Joskus ateististen kirjoitusten taustalla siintää utopia maailmasta, josta uskonto on hävinnyt ja "terve järki" on voittanut. Ihan hyvä tavoite sinänsä, sen verran paljon on kärsimystä ja hulluutta levitetty uskonnon avulla.
Mutta mitä olisi maailma ilman uskomuksia? Kun kaatuisi räntäsateessa ruokakassien kanssa, pitäisi murista: "voi per...harmi." (tai onhan niitä sukupuolielämään viittaavia sanoja)
Ja kun joku läheinen kuolisi, täytyisi lapselle selittää: "nyt hän maatuu."
Ja jouluna lahjat toisi...naapurin setä.
Siis, vaikka olenkin ateisti niin tiedostan myyttien ja mielikuvituksen tärkeänä voimavarana ihmiskunnalle. Osa myyteistä häviää, osa säilyy pidemmän aikaa. Ja osa syntyy juuri nyt, niitä ei vain huomaa kun itse elää tässä ajassa.
Ehkäpä ihanteellinen tilanne olisikin se, että myyttiset - ja uskonnolliset - kertomukset esitettäisiin nimenomaan vetauskuvallisina tarinoina, eikä yhtenäisenä totuusjärjestelmänä nin kuin ala-asteen uskonnonopetuksessa (ainakin silloin kun itse olin koulussa).
Jokaisella tulisi olla oikeus tutustua maailman myytteihin ja taruihin ja löytää niistä aineksia omaan elämäänsä, ilman pakkoa lopullisesti sitoutua johonkin tiettyyn uskomusjärjestelmään. Pappikin voisi saarnassaan siteerata muiden uskontojen ajatuksia.
Tuollainen ajatus varmaankin häiritsee monia uskovaisia. Sehän loisi epäjärjestyksen ja vapauden tutkia kaikenlaisia "outoja" ajatuksia, eikä enää olisi rajoja, tarkkoja sääntöjä...alistumista uskonnon dogmien piiriin.
Oikeastaan tähän ollaan jo menossa, sillä kirkon maallinen valta on heikentynyt koko ajan. Yhä useammin ihmisen usko on sieltä täältä koottu tilkkutäkki. Ja jos se on rehellinen usko, se on aivan yhtä arvokas kuin vanhoillislestadiolaisen tiukka arvomaailma. (Molemmat tosin voivat olla tällaisen uskonnottoman näkökulmasta kummallisia ratkaisuja.)
Aihe on kyllä laaja ja ennustaminen vaikeaa. Ainakaan uskontoja ei kannata kokonaan kieltää, silloin ne vasta vahvistuvatkin. Paradoksaalista, että vainoaminen tekee hyvää uskonnollisten ryhmien pyyteettömyydelle ja poistaa tekopyhyyden ja tapauskovaisuuden.
Pyrkimys täysin ateistiseen maailmaan on utopistinen. Sen sijaan tulisi äärimmäisen kriittisesti suhtautua uskonnon väärinkäytöksiin, harhakuvitelmiin ja vallantavoitteluun. Tärkeintä olisi herättää epäily dogmien ja sääntöjen jumalallisesta luonteesta. Ne ovat kuitenkin "vain" kulttuurin tuotetta.
Mutta mitä olisi maailma ilman uskomuksia? Kun kaatuisi räntäsateessa ruokakassien kanssa, pitäisi murista: "voi per...harmi." (tai onhan niitä sukupuolielämään viittaavia sanoja)
Ja kun joku läheinen kuolisi, täytyisi lapselle selittää: "nyt hän maatuu."
Ja jouluna lahjat toisi...naapurin setä.
Siis, vaikka olenkin ateisti niin tiedostan myyttien ja mielikuvituksen tärkeänä voimavarana ihmiskunnalle. Osa myyteistä häviää, osa säilyy pidemmän aikaa. Ja osa syntyy juuri nyt, niitä ei vain huomaa kun itse elää tässä ajassa.
Ehkäpä ihanteellinen tilanne olisikin se, että myyttiset - ja uskonnolliset - kertomukset esitettäisiin nimenomaan vetauskuvallisina tarinoina, eikä yhtenäisenä totuusjärjestelmänä nin kuin ala-asteen uskonnonopetuksessa (ainakin silloin kun itse olin koulussa).
Jokaisella tulisi olla oikeus tutustua maailman myytteihin ja taruihin ja löytää niistä aineksia omaan elämäänsä, ilman pakkoa lopullisesti sitoutua johonkin tiettyyn uskomusjärjestelmään. Pappikin voisi saarnassaan siteerata muiden uskontojen ajatuksia.
Tuollainen ajatus varmaankin häiritsee monia uskovaisia. Sehän loisi epäjärjestyksen ja vapauden tutkia kaikenlaisia "outoja" ajatuksia, eikä enää olisi rajoja, tarkkoja sääntöjä...alistumista uskonnon dogmien piiriin.
Oikeastaan tähän ollaan jo menossa, sillä kirkon maallinen valta on heikentynyt koko ajan. Yhä useammin ihmisen usko on sieltä täältä koottu tilkkutäkki. Ja jos se on rehellinen usko, se on aivan yhtä arvokas kuin vanhoillislestadiolaisen tiukka arvomaailma. (Molemmat tosin voivat olla tällaisen uskonnottoman näkökulmasta kummallisia ratkaisuja.)
Aihe on kyllä laaja ja ennustaminen vaikeaa. Ainakaan uskontoja ei kannata kokonaan kieltää, silloin ne vasta vahvistuvatkin. Paradoksaalista, että vainoaminen tekee hyvää uskonnollisten ryhmien pyyteettömyydelle ja poistaa tekopyhyyden ja tapauskovaisuuden.
Pyrkimys täysin ateistiseen maailmaan on utopistinen. Sen sijaan tulisi äärimmäisen kriittisesti suhtautua uskonnon väärinkäytöksiin, harhakuvitelmiin ja vallantavoitteluun. Tärkeintä olisi herättää epäily dogmien ja sääntöjen jumalallisesta luonteesta. Ne ovat kuitenkin "vain" kulttuurin tuotetta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei ole mitään järkeä lähteä hävittämään kaikkia myyttisiä elementtejä maanpäältä, nehän ovat koko ihmiskunnan kulttuuriperintöä.
Minun utopiani on se, että ihmisjärki korvaisi myytit ja uskomukset jokapäiväisessä elämässä. Perinteet voidaan pitää, koska eihän tässä olla kulttuuria hävittämässä.
Ateismi tarkoittaa: ilman teismiä.
Useimpiin uskontoihin on kehitetty paljon muutakin mytologiaa teismin keskuksen ympärille, mutta ateistisuus määritelmä ei sisällä sitä että ateisti ei arvostaisi näitä muita oheismytologioita jotka eivät suoraan täytä teismin määritelmää.
Näinhän se on. On nähtävä ero vapaan mielikuvituksen, luovuuden yms. "henkisen" toiminnan ja sokean palvonnan välillä. Jälkimmäiseen liittyy vallankäyttö, ahdasmielisyys ja dogmaattisuus sekä muut perversiot :)