Näihin aikoihin 65 vuotta sitten Isänmaa tarvitsi sankareitaan puolustamaan maatamme ulkopuolista uhkaa vastaan. Yksi silloisista sankareista oli "Marokon kauhu", (kapteeni Aarne Juutilainen) jota kutsutaan myös talvisodan hengen isäksi ja hänen ansiotaan on sekin, että Kollaa kesti ja sen myötä Suomi säilytti itsenäisyytensä.
Tänä aikana Suomea ei uhkaa ulkoinen uhka. Tämä maa lahoaa sisältä päin henkisen ja moraalisen rappeutumisen myötä ja Suomen kansakunnan tulevaisuus on vakavasti uhattuna. Tämän vuoksi tarvitsemme jälleen "Marokon kauhun" kaltaisia kansallissankareita taistelemaan totuuden ja oikeuden puolesta virkamies- ja yhteiskuntamoraalin rappiota vastaan.
Tänä aikana Suomea ei uhkaa ulkoinen uhka. Tämä maa lahoaa sisältä päin henkisen ja moraalisen rappeutumisen myötä ja Suomen kansakunnan tulevaisuus on vakavasti uhattuna. Tämän vuoksi tarvitsemme jälleen "Marokon kauhun" kaltaisia kansallissankareita taistelemaan totuuden ja oikeuden puolesta virkamies- ja yhteiskuntamoraalin rappiota vastaan.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Joka miekkaan tarttuu.
Se miekkaan hukkuu.
Ja näin on!
miekkaan tarttumisesta puhunut.
Tarvitaan henkistä suuruutta taistelemaan pahenevaa henkistä ja moraalista rappiota vastaan ja pelastamaan kansakuntamme uhkaavalta tuholta.
Lueppas hebrealaiskirjeen 11 luku oikein ajatuksen kanssa - niin ja 12 luvun 4 pykälä.
Leo, mikset voi hyväksyä itseäsi? Etkö voi nähdä olevasi hyvä sellaisena kuin olet? Ei sinusta ole kenellekään apua, jos et itseäsi voi hyväksyä. Auttamisen motiivit eivät ole kohdallaan silloin kun lähdetään taistelemaan jotain vastaan. Sinä koet itsesi vajavaiseksi ja siksi näet myös muut sellaisina. Haluat päästä eroon pahasta ulkopuolellasi, mutta itseäsi et ole hyväksynyt? Ketä vastaan oikein taistelet? Saat vain pahaa aikaan kun siirrät oman sisäisen taistelun ulkopuolellesi.
Nyt pysähdy hetkeksi ja katso peiliin. Katso sinne niin usein kuin tarpeen on ja vakuuta että rakastat itseäsi ja olet täydellinen. Vastaväitteitä, muttia ja josseja tulee, anna niiden tulla ja huomaa ne, kuinka ne estävät sinua rakastamasta itseäsi. Niistä huolimatta sinä olet täydellinen, sinussa on rakkaus. Pyydä mielenrauhaa. Usko siihen ja ihmeitä alkaa tapahtua. Jonain päivänä voit todella rakastaa itseäsi täydestä sydämestä ja huomaat kuinka maailma ympärilläsikin on muuttunut. Ja kun rakkaus elää sinussa, voit alkaa toimia ja se toiminta tuo tuloksia. Se antaa sinulle tiedot ja taidot toteuttaa itseäsi. Sinullakin on elämänlahjoja, jotka vain odottavat löytäjäänsä.
Näin kirjoittelin hetki sitten eräälle ystävälleni:
>
Eli 50 vuoden kokemusten opettamana viimein tajuan, että tästä maailmasta ei hyvyydellä koskaa parempaa maailmaa tule. Tarvitaan taistelua - mutta - taistelua hengen asein.
Tämä maailma ei tarvitse nykyistä enempää taistelua, ei henkistä eikä ruummiillista.
Maailma tarvitsee maltillisuutta, yhteistyötä ja sovittelunhalua. Maailma ei ole valmis eikä koskaan sellaiseksi tulekkaan, mutta taistelemalla sen rakentaminen ei onnistu.
Koko järjestelmä on kuin vaaka. Jokaisella ihmisellä on paino, toisilla suurempi (GWB) toisilla pienempi (LJS), jompaankumpaan vaakakuppiin laitettavaksi. Kumpaan kuppiin pistät painosi, yhteistyön vai taistelun puolelle ?
Toki vahvat yksilöt voivat taistelemalla itselleen lyhytaikaisia etuja saavuttaa. Se on silloin aina joltain muulta pois.
>>>
http://www.aretalogia.com/aretalogia32/sivut.2-3.html
Minulle kirjoittaminen on hidasta ja vaivalloista puuhaa, kielestä riippumatta. Luen kuitenkin melko suvuvasti, palstoiltakin luen satoja viestejä jokaista kirjoittamaani kohden.
Sinun elämäntilanteestasi minulla niinmuodoin on kohtalaisen selkeä kuva, enkä totisesti voi sanoa sitä kadehtivani.
En kuitenkaan voi olla ihmettelemättä, miten juuri sinä olet joutunut napit vastakkain niin monen eri ihmisen kanssa, vihamiehiä tuntuu olevan enemmän kuin meikäläisellä hyvänpäivän tuttuja.
Olen sinulle ennenkin kirjoittanut että katkeruudella ja pikkuasioita kaivelemalla ei saa kuin murheita itselleen, ja jos konfliktejä ympäristön kanssa syntyy, käy helposti niin että metsä vastaa niinkuin sinne huutaa. Pitkävihaisuutta vastaan ei apteekista löydy lääkkeitä, ja myös pikkuvirkamiehet ovat ihmisiä.
Aivan ilmeisesti viihdyt 'taistelevan marttyyrin' roolissasi, eikä siinä mitään, kyllä yhteiskunnan resurssit muutaman hankalammankin kansalaisen kestävät, jos vain itse kestät (ainakin osittain) aikaansaamasi tilanteen.
Älä kuitenkaan yllytä muita käyttäytymään samalla tavalla, yhteistyöllä pärjää aina paremmin kuin rettelöimällä.
.......
Jo vuosisatojen ajan kristillinen usko on ollut keskeisesti esillä kaikessa yhteiskunnallisessa ajattelussa. Kirkko on ollut keskellä kylää kaiken aikaa, mutta todellisen totuuden ja oikeuden puolustajaksi kirkosta tai sen edustamasta kristillisestä uskosta ei ole ollut. Sama pätee myös kirkon ulkopuolisiin uskonsuuntiin. Ilmeisesti näissä eletään siinä utopistisessa harhassa, että Jumala hankkii ihmisistä riippumatta oikeuden vääryyden tai raukkamaisten tekojen uhreiksi joutuneille ja niinpä niin lukemattomat lähimmäisemme joutuvat elämään läpi elämänsä uhrin osassa. Ei olla tajuttu sitä, että Jumala voi toimia tässä ajassa vain palvelijoidensa kautta – niiden, jotka uskollisesti puolustavat Jumalan totuutta ja oikeutta; ja jotka uskaltavat ja haluavat olla vääryyksien uhriksi joutuneiden rinnalla – vääriä ja väkeviä vastaan. Riippumatta siitä, miten suurilla saappailla nämä väärät ja väkevät astelevat.
Sen myötä, että Suomi on liittynyt Euroopan Neuvostoon ja on ratifioinut kansainväliset ihmisoikeussopimukset, näiden sopimusten oikeusperiaatteet on kirjattu myös maamme lainsäädäntöön. Samoin Euroopan Ihmisoikeustuomioistuinten päätökset sitovat myös maamme tuomioistuimia. Hyvä näin, mutta pitkä matka on vielä edessä jotta päästäisiin oikeuskäytännössä siihen ihanteelliseen tilaan, jossa jokaisen kansalasisen ihmisarvo ja oikeudet toteutuisivat täysipainoisesti käytännössä riippumatta ihmisten etnisestä taustasta, terveydentilasta tai muistakaan seikoista.
Sivulla 5 on juttua siitä, kuinka kolmisen tuhatta vuotta sitten Israelissa oli laillinen yhteiskuntajärjestys, oli laki ja oli esivalta asetettu puolustamaan vääryyksien uhreiksi joutuneiden oikeuksia, mutta joka esivalta ei hoitanut virkaansa niin kuin asetettu oli. Eivät pitäneet oikeutta vaan olivat puolueellisia toiminnassaan ja väänsivät vääräksi heikomman uhriksi joutunee asiat. Kun tämän lisäksi korkeinta maallista valtaa edustava kuningas oli sortunut vääryyden ja rikosten teille, kansa oli täysin vailla oikeusturvaa. Nyt tässä tilanteessa kuningasten Kuninkaan oli puututtava asioiden kulkuun ja Elian oli lähdettävä kuningasten Kuninkaan valtuusmiehenä asialle. Julistamaan kuningas Ahabille hänen ansaitsemansa tuomio.
Ja näin on tänäkin päivänä. Meillä on valtavan hyvä lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset sekä Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen päätökset puolustavat yksilökansalaisten ihmisoikeuksia ja oikeusturvan toteutumista, mutta näidenkin käytännön merkitys jää vähäiseksi ja monilta saavuttamatta elleivät paikalliset viranomaiset toimi niin kuin toimia pitää; ja elleivät laillisuusvalvontaviranomaiset välitä pätkän vertaa siitä, mitä maassamme tapahtuu – toteutuuko yksilökansalaisten oikeudet vaiko ei.
Tämän vuoksi myös meidän päivinämme ja meidän yhteiskunnassamme tarvitaan niitä kuningasten Kuninkaan ja herrain Herran valtuusmiehiä ja naisia, jotka ymmärtävät, mitä korkein totuus ja oikeus on; ja jotka ovat valmiit puuttumaan Elian tavoin asiain kulkuun silloin kun epäkohtia maamme hallinto- ja oikeusviranomaisten keskuudessa ilmenee. Ja niin kuin ilman Eliaa Jumala ei voinut puuttua väärien ja väkevien edesottamuksiin, niin samaa on nytkin. Ilman todellisia oikeuden ja totuuden palvelijoita on aivan turhaa odottaa suoraan taivaasta tulevaa oikeutta – ainakaan ennen viimeistä tuomiota, jolloin vanhurskaat perivät iankaikkisen autuuden kun taas porovarkaat ja muut rötöstelijät heitetään tuliseen järveen.
..........
http://www.aretalogia.com/aretalogia32/sivut.2-3.html
Kahlil Gibranin profeetta sanoi kärsimyksestä, että se on lääke, jolla sisäinen lääkärinne teidät parantaa. Mitäs jos Leo olet itse "valinnut" osaksesi tulleen kärsimyksen, jotta siitä oppisit jotain. Mitä sinä voisit siitä oppia? Toisten syytteleminen ei auta, kertakaikkiaan yhtään mitään, päinvastoin.
Mielestäni olet ajautunut kriisiin syystä, jonka itse tiedät ainakin jollakin tasolla, kunhan pohdit sitä.
Toisten hylkäämäksi joutuminen on kova paikka, mutta toisaalta voit ottaa sen mahdollisuutena. Sinulla on silloin mahdollisuus irtautua "massasta" ja paineista sopeutua siihen. Voit todellakin itse alkaa ajattelemaan. Erakkovaihe voi olla todella opettavaista aikaa.
Se voi olla mahdollisuus löytää itsensä. Seuraa kielteisiä tunteitasi ja ota päivänvaloon kaikki alitajuntaasi sullotut tunteet. Niillä on ollut oma merkityksensä kun ne ovat tulleet, mutta enää et niitä tarvitse. Voit olla niistä vapaa. Miksi raahaisit "syntisäkkiä" selässä, kun voit vain hellittää.
Muista: Kaikki pahat tekomme on pelon aiheuttamia, siitä kun emme tunnista rakkautta, joka meitä ympäröi.
Sinä olet arvokas ja rakas. Toisetkin ovat arvokkaita ja rakkaita. Jokaikinen. Tietämättömyys on kurjuuden lähde, miksi hyökkäisit tietämättömiä vastaan. Voit vain rakastaa, jokaikistä. Antaa anteeksi itsellesi ja toisille. Anna anteeksi itsellesi oma katkeruutesi kun hyvä ei tuntunut saavankaan palkkiota, mutta kun todellakin kuvittelet itse valinneesi sen oppiläksyksesi voit suhtautua siihen uudella tavalla.
Jokainen voi olla kuin pieni aurinko, joka hehkuu valoa ja lämpöä.
Eräs juutalaisnainen oli natsien kiduttavissa sairaalakokeissa kuolemantuskissaan, kun hoitajatäti vaan jatkoi kokeitaan. Juutalaisnainen katsoi häntä silmiin, antoi risti-korunsa tälle ja sanoi: Sinä taidat tarvita tätä enemmän kuin minä. Lempeästi, ei syyttäen.
>> Ja niin kuin ilman Eliaa Jumala ei voinut puuttua väärien ja väkevien edesottamuksiin, niin samaa on nytkin. Ilman todellisia oikeuden ja totuuden palvelijoita on aivan turhaa odottaa suoraan taivaasta tulevaa oikeutta – ainakaan ennen viimeistä tuomiota, jolloin vanhurskaat perivät iankaikkisen autuuden kun taas porovarkaat ja muut rötöstelijät heitetään tuliseen järveen. >>
Kyllä sinulla Leo on nyt suhteellisuuden taju vähän heikoissa kantimissa, ei Eliaalla eikä hänen mahdollisilla myöhemmillä seuraajillaan ole, eikä saakkaan olla, Sodankyän poliisien tai Metsähallituksen paikallispomojen toiminnan kanssa mitään tekemistä.
Ihmissuhteilla sensijaan on, niinkauan kuin virkoihin ihmisiä valitaan, siihen ei auta mitkään Brysselistä tai Arkadianmäeltä tulevat virkaohjeet.
Vaan annetaan olla, ethän sinä kuitenkaan ota huomioon muita mielipiteitä kuin omasi.
Sinä saarnaat, ja ateistille saarnat ovat väsyttäviä, ei niitä jaksa kovin monta samana päivänä lukea.
joskus 3000 vuotta sitten, Jeesus ja apostolit elivät pari vuosituhatta sitten ja minä elän nyt. Yhteistä meille on se, että toimimme samaojen oikeus- ja totuusperiaateiden mukaisesti - heikkojen uhreiksi joutuneiden puolesta vääriä ja väkeviä vastaan.
Tänään on jaettu lehteni uusin numero Sodankylässä ja jo nyt olen saanut parikin erittäin myönteistä palautetta lehteni sisällöstä. Arvokasta taustatietoa myös erään virkaheittopoliisin rikosilmoitusten tehtailuista. (Tehnyt minua vastaan jo 6 rikosilmoitusta ja hetki sitten sain viestiä, että on tehtaillut entisistä työtovereistaankin rikosilmoituksia 20 kpl).
Eli näin meillä Sodankylässä ja "Marokon kauhun" periaatteita todetta tarvitaan taistelussa vääriä ja väkeviä vastaan.
Tänään olin jälleen yhteydesä Enontekiölle, jossa erään kaverin kohtalo on todella järkyttävä. On joutunut rikosten ja vääryyksien uhriksi, koko hänen elämänsä on tuhottu ja teveyskin näiden henkisien prässien kurimuksessa murtunut.
Pitäiskö minun hänellekin saarnata alistumista kohtaloonsa? Ei. Minun osani on taistella hänen rinnallaan - siitäkin huomimatta, että vastassamme on paikallinen nimismies, käsivarren kuulu "keisari", jonka valtaistuin tutisee jo hyvin pahasti.
>> Elia eli joskus 3000 vuotta sitten, Jeesus ja apostolit elivät pari vuosituhatta sitten ja minä elän nyt. Yhteistä meille on se, että.. >>
Minulla taas on mahdollisesti paljonkin yhteistä erään Tordwald Lenkeksi kutsutun norjalaisen kanssa 1100-luvulta.
Kukako Tordwald oli ? En minä vaan tiedä, eikä taida tietää kukaan muukaan. Se oli kai niitä maan hiljaisia.
Kun nyt olet suuntasi valinnut, missä tilanteessa olet ajatellut muutaman vuoden päästä olevasi? Etkö nytkin uhraa oman tyytyväisyytesi toisten ongelmiin pureutumalla. Ja sitten odottaisit heiltä kunnioitusta ja sympatiaa sinua kohtaan. Mitä jos hekin hylkäävät sinut kun olet takkisi tyhjentänyt? Etsitkö taas uusia autettavia ja vastustettavia? Olet vihan ja katkeruuden kierteessä hyvä mies. Mihin tähtäät? Loppuuko paha sinun taistellessasi sitä vastaan? Vai lisäätkö vain vihaa tähän maailmaan taisteluillasi?
Onko pakko hakata päätä seinään?
Ei ole.
Virkamiesvastaisuutesi voisi kertoa sinussa olevasta piirteestä, jota et ole huomannut, mutta joka haittaa elämääsi. Jotain diktaattorimaista, sanelee sääntöjä jotka eivät ole reiluja mielestäsi ja kaventaa elämääsi turhan takia.
Yleensä se mikä on meissä itsessämme piilevänä, konkretisoituu elämässämme, jos emme sitä muutoin huomaa.
jos sinä vähänkään rakastat ja välität ahdinkoihin joutuneista lähimmäisistäsi, sinä et pysty jäämään sivusta seuraamaan tai kävelemään ohi, niin kuin pappi ja leeviläinen Jerikon tiellä ohi kävelivät. Sinussa asuu sisäinen pakko toimia lähimmäistesi hyväksi - ja mikäli sinulla ei tätä sisäistä pakkoa ole, sinä et ole Jumalan lapsi etkä Jumalan palvelija.
Ja mitä tekivät apostolit?
Heitä vainottiin, ruoskittiin ja tapettiin ja kuitenkin he jatkoivat kutsumustyötään silloisten maallisten ja kirkollisten valtaherrojen mielikarvaudeksi. Eivät he tavoitelleet omaa mielihyvää enkä sitä tavoittele myöskään minä.
Toiminnan tulee lähteä rakkaudesta, ei vihasta. Siinä ja myös toiminnan lopputuloksessa on ratkaiseva ero.
Hyvällä saa hyvää ja pahalla pahaa. Niin se vain on, muistaisit aina sen. Jookosta.
Oli kerran pieni lapsi, hän katsoi taivaalle ja toivoi sinne pääsevänsä, hän toivoi ja toivoi, kaikki sanoivat hänelle, ?ei sinne ihmisen tie vie?, mutta hän toivoi, ja oli hän kuullut sanottavan että siellä missä ihmisen sydän on sinne hän on pääsevä. Ja hän uskoi että joku päivä hän lentäisi taivaalla, katselemassa miltä maailma näyttäisi ylhäältäpäin. Hän hyppi ja pomppi päivät pitkät päästäkseen ylös, korkeammalle. Ja hän uskoi että jonain päivänä, hänen hyppynsä kantaisivat hänet taivaisiin.
Ja päivät kuluivat, ja hän hyppi. Taivas oli hänen unelmansa, rakkain kaikista, mutta ei hän ikinä sinne asti lentänyt. Päivät kuluivat ja kuluivat, ja kun hän taas eräänä päivänä hyppeli taivaan suuntaan, ja kun hän jo ajatteli ettei ihmisen tie vie taivaalle, oli hän jo siis melkein luopunut toivostaaan ettei hän tänäänkään pääse taivaalle asti niin hänen katseensa kääntyi alaspäin. Ja hän näki maan, kauniina avartuvat kedot, ja rannat, ja metsän. Hän oli ihmeissään ja iloissaan sillä hän ei ollut edes huomannut että oli päässyt taivaalle, koska oli vain kokoajan tuijottanut ylöspäin. Hän näki kuinka kaunista kaikki ylhäältäpäin katsottuna on, ja hän näki miten joki kuohui ja miten pieniltä ihmiset näyttivätkään. Mitä hän ei nähnyt oli enkeli joka piti hänestä kiinni ja joka häntä kumminkin piti ilmassa. Tämä enkeli oli kauan katsonut pientä lasta joka vain hyppi ja hyppi, vain pieni toivo että jonakin päivänä hän lentäisi taivaalla, uskoen siihen mahdollisuuteen. Ja niin oli ottanut pojan syliinsä ja lennättänyt tämän katsomaan maailmaa korkealta ylhäältä.
Hei, Leo, unelmat ovat unelmia, kukaan ei tiedä käyvätkö ne toteen, mutta yksi asia on varma, niihin täytyy uskoa, sillä jos ei niihin usko eivät ne käy toteen. Sillä se mikä on totta toiselle, on tarua toiselle. Sinä elät unelmaasi, olet elänyt sitä jo pitkään, mutta et näe sitä kun katsot kohti taivasta, maailma on karu ja se haluaa sinun luopuvan unelmistasi, heräävän sen julmuuteen. Niin ettei sinun valonsäteesi loistaisi pimeydessä, mutta älä jätä unelmaasi sillä silloin sammuu sinun majakkasi liekki, jota monet tähystävät etteivät ajaisi karille. Sinun majakkasi on ehkä syrjässä, niin ettei siellä kovin moni käy, se on ehkä rakennettu kivikolle niin ettei maisemat näytä loistokkailta, mutta sen valo auttaa monia että he eivät hukkuisi.
Sinä olet valontuoja tarvitsijalle. Tämä on taistelu jossa sinun pitää olla vahva, et saa antaa liekkisi sammua. Sillä jos liekkisi sammuu, ei kukaan näe lukea viestiäsi. Toivon sinulle jaksamista, ja Herran siunausta..
Aikanaan minäkin mietin, mistä alkaa taivas?
Kun katsotaan lentävää lentokonetta tai tuikkivaa tähteä niin sanotaan koneen lentävän taivalla. Samoin taivaalla tuikkivat tähdet. Siis mistä alkaa taivas?
Omassa tutkailuissani tulin siihen tulokseen, että taivas alkaa maan päältä. Eli kun tyttö hyppi, hän oli joka kerta taivaalla siinä vaiheessa kun jalat irtosivat maasta. Samoin lentokone on kohonnut taivaalle siinä vaiheessa kun pyörät irtoavat kiitoradasta.
Selkeästi tämä tulee esille kun katselemme korkealta tunturista horisonttiin. Horisontissa maa ja taivas yhtyvät niin, että on vaikeaa erottaa missä maa loppuu ja taivas alkaa.
Osoitteessa
http://www.aretalogia.com/T/kuvia_lapista.3.html
on kuvia Luostotunturin huipulta ja viidennen kuvan vasemmassa laidassa on valkea lentokone lentämässä kuvaajan alapulella.
siellä missä voittaa ja silloin kun voittaa. Mutta:
olen saanut nyt lukea tässä ketjussa tämä sinun Mattisi ja Lvx:n.
Ajatella miten pienilläkin teoilla, kun ne kumpuavat oikeasta lähimmäisenrakkaudesta on suuri voima. Ihanaa, että meillä on sellaisia ihmisiä täällä. Vielä tänäkin päivänä. Eivät he pidä itsestään meteliä, saattavat auttaa aivan nimettöminäkin. He ovat niitä pieniä ihmisiä, jotka ovatkin meistä niitä suurimpia. Sellaisen avun saaminen jättää avunsaajaan sellaisen muiston ja tunteen, että hän haluaa jatkaa tätä hyvän kierrettä. Haluaisitko sinäkin toimia kuten Matti? Kuinka hän olisi mahtanut reagoida sinun tilanteessasi? Matin kaltaiset auttajat muistuttavat ihmisille siitä, että hyvyyttä on. Aitoa välittämistä ja rakkautta. Sellainen apu tulee sydämestä ja jumalasta. Ja sen huomaa. Siinä on sitä jotain, mikä puuttuu kun autetaan oman edun vuoksi.
"Kun katsoo maailmaa enkelin silmin, voi nähdä sateella auringon." : )
ja samanlaisia tarvitaan tässä maailmassa todella paljon, mutta on myös katsottava millaisissa tilanteissa ja kenelle tätä hyvyyttä ja laupeutta osoitetaan.
Eli ei pidä lähteä vahvistamaan pahanteijäin käsivarsia eikä ruokkimaan raatelevaisia susia ja tämä on se juju, jota olen tässä kaiken aikaa yrittänyt kirkastaa.
Väärintekijät saavat rohkeuden tehdä entistäkin enemmän ja suurempia vääryyksiä ellei kukaan puutu heidän toimiinsa riittävän voimakkain ottein. Samoin susilaumat suurenee ja voimistuu mikäli niille saalista riittää.
persoonallisuus, että jos joskus vielä käyn Sodankylässä, etsin sinut käsiini ja pannaan maailma kertakaikkiseen järjestykseen, kerralla. Panna taevas paikoles.
Tervessi vaa Turust! Täälpäi ei parhalas ol suurtaka hättä.
Kun olet puhelimessa, et suinkaan ole puhelinkoneen sisässä. Sinä puhut puhelimeen.
Kun olet Lahnajärvellä, oletko uimassa, ongella vai paikkakunnalla,jonka nimi on Lahnajärvi.
Nouseeko piipusta savu taivaille, taivaisiin vai taivaiseen.
>>Siis mistä alkaa taivas?>> Kysy asiaa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta. Siellä on palveleva puhelin.
En saa nyt päähäni kenen ajatus tämä oli, mutta jos nyt uskallan silti sen tähän laittaa koska se oli niin hyvä.
"Kun kerrankin saa tilaisuuden maksaa pahan hyvällä, ei enää koskaan laske käsistään sitä mahdollisuutta."
Mahtaako sellaisesta oikeasti sitten tulla niin hyvä mieli? Kenties.