ei ole mitään muuta arvoa kuin omaisten lohdutusta. Kuolleen puolesta rukoilulla ei ole mitään vaikusta ihmisen tuomioon tai pelastumiseen, siten se ei ole Jumalan tahdon mukaista.
Älä suotta hukkaa aikaasi. Et tule saamaan mitään järjellistä vastausta kysymykseesi.
Vain sitä samaa kaikki on mahdollista ja ei voi tietää huttua, joka on kivaa jos haluaa puhua lämpimikseen ja heitellä ilmoille merkityksettömiä lausahduksia, mutta joka ei perustu mihinkään eikä vastaa mihinkään.
Lue, mitä olen kirjoittanut. Ei ole kovinkaan mielekästä esittää tuollaisia väittämiä, ellei ole edes perehtynyt siihen, mitä on sanottu.
Totesit jo kerran oman keskustelusi olevan ajanhukkaa. Miksi yhä jatkat?
Tämä myös kertoo seurakunnan paimenten harhaopista.
Emme me kuolleitten puolesta voi tehdä enään mitään, mutta elävien puolesta voimme ja tulisi tehdäkkin.
mikko.ainasoja sanoi:
"Tämä myös kertoo seurakunnan paimenten harhaopista.
Emme me kuolleitten puolesta voi tehdä enään mitään, mutta elävien puolesta voimme ja tulisi tehdäkkin."
Aamen!
Pöh. Et tajunnut koko asiasta mitään, mutta silti sinun on näemmä papukaijana toisteltava väittämiä, joita et kykene perustelemaan. Kumoaisit edes minun esittämäni perustelut, mutta et tee sitäkään. Mitä ihmeen keskustelua tuo on, "opettaja"?
Näin minäkin olen ymmärtänyt.
Kuolleet haudatkoon kuolleensa...
Tuossa kohdassa ei tarkoiteta fyysisesti kuolleita. Aivan perusasiaa tämäkin.
Minä en edes viitsi vaivauta lukemaan noita sinun pitkiä valheitasi, kun tunnen sinut jo, ja muillekkin haluan toimia tässä esimerkkinä.
Ahaa, sinä se vaan oletat minun valehtelevan, ja leimaat sanani valheiksi edes lukematta niitä. Onkohan Jeesus kovinkaan iloinen "esimerkistäsi"... ovatko nämä nyt niitä "hyviä" tekoja, millä ajattelit kelvata Jumalalle? Suhtaudutko yhä "toiveikkaasti" suoritukseesi?
Sitä niittää mitä kylvää.
On aika typerää yrittää enää tuolla lailla saarnata muille silloin kun monet ovat jo todenneet sinut liian epärehelliseksi jotta järkevää keskustelua voisi käydä.
Taitaisi keskustelusi jäädä nykyistäkin lyhyemmiksi jos käyttäisit samaa nimimerkkiä niin että ihmisten olisi helpompi huomata heti alkuunsa ettei kannata edes aloittaa.
Ai, minunko epärehellisyyttäni se onkin, jos joku ei edes lue tekstejäni, ja päätyy sen pohjalta ymmärtämään ajatukseni väärin :D :D. Onko tämä nyt sitä ateistin moraalia? :D.
Hyvä ketju tästä on muodostunut ja ketjusta, etenkin 000000 ja ajan_merkit kirjoittivat jotakin josta heräsi muisto.
Erään läheisen kuoltua rukoilin Jumalaa tavallaan siirtämään kellon viisareita taaksepäin, koska Hänelle on kaikki mahdollista. En siksi että olisin epäillyt läheiseni taivaspaikkaa vaan siksi että minulla oli ikävä häntä, hän oli ollut minulle rakas ja sanon, on yhä. Kymmenen vuotta ja kipeää tekee yhä.
Mutta asiaan, sain pyytämäni, mutta siitä opin tämän: sellaista on väärin pyytää. Sillä Jumala asetti ihmiselämälle kuoleman rajaksi ja Jumalan asettamat rajat ovat PYHÄT, niitä ei kuulu ylittää. Nyt kun vielä elämme, nyt kun vielä elää ystäväsi, naapurisi, perheenjäsenesi työtoverisi, ole hänelle hyvä, puhu kauniisti, auta, arvosta, tee kauniita tekoja, halaa, suutele, rakasta, istu alas, keskutele, anna aikaa. Kaikella sillä sydämelläsi joka rinnassasi lyö. Sillä seuraavasta hetkestä ei tiedä kukaan.
Jos kuolema ei olisi Pyhä raja, jonka yli ei sovi kulkea, niin mitä tekisi ihminen ylpeydessään ja pöyhkeydessään: aina vain enemmän pahaa, aina vain enemmän laiminlöisi läheisiään ja ajattelisi kyllähän sitä huomennakin ehtii, sillä mitään rajaa ei olisi. Mutta kuolema pistää meille aikarajan: huomenna ei ehkä enää ehdikään, siksi tänään on aika tavata, puhua, antaa anteeksi, istua alas, rakastaa, sillä toista mahdollisuutta ei enää ehkä tule.