Onko se totta? Ammuttiko se tykistön tuli-iskut kaikilla saatavissa olevilla putkilla antautuvien suomalaisten niskaan? Olikos se todellakin niin pöllyissään ettei tiennyt oliko päivä vai yö vaiko maailmanloppu?
Nyt kaikki tietomiehet kertomaan totuus tapahtuneesta ja missä siitä kerrotaan?
Miten niiden loppuun saakka taistelleiden suomalaisten kävi? Menikö ne kaikki samassa syssyssä yläilmoihin?
Nyt kaikki tietomiehet kertomaan totuus tapahtuneesta ja missä siitä kerrotaan?
Miten niiden loppuun saakka taistelleiden suomalaisten kävi? Menikö ne kaikki samassa syssyssä yläilmoihin?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Matti Kuusen silminnäkijätodistuksen mukaan tapahtumien kulku oli aika pitkälti tuo:
Pervitiniä käytti muun muassa Mannerheimristin-ritari, jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth. Komentaessaan rykmenttiä Karjalan kannaksen torjuntataisteluissa 1944 Ehrnrooth söi pervitiniinä niin ahkerasti, että hän joutui klassiseen päihderiippuvaisen kierteeseen: vuoroin piristeitä, vuoroin unilääkkeitä. Rintamatilanteen muuttuessa unilääkkeiden voimalla nukahtanut Ehrnrooth jouduttiin usein herättämään. "Tuskallisesti tajuihinsa" palanneen Ehnroothin vihanpurkaukset rajoittuivat tavallisesti kiivaaseen sanailuun, kirjoittaa Ehrnroothin alaisena palvellut akateemikko Matti Kuusi (1914-1998). "Mutta kun tykistön yhteysmies viestitti, että äyräpään kirkonmäellä heilutettiin valkoista lippua, miltei tajuton everstimme tilasi sikäläisiin [suomalaisten] asemiimme patteriston iskun."
http://www.kultti.net/jutut/2001/40_sisutabletteja.html
Muista maininnoista olisi kiva saada tarkempia lainauksia kuin "lukekaa se ja se kirja".
Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee, mutta voisihan muutama Varsinais-Suomen veteraani olla melkoisen eri mieltä Ehrnroothin "ansioista".
Näin historian tuntijana näen Aadolfin kunniapatsaan jokirannan kusipatsaana ja ehkä se juuri onkin sopiva näennäisen kunniakas sijainti maamme ehkä ristiriitaisimmalle sotaurholle.
》》Muista maininnoista olisi kiva saada tarkempia lainauksia kuin "lukekaa se ja se kirja".《《
Sinulle, joka et osaa etsiä missä asioita kerrotaan näihin juttuihin liittyen, annan pari vinkkiä:
Petvitiinijuttu alkuperäisenä Yo-lehdessä:
https://web.archive.org/web/20020208111615/http://www.kultti.net/jutut/2001/40_sisutabletteja.html
Matti Kuusen kertomat jutut on hänen muistelmskirjoissaan kerrottu:
- Roolit ja särmät (tässä kirjassa eniten sotajuttuja
- Ohituksia
- Möykkyjä ja neulasia
-Pohjoiset reservit
Yo-lehden jutussa on suora lainaus tästä Koskimaan kirjan jutusta Matti Kuusen kertomana.
Matti Koskimaa: Tyrjän rykmentti
http://www.kultti.net/jutut/2001/40_sisutabletteja.html
Suksien ja puukon lisäksi suomalainen korpisoturi turvautuu amfetamiiniin. Armeijan apteekin varastoissa on Stimulin nimellä kulkevaa puhdasta amfetamiinia. Amfetamiinitabletteja on tarkoitus jakaa erikseen käskettäessä tärkeimpiä tehtäviä hoitaville sotilaille, kuten korkea-arvoisille upseereille, lentäjille ja vihollisen selustassa toimiville erikoisjääkäreille, kertoo sotilasapteekin johtaja, professori Markku Rajaniemi. Kansainväliset sopimukset kieltävät amfetamiinin käytön ja hallussapidon.
Puolustusvoimien suhtautuminen huumeisiin on selvä. "Pyrkimyksenä on varmistaa se, ettei varusmiespalvelus ole se paikka, jossa nuori voisi aloittaa huumekokeilunsa", kirjoitettiin puolustuvoimien uutislehden Ruotuväen pääkirjoituksessa 1.8.2001. Puolustusvoimien huumekielto pätee vain rauhan aikana. Kriisitilanteita varten puolustusvoimien lääkevarastoissa on puhdasta amfetamiinia. Stimulin-nimisiä amfetamiinitabletteja on tarkoitus jakaa erikseen käskettäessä tärkeimpiä tehtäviä hoitaville sotilaille, kuten korkea-arvoisille upseereille, lentäjille ja vihollisen selustassa toimiville erikoisjääkäreille, kertoo sotilasapteekin johtaja, professori Markku Rajaniemi. Amfetamiini otettiin käyttöön Suomen puolustusvoimissa jatkosodan aikana. Silloin sotilaille jaettiin pervitin-nimistä piristettä.
Pervitin on metamfetamiini ja läheistä sukua amfetamiinille. Pervitinin kaltaisia piristeitä, kuten benzedriiniä, käyttivät kaikkien maiden armeijat toisen maailmansodan aikana. Toisen maailmansodan jälkeen piristeistä on tullut sotilaslääkinnän vakiotavaraa. Esimerkiksi Yhdysvaltain ilmavoimien lentäjät käyttävät dexedrin-merkkistä piristettä pitkillä pommituslennoilla. Samaan valmisteeseen turvautuivat myös Apollo-astronautit kuulennoilla. Sotilas- ja huvikäytön lisäksi amfetamiinipohjaisia piristeitä käytettiin laihdutuslääkkeinä ennen kuin amfetamiinin hallussapito, myynti ja valmistus kiellettiin YK:n alaisissa kansainvälisissä sopimuksissa 1960-luvulla. Suomi on sitoutunut näihin sopimuksiin.
Pervitiniä käytti muun muassa Mannerheimristin-ritari, jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth. Komentaessaan rykmenttiä Karjalan kannaksen torjuntataisteluissa 1944 Ehrnrooth söi pervitiniinä niin ahkerasti, että hän joutui klassiseen päihderiippuvaisen kierteeseen: vuoroin piristeitä, vuoroin unilääkkeitä. Rintamatilanteen muuttuessa unilääkkeiden voimalla nukahtanut Ehrnrooth jouduttiin usein herättämään. "Tuskallisesti tajuihinsa" palanneen Ehnroothin vihanpurkaukset rajoittuivat tavallisesti kiivaaseen sanailuun, kirjoittaa Ehrnroothin alaisena palvellut akateemikko Matti Kuusi (1914-1998). "Mutta kun tykistön yhteysmies viestitti, että äyräpään kirkonmäellä heilutettiin valkoista lippua, miltei tajuton everstimme tilasi sikäläisiin [suomalaisten] asemiimme patteriston iskun."
Komentajien harkintaan perustunut pervitinin jakelu toimi ilmeisen hyvin. Piristeiden päihdehakuisesta käyttöä ei sota-aikana tapahtunut lähteiden mukaan lainkaan. Ongelmia tuottivat lähinnä korvikealkoholin sekä jossain määrin opiaattien väärinkäyttö. Pervitinin jakelu oli osin sattumanvaraista. Vuonna 1942 kotirintamalla vänrikkinä palvelleelle Jouko Teperille pataljoonan lääkäri yksinkertaisesti antoi "lasiputken, jossa oli sata pervitiini-nimistä pikkutablettia. Hän sanoi saaneensa niitä kokeiltaviksi." " Joskus sodan kuluessa niitä otinkin ja piristyin."
Säännöllisimmin pervitiniä käyttivät suomalaiset kaukopartiomiehet, jotka tekivät rasittavia tiedustelu- ja partioretkiä syvälle vihollisen selustaan. He marssivat kesäisin ja hiihtivät talvisin pitkiä matkoja joskus vihollisen takaa-ajamina. Matka olivat henkisesti hyvin vaativia. Esimerkiksi vanginsieppauksien yhteydessä suomalaiset saattoivat joutua surmaamaan aseettomia neuvostosotilaita puukolla tai kirveellä, koska tuliaseita ei paljastumisen pelossa voitu käyttää.
Pervitin, kuten muutkin amfetamiinijohdannaiset, nostavat verenpainetta, tihentävät pulssia, kiihdyttävät keskushermoston toimintaa ja avaavat hengitysteitä. Viimeksi mainitun ominaisuuden vuoksi amfetamiinijohdannaisia käytettiin pitkään astman hoidossa. Nimensä mukaisesti piristeet piristävät. Käyttäjä tuntee olonsa hyväksi. Jano, nälkä ja väsymys kaikkoavat. Keskittymiskyky ja itseluottamus vahvistuvat. Sopivina annoksina suun kautta nautittuina piristeet ovat suhteellisen turvallisia. Riski riippuvuuden kehittymiseksi on pieni. Jos annostelu on kohtuullista ja aineet puhtaita, myös myrkytysriski on vähäinen. Piristeiden jatkuva käyttö suurina annoksina suurentaa vaaroja nopeasti. Pitkä valvominen voi aiheuttaa vainoharhaisuutta ja aggressiivistä käyttäytymistä. Myös päihderiippuvuun todennäköisyys suurenee. Käyttäjä saattaa kuolla aivoverenvuotoon tai sydänkohtaukseen.
Suomeen pervitinit tuotiin Saksasta. Saksan armeijassa pervitiniä oli käytetty paljon. Vaikka pervitin oli parantanut joukkojen suorituskykyä, siitä oli saatu myös huonoja kokemuksia. Haittojen johdosta pervitin määriteltiin huumeeksi Saksassa 12.6.1941, ja sen jakelua rajoitettiin. On mahdollista, että pervitinit päätyivät Suomeen, koska saksalaiset halusivat pienentää varastojaan. Suomalaisen jakelukäskyn päivämäärä perusteella näin on saattanut käydä. Suomessa pervitiniä ei koskaan mainittu puolustusvoimien lääkeluetteloissa tai lääkintäoppaissa. Sen sijaan nykyisin varastoissa olevat stimulin-tabletit ovat mukana sodan ajan lääkeluetteloissa. Puolustusvoimien amfetamiinivarastot on peräisin jatkosodan ajalta. Amfetamiinin lisäksi stimulin-tableteissa on sidosaineena tärkkelystä. Tablettien tehoa valvotaan säännöllisin kemiallisin testein.
No olisi kai tuon voinut käydä lukemassa ihan oma-aloitteisestikin kun kerta oli ihan linkkikin jätetty.
Linkit tuppaa kuolemaan ja jutut sen mukana häipyy...
Tässä Kaunis Adolfin itsen hyväksymä taistelukertomus tilanteesta:
"Hajanaista vastarintaa jatkui kirkon raunioissa klo 15.33 saakka, jolloin jäljelle jääneet noin 30 miestä antautuivat. Sillanpäähän kohdistettiin kaikkien aseittemme kiivas tuli-isku."
http://www.jr7.fi/joomla/index.php/en/torjuntataistelut-ayrapaan-sillanpaaasemassa.html
" 7.7 klo 13.20 aloitti vihollinen voimakkaan tykistövalmistelun ja sen jalkaväki ryhmittyi hyökkäämään koko sillanpäätä vastaan painopisteen ollessa Harjulan suunnalla. ErP25:n miehitys irtaantui nytkin paikoin laukaustakaan ampumatta. Majuri Kuusinen siirtyi noin klo 14.00 Vasikkasaareen ja joukot seurasivat häntä järjestymättömänä ja pakokauhuisena laumana. Kapt. Talvitie yritti järjestää Kirkkomäellä viimeistä vastarintaa, mutta ei onnistunut hillitsemään pakenijoita. Hajanaista vastarintaa jatkui kirkon raunioissa klo 15.33 saakka, jolloin jäljelle jääneet noin 30 miestä antautuivat. Sillanpäähän kohdistettiin kaikkien aseittemme kiivas tuli-isku. Klo 15.46 vetäytyi suurin osa Mustasaaren puolustajista ja myös Vasikkasaarella ilmeni pakokauhun tartuntaa. Ankarilla vastatoimenpiteillä saatiin Saarilohkon puolustus kuitenkin pian vakiinnutetuksi."
ammutti omalla päätöksellään yhden patteriston tuli-iskun Äyräpäähän, kun siellä vielä oli antautuneita suomalaisia.
Arimo oli JR 7:n tulenjohtokomentaja. Hän kertoo tapauksen itse.
Aatun määräämä koko käytössä olleen tykistön tulitus tapahtui sen jälkeen, kun vangit oli viety pois ja venäläisten todettiin valmistelevan hyökkäystä.
Kuusi sotkee muistelmissaan kaksi eri ammuntaa.
Sodfan aikana sattui kaikille osapuolille satunnaisesti sitä, että pommitukset/tykistötuli osui omiin joukkoihin! Yleensä se oli tahaton vahinko ja johtui väliin kuluneista putkista!
Kyllä tämä soraärrä Aatu sotamuistelmissaan lähinnä harmitteli ettei Äyräpään kii-
reissä ehtinyt pesytymään ja vaihtamaan silkkisiä alusvaatteitaan uusiin.
-Että semmonen sankarli :)
Parempi sankari hän oli kuin Bupin ihannoimat Munsalan soutukerhon miehet!
Aatun tapaiset sankarit panivat stopin "aika velikultien" yritykselle päästä sisä-Suomeen ryöstämään ja raiskaamaan!
Vain hänen ansiostaan Bupikin täällä suutaan soittelee ja ihailee vastapuolen veristä orjavaltiota!
》Kuusi sotkee muistelmissaan kaksi eri ammuntaa.《
"Hajanaista vastarintaa jatkui kirkon raunioissa klo 15.33 saakka, jolloin jäljelle jääneet noin 30 miestä antautuivat. Sillanpäähän kohdistettiin kaikkien aseittemme kiivas tuli-isku."
http://www.jr7.fi/joomla/index.php/en/torjuntataistelut-ayrapaan-sillanpaaasemassa.html
Kumma kun Aatun hyväksymää taistelukertomustakaan ei meinata hyväksyä!
hän ammutti ensin yhdellä patteristolla vaikka antautuneita oli vielä maalialueella.Se eo aijeuttamnut tappioita omille.
Aatun määräämä tulitus tapahtui myöhemmin, eikä omat jääneet sen alle.
Koko tykistö ja kaikki heittimet, kirkon tukikohtaan - tulta!
Tässä kirjassa Sinerma kertoo sivulla 245-246:
"Kello 15.33 tykistön tulenjohtaja ilmoitti, että kirkonmäellä on parikymmentä miestä antautumispuuhissa; jotakin valkoista heiluteltiin siellä seipäännenässä. Tieto kulki nopeasti komentopaikalle. Jos kirkonmäki menetettäisiin, olisi koko JR 7:n lohkon vastaranta vihollisen hallussa. Nyt olisi tärkeätä estää lisäjoukkojen tulo sekä rannan hyväksikäyttö. Ehrnroothin ratkaisu oli yksinkertainen: - Koko tykistö ja kaikki heittimet, kirkon tukikohtaan - tulta!
Komentajan asema ei sillä hetkellä ollut mitenkään herkullinen, mutta mäki kuhisi vihollisia. Lihavampaa maalia tuskin olisi löytynyt. Kello 15.40 kohdistettiin sillanpäähän kaikkien raskaiden aseiden voimakas tulitus. Vihollisia kaatui kymmenittäin mutta todennäköisesti myös vangiksi antautuneita omia miehiä. Oli kysymyksessä pakkotilanne; ammuttiin jotta voitaisiin pelastaa enemmän. Sodan vaihtoedhdot ovat usein: paha ja vielä pahempi. Tämä tapaus on kuitenkin sellainen, jonka Ehnrooth haluaisi saada pois mielestään."
Sinerma Martti Adolf Ehrnrooth sodan ja rauhan näyttämöllä
WSOY, 1981, 454 s., 1. painos
Sivulla 104 on Sinerman kirjan arviointia
http://kansataisteli.sshs.fi/Tekstit/1982/Kansa_Taisteli_03_1982.pdf
Rasittaako Adolf Ehrnroothia rike?
Kansa Taisteli –lehti julkaisi numerossaan 3/1982 otsikon mukaisen tekstin. (s.104)
http://kansataisteli.sshs.fi/Tekstit/1982/Kansa_Taisteli_03_1982.pdf
Aiheeseen palattiin vielä lehden numerossa 6/1982. (s. 211)
http://kansataisteli.sshs.fi/Tekstit/1982/Kansa_Taisteli_06_1982.pdf
..armeijassa ovat kauheita kunnianhimoiset upseerit, jotka haluavat olla sankareita. Oliko ko. tykistökeskityksellä niin valtava merkitys tilanteessa, että omien miesten murhaaminen oli enää ainoa vaihtoehto!
Miksi tykistökeskitystä ei annettu aiemmin lähelle asemia...
ei edes haavoittunut. Antautuneet juoksutettiin pois tulen alta.
Aatun käskemä keskitys ammuttiin vasta myöhemmin.
Ilman tehokkaita upseereita ei menestyksekäs taistelu ole mahdollinen.
Siksi tällä palstalla harjoitetaan loputonta upseerien mustamaalausta.
"Miksi tykistökeskitystä ei annettu aiemmin lähelle asemia..."
Lähin vihollinen nyt sattui oleman Vuoksen takana.
Mitä heikommat tiedot, sen innokkaampi arvostelija.
Kuka juoksutti heidät kun oliovat jo vankina. Mistä olisivat saaneet tiedon juosta kun viestiyhteyksiä ei ollut. Lue kirja : Niilo Raumanaalto, Lapsisotilas. Hän kertoo mitä oli olla radistina äyräpään kirkon raunioilla. Kirja on omakustanne.
Tauno Rauman-Aalto: Alusta loppuun Äyräpään tulihelvetissä – eli lapsisotilaan muisteluksia sotakesältä -44. Rauma, 1984
Kyseessä on tietenkin upseeriversio tapahtumasta myöskin Arimon osalta.
On muistettava oliko esim. tämä sotavangiksi jäänyt Aukio itse näkemässä mitä kranaatit saivat toisaalla aikaan. Hänelläkin taisi olla muuta mietittävää kuten kaikilla muillakin siinä antautumistilanteessa.
Suomalainen tykistö on erinomaisen SELEKTIIVISTÄ aina kun ammutaan omien niskaan. Muutoin se kyllä on tunnetusti erittäin tarkkaa ja tuhoisaa kun vihollista ammutaan.
http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/Kertomukset/sotilas/sotilas/jatkosota/sotavanki.htm
Sotavanki
Viimeiset suomalaiset Äyräpäässä
Viidentenä heinäkuuta tultiin Vuoksen yli. Ryssä katkaisi 7.7. suomalaisten aseman kahtia.
Me oltiin itäpuolella, Äyräpään kirkon seudulla. Äyräpään saha oli puolivälissä. Niiltä paikkeilta ryssä meni läpi, rantaan asti. Heikki Osara joutu siinä vangiksi. Minä ja Setälän Oiva oltiin siis kirkon puolella. Meitä oli vähän miehiä. Konekivääreitä ja panssarikauhuja oli riittämiin. Mutta ei ollut ruokaa eikä ollut vettä. Rautatie meni noin 300 metrin päässä. Meillä oli konekivääri siinä ratapenkassa. Tuommonen pari tuumaa radan yli ammuttiin sarjaa. Laskettelin 600 laukausta minuutissa. Se oli tehokasta. Siitä oli [vihollisen] vaikea mennä. Iskettiin eteneviä ryssiä jaloille. Tolta korolta se niitti tehokkaasti. Ei ihme, että ne oli vähän vihaisia kun saivat meidät.
Sota Arkiston dokumenteista olen lukenut Äyräpään kirkonseudun viimeisistä suomalaisista. Siellä sanotaan, että suomalaiset Vuosalmen puolella ”avasivat tulen kaikilla saatavilla aseilla Äyräpään kirkon raunioihin”. Olen kuullut, että Ehrnroothia vaivasi unettomuus tämän takia. Muistan, miten kirkko oli jo pahasti raunioina. Yksi I-palkki piti seiniä pystyssä. Ryssä nakutteli piiskatykillä, mutta ei saanut sitä lopullisesti romahtamaan. Ne on jälkeenpäin viimeistelleet tuhon. Kävin Äyräpään kirkolla muutama vuosi sitten. Minun konekiväärini oli kahden suuren kiven välissä, kivet olivat Äyräpään hautausmaalta. Siinä oli hyvä ampua. Käsittääkseni ei ketään kuollut suomalaisten, sen everstin, tulituksessa.
Meitä tulitti se mies, joka lähteissä oli huutanut meille: - ”TE raukat ja pelkurit! Minä lähetän teidät sellaiseen paikkaan, josta ette palaa.”
Meitä oli 27 miestä. Minä laskin. Me oltiin viimeinen suomalainen sakki Äyräpään sillanpääasemassa.
Kersantti Veijo Jokela, 4./ER.P 25:n KKK-joukkueesta laittoi paitansa kiväärin nenään ja niin me sopimamme mukaisesti antauduimme. Ei ollut valkoista lippua, se Jokelan paita joka oli kyllä siinä touhussa pahasti rähjääntynyt, oli valkoisinta mitä meillä oli. SA:ssa kirjoitetaan että Ehrnroothin porukka näki miten kirkon luona heilutettiin valkoista lippua: se ei ollut valkoinen lippu, koska sellaista ei ollut heilutettavaksi, se oli Jokelan likainen paita. Jokela tuhosi monta tankkia. Se oli mitään pelkäämätön mies. Se makasi ruispellossa ja nosti sen paidan kiväärin nenään.
Olisit laittanyt Veikko Huuskan juttuun linkin mukaan...
Äyräpään kirkon raunioiden viimeiset suomalaiset 7.7.1944
11.8.2014 17:24 Veikko Huuska
Mukana ollut veteraani kertoo, autenttinen tarina
http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/173608-ayrapaan-kirkon-raunioiden-viimeiset-suomalaiset-771944
Eversti Ehrnrooth hukkasi pataljoonansa Äyräpään harjulle
19.8.2014 22:00 Veikko Huuska
Erillinen Pataljoona 25 (Er.P 25) Äyräpään sillanpääasemassa 5.7. – 7.7.1944
http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/174098-eversti-ehrnrooth-hukkasi-pataljoonansa-ayrapaan-harjulle
Erillinen Pataljoona 25 (Er.P 25) Osa III
22.8.2014 16:15 Veikko Huuska
http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/174242-erillinen-pataljoona-25-erp-25-osa-iii
III-osa
Ja täältä lisää eli kaikki versiot Äyräpään harjun sillanpään viime hetkistä eri kirjoista poimittuna:
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?p=27951
jaa-a. mutta ärrää ei oppinut sanomaan. kertonee jotain intelligenssistä.
Tämä aateli-Aatu tosiaan uhrasi piripäissään sillanpään,jonka oli itse määrännyt,
puolustajia ikään kuin vastukset ei muutenkaan siellä olisi olleet riittäviä.Vieläpä
omalla tykistötulella.
Näin teki Rlykmentin komentaja Ehrlenruut.Kuset hänen haudalleen.
Voi kun pikku Bubia ihan kiukuttaa. Hui sentään. Bubissa yhdistyy suloisesti tietämättömyys, ymmärtämättömyys ja sokea ihailu kommunismin syöpään. Hurjinta mitä hän voisi tehdä, olisi pissata arvostetun sotaveteraanin haudalle. Kertonee tästä miehen irvikuvasta ihan riittävästi. Aatussa, ja varmaan tuhannet muutkin veteraanit, tekivät lyhyessä ajassa enemmän tämän maan hyväksi, kuin lauma Bubeja koko säälittävän elämänsä aikana. Eiks jeh :)
JR 7:n komentaja A. E. kannusti joukkojaan, kuten kaikki tietää. Kuinka hän sen teki? Siitä kertoo erään tyylinäytteen tämä kirja.
Paavo Rintala Sodan ja rauhan äänet, Otava 1967
Sivut 197-198: "Meitä palasi toistakymmentä JR seitsikon miestä sotasairaalasta ja meidän mukana tuli täydennysmiehiä rykmenttiin. Komentaja otti meidät vastaan ja jakoi kahtia niin kuin vuohet ja lampaat. Komentaja oli muutenkin aika jyrkkäpuheinen mies. Nyt se piti puhuttelun täydennysmiehille ja halusi kai kasvattaa niiden moraalia, kun ne tulivat suoraan siviilielämästä sotaan. Se puhe alkoi näin: Te Pohjanmaan miehet, te kesselimahat, te viljanpiilottajat! Nyt te jouduitte sellaiseen paikkaan, että jos vihollisen luoti ei satu, niin oma luoti sattuu varmasti!
---
Joissakin kirjoissa ja jutuissa mainitaan kuin Vuoksen yli uineita peloteltiin linjaan palauttamisen yhteydessä kuinka seuraavalla kerralla omat KK oli asemissa, joten toista kertaa ei olisi takaisin yrittämistä elävänä. Liekkö tuo ollut totta? Oliko suomalaisillakin "omat antamassa KK:llä taustatukea" kuten oli naapureidenkin laita?
Puheet A.E.:n jutusteluista miehilleen etulinjassa saakin näin aika uuden sävyn, jos jo takaportaassa oli tällaiset puheet.
On aivan selvää ettei AE ollut etulinjassa lepertelemässä mosureille kannustuspuheita.
"Kaunis-Adof" osasi taktikonnin mitä omaan maineeseen tuli. Hän veti oman JR 7:n miehet, siis ne rippeet mitä enää oli jäljellä, hyvissä ajoin pois Äyräpäänharjun sillanpäästä ennen kuin se menetettiin. Siten menetys ei kohdistu hänen rykmenttiinsä. Ei siis ihme jos JR 49:n historiikissa (2. Divisioonan Jalkaväkirykmentti 49 sodassa vv. 1941-44) on aika erikoinen esipuhe sivulla 6. Sen on kirjoittanut tuon rykmentin viimeinen komentaja evl. Tapio Peitsara, viimeinen JR 49:n komentaja.
Siinä sanotaan aika kitkerään sävyyn, kuinka Siiranmäen ja Vuosalmen taisteluista on "kunnian vienyt tuo yksi rykmentti" ja sen komentaja. Samalla unohtaen että 2.D:aan kuului toinenkin rykmentti eli JR 49. "Annettakoon kunnia kaikille niille, joille se kuuluu."
Rauman-Aalto kertoo kirjassaan erikoisia juttuja. Eräässä sellaisessa kerrotaan "Kauniin Adolfin" muuttaneen alkuperäisen käskynsäkin jälestäpäin hieman soveliaammaksi. Se alkuperäinen oli kuulemma hiukan liian "jyrkkä" ja taisi kuulua siten, ettei sillanpäästä tulla pois kuin kuolleena tai hänen käskystään. Ja sellaista käskyä ei kuulemma tule. Nyt oli Aatu-parka Pervitiinipöllyissään unohtanut tyystin haavoittuneet, joita tuli jatkuvasti ja paljon. Suurin osa tappioista itse asiassa oli haavoittuneita. Se maininta haavoittuneista lisättiinkin kuulemma käskyyn myöhemmin lähinnä kauneussyistä, olihan kyseessä "Kaunis-Adolf"!
Rauman-Aalto Tauno Alusta loppuun Äyräpään tulihelvetissä - eli lapsisotilaan muisteluksia sotakesältä -44, Omakustanne, 1984
Tässä kirjassa kerrotaan kaikki ne kirjat, lehdet ja radio/TV -ohjelmat, joissa Aatu esiintyi.
Adolf Ehrnrooth ja jatkosodan JR 7 : bibliografia Porvoo : WSOY , 1995
Jermo Teräsmyrskyssä loppuun asti kertoo samaa.
Aake Jermo: Teräsmyrskyssä loppuun asti. Äyräpään-Vuosalmen suurtaistelu kesällä 1944, Otava 1980
Tämä kirja kertoo samanlaisen tarinan sivuilla 307-310 Jyvänpiilottajien paluu. Myös sivulla 297-298 Ehrnroothin erehdys -luvussa sivutaan samaa aihetta. Siinä Aatu haukkui sotasairaaloista palanneet uhaten ampumisella karkureita ja kätteli hiippari ja karkurit.
Sivuilla 307-310 Jyvänpiilottajien paluu
(Kyse oli maanviljelyslomalla olleiden parinkymmenen miehen ryhmän paluusta sekavissa olosuhteissa Vuosalmelle)
S. 309: "Siirryttyään lomalta palanneiden eteen hän puhui tykkänään toisessa äänilajissa:
- Sitten minä haluan sanoa muutaman sanan teille, te jyvänpiilottajat. Te olette maleksineen siellä kotiniityillänne sillä aikaa
(s.310) kun aseveljenne ovat täällä vuodattaneet vertaan teidänkin puolestanne.Mutta nyt olette tekin joutuneet sellaiseen paikkaan, josta moni tuskin pystyy enää omin jaloin palaamaan."
Se oli karskein ja karmein puhe, minkä Jaakko Paasonen koskaan oli kuullut.
Stallari ulisee, vaikka säilytimme ihastuttavan everstin avulla itsenäisyytemme!