Ajat muuttuvat ja uskovien moraalikäsitykset sekä Jumala muuttuvat mukana
Täysin dokumentoitu havainto on, että aikojen myötä uskovien käsitykset siitä, mitä kristinuskon Jumala (jos pitäydytään tässä kohtaa vain kristikunnan sisällä) rakastaa, vihaa, vastustaa ja kannattaa: orjuus, naisten alistaminen, homoseksuaalinen vaino ja tappaminen, jumalanpilkkaajien surmaaminen, sianlihan syönnistä pidättyminen, avioerot jne. Oli aika, jolloin traktoreiden käyttökin oli moraaliongelma ja pohdittiin onko syntiä siirtyä hevosista traktoreihin (Amerikassahan eivät eräät kristityt ole tehneet niin vieläkään, vaan he elävät kuin 1700-lukua). Ja kaikkina aikoina on oltu vakuuttuneita, että juuri se moraalikoodisto on ainoa oikea, tosia ja Jumalan tahdon mukainen – vain jäädäkseen kohta jo historian roskatunkiolle vastenmielisenä, epäinhimillisenä barbaarisuutena, joka ”on Jumalan tahdon vastaista” kaiken lisäksi.
Jumala kehittyy ja muuntautuu uskovien ajatuksien ja yhteiskunnallisen kehityksen mukana ja Jumala tahtoo joka aikakausi sitä, mitä vallitsevassa kulttuurissa ja yhteiskunnassa on yleisesti ottaen hyvänä ja oikeana pidetty – ja yleensä Jumalan on uskottu vastustavan ja pitävän syntinä uusia asioita ja keksintöjä, jotka eivät ole vielä läpäisseet koko yhteiskuntaa. Kunnes niiden keksintöjen ja ajattelutapojen tultua arkipäiväisiksi ja virallisiksi tai epävirallisiksi normeiksi, uskovatkin nielevät ne samat asiat siimoineen päivineen, vaikka heidän edeltäjänsä olivat niitä paheksuneet ”synnillisinä”. Ensin saman Jumalan uskottiin haluavan ihmisten orjuuttamista ja sitten saman Jumalan katsottiin vastustavan orjuutta yhtä vanhurskaasti ja pyhästi. Mitä muuta tämä on kuin inhimillisten toiveiden ja moraalisten tunteiden projisointia abstraktiin kulttuuriseen meemiin (eli ideaan, käsitykseen) nimeltä ”Jumala”?
Voimme rakentaa siten varsinaisen teesin: ”Jumala” on ihmisten itsekeskeisiä tarpeita palveleva inhimillisen mielen metafyysinen laajentuma, tuonpuoleisuuteen siirretty jatke, jonka taustalla on aivojen toimijantunnistimen liiallinen aktiivisuus eli liioiteltu taipumus nähdä tietoisia toimijoita suunnitelmineen, ajatuksineen ja tahtoineen sielläkin, missä niistä ei löydy mitään todisteita tai missä heitä ei edes tarvita. Tämä teoria on yhtä hyvä tai huono kuin muutkin jumalan/jumalauskon määritelmät. Luonnollisesti minä eikä kukaan muukaan pysty todistamaan, että mitään jumalaa ei ole olemassa, eikä sitä kukaan järkevä ihminen väitäkään. Ei kristitty teisti eikä ateistikaan pysty lopullisesti ja kertakaikkisesti, kenelle tahansa älylliselle oliolle pakottavalla tavalla todistamaan omaa kantaansa oikeaksi.
http://www.argumentti.fi/argumentti/2011/10/kristittyjen-uskon-logiikasta-jumala-raamattu/
Täysin dokumentoitu havainto on, että aikojen myötä uskovien käsitykset siitä, mitä kristinuskon Jumala (jos pitäydytään tässä kohtaa vain kristikunnan sisällä) rakastaa, vihaa, vastustaa ja kannattaa: orjuus, naisten alistaminen, homoseksuaalinen vaino ja tappaminen, jumalanpilkkaajien surmaaminen, sianlihan syönnistä pidättyminen, avioerot jne. Oli aika, jolloin traktoreiden käyttökin oli moraaliongelma ja pohdittiin onko syntiä siirtyä hevosista traktoreihin (Amerikassahan eivät eräät kristityt ole tehneet niin vieläkään, vaan he elävät kuin 1700-lukua). Ja kaikkina aikoina on oltu vakuuttuneita, että juuri se moraalikoodisto on ainoa oikea, tosia ja Jumalan tahdon mukainen – vain jäädäkseen kohta jo historian roskatunkiolle vastenmielisenä, epäinhimillisenä barbaarisuutena, joka ”on Jumalan tahdon vastaista” kaiken lisäksi.
Jumala kehittyy ja muuntautuu uskovien ajatuksien ja yhteiskunnallisen kehityksen mukana ja Jumala tahtoo joka aikakausi sitä, mitä vallitsevassa kulttuurissa ja yhteiskunnassa on yleisesti ottaen hyvänä ja oikeana pidetty – ja yleensä Jumalan on uskottu vastustavan ja pitävän syntinä uusia asioita ja keksintöjä, jotka eivät ole vielä läpäisseet koko yhteiskuntaa. Kunnes niiden keksintöjen ja ajattelutapojen tultua arkipäiväisiksi ja virallisiksi tai epävirallisiksi normeiksi, uskovatkin nielevät ne samat asiat siimoineen päivineen, vaikka heidän edeltäjänsä olivat niitä paheksuneet ”synnillisinä”. Ensin saman Jumalan uskottiin haluavan ihmisten orjuuttamista ja sitten saman Jumalan katsottiin vastustavan orjuutta yhtä vanhurskaasti ja pyhästi. Mitä muuta tämä on kuin inhimillisten toiveiden ja moraalisten tunteiden projisointia abstraktiin kulttuuriseen meemiin (eli ideaan, käsitykseen) nimeltä ”Jumala”?
Voimme rakentaa siten varsinaisen teesin: ”Jumala” on ihmisten itsekeskeisiä tarpeita palveleva inhimillisen mielen metafyysinen laajentuma, tuonpuoleisuuteen siirretty jatke, jonka taustalla on aivojen toimijantunnistimen liiallinen aktiivisuus eli liioiteltu taipumus nähdä tietoisia toimijoita suunnitelmineen, ajatuksineen ja tahtoineen sielläkin, missä niistä ei löydy mitään todisteita tai missä heitä ei edes tarvita. Tämä teoria on yhtä hyvä tai huono kuin muutkin jumalan/jumalauskon määritelmät. Luonnollisesti minä eikä kukaan muukaan pysty todistamaan, että mitään jumalaa ei ole olemassa, eikä sitä kukaan järkevä ihminen väitäkään. Ei kristitty teisti eikä ateistikaan pysty lopullisesti ja kertakaikkisesti, kenelle tahansa älylliselle oliolle pakottavalla tavalla todistamaan omaa kantaansa oikeaksi.
http://www.argumentti.fi/argumentti/2011/10/kristittyjen-uskon-logiikasta-jumala-raamattu/
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ateismi sivuston asiaa.
Merkityksetön mielipide.
...
...
Eipä näihin asiallista vastausta yleensä saa...
Tämä v...n haistattaja on esimerkki ihan uudestisyntyneestä uskovasta!
...