Huono äiti = syrjäytyminen

Tämä on se tabu, josta pitäisi nousta iso meteli.

Suurimmalla osalla tuntemistani syrjäytyneistä, on ollut lapsensa syystä tai toisesta laiminlyönyt äiti.

Omani oli väkivaltainen alkoholisti. Hakkasi lapsensa vaihtuvien miestensä kanssa ja hakkasi myös useimmat miehensä. Hän huomioi lapsensa erityisesti myös haukkumalla ja hokemalla ettei näistä tule koskaan mitään. Omasta mielestään maailman paras äiti. Valitettavasti myös muiden mielestä oli esimerkillinen ihminen.

Myös isäni oli alkoholisti, mutta en koe hänen pilanneen elämääni lainkaan, vaan ratkaisevaa oli äitini väkivaltainen alkoholismi. Isättömyys on vaikuttanut minuun paljon, mutta ei niinkään isäni. Isäni pilasi puolestaan muiden elämiä, joten hänestä ei olisi isäksi ollut. Äidillä oli kuitenkin vakavampi suhde erääseen mieheen, jota pidin isänäni koska hän kohteli minua kuin omaa poikaansa. Äidille sellainen ei sopinut, että kukaan kohtelisi hänen lapsiaan hyvin, joten erotessaan tästä miehestä hän sabotoi miehen yritykset jatkaa meille jonkinlaisena isänä.

Niinhän siinä sitten kävi kuinka äitini halusi. Syrjäydyin ja olen aina pitänyt itseäni arvottomana. En kykene mihinkään mitä normaalia elämää elävän ihmisen on kyettävä tekemään. En tule koskaan elämään. Olen olemassa, kunnes kuolen.

Jo väkivaltatilastojen perusteella naiset ovat suurin uhka perheelle ja lapsille. Naiset syyllistyvät miehiä huomattavasti useammin parisuhdeväkivaltaan ja lapsiinsa kohdistettuun väkivaltaan. Naiset myös tappavat lapsiaan huomattavasti useammin kuin miehet.

Ei ole siis ihme, jos myös syrjäytyminen johtuisi useimmiten äidistä.

Syrjäytymiseen johtavan laiminlyömisen tai kaltoinkohtelun ei tarvitse olla niin rajua kuin minun tapauksessani. Lapsi on hyvin altis vahingoittumaan varsinkin äidin tekemistä laiminlyönneistä ja kaltoinkohtelusta. Ne vahingot eivät korjaannu koskaan.

Itsellenikin on monesti naurettu, että aikuinen ihminen syyttää äitiään omasta luuseriudestaan, mutta kerran hajotettua ei koskaan saa ehjäksi.

Merkittävää on elämän ensimmäiset vuodet, mutta ei tarvitse jäädä menneisyyden vangiksi. Sinäkin voit eheytyä ja saada ihan hyvän elämän. Älä ajattele itseäsi kohtalon murjomaksi, jolle ei voi tehdä enää mitään. Monelle koetukset ovat myöhemmin jopa voimavara. Ainakin osaa ymmärtää elämää ja lähimmäisiä syvällisemmin ja olla armollinen.

Itse ymmärsin että peräti molemmat vanhemmat olivat samalla tavalla primitiivisiä joten osasin jo suhtautua mutta kaikki ei ymmärtäneet ja kipuilivat

OLihan sitä aikanaan naapurustossa muutamia vähintäänkin kyseenalaisia
vanhempia, mistä oli seurauksena, että lapsista tuli pelkkiä hulttioita.
Kansa- ja kansalaiskoulun jälkeen kukaan noista ei mennyt minkäänlaiseen
jatko-opintoon, joten heistä tuli hutiluksia tai peräkammarin poikia.
Elämänkaari ei ollut kellään heistä kovin pitkä, joten ovat olleet jo
vuosikymmeniä haudan povessa.
Ne jotka olivat reippaasti työelämässä nauttivat nyt vielä vanhanakin
kohtuullista eläkettä, millä tavallinen kansalainen tulee toki toimeen.