lauantaina ajasta ikuisuuteen.
Suomen tuntematon sotasankari on kuollut - ratkaisi yksin Kivisillansalmen taistelun
SOTA Kivisillansalmen taistelun konepistoolillaan yksin ratkaissut Allan Finholm kuoli lauantaina pitkäaikaisen sairauden murtamana.
Vasabladet / kotialbumi
http://is11.snstatic.fi/img/300/1420358273889.jpg
Allan Finholm
Juhannusaattona 1944 Suomi oli kuolemanvaarassa. Neuvostoliiton suurhyökkäys oli vyörynyt Karjalan kannaksella kaksi viikkoa hirmuisella voimalla.
Alikersantti Allan Finholm, 22, oli muun JR 61:n kanssa asemissa Tienhaaran Kivisillansalmella Viipurin lähellä. Asemaa pidettiin Suomen lukkona, jonka menettäminen avaisi puna-armeijalle tien ja rautatien Helsinkiin.
Vuonna 2012 ilmestyneen Sotainvalidi-lehden mukaan venäläistykistö aloitti kiivaan tulen aikaisin aamulla ja lentokoneet pudottivat pommilastejaan. Venäläiset onnistuivat tulituen avulla ylittämään sillan, jonka jälkeen suomenruotsalaisten JR 61:n komentaja Alpo Marttinen antoi käskyn ajaa vihollinen pois rannasta. Vastahyökkäykseen lähti 17 miestä. Yksi heistä oli Allan Finholm.
”Yritin juosta siksakkia”
Venäläiset löivät suomalaisten vastahyökkäyksen takaisin, paitsi Finholmin, joka ei tiennyt jääneensä yksin.
–Olin kauhuissani ja yritin juosta siksakkia. Leppäpuskat tarjosivat näkösuojaa. Näin valtavasti venäläisiä sillankorvalla, ehkä kaksi joukkuetta, noin 70-80 miestä, Finholm kertoi ruotsalaisen Allehanda-lehden haastattelussa vuonna 2010.
Finholm pudotti konepistoolilla vihollisen kerrallaan, jolloin vastapuoli luuli suomalaisia olevan enemmän kuin yksi. Finholm huomasi rannan tyhjentyneen venäläisistä ja hän meni esimiehensä luutnantti Löfmanin luokse ja sanoi:
–He eivät ole enää täällä.
Finholmin ilmoituksen jälkeen lähelle iski kranaatti. Löfman kuoli heti ja Finholm sai sirpaleesta ammottavan haavan ohimoon. Finholm vietiin Kannakselta sotilassairaalaan, josta hän palasi rintamalle syksyllä ja oli siellä sodan loppuun saakka.
Taistelu unohtui
Allan Finholm olisi monien mielestä ansainnut Mannerheim-ristin, mutta tapaus jäi unohduksiin, koska taistelualueella olleet upseerit kuolivat tai haavoittuvat ja asia jäi raportoimatta komentaja Marttiselle.
Vuonna 1991 Finholm uskoutui taistelusta aseveljelleen kirjailija ja kääntäjä Harry Järville, joka teki hänet tunnetuksi. Finholmista alettiin puhua ”suomenruotsalaisten Antti Rokkana”.
Vuonna 2004 Finholmin hahmo nähtiin Åke Lindmanin ohjaamassa sotaelokuvassa Etulinjan edessä.
Bosundissa Pohjanmaalla asunut Finholm siirtyi lauantaina ajasta ikuisuuteen pitkäaikaisen sairauden murtamana. Kuollessaan hän oli 92-vuotias. Asiasta kertoi ensimmäisenä Österbottens Tidning.
Suomen tuntematon sotasankari on kuollut - ratkaisi yksin Kivisillansalmen taistelun
SOTA Kivisillansalmen taistelun konepistoolillaan yksin ratkaissut Allan Finholm kuoli lauantaina pitkäaikaisen sairauden murtamana.
Vasabladet / kotialbumi
http://is11.snstatic.fi/img/300/1420358273889.jpg
Allan Finholm
Juhannusaattona 1944 Suomi oli kuolemanvaarassa. Neuvostoliiton suurhyökkäys oli vyörynyt Karjalan kannaksella kaksi viikkoa hirmuisella voimalla.
Alikersantti Allan Finholm, 22, oli muun JR 61:n kanssa asemissa Tienhaaran Kivisillansalmella Viipurin lähellä. Asemaa pidettiin Suomen lukkona, jonka menettäminen avaisi puna-armeijalle tien ja rautatien Helsinkiin.
Vuonna 2012 ilmestyneen Sotainvalidi-lehden mukaan venäläistykistö aloitti kiivaan tulen aikaisin aamulla ja lentokoneet pudottivat pommilastejaan. Venäläiset onnistuivat tulituen avulla ylittämään sillan, jonka jälkeen suomenruotsalaisten JR 61:n komentaja Alpo Marttinen antoi käskyn ajaa vihollinen pois rannasta. Vastahyökkäykseen lähti 17 miestä. Yksi heistä oli Allan Finholm.
”Yritin juosta siksakkia”
Venäläiset löivät suomalaisten vastahyökkäyksen takaisin, paitsi Finholmin, joka ei tiennyt jääneensä yksin.
–Olin kauhuissani ja yritin juosta siksakkia. Leppäpuskat tarjosivat näkösuojaa. Näin valtavasti venäläisiä sillankorvalla, ehkä kaksi joukkuetta, noin 70-80 miestä, Finholm kertoi ruotsalaisen Allehanda-lehden haastattelussa vuonna 2010.
Finholm pudotti konepistoolilla vihollisen kerrallaan, jolloin vastapuoli luuli suomalaisia olevan enemmän kuin yksi. Finholm huomasi rannan tyhjentyneen venäläisistä ja hän meni esimiehensä luutnantti Löfmanin luokse ja sanoi:
–He eivät ole enää täällä.
Finholmin ilmoituksen jälkeen lähelle iski kranaatti. Löfman kuoli heti ja Finholm sai sirpaleesta ammottavan haavan ohimoon. Finholm vietiin Kannakselta sotilassairaalaan, josta hän palasi rintamalle syksyllä ja oli siellä sodan loppuun saakka.
Taistelu unohtui
Allan Finholm olisi monien mielestä ansainnut Mannerheim-ristin, mutta tapaus jäi unohduksiin, koska taistelualueella olleet upseerit kuolivat tai haavoittuvat ja asia jäi raportoimatta komentaja Marttiselle.
Vuonna 1991 Finholm uskoutui taistelusta aseveljelleen kirjailija ja kääntäjä Harry Järville, joka teki hänet tunnetuksi. Finholmista alettiin puhua ”suomenruotsalaisten Antti Rokkana”.
Vuonna 2004 Finholmin hahmo nähtiin Åke Lindmanin ohjaamassa sotaelokuvassa Etulinjan edessä.
Bosundissa Pohjanmaalla asunut Finholm siirtyi lauantaina ajasta ikuisuuteen pitkäaikaisen sairauden murtamana. Kuollessaan hän oli 92-vuotias. Asiasta kertoi ensimmäisenä Österbottens Tidning.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Järjestävätkö pikkuesikoiset yleensä muistotilaisuuksia rukoushuoneilla vai kirkon tiloissa?
Kysyn vain ohimennen, en tiedä tuon avauksen mainitun henkilön lestadiolaisuudesta mitään...
hel.vettiin
Näin vl tuomitsee..............
Olet suurta helluntailaista saastaa. Pelkkää saastaa!
Adolf Ehnrooth vastasi sodan 1944jälkeen kun Brittiläinen delgaatio tuli Suomeen 70 luvulla ja kysyivät kuinka paljon teillä on neuvostojoukkoja Suomessa tällä hetkellä.
- " Muutama satatuhatta tällä hetkellä vastasi Ehnrooth . -" Mihin ne on sijoitettu kysyi brittiläinen Amiraali". - " Kahden metrin syvyyteen pitkin itärajaa vastasi Ehnrooth".
Me tarvitsimme tälläisen miehen tänäkin päivänä.
olikohana uskovaanen.
pohjos-pohojanaalta, jos vielä vaekka
sieltä reisjärven lieppeiltä oekeen vanahoollislestanna
kun ollana, taevaspaekkaa hakenunnaa.
Mutten kadotus taettaa vaevatanna.......
>>>>>>Olet suurta helluntailaista saastaa. Pelkkää saastaa!
Room.2:1."Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja. 2. Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaisia tekevät. 3. Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion?
4. Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? 5. Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi, 6. hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan": 7. niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän, 8. mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus. 9. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen; 10. mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle! 11. Sillä Jumala ei katso henkilöön..."
luu