Lääkkeet auttavat todistetusti

Miten?

Juuri näin.

"Antidepressiivien kaksoissokkotutkimukset ovat valittavasti ala-arvoisia, koska siinä käytetään vertailuna lumetta, jolla ei ole mitään vailkutuksia, joten kaksoissokkous aukeaa."

Kaikissa lääketutkimuksissa käytetään juuri kuvatunlaista lumetta. Vai kuvittelitko, että sivuvaikutuksia aiheuttavan lääkkeen tutkimuksessa annetaan placebona jotain myrkkyä, joka tuottaa yhtä kovat sivuoireet.

outsider1 kirjoitti:

"Antidepressiivien kaksoissokkotutkimukset ovat valittavasti ala-arvoisia, koska siinä käytetään vertailuna lumetta, jolla ei ole mitään vailkutuksia, joten kaksoissokkous aukeaa."

Kaikissa lääketutkimuksissa käytetään juuri kuvatunlaista lumetta. Vai kuvittelitko, että sivuvaikutuksia aiheuttavan lääkkeen tutkimuksessa annetaan placebona jotain myrkkyä, joka tuottaa yhtä kovat sivuoireet.

Lue lisää

Muiden alojen kuin psykiatrian lääketutkimuksissa käytetään vertailuna jo markkinoilla olevaa lääkettä, ei lumetta. Lume on vanhanaikaista. Euroopan lääkevirasto on tunnustanut, että inertin lumeen ( = joka ei aiheuta mitään tuntemuksia) ja siihen liittyvän ns lumepesu (placebo washout) käyttäminen lääketutkimuksissa vääristää tuloksia, mutta koska lääkevirastossakin istuu lääketeollisuussidonnaisia, niin ei ole kielletty. Kun on käytetty vertailuna muita psyykelääkkeitä, kuten bentsoja ja antipsykootteja ( jotka siis aiheuttavat tuntemuksia), niin mitään eroa ei ole löytynyt ja vertailulääkkeet ovat jopa parempia.

Ns. masennuslääketutkimuksissa käytetään epämääräisä pistemitareita (kuten Hamilton ja Montgomery), jotka eivät ole diagnostisia mittareita, joten niiden perusteella voi saada keskivaikean masennusdiagnoosin, vaikkei masennuksen perusoiretta masentunutta mielialaa olisi. Antidepresiivien tutkimuksissa ei edes tutkita toipuvatko ihmiset, vaan vain jotain epämääräirsellä mittarilla havaittua "lievenemistä".

outsider1 kirjoitti:

"Antidepressiivien kaksoissokkotutkimukset ovat valittavasti ala-arvoisia, koska siinä käytetään vertailuna lumetta, jolla ei ole mitään vailkutuksia, joten kaksoissokkous aukeaa."

Kaikissa lääketutkimuksissa käytetään juuri kuvatunlaista lumetta. Vai kuvittelitko, että sivuvaikutuksia aiheuttavan lääkkeen tutkimuksessa annetaan placebona jotain myrkkyä, joka tuottaa yhtä kovat sivuoireet.

Lue lisää

Kuten "Loppu Propagandalle" olikin jo ehtinyt kertoa, ei lääketutkimuksia tehdä muualla, kuten psykiatriassa. Toisekseen, kun riippumattomat tahot ovat tehneet tutkimuksia vertaillen aktiivista plaseboa ja "masennuslääkettä" ei niiden välille ole saatu mitään merkitsevää eroa. Käytännössä ero tietenkin on siinä, että aktiivisella plasebolla on ohimenevä lievähkö vaikutus, esimerkiksi oksetus, suun kuivuus tai pieni heikotus jne. kun taas oikealla "masennuslääkkeellä" on todella vakavat käytännön pitkäaikaisseurauksetkin aivovaurioista todellisuuden tajun hämärtymiseen ja siitä seuraavaan sekavaan käytökseen kuin rytmihäiriöihinkin. Muun muassa bentsot suoriutuvat samoin kuin "masennuslääkkeet" mitä tulee masennuksen hoitoon, eli eivät tee asialle yhtään mitään sedaation ja tunteiden ja tajunnan turruttamisen lisäksi. (Alla vielä linkki yhden aktiiviplasebo vs. "masennuslääke" -tutkimuksen abstraktiin.)

Active placebos versus antidepressants for depression.
Moncrieff J1, Wessely S, Hardy R.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14974002

REVIEWER'S CONCLUSIONS:
The more conservative estimates from the present analysis found that differences between antidepressants and active placebos were small. This suggests that unblinding effects may inflate the efficacy of antidepressants in trials using inert placebos. Further research into unblinding is warranted.

Loppu Propagandalle kirjoitti:

Muiden alojen kuin psykiatrian lääketutkimuksissa käytetään vertailuna jo markkinoilla olevaa lääkettä, ei lumetta. Lume on vanhanaikaista. Euroopan lääkevirasto on tunnustanut, että inertin lumeen ( = joka ei aiheuta mitään tuntemuksia) ja siihen liittyvän ns lumepesu (placebo washout) käyttäminen lääketutkimuksissa vääristää tuloksia, mutta koska lääkevirastossakin istuu lääketeollisuussidonnaisia, niin ei ole kielletty. Kun on käytetty vertailuna muita psyykelääkkeitä, kuten bentsoja ja antipsykootteja ( jotka siis aiheuttavat tuntemuksia), niin mitään eroa ei ole löytynyt ja vertailulääkkeet ovat jopa parempia.

Ns. masennuslääketutkimuksissa käytetään epämääräisä pistemitareita (kuten Hamilton ja Montgomery), jotka eivät ole diagnostisia mittareita, joten niiden perusteella voi saada keskivaikean masennusdiagnoosin, vaikkei masennuksen perusoiretta masentunutta mielialaa olisi. Antidepresiivien tutkimuksissa ei edes tutkita toipuvatko ihmiset, vaan vain jotain epämääräirsellä mittarilla havaittua "lievenemistä".

Lue lisää

"Muiden alojen kuin psykiatrian lääketutkimuksissa käytetään vertailuna jo markkinoilla olevaa lääkettä, ei lumetta. "

Kyllä niitä tutkimuksia löytyy pilvin pimein, jossa antidepressanttia on vertailtu juurikin muihin antedepressantteihin.

", mutta koska lääkevirastossakin istuu lääketeollisuussidonnaisia, niin ei ole kielletty. "

Ahaa, salaliittoteoriaa puskee. Olen niin vanhanaikainen, että luotan enemmän tiedeyhteisöön.

outsider1 kirjoitti:

"Muiden alojen kuin psykiatrian lääketutkimuksissa käytetään vertailuna jo markkinoilla olevaa lääkettä, ei lumetta. "

Kyllä niitä tutkimuksia löytyy pilvin pimein, jossa antidepressanttia on vertailtu juurikin muihin antedepressantteihin.

", mutta koska lääkevirastossakin istuu lääketeollisuussidonnaisia, niin ei ole kielletty. "

Ahaa, salaliittoteoriaa puskee. Olen niin vanhanaikainen, että luotan enemmän tiedeyhteisöön.

Lue lisää

"Kyllä niitä tutkimuksia löytyy pilvin pimein, jossa antidepressanttia on vertailtu juurikin muihin antedepressantteihin."

MIssähän niitä on? Laita nyt edes muutama viite.

Eikä mitään salaliittoa, vaan tosiasioita: kenen leipää syöt sen lauluja laulat.

Hahaha.... miten voi asettaa noita meta-analyyseja enemmän "kiistanalaiseksi" kuin mitä Gotzsche on tehnyt. Hän on nimenomaan asettanut ne "kiistanalaiseksi", ja hän on meta-analyysien ekspertti.

""Masennuslääkkeiden tehon olemassaoloa depression hoidossa ei aseta kiistanalaiseksi yksikään metodisesti pätevä meta-analyysi, ja arviot hoitoefektin suuruudesta ovat tilastollisesti hyvin yhdenmukaisia" -Suomalainen lääkäriseura Duodecim"

Lisäksi Gotzsche itsekin nostaa tuossa keskustelussa esiin, että nimenomaan Isometsän argumenttina käyttämä Gibbonsin meta-analyysi on metodologisesti erittäin epäpätevä. Gibbons on erittäin "pahamainen" psykiatrian "totuuksien vääristelijä". Alkuperäisessä viestissä lukee, että "ei aseta kiistanalaiseksi yksikään metodisesti pätevä meta-analyysi" ....

Eli alkuperäinen kirjoittaja... ei ihan toiminut tuo lainauksesi argumentti. Jos et sitä ymmärtänyt. En usko, että edes tiedä, mitä "meta-analyysit" tarkoittavat. Vai tiedätkö?

Miksi syöt 10v lääkkeitä, jos ne ei auta yhtään?

ateisti81 kirjoitti:

Miksi syöt 10v lääkkeitä, jos ne ei auta yhtään?

Hän on ollut mt-laitoksessa vuosia.Ei siellä voi sanoa että en halua ottaa lääkettä.
Ja varmaankin hän aluksi on uskonut psykiatreja kun ovat vakuutellet että nämä lääkkeet auttaa.

Niin minullakin tuntuu vanhat lääkkeet auttavan. Oon käyttänyt jo jonkin aikaa triptyyliä. Se oli aluksi pienellä annoksella unettomuuteen. No nykyään menee 300mg unettomuuteen ja masennukseen. Ihan hyvä lääke. Ainoa sivuvaikutus on ollut suun kuivuminen.

Lisäksi minulla on ollut sertralin 100mg masennukseen. Nyt olen ajatellut kokeilla, pärjäisinkö ilman sertralinia. Puolitin annoksen suoraan 50mg. Ei ole ainakaan vielä tullut vieroitusoireita.

Kyllähän se niin menee, että kaksisuuntainen diagnosoidaan kuulemma yleensä aluksi aina väärin masennukseksi. Ei tuo sinänsä mitään hirmuisen poikkeavaa ole.

pepep kirjoitti:

Kyllähän se niin menee, että kaksisuuntainen diagnosoidaan kuulemma yleensä aluksi aina väärin masennukseksi. Ei tuo sinänsä mitään hirmuisen poikkeavaa ole.

Ensin hoidetaan masennusta lääkkeillä muutama vuosi,esim. SSRI-lääkkeillä ja bentsoilla.Lääkitys aiheuttaa potilaalle rajuja mielialanvaihteluita,todetaan bipo.
Lääkitykseen lisätään neurolepti,hoidetaan vielä muutama vuosi niin kas kummaa,
psykiatrit hoksaa että potilashan on skitsofreenikko.
Tiedän monta tälläistä tapausta.Lääkkeet sairastuttaa.

Laitox kirjoitti:

Ensin hoidetaan masennusta lääkkeillä muutama vuosi,esim. SSRI-lääkkeillä ja bentsoilla.Lääkitys aiheuttaa potilaalle rajuja mielialanvaihteluita,todetaan bipo.
Lääkitykseen lisätään neurolepti,hoidetaan vielä muutama vuosi niin kas kummaa,
psykiatrit hoksaa että potilashan on skitsofreenikko.
Tiedän monta tälläistä tapausta.Lääkkeet sairastuttaa.

Lue lisää

Ihan itsekkö olet tuon hypoteesin kehittänyt?

Voin lääkirinä sanoa, että olen nähnyt tämän kuvion usein. Siksi ensimmäinen psyykenlääke resepti on niin vaarallinen.

Sinun "koulutetut lääkärisi" pitäisi laittaa kertauskurssille.

Kas kun meta-analyysi on jo sinänsä hanurista. "Päteviä" meta-analyysejä ei ole eikä tule. Siinä se ongelma.

Tyhmiä sekä tieteellisistä ja tilastollisista menetelmistä ymmärtämättömiä kusetetaan aina.

Loppu Propagandalle kirjoitti:

Kas kun meta-analyysi on jo sinänsä hanurista. "Päteviä" meta-analyysejä ei ole eikä tule. Siinä se ongelma.

Tyhmiä sekä tieteellisistä ja tilastollisista menetelmistä ymmärtämättömiä kusetetaan aina.

Lue lisää

Jäikö pillerit ottamatta?

Löytyykö todisteita että lääkkeet tutkii "lääketehtaaseen voimakkaasti sidoksissa oleva toimija"?? Eipä taida löytyä koska tutkimukset ovat ihan rehellisia riippumattomia tutkimuksia joita tehdään terveyden edistämiseksi.

"Kukaan ei ole koskaan eikä missään pystynyt kiistämään ssri-myrkkyjen yhteyttä massiivisiin joukkomurhiin"
Samoin kukaan ei myöskään pysty todistamaan että ssri:t liittyisin niihin mitenkään.

75875865 kirjoitti:

Löytyykö todisteita että lääkkeet tutkii "lääketehtaaseen voimakkaasti sidoksissa oleva toimija"?? Eipä taida löytyä koska tutkimukset ovat ihan rehellisia riippumattomia tutkimuksia joita tehdään terveyden edistämiseksi.

"Kukaan ei ole koskaan eikä missään pystynyt kiistämään ssri-myrkkyjen yhteyttä massiivisiin joukkomurhiin"
Samoin kukaan ei myöskään pysty todistamaan että ssri:t liittyisin niihin mitenkään.

Lue lisää

Lääketehdashan maksaa tutkimuksista sille tutkijalle. Hehän käyttävät usein tunnettuja ostotutkijoita bulvaaneinaan. Tästä on kyllä näyttöä. Voin kaivaa esille.

Ja sen lisäksi lääkefirma määrää mitä julkaistaan ja miten. Parhaimassa tai pahimassa tapauksessa tutkijalla ei ole mitään sananvaltaa tutkimusasetelman laadinnassa, eikä sen tieteellisen artikkelin tai raportin kirjoittamisessa, vaan sen kirjoittaa lääkefirman viestintäyhtiön haamukirjoittajatt.

Kaikesta tästä on näytttöä.

Minä suhtaudun skeptisesti siihen, että SSRI:t aiheuttaisivat itsemurhia tai murhia, yhtä skeptisesti kuin siihenkin, että lääkitys vä hentään itsemurhia, Kummastakaan ei ole tieteellistä näyttöä, mutta jostain kumman syystä ns, asiantuntjoiden hellimään tarinaa siitä, miten lääkitys vähentää itsemurhia hellitään kovasti. Näiltä asiantuntijoilta on vain jäänyt todistamatta syy-seurasuhde: jäätelönsyönti ja hukkkumistapaukset lisääntyvät kesällä, mutta johtuvatko hukkumistapaukset jäätelönsyönnistä?

Siitä on kyllä näyttöä, että SSRI tutkimuksissa varsinkin nuorempia koepotilaita alkoivat lääkkeet enemmän itsemurhatuttaa, mutta ei sitä ole todistettu, että se johtuisi lääkkeistä tai aivokemiasta. Aika vaikea uskoa, että jokin aivokemia käskee ihmisen tappaa itsensä tai olla tappamatta. Pikemminkin näissä lääketutkimuksissa lienee kyse siitä, että ihmiset ovat olleet pettyineitä, kun lääkekokeissa onkin tullut vain huonompi olotila, vaikka piti olla täsmälääkitys. PInna katkeaa yksinkertaisesti.

Itsemurhan ja murhien medikalisoiminen on banaalia, ei tieteellistä.

Loppu Propagandalle kirjoitti:

Lääketehdashan maksaa tutkimuksista sille tutkijalle. Hehän käyttävät usein tunnettuja ostotutkijoita bulvaaneinaan. Tästä on kyllä näyttöä. Voin kaivaa esille.

Ja sen lisäksi lääkefirma määrää mitä julkaistaan ja miten. Parhaimassa tai pahimassa tapauksessa tutkijalla ei ole mitään sananvaltaa tutkimusasetelman laadinnassa, eikä sen tieteellisen artikkelin tai raportin kirjoittamisessa, vaan sen kirjoittaa lääkefirman viestintäyhtiön haamukirjoittajatt.

Kaikesta tästä on näytttöä.

Minä suhtaudun skeptisesti siihen, että SSRI:t aiheuttaisivat itsemurhia tai murhia, yhtä skeptisesti kuin siihenkin, että lääkitys vä hentään itsemurhia, Kummastakaan ei ole tieteellistä näyttöä, mutta jostain kumman syystä ns, asiantuntjoiden hellimään tarinaa siitä, miten lääkitys vähentää itsemurhia hellitään kovasti. Näiltä asiantuntijoilta on vain jäänyt todistamatta syy-seurasuhde: jäätelönsyönti ja hukkkumistapaukset lisääntyvät kesällä, mutta johtuvatko hukkumistapaukset jäätelönsyönnistä?

Siitä on kyllä näyttöä, että SSRI tutkimuksissa varsinkin nuorempia koepotilaita alkoivat lääkkeet enemmän itsemurhatuttaa, mutta ei sitä ole todistettu, että se johtuisi lääkkeistä tai aivokemiasta. Aika vaikea uskoa, että jokin aivokemia käskee ihmisen tappaa itsensä tai olla tappamatta. Pikemminkin näissä lääketutkimuksissa lienee kyse siitä, että ihmiset ovat olleet pettyineitä, kun lääkekokeissa onkin tullut vain huonompi olotila, vaikka piti olla täsmälääkitys. PInna katkeaa yksinkertaisesti.

Itsemurhan ja murhien medikalisoiminen on banaalia, ei tieteellistä.

Lue lisää

Olet aika sekaisin mielestäni.

Loppu Propagandalle kirjoitti:

Lääketehdashan maksaa tutkimuksista sille tutkijalle. Hehän käyttävät usein tunnettuja ostotutkijoita bulvaaneinaan. Tästä on kyllä näyttöä. Voin kaivaa esille.

Ja sen lisäksi lääkefirma määrää mitä julkaistaan ja miten. Parhaimassa tai pahimassa tapauksessa tutkijalla ei ole mitään sananvaltaa tutkimusasetelman laadinnassa, eikä sen tieteellisen artikkelin tai raportin kirjoittamisessa, vaan sen kirjoittaa lääkefirman viestintäyhtiön haamukirjoittajatt.

Kaikesta tästä on näytttöä.

Minä suhtaudun skeptisesti siihen, että SSRI:t aiheuttaisivat itsemurhia tai murhia, yhtä skeptisesti kuin siihenkin, että lääkitys vä hentään itsemurhia, Kummastakaan ei ole tieteellistä näyttöä, mutta jostain kumman syystä ns, asiantuntjoiden hellimään tarinaa siitä, miten lääkitys vähentää itsemurhia hellitään kovasti. Näiltä asiantuntijoilta on vain jäänyt todistamatta syy-seurasuhde: jäätelönsyönti ja hukkkumistapaukset lisääntyvät kesällä, mutta johtuvatko hukkumistapaukset jäätelönsyönnistä?

Siitä on kyllä näyttöä, että SSRI tutkimuksissa varsinkin nuorempia koepotilaita alkoivat lääkkeet enemmän itsemurhatuttaa, mutta ei sitä ole todistettu, että se johtuisi lääkkeistä tai aivokemiasta. Aika vaikea uskoa, että jokin aivokemia käskee ihmisen tappaa itsensä tai olla tappamatta. Pikemminkin näissä lääketutkimuksissa lienee kyse siitä, että ihmiset ovat olleet pettyineitä, kun lääkekokeissa onkin tullut vain huonompi olotila, vaikka piti olla täsmälääkitys. PInna katkeaa yksinkertaisesti.

Itsemurhan ja murhien medikalisoiminen on banaalia, ei tieteellistä.

Lue lisää

Mikä se "pinna" on?

Toisaalta täytyy ottaa huomioon myös, että mitä sairaampi olet, sitä tehokkaampi on lääkitys. Tämän vuoksi Irving Kirchin plasebotutkimuksia alun perin kritisoitiin: hän tutki liian terveitä potilaita. Kun hän siirtyi riittävän sairaisiin potilaisiin ja löysi juuri ja juuri kliinisesti merkitsevän tuloksen, niin tämä selitettiin heti sillä, että lääkkeet ovat tehokkaita eikä sillä, että plasebon purkautumisvaikutus vaan on suurempi kuin lievässä masennuksessa. Tämän älyää jokainen normaalin matemaattis-loogisen päättelykyvyn omaava ihminen, mutta vain meta-analyyseissa kunnostautunut Peter Gotzche älysi pohtia sitä ääneen ehkä siksi, koska hän ei ole Isometsän ja muiden tohtoreiden tavoin niin suuresti rakastunut näihin lääkkeisiin. Tietenkin purkautumisen vaikutus on suurempi, jos lähtöpisteet ovat korkeammat.

Koska noissa kokeissa käytetään ei-aktiivista plaseboa, plasebokontrollia ei käytännössä ole, joten sen purkautumisen vaikutus tulisi ottaa huomioon noissa tutkimuksissa. Sitä ei vaan oteta ja jostain kumman syystä ei käytetä aktiivista plaseboa yleisesti. Tällä hetkellä voidaan suurella varmuudella olettaa, että lähes 90 % lääkäreistä ja 80 % potilaista tietää, syövätkö he plaseboa vai lääkettä. Kyse ei siis ole plasebokontrolloiduista kokeista, eikä näin ollen lääkäreiden ja potilaiden subjektiivisiin arivoihin voi luottaa. Kyse ei ole metodologisesti uskottavasta tutkimuksesta, jos ihmiset arvaa sattumaa huomattavan paljon todennäköisemmin, syövätkö he lääkettä vai eivät. Ne eivät näin ollen täytä plasebokonrolloitujen tutkimusten keskeistä kriteeriä: plasebokontrollia.

Itse asiassa Kirchin tutkimuksen arvioinut psykiatri Joanna Moncrief tuo esille, että STAR D* -tutkimuksessa todettu lääkkeen teho on alhaisempi kuin plasebokontrolloitujen tutkimusten plasebovaikutus, joka on 6,7-8,3 pistettä. Se on alle kliinisen merkitsevyyden, joka on 7 pistettä. On näin ollen tärkeää, että Erkki Isometsän muistaa suositella lääkkeitä vain oikealle kohderyhmälle, joita ovat ei-monisairaat, syvästi masentuneet, mutta ei-itsemurhaa hautovat. Tällä kohderyhmällä, joka on ehkä 2-5% niistä joille nykyään suositellaan lääkitystä, lääkitys toimii ehkä kliinisesti merkitsemällä tasolla.

https://www.madinamerica.com/2018/10/results-world-largest-antidepressant-study-look-dismal/

Osaatko sanoa, mikä on hyvän meta-analyysin edellytys? Onko se se, että valikoi valtavasta läjästä paskaa edustavan otoksen ja kutsuu sitä näytöksi? Gotzschen kritiikki ei perustu vain hänen tekemilleen tutkimuksille ha meta-analyyseille, vaan loogiselta päättelykyvylle ja tutkimusnäytölle, jonka mukaan masennuslääkkeiden lumekontrolli ei toimi. Tämän johdosta esim. 20% 28 pisteestä Hamiltonin skaalalla on eri asia, kuin 20% 15 pisteestä. Ihan sama vaikka kasaisit tuosta paskasta kuinka taidokkaan tornin, sen raaka-aine on edelleen paska. Tiedätkö se sonta, jota lääkeyhtiöt ulostavat sinun naamallesi, kun pohdit onko kissasi kuolema aiheuttama suru sinussa todella diabeteksen kaltainen epätasapainotila vai ihan vaan surua siitä, kun kissasi kuoli?

Mielenkiintoinen tuo "temperamentti esitettiin selittävänä tekijänä seitsemässä artikkelissa". Kuinka vahvasti masennus kytkeytyy persoonallisuuteen?

Tuosa gradussa tuodaan aika hyvin esille se, miten potilaiden omiin kokemuksiin lääkkeiden käytöstä suhtaudutaan, jos ne eivät vastaa käypä hoito -suosituksia. Esimerkiksi ohjaaja ja käsikirjoittaja Juha Hurme kirjoitti lääkärilehteen artikkelin, jossa hän listasi masennus- ja neuroleptilääkityksen vaikutuksia psykoosinsa ja masennuksensa hoidossa: muurasi nenän umpeen, oli tukehtu. Masennuslääkkeissä oli hänen mukaansa lähinnä se ero, että toinen pissatti ja toinen ei. Psykiatrin alla olevassa vastineessa korostetaan, että Hurmeen kokemus siitä, ettei tullut kuulluksi eikä kohdatuksi ihmisenä, on osasyy myös potilaiden lääkekielteisyyteen ja siihen tulisikin panostaa: "Hoidolle keskeinen lääkemyöntyvyyskin voi syntyä vain aidossa, osallistavassa yhteistyössä potilaan kanssa." -siis sen jälkeen, kun toinen kuvailee, että lääkkeet eivät suojanneet häntä sen enempää masennukselta kuin psykoosiltakaan, vaan meinasivat tukehduttaa hänet hengiltä. Mitäköhän lääkärit itse olisivat tuumineet lääkityksestä, joka aiheuttaa lähinnä todella ikäviä sivuoireita eikä lainkaan paranna vointia? Ehkä he näkisivät ongelmana, etteivät oikein ole tulleet kuulluksi ja siksi ovat lääkekielteisiä.

Toinen juttu oli myös psykoosipotilaasta, joka unohti kerran ulkomaanreissullaan ottaa lääkkeet mukaansa, ja eikä ole sen jälkeen niihin koskenutkaan. Tämä Kerstin Ögård oli sairastanut psykoosin seitsemän kertaa ja hänen ennusteensa oli huono, mutta tästäkin huolimatta hän ei enää lääkityksen lopetettuaan ajautunut psykoosiin vuosikymmeneen. Lääkärin kirjoittamassa vastineessa pohdiskellaan oikein syvällisesti:

"Ehkä kirjoittaja olisi ollut valmis käyttämään lääkkeitä, jos häntä hoitaneet psykiatrit olisivat kunnioittaneet hänen näkemyksiään pelkojensa ja psykoottisten oireittensa taustasta"

Eikö tuon kokemuksen pohjalta nyt voi tehdä ihan reippaasti sen johtopäätöksen, että lääkkeet eivät ainakaan positiivisesti vaikuttaneet henkilön psyykkiseen terveyteen? Jos lääkäri itse olisi päässyt eroon sekä lääkityksestä että traumojen aiheuttamista oireista, hän olisi onnitellut itseään itseymmärryksensä kehittymisestä ja kyvystään selviytyä vaikeista kokemuksista. Mutta potilas ei ollu lääkäri, joten hänen suurin ongelmansa oli lääkekielteisyys eikä se, ettei hänen ongelmiaan osattu kohdata eikä käsitellä hoitosuhteessa, mikä kroonisti ja vaikeutti hänen traumojaan entisestään.
http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/103823/1530092471_2.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Duodecim-lehdessä psykiatri Jorma Oksanen neuvoo kädestäpitäen lääkäreille, kuinka potilas saadaan manipuloinnin keinoin hoitomyöntyväiseksi psyykenlääkitykselle:

https://www.duodecimlehti.fi/lehti///duo12385


"Ylläpitolääkitys sairauden uusiutumisriskin pienentämiseksi on keskeinen osa skitsofrenian, kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja toistuvan vakavan masennustilan hoitoa. Heikko hoitoon sitoutuminen on kuitenkin yleistä ja heikentää hoitotuloksia. Heikon hoitomyöntyvyyden syyt ovat moninaisia ja liittyvät lääkkeiden haittavaikutusten lisäksi muun muassa lääkehoitoon kohdistuviin asenteisiin, päihteiden käyttöön, sairauden vaikeuteen, kognition puutteisiin ja hoitosuhteen heikkoon laatuun. Lääkehoitoon sitoutumisen parantaminen edellyttää tuomitsematonta, säännöllistä lääkkeiden käyttöä tukevaa hoitosuhdetta. Potilaalle ja hänen perheelleen on annettava tietoa sairaudesta ja hoidosta. Lääkehoito on optimoitava yksilöllisesti. Pitkävaikutteisten psykoosilääkeruiskeiden käyttöä tulee edistää. Pitkäaikaishoidossa oleviin potilaisiin on pidettävä säännöllisesti yhteyttä. Kokemusasiantuntijoiden käyttö on tehokas tukitoimi.
...
Puhuttaessa säännöllisen lääkkeiden käytön tärkeydestä on tärkeää välttää auktoriteettipuhetta, joka saa aikaan sen, ettei potilas uskalla kertoa lääkkeisiin liittyvistä kielteisistä mielikuvistaan. Potilas on asiantuntija siinä, miltä lääkkeen käyttäminen oikeasti tuntuu. Aktiivinen kuunteleminen rientämättä heti korjaamaan virheellisiä olettamuksia mutta ottamalla niihin liittyvä huoli kuitenkin vakavasti lisää turvallisuuden tunnetta. Lääketieteellisten faktojen kertomisen vuoro on potilaan asenteisiin ja huoliin tutustumisen jälkeen.
...
Kokemusasiantuntijoiden ja vertaistuen käyttöä kannattaa lisätä hoidon kaikissa vaiheissa. Kokemusasiantuntijalta, joka on käynyt läpi samoja sairauden vaiheita ja johon voi samaistua, on helppo saada omaan elämään sopivia oivalluksia.
...
Psyykenlääkkeitä määräävän lääkärin antama informaatio kilpailee nykyisin internetin hakukoneiden ja sosiaalisen median tarjoaman tiedon kanssa. Osa potilaista on valistuneempia, monet pelokkaampia. Lääkärin tehtävänä on saada potilas tuntemaan, että hänen omaa henkilökohtaista kokemustaan lääkehoidosta arvostetaan ja hänen toiveitaan ja pelkojaan kuunnellaan.

narrative kirjoitti:

Duodecim-lehdessä psykiatri Jorma Oksanen neuvoo kädestäpitäen lääkäreille, kuinka potilas saadaan manipuloinnin keinoin hoitomyöntyväiseksi psyykenlääkitykselle:

https://www.duodecimlehti.fi/lehti///duo12385


"Ylläpitolääkitys sairauden uusiutumisriskin pienentämiseksi on keskeinen osa skitsofrenian, kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja toistuvan vakavan masennustilan hoitoa. Heikko hoitoon sitoutuminen on kuitenkin yleistä ja heikentää hoitotuloksia. Heikon hoitomyöntyvyyden syyt ovat moninaisia ja liittyvät lääkkeiden haittavaikutusten lisäksi muun muassa lääkehoitoon kohdistuviin asenteisiin, päihteiden käyttöön, sairauden vaikeuteen, kognition puutteisiin ja hoitosuhteen heikkoon laatuun. Lääkehoitoon sitoutumisen parantaminen edellyttää tuomitsematonta, säännöllistä lääkkeiden käyttöä tukevaa hoitosuhdetta. Potilaalle ja hänen perheelleen on annettava tietoa sairaudesta ja hoidosta. Lääkehoito on optimoitava yksilöllisesti. Pitkävaikutteisten psykoosilääkeruiskeiden käyttöä tulee edistää. Pitkäaikaishoidossa oleviin potilaisiin on pidettävä säännöllisesti yhteyttä. Kokemusasiantuntijoiden käyttö on tehokas tukitoimi.
...
Puhuttaessa säännöllisen lääkkeiden käytön tärkeydestä on tärkeää välttää auktoriteettipuhetta, joka saa aikaan sen, ettei potilas uskalla kertoa lääkkeisiin liittyvistä kielteisistä mielikuvistaan. Potilas on asiantuntija siinä, miltä lääkkeen käyttäminen oikeasti tuntuu. Aktiivinen kuunteleminen rientämättä heti korjaamaan virheellisiä olettamuksia mutta ottamalla niihin liittyvä huoli kuitenkin vakavasti lisää turvallisuuden tunnetta. Lääketieteellisten faktojen kertomisen vuoro on potilaan asenteisiin ja huoliin tutustumisen jälkeen.
...
Kokemusasiantuntijoiden ja vertaistuen käyttöä kannattaa lisätä hoidon kaikissa vaiheissa. Kokemusasiantuntijalta, joka on käynyt läpi samoja sairauden vaiheita ja johon voi samaistua, on helppo saada omaan elämään sopivia oivalluksia.
...
Psyykenlääkkeitä määräävän lääkärin antama informaatio kilpailee nykyisin internetin hakukoneiden ja sosiaalisen median tarjoaman tiedon kanssa. Osa potilaista on valistuneempia, monet pelokkaampia. Lääkärin tehtävänä on saada potilas tuntemaan, että hänen omaa henkilökohtaista kokemustaan lääkehoidosta arvostetaan ja hänen toiveitaan ja pelkojaan kuunnellaan.

Lue lisää

Nämä lääketieteen ammattilaiset on opetettu ajattelemaan, että esimerkiksi raiskatuksi tulemisen, koulukiusaamisen tai pedofiliaringin uhriksi joutumisen aiheuttamat traumat ovat krooninen aivosairaus, jota voi verrata vaikka aivoihin eksyneeseen diabetekseen. Kuulostaa todella häiriintyneeltä, mutta näin se käytännössä toimii. Itse näin potilaana ollessani hoidossa pohdin, että onko psykiatreilla ja mielisairaanhoitajilla itsellään jotain kognitiivisia puutoksia, kun eivät oikein hahmota ilmeisiä ja simppeliltä tuntuvia ongelmiani, jotka olivat vahvasti psykososiaalisia ja joilla ei ollut mitään tekemistä aivoihin eksyneen diabteksen kanssa.

Et voi mitenkään luoda rakentavaa luottamussuhdetta ihmiseen, jos antaa hänelle mielikuvan, että olet aivan pihalla mistä hän kärsii ja haluat hoitaa ongelmia, joita ei ole olemassakaan. Nämä ihmiset ovat lääkeyhtiöiden massatuottamien myynninedistämistutkimusten aivopesun uhreja, eivätkä itse tunnu lainkaan tiedostavan sitä. Jos potilas nyt sattuu kuitenkin näkemään, että heidän keisarillaan ei ole vaatteita, se ei välttämättä johdu potilaan sairaudesta eikä tyhmyydestä. Hän nyt vain sattuu tietämään, mikä häntä vaivaa ja mikä ei. He kehystävät ja jäsentävät potilaiden ongelmia vahvasti näiden pseudotieteellisten diagnoosien kautta, mikä jotenkin estää normaalin vuorovaikutuksen potilaan ja lääkärin välillä.

Pahimmillaan tuosta määrittämisestä ja normittamisesta tulee väkivaltaa, joka estää sen, että potilas tulee kohdatuksi rationaalisena ja ymmärrettävänä yksilönä. Vaikka kuinka teeskentelisit kuuntelevasi jälkijättöistä ja harhaiseksi tulkitsemaasi ihmistä, niin sinä et todella kuuntele häntä, koska ennakkoluulosi estävät sinua kuuntelemasta. Se ei tuota kuulluksi tulemisen kokemista jälkijättöiselle ja mielisairaalle. Se on vähän kuin rasisti teeskentelisi pitävänsä "nekrua" ihmisenä ja leikkisi suvaitsevaista, vaikka todellisuudessa häntä vaivaa jatkuvasti "nekruihin" liitämänsä syvä primitiivisyys ja apinamainen ulkomuoto. Voisit keskustella sivistyneesti tämän "apinan" kanssa, että "eihän se sitä tarkoita, että et olisi ihminen, vaikka älyllinen primitiivisyytesi ja apinamaiset kasvonmuotosi vaikuttavat selviytymiseesi tässä älyllisesti vaativassa ihmisten yhteisössä, jossa elämme". Ja kun "apina" puhuisi taasen kymmenettä kertaa kohtaamastaan rasismista ja siitä, miten häntä syrjitään työmarkkinoilla ja miten hänelle huudellaan loukkaavia törkeyksiä, nyökkäisit ymmärtäväisesti ja ottaisit "apinan" huolen erittäin vakavasti, antaisit hänelle ihoa vaalentavaa salvaa hoitomuodoksi ja suosittelisit kasvokirurgisia operaatioita, joilla voitaisiin hänestä tehdä edes vähän eurooppalaisemman näköinen. Tuotahan tasoa noiden lääkärien ymmärryskyky on etenkin vakavien mielisairauksien hoidossa.

hyvä huomio et monet muutkin lääketieteelliset hoidot on tutkimukisssa koettu turhiksi (ellei jopa haitallisiksi).

Masennuslääkkeiden käyttäjät voitaisiin jakaa vielä useampiin moniulotteisiin ryhmiin kuin ne ketä ne on auttaneet ja ne ketä ei. Asiahan ei ole lainkaan niin mustavalkoinen.

Niitä voisi olla mm.:

-Ne ketä ne on auttaneet, mutta sen hinnan kanssa, että he saivat seksuaalisia ongelmia, jotka voi jäädä pysyväksi mikä sai potilaat tuntemaan lääkitykset ongelmallisiksi. Tällä oli suuri vaikutus heidän elämäänsä
- Ne keiden elämän masennuslääkkeet pelasti ja he koki niistä minimaalisesti haittaa
- Ne jotka kokivat lääkehoidon myönteiseksi, mutta saivat lisäksi ikäviä haittavaikutuksia eivätkä tunteneet lääkkeillä olevansa omia itsejään
- Ne jotka tunsivat lääkityksellä tunteensa leikkautuneeksi ja olonsa zombiksi
- Ne jotka aluksi kokivat lääkityksen positiiviseksi ja elämää pelastavaksi, mutta jälkikäteen kokemua muuttui negatiiviseksi, koska lääkkeen teho loppui ja heistä tuntui kuin he olisivat riippuvaisia lääkkeestä. He jotka saattoivat saada vaikeita vieroitusoireita. Heidän kokemuksensa jälkikäteen lääkkeestä oli negatiivinen
- Ne jotka kokivat lääkkeen turhaksi ja toimimattomaksi
- Ne jotka tunsivat että lääke oli käytännössä plasebo teholtaan
- Ne jotka päätyivät käyttämään lääkettä vuosikymmeniä ja tunsivat hiljalleen kasvavia ongelmia lääkkeistä ja olonsa kroonisesti huonoksi
- Ne jotka toivoivat etteivät olisi koskaan koskeneet masennuslääkkeisiin ja kokivat lääkärin perusteet käytölle valehteluksi
- Ne jotka kokivat lääkkeistä lähinnä haittaa
- Ne jotka eivät oikein tienneet miksi heille oli määrätty masennuslääkitys koska kokivat ongelmiensa johtuvan työuupumuksesta
- Ne jotka tunsivat, että lääke muutti omaa itseä negatiivisempaan suuntaan mm sen takia ettei kyennyt itkemään tai kokemaan empatiaa lääkettä käyttäessä. He huomasivat sen vasta lääke lopettaessa
- Ne jotka hankkivat lapsen lääkettä käyttäessä mikä aiheutti ongelmia ja huolta, mutta eivät kyenneet lopettamaan lääkettä raskausaikana
- Ne ketkä sai lääkkeestä liikaakin virtaa päätyen maniaan kokien aluksi lääkkeen vaikutuksen mahtavana, lopuksi elämää pilaavana
- Ne jotka sai lääkkeestä terveydellisiä ongelmia, vaikka tavallaan kokivat hyötyvänsä lääkkeestä. Heistä osa lihoi merkittävästi lääkkeen aikana, mikä lisäsi mielipahaa
- Ne joiden lääkkeestä saama positiivinen muutos kesti vain aikansa, mikä johti siihen, että annosta kaksinkertaistettiin ja he päätyivät lääkkeenvaihtorumbaan

Jne

Voi jatkaa listaa. Sama ihminen voi kokea lääkkeestä lukuisia eri puolia.

Masennuslääkkeet eivät ole tehneet muuta kuin pakottaneet ihmiset siirtymään elinkautiselle eläkkeelle tai vieläkin pahempaa.

Hei kiitos kannustavasta kokemustiedostasi! Minulla on aika sama kuvio taustalla.
Tarvitsetko edelleen ssri-lääkkeen siis ja luuletko, että se sinulle menee elämän loppuun?

Oma tilanteeni askarruttaa. Olen eläkkeellä ja pian 7-kymppinen, myös ssri-tuella elämääni porskuttanut. Nyt käsittäisin, että tarvitsen lääkkeen elämäni loppuun saakka, niin paha on olo, kun sitä olen yrittänyt vähentää. Eli olkoon sitten kuolemaani asti tämä lääke, teki se sitten mitä tahansa ihmiselle, mutta tosiaan hyvääkin se todella on tehnyt. Kukapa tässä niin tarkkaan just oikeilla korteilla elämänsä pystyy elämään. Apua on ollut pakko saada.