Allan Finholm - Suomen sankari 1944

Toikin on propagandaa, nimittäin että Venäjä olisi halunnut "jakaa" Suomen.

Miksi olisivat halunneet jakaa sen?

Ja vielä faktaa: Venäjä olisi varsinkin II maailmansodan jälkeen voinut pilkkoa maamme vaikka sataan osaan jos olisivat halunneet.

Häviäjällä on häviäjän kohtalo. Suomihan raukkamaisesti nazien kanssa hyrrijohdolla hyökättyään hävisi sodan ja sen pituinen se..

Täällä näköjään jotkut vasemmistolaishenkiset kirjoittavat kesän 1944 torjuntavoittoa uusiksi :)

Isäni on Tali-Ihantalassa kesällä taistellut yli 90 v.-sotainvalidi joten minulla on hyvinkin tarkkaa tietoa pohjoismaiden kautta aikain suurimmasta taistelusta. Palveli Laguksen panssaridivioonassa jääkärinä ja oli kovissa etulinjan taisteluissa mukana Talissa ja haavoittui siellä kun Suomen kohtalosta itsenäisenä maana päätettiin.

Suomen sankareita on paljon - mutta Suomi ei valitettavasti ole enää itsenäinen :(

Mamut kaappaavat Suomen lastenvaunuillaan ja 30 % lainsäädännöstä tulee Brysselistä. Samalla Suomi köyhtyy pitäessään EU:n kautta pystyssä kaiken maailman entisiä itäblokin maita plus (V)Etelä-Euroopan korruptoituneita harmaan talouden maita.

Ukki puhdisti Lappia sakuista nuoruuden innolla. Joutuukohan vielä pojan poijjaat samoihin töihin.

Suhteellisesti laskettuna jopa 17% Suomen ruotsinkielisistä maavoimien JV-joukkojen vahvuudesta oli karkureina Uumajan lohkolla Ruotsissa! Näin oli tilanne kesällä 1944.

Tästä Henrik Meinander ja muutkin historioitsijat kernaasti vaikenee ja ehkä syystäkin. General fron Terjärv eli Frans Uno Fagernäs kuulemma tunsi syvää häpeää kielisoutureitten tekosista. Tämä Meinander vetää hurrit Suomen pelastajiksi jokaisessa Suomen historiaa käsittelevässä kirjassaan, mutta hän EI kerro miten asiat oikeasti meni Tienhaarassa tai Kannaksella tai Suomi-hurrien kotirintamalla eli ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. 

Tämä 17%:n lukema saadaan kun verrataan ruotsinkielisten jalkaväkijoukkojen vahvuuksia kesällä 1944 ja Uumajassa loisineita ruotsinkielisiä soutureita keskenään! 

Ruotsinkielisten jalkaväkijoukkojen vahvuudesta oli (suhteellisesti) noin 17% Uumajassa! Kuulostaako pahalta? Tässä on pieni laskelma, jossa voi olla pientä tarkistamisen varaa lähinnä pataljoonien oletetuissa vahvuuksissa ja ehkä määrissäkin. 

Ruotsinkielisiä oli tuohon aikana noin 9.5% Suomen koko väestöstä. Heitä lienee ollut samassa suhteessa myöskin sodassa. Monet ruotsinkieliset palvelivat tykistössä, ilmavoimissa ja merivoimissa. Nyt on kyse vain jalkaväkijoukoista. 

1944 kesällä 17.D oli pääosin ruotsinkielinen. Se koostui kahdesta rykmentistä eli JR13 ja JR61 sekä erillispataljoonasta Er.P 27.

Kesällä 1944 ruotsinkielisiä jalkaväkijoukkoja oli siis 2 rykmenttiä ja 1 erillinen pataljoonaa eli kaikkiaan 7 pataljoonaa. Nyt arvioidaan kesän 1944 "kovissa" taisteluissa jo kuluneen pataljoonan vahvuudeksi vaikkapa noin 500 miestä. Määrävahvuushan on noin 1000 miestä. 7 (pataljoonaa) * 500 = 3500 ja kun tuohon määräään verrataan 600 ruotsinkielistä karkuria Uumajan lohkolla, niin sehän tekee 17%. 

17% ruotsinkielisiä karkureita Uumajan lohkolla verrattuna ruotsinkielisten jalkaväkijoukkojen vahvuuteen kesällä 1944! 
Kuten tästä tarkastelusta huomaat, niin Uumajan lohkolle Ruotsiin karanneita ruotsinkielisiä asevelvollisia on suhteellisesti hurjan paljon enemmän kuin on heidän prosentuaalinen osuutensa Suomen väestöstä!
Kylläpä näyttääkin aika karsealta kun asiaa tarkastellaan hieman eri tavalla ja oikeassa kontekstissä eli suhteutettuna siihen paljonko heitä oikeasti oli! Jukka Kulomaan Käpykaartiin? -väitöskirjan (katso kirjan sivut 339-341), mukaan Ruotsin Uumajassa oli keväällä 1945 peräti 800 sotilaskarkuriksi luokiteltavaa suomalaista miestä ja näistä 3/4 osaa eli 600 oli kotoisin Suomen ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta! 

Suomen ruotsalaisista monet palveli tykistössä ja siksi heidän sodassakaatumisprosenttinsa on selvästi alle maan keskiarvojen. 

Tarmo Metsälän Isänmaan puolesta 1939-1945 -kirjassa on kuntien suhteellisista miestappioista lista.

http://ryyti.blogspot.com/2008/01/sota-on-julmaa-tai-sitten-ei.html


http://kemppinen.blogspot.com/2008/04/pitjt.html


http://kemppinen.blogspot.com/2008/04/jatkaakseni-keskustelua.html


http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/pakoon-ruotsiin.html

http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/ruotsin-puolueettomuus.html

Kivisillansalmen taistelun konepistoolillaan yksin ratkaissut Allan Finholm kuoli lauantaina pitkäaikaisen sairauden murtamana.

Juhannusaattona 1944 Suomi oli kuolemanvaarassa. Neuvostoliiton suurhyökkäys oli vyörynyt Karjalan kannaksella kaksi viikkoa hirmuisella voimalla. 

Alikersantti Allan Finholm, 22, oli muun JR 61:n kanssa asemissa Tienhaaran Kivisillansalmella Viipurin lähellä. Asemaa pidettiin Suomen lukkona, jonka menettäminen avaisi puna-armeijalle tien ja rautatien Helsinkiin. 

Vuonna 2012 ilmestyneen Sotainvalidi-lehden mukaanvenäläistykistö aloitti kiivaan tulen aikaisin aamulla ja lentokoneet pudottivat pommilastejaan. Venäläiset onnistuivat tulituen avulla ylittämään sillan, jonka jälkeen suomenruotsalaisten JR 61:n komentaja Alpo Marttinen antoi käskyn ajaa vihollinen pois rannasta. Vastahyökkäykseen lähti 17 miestä. Yksi heistä oli Allan Finholm. 

”Yritin juosta siksakkia”Venäläiset löivät suomalaisten vastahyökkäyksen takaisin, paitsi Finholmin, joka ei tiennyt jääneensä yksin. 

–Olin kauhuissani ja yritin juosta siksakkia. Leppäpuskat tarjosivat näkösuojaa. Näin valtavasti venäläisiä sillankorvalla, ehkä kaksi joukkuetta, noin 70-80 miestä, Finholm kertoi ruotsalaisen Allehanda-lehden haastattelussa vuonna 2010. 

Finholm pudotti konepistoolilla vihollisen kerrallaan, jolloin vastapuoli luuli suomalaisia olevan enemmän kuin yksi. Finholm huomasi rannan tyhjentyneen venäläisistä ja hän meni esimiehensä luutnantti Löfmanin luokse ja sanoi: 

–He eivät ole enää täällä. 

Finholmin ilmoituksen jälkeen lähelle iski kranaatti. Löfman kuoli heti ja Finholm sai sirpaleesta ammottavan haavan ohimoon. Finholm vietiin Kannakselta sotilassairaalaan, josta hän palasi rintamalle syksyllä ja oli siellä sodan loppuun saakka. 

Taistelu unohtuiAllan Finholm olisi monien mielestä ansainnut Mannerheim-ristin, mutta tapaus jäi unohduksiin, koska taistelualueella olleet upseerit kuolivat tai haavoittuvat ja asia jäi raportoimatta komentaja Marttiselle. 

Vuonna 1991 Finholm uskoutui taistelusta aseveljelleen kirjailija ja kääntäjä Harry Järville, joka teki hänet tunnetuksi. Finholmista alettiin puhua ”suomenruotsalaisten Antti Rokkana”. 

Vuonna 2004 Finholmin hahmo nähtiin Åke Lindmanin ohjaamassa sotaelokuvassa Etulinjan edessä. 

Bosundissa Pohjanmaalla asunut Finholm siirtyi lauantaina ajasta ikuisuuteen pitkäaikaisen sairauden murtamana. Kuollessaan hän oli 92-vuotias. Asiasta kertoi ensimmäisenä Österbottens Tidning. 

Lue lisää Allan Finholmista maanantain Ilta-Sanomista. 

...

Tällaista roskaa meille tarjotaan lehdistön taholta. Ei sanaakaan niistä muista ryhmän juoksijoista, jotka karkasivat ja jättivät Finholmin yksin.

Ei yksi kp-mies sotaa ratkaise. Tykistö sen Tienhaaran taistelun ratkaisi.

Näistä kirjoista oikeaa tietoa mitä 1944 tapahtui esim. Kivisillansalmen taistelussa.

Suomen kohtalon ratkaisut - Talvisota ja jatkosota 1939-1944

(2013)Tyrjän rykmentti. JR 7:n ja Er.P 12:n taistelut jatkosodassa (1996)Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä

1944 (1996)Murtajan tykistö. 2. divisioonan tykistön taistelut

1941-1944 (1994)Koskimaa, Matti: Veitsen terällä: Vetäytyminen Länsi-Kannakselta ja Talin-Ihantalan suurtaistelu kesällä 1944. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1993. ISBN 951-0-18811-5.

Lukekaa Matti Koskimaan kirja Viipurinlahden taistelu, niin saatte oikean kuvan tapahtumista.

Matti Koskimaa

Suomen kohtalon ratkaisut - Talvisota ja jatkosota 1939-1944 (2013)

Karhumäestä Ilomantsiin. II armeijakunnan vetäytyminen Maaselän kannakselta Tolvajärvelle ja Ilomantsiin kesällä 1944 (2000)

Syväriltä Nietjärvelle. Aunuksen ryhmän taistelut kesällä 1944 (1998)

Tyrjän rykmentti. JR 7:n ja Er.P 12:n taistelut jatkosodassa (1996)

Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944 (1996)

Murtajan tykistö. 2. divisioonan tykistön taistelut 1941-1944 (1994)

Koskimaa, Matti: Veitsen terällä: Vetäytyminen Länsi-Kannakselta ja Talin-Ihantalan suurtaistelu kesällä 1944. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1993. ISBN 951-0-18811-5.

Tienhaaran suurtaistelu ja miten se OIKEASTI MENIKÄÄN?

Kuten JR 61:n "valtavista tappiostakin näkee (!) niin kyllähän kyseessä oli Suomen ruotsalaisittain SUURTAISTELU... 

Matti Koskimaa: Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944 

Tappioista kerrotaan näin s. 43: 

JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä. Vielä 26.-27.6 JR 61 kärsi huomattavia tappioita vihollisen tykistön ja heittimistön tulessa. Se menetti kaatuneina 4 ja haavoittuneina 103 miestä. Tienhaaran niemen kiivaimman taisteluvaiheen 22.-27.6. aikana JR 61 menetti kaatuneina 46 ja haavoittuneina 350 miestä. Tämän jälkeen taistelut Tiehaaran niemellä laantuivat. JR 61 vaihdettiin taakse elokuun alussa. 
"Tienhaaran taistelu oli Viipurin luoteispuolella, Tienhaarassa, jatkosodan loppuvaiheessa käyty taistelu. 22.-25.6.1944 käydyssä taistelussa Neuvostoliitto yritti murtaa Suomen puolustuksen ja avata tien Helsinkiin siinä kuitenkaan onnistumatta. Everstiluutnantti Alpo Marttisen johtama JR 61 saavutti keskitetyn tykistön tulituen avulla torjuntavoiton ylivoimaisista neuvostojoukoista." 

Pitääkö Koskimaan kirjan lukemat oikeasti paikkaansa? Tarkistetaanpas Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneet -tietokannasta

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/

Joukko-osasto on merkittävä näin: */JR 61

(Paina F5 = refresh, jos kaatuneiden luvut ei tule heti esiin.) 

"JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä."

Näin varmaankin oli sotapäiväkirjojen mukaan, mutta kaatuneitten lopullinen määrä on hieman kasvanut eli nyt löytyy 11 kaatunutta. Nähtävästi haavoittuneiden kuolemat sotasairaaloissa mukaan lukien. Katso kuolinsyy. Kuoli ja siunattiin löytyy 6 ja kuoli haavoittuneena löytyy 5. Yhteensä siis 11.

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=24&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=25&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR 61&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1

"Vielä 26.-27.6 JR 61 kärsi huomattavia tappioita vihollisen tykistön ja heittimistön tulessa. Se menetti kaatuneina 4 ja haavoittuneina 103 miestä."

Näin varmaankin oli sotapäiväkirjojen mukaan, mutta kaatuneitten lopullinen määrä on hieman kasvanut eli nyt löytyy 6 kaatunutta. Nähtävästi haavoittuneiden kuolemat sotasairaaloissa mukaan lukien. Katso kuolinsyy. Kuoli ja siunattiin löytyy 1, kuoli 1 ja kuoli haavoittuneena löytyy 4. Yhteensä siis 6.

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=26&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=27&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR 61&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1

"Tienhaaran niemen kiivaimman taisteluvaiheen 22.-27.6. aikana JR 61 menetti kaatuneina 46 ja haavoittuneina 350 miestä."

Näin varmaankin oli sotapäiväkirjojen mukaan, mutta kaatuneitten lopullinen määrä on hieman kasvanut eli nyt löytyy 56 kaatunutta. Nähtävästi haavoittuneiden kuolemat sotasairaaloissa mukaan lukien. Katso kuolinsyy. Kuoli ja siunattiin löytyy 44, kuoli 1 ja kuoli haavoittuneena löytyy 11. Yhteensä siis 56.

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=22&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=27&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR 61&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1

JR 61:n kaatuneet Tienhaarassa:

*/JR 61

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=22&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=22&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR 61&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1

22.6.1944 6

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=23&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=23&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR 61&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1

23.6.1944 33

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=24&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=24&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR 61&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1

24.6.1944 4

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=25&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=25&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR 61&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1

25.6.1944 8

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=26&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=26&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR 61&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1

26.6.1944 4
27.6.1944 2
28.6.1944 2

1.7.-5.7.1944 6
20.7-30.7.1944 6
1.8.-6.8.1944 12
6.8-6.9.1944 2

Matti Koskimaan kirjassa, Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, kerrotaan sivuilla 43-49 KTR 8:n 3.Patterin päällikön, silloisen luutnantin, everstiluutnantti Matti Jokisen ITSENSÄ kertomana tämä asia:


"TOTUUDEN NIMESSÄ MINUN ON KUITENKIN SANOTTAVA, ETTÄ TÄMÄN TAISTELUN VOITTI TYKISTÖ". 



Everstiluutnatti Antti Juutilaisen kertomus vastaan Koskimaan suora lainaus: Kummallinen ero, TAHALLAANKO tai MIKSI? 

Juutilainen kertoo Rinta Rinnan kirjassaan sivuilla 247-248 näin: 

"Eversti Marttinen halusi miestensä kuullen varata kunnian taistelusta rykmentilleen, mutta hän tiesi, ettei taistelua olisi voitettu ilman tukevia aselajeja. Luutnantti Matti Jokinen, joka oli Kenttätykistörykmentti 8:n 3.Patterin päällikkönä, on haastattelijoilleen kertonut, miten hän kohtasi miehiään kiittämään tulleen eversti Marttisen kesäkuun 25. päivänä II Pataljoonan komentopaikalla. Rykmentinkomentaja sanoi patterinpäällikölle hiljaisella äänellä:" 

"Totuuden nimessä haluan sanoa, että kyllä se oli suurelta osalta tykistön ansiota, että hyökkäykset lyötiin takaisin." 

Juutilainen kertomus vastaan Koskimaan suora lainaus: Kummallinen ero, TAHALLAANKO tai MIKSI?

"TOTUUDEN NIMESSÄ MINUN ON KUITENKIN SANOTTAVA, ETTÄ TÄMÄN TAISTELUN VOITTI TYKISTÖ". 

Kummallista kyllä Koskimaan kirjoittamassa SUORASSA lainauksessa EI OLE MITÄÄN EPÄSELVYYTTÄ, VENKOILUA TAI EHDOLLISTAMISTA, VAIN NUO SANAT! 

Antti Juutilaisen kirjoittama Rinta Rinnan, Suomenruotsalaisten sotatiet 1939-1944, WSOY, ilmestyi vuonna 1997. Kirjan lähdeluettelossa on Matti Koskimaan haastattelu ja hänen kirjoittamansa kirja Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, WSOY 1996. 
Samaten lähteenä on Matti Koskimaan Veitsen terällä, WSOY 1993. 

Koskimaan kirjassa, Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, kerrotaan sivuilla 43-49 KTR 8:n 3.Patterin päällikön, silloisen luutnantin, everstiluutnantti Matti Jokisen ITSENSÄ kertomana Tienhaaran taisteluista silminnäkijäkuvaus. Kyseisen kirjan lopussa on sivulla 170, 
kohdassa III, Kirjalliset kertomukset ja haastattelut, mainittu lähteenä 60. Jokinen, M everstiluutnantti. 

Sivulla 49 hän itse, Jokisen siis, kertoo eversti Marttisen visiitistä II Pataljoonan komentopaikalle näin: 

"Hetken kuluttua Marttinen jo työntyykin hirsien välistä "kotaamme". Tervehditään, onnitellaan. 
Marttinen pitää lyhyen ja ytimekkään puheen II Pataljoonalle sekä sen komentajalle ja päälliköille hyvin suoritetusta taistelusta, jonka seurauksena hänestä on tullut Suomen armeijan nuorin eversti. Puheensa päätteeksi hän kääntyy minun, ainoan paikalla olevan tykkimiehen, puoleen ja sanoo: "TOTUUDEN NIMESSÄ MINUN ON KUITENKIN SANOTTAVA, ETTÄ TÄMÄN TAISTELUN VOITTI TYKISTÖ". Komentajamme toivotti meille hyvää jatkoa ja työntyi ulos sateeseen kiertääkseen yksin yön aikana jokaisen vartiomiehen luona tätä kiittämässä. Aamuun mennessä hän oli kiertänyt kaikki komento- ja vartiopaikat.

Haii ! Oliko allan romani ?

Kunnia hänen muistolleen. Jos Suomeen hyökätään, on silloin joka mies tarpeen.Siinä vaiheessa ei irvailla enää yhtään kielestä, eikä hurritella.Vai luullaanko tässä, että ivailu auttaa tuntemaan kansallista yhtenäisyyttä.Jos on asunut joskus ulkomailla, oppii näkemään sen, miten tärkeä asia on oma äidinkieli.Jos emme tunne kansakuntana yhtenäisyyttä, väistyvät molemmat kielemme ja tilalle saattaa tulla pakollisena kielenä Venäjä. Sitäkö me haluamme?

Ei sota yhtä miestä kaipaa, hurriakaan.

Tuliko Allanille sama juttu kuin Laus Dei Saxelille, lentäjälle joka alkoi vanhana höperehtää pelastaneensä Äänisellä olevat ikivanhat haapapuiset Kishin kirkot pudottamalla vastoin käskyä pommit kirkon sijasta mereen.
Yle teki ukosta ohjelmankin ja raahasi sen Ääniselle ryssien jeesustellessa moista kulttuuritekoa.

No Pilven veikot tutki asian ja Saxelista tuli satusetä. Ukko että ollut lentänyt siellä päinkään. Vain Yle typerine toimittajineen saattoi asian laajalti kaikkien suomalaisten ja mm. ryssien tietoon ja ne ei sitä kyllä oikaise ikinä.

Onhan se yleisessä tiedossa että myös kaaleen miehet puolustivat Suomea viime sodissa.
Ei tuo uutinen mikään jymypaljastus ole.

Juu juu! :)

Hurjia sankareitahan nää kaikki suomenhurrit on! :)

http://keskustelu.plaza.fi/threads/suomenruotsalaisten-sankari-teot-talvi-ja-jatkosodassa.1718809/

Toi JR 61kin kerkes JO 1944 ottamaan osaa taisteluihinkin! :)
Ja tokihan nyt yks ukko jotain pataljoonalista vihollisia pidättelee? :)
Ja Rambokin on dokumentti-elokuva?

Mut siltikin, RIP ja hatunnosto ihan joka ukolle kuka siellä karjalan mäntyyn päätään hakkas oli sit minkä kielinen tahansa!

Allan oli todella hyvä sotilas hän olisi pitänyt saada Mannerheimin ristin