Kristinuskon tulo ja pakkoruotsi
torstai 19.12.2013
Eila Tuomiaho kirjoitti (17.12.) omituisesti pakkoruotsin ja Suomen varhaishistorian yhteydestä. Jostakin syystä hän sanoi minun historiaa vääristellen väittäneen kristinuskon tulleen lännestä, vaikka se tuli idästä.
Kristinusko levisi Suomeen molemmista ilmansuunnista eli jakautuneen katolisen kirkon kummastakin puolikkaasta. Osaksi aseellistakin kilpailua käytiin 1000-luvulta alkaen 1200-luvun lopulle, jolloin se Karjalan itäisempiä osia lukuun ottamatta ratkesi roomalaiskatolisen kirkon hyväksi eli valtiollisesti Ruotsin voitoksi mongolivallan heikentämästä Venäjästä. Alkoi Suomen kasvaminen oikeus- ja yhteiskuntarakenteeltaan ”ruotsalaiseksi”; vähitellen yhteiskunnan yläkerrokset ruotsalaistuivat myös kieleltään.
Itäisen lähetyksen vaikutus näkyy tänäkin päivänä nimipäiväkalentereissamme: esimerkiksi omat nimeni, sekä etu- että sukunimi, tulevat itäisen kirkon pyhimyksiltä. Myös osa Tuomiahon mainitsemasta kirkollisesta sanastosta on itäistä perua.
Toisin kuin Tuomiaho näkyy olettavan, en kannata pakkoruotsia. Sitä perustellaan usein myös pitkällä yhteisellä historialla ja länsimais-pohjoismaisella identiteetillä. Vaikka ne ovat totta, eivät ne mielestäni riitä perusteeksi niin kalliiseen ja tarpeellisemmilta oppiaineilta resursseja vievään panostukseen.
Julkisesti kannatin ruotsin valinnaisuutta viimeksi Soutulavitta-kolumnissani 9.11. Siitä olemme siis Eila Tuomiahon kanssa samaa mieltä.
Kari Hokkanen
Seinäjoki
http://sv.wikipedia.org/wiki/Kari_Hokkanen
torstai 19.12.2013
Eila Tuomiaho kirjoitti (17.12.) omituisesti pakkoruotsin ja Suomen varhaishistorian yhteydestä. Jostakin syystä hän sanoi minun historiaa vääristellen väittäneen kristinuskon tulleen lännestä, vaikka se tuli idästä.
Kristinusko levisi Suomeen molemmista ilmansuunnista eli jakautuneen katolisen kirkon kummastakin puolikkaasta. Osaksi aseellistakin kilpailua käytiin 1000-luvulta alkaen 1200-luvun lopulle, jolloin se Karjalan itäisempiä osia lukuun ottamatta ratkesi roomalaiskatolisen kirkon hyväksi eli valtiollisesti Ruotsin voitoksi mongolivallan heikentämästä Venäjästä. Alkoi Suomen kasvaminen oikeus- ja yhteiskuntarakenteeltaan ”ruotsalaiseksi”; vähitellen yhteiskunnan yläkerrokset ruotsalaistuivat myös kieleltään.
Itäisen lähetyksen vaikutus näkyy tänäkin päivänä nimipäiväkalentereissamme: esimerkiksi omat nimeni, sekä etu- että sukunimi, tulevat itäisen kirkon pyhimyksiltä. Myös osa Tuomiahon mainitsemasta kirkollisesta sanastosta on itäistä perua.
Toisin kuin Tuomiaho näkyy olettavan, en kannata pakkoruotsia. Sitä perustellaan usein myös pitkällä yhteisellä historialla ja länsimais-pohjoismaisella identiteetillä. Vaikka ne ovat totta, eivät ne mielestäni riitä perusteeksi niin kalliiseen ja tarpeellisemmilta oppiaineilta resursseja vievään panostukseen.
Julkisesti kannatin ruotsin valinnaisuutta viimeksi Soutulavitta-kolumnissani 9.11. Siitä olemme siis Eila Tuomiahon kanssa samaa mieltä.
Kari Hokkanen
Seinäjoki
http://sv.wikipedia.org/wiki/Kari_Hokkanen
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun vielä NYKYISET päätoimittajat alkaisivat kannattaa kielivapautta!
No pari ehkä heitä on, mutta loput ovat pakkoruotsittajia.