Täällä on viime päivinä käsitelty kalvinismia. Kirjoituksista päätellen käsitteen oikea merkitys lienee hämärä monelle, - eikä ihme, onhan sen käsittänyt täysin väärin myös Suomen rikkain mies. Seuraavassa lyhyt esittely kalvinismista ja sen historiallisesta merkityksestä läntisen maailman nykyiselle vauraudelle.
Kalvinistikirkon perustaja on ranskalainen reformisti Jean Calvin (1509-1564). Kalvinismi opettaa, että Raamatun kirjoitukset ovat selkeä, annettu ohje uskolle ja sen muodolle. Perusajatuksena on, että ihminen on korruptoitunut syntiinlankeemuksen seurauksena, ja vain uskon kautta voi ylittää sen vaikutuksen. Luterilaisuudesta Kalvinismin erottaa se, että Kalvinismi painottaa Jumalan ehdotonta ylivaltaa ja kontrollia Predestinaatio-opin muodossa, ja että ihmisen vapaa tahto on siinä mielessä kuvitelma. Ihminen ei myöskään voi saavuttaa kerran syntiinlankeemuksesa menettämäänsä loistoa ja kunniaa. Edelleen Kalvinismi opettaa, että Raamatun kirjoitukset voivat paljastaa ihmiselle ehdottoman totuudellisuutensa vain Pyhän Hengen vaikuttaessa samanaikaisesti. Vaikka Sakramentit ovatkin tärkeitä keinoja, niin itsessään ne eivät sisällä Pyhää Henkeä.
Kalvinismissa oli piirre, joka näkyy myös joissain luterilaisissa herätysliikkeissä. Sitä voisi kuvata luonnehdinnalla: kaikki kiva on kiellettyä. Toisin sanoen, maailmalliset huvit olivat turhuutta ja vahingoksi sielulle. Tästä ja työetiikasta oli seurauksena se, että näille työteliäille ja säästäväisille ihmisille alkoi kasaantua varallisuutta, pääomaa. Tuo pääoma oli se, joka sai aikaan investointeja aivan eri mitassa kuin minkään muun kirkon tai uskonnon vaikutuspiirissä. Selvimmin tämä näkyi Amerikassa.
USA:n presidentti George W. Bush edustaa täydellisesti Englannista paenneiden protestanttisten puritaanien maailmaa. Pohtimatta sen enempää, onko tämä puritaanisuus geeneissä vai kulttuurissa, se on elänyt jo monta vuosisataa. Juuri nyt näyttää uskonnollisuudella olevan uusi korkeasuhdanne Amerikassa.
Presidentti Bush kysyy ongelmiin ratkaisua polvillaan Jumalalta. Se ei ole normaalia länsimaista valtion johtamista, mutta tyypillisesti amerikkalaista se on. Jumala ja usko ovat on läsnä jokapäiväisessä elämässä. Tavan juuret ovat Euroopassa. Sveitsistä alkanut kalvinismi on tällaisen poliittisen johtamisen ydin. Englannista se siirtyi protestanttisten protestiryhmien eli puritaanien ja herätysliikkeiden mukana Amerikkaan, ja on elänyt ja vahvistunut siellä.
USA:n nykyinen presidentti on siis kalvinisti. Eikä ihme! -onhan USA:n nykyinen mahti, rikkaus ja vaikutusvalta suoraa kalvinistista perintöä.
"Kalvinisti ajaa kaiken hyvän alas ja vahvistaa kaikkea huonoa." - Näin lausui Suomen rikkain mies muutama päivä sitten luonnehtiessaan Matti Vanhasta kalvinistiksi. Tämä hänen negatiivinen suhtautumisensa kalvinismiin tuntuu erittäin kummalliselta, onhan se tavallaan myös hänen varallisuutensa taustalla. Hän on varmaankin käsittänyt jotain aivan väärin ottaessaan kalvinismin lyömäaseeksi keskustalaista pääministeriä arvostellessaan.
Kalvinistikirkon perustaja on ranskalainen reformisti Jean Calvin (1509-1564). Kalvinismi opettaa, että Raamatun kirjoitukset ovat selkeä, annettu ohje uskolle ja sen muodolle. Perusajatuksena on, että ihminen on korruptoitunut syntiinlankeemuksen seurauksena, ja vain uskon kautta voi ylittää sen vaikutuksen. Luterilaisuudesta Kalvinismin erottaa se, että Kalvinismi painottaa Jumalan ehdotonta ylivaltaa ja kontrollia Predestinaatio-opin muodossa, ja että ihmisen vapaa tahto on siinä mielessä kuvitelma. Ihminen ei myöskään voi saavuttaa kerran syntiinlankeemuksesa menettämäänsä loistoa ja kunniaa. Edelleen Kalvinismi opettaa, että Raamatun kirjoitukset voivat paljastaa ihmiselle ehdottoman totuudellisuutensa vain Pyhän Hengen vaikuttaessa samanaikaisesti. Vaikka Sakramentit ovatkin tärkeitä keinoja, niin itsessään ne eivät sisällä Pyhää Henkeä.
Kalvinismissa oli piirre, joka näkyy myös joissain luterilaisissa herätysliikkeissä. Sitä voisi kuvata luonnehdinnalla: kaikki kiva on kiellettyä. Toisin sanoen, maailmalliset huvit olivat turhuutta ja vahingoksi sielulle. Tästä ja työetiikasta oli seurauksena se, että näille työteliäille ja säästäväisille ihmisille alkoi kasaantua varallisuutta, pääomaa. Tuo pääoma oli se, joka sai aikaan investointeja aivan eri mitassa kuin minkään muun kirkon tai uskonnon vaikutuspiirissä. Selvimmin tämä näkyi Amerikassa.
USA:n presidentti George W. Bush edustaa täydellisesti Englannista paenneiden protestanttisten puritaanien maailmaa. Pohtimatta sen enempää, onko tämä puritaanisuus geeneissä vai kulttuurissa, se on elänyt jo monta vuosisataa. Juuri nyt näyttää uskonnollisuudella olevan uusi korkeasuhdanne Amerikassa.
Presidentti Bush kysyy ongelmiin ratkaisua polvillaan Jumalalta. Se ei ole normaalia länsimaista valtion johtamista, mutta tyypillisesti amerikkalaista se on. Jumala ja usko ovat on läsnä jokapäiväisessä elämässä. Tavan juuret ovat Euroopassa. Sveitsistä alkanut kalvinismi on tällaisen poliittisen johtamisen ydin. Englannista se siirtyi protestanttisten protestiryhmien eli puritaanien ja herätysliikkeiden mukana Amerikkaan, ja on elänyt ja vahvistunut siellä.
USA:n nykyinen presidentti on siis kalvinisti. Eikä ihme! -onhan USA:n nykyinen mahti, rikkaus ja vaikutusvalta suoraa kalvinistista perintöä.
"Kalvinisti ajaa kaiken hyvän alas ja vahvistaa kaikkea huonoa." - Näin lausui Suomen rikkain mies muutama päivä sitten luonnehtiessaan Matti Vanhasta kalvinistiksi. Tämä hänen negatiivinen suhtautumisensa kalvinismiin tuntuu erittäin kummalliselta, onhan se tavallaan myös hänen varallisuutensa taustalla. Hän on varmaankin käsittänyt jotain aivan väärin ottaessaan kalvinismin lyömäaseeksi keskustalaista pääministeriä arvostellessaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
..perinpohjin väärin.
Kuvittelisi nyt monen sukupolven lehtitalon omistajan, vaikkei mikään sanan käyttäjä olekaan kykenevän valitsemaan sanansa vähän osuvammin ja tarkemmin eikä huitovan ilmaan kalvinismi-leimakirveellään ihan mitä sattuu.
Taitaa olla Erkolla linja hukassa, mikä se sitten on ikinä ollutkin.
Vailla noin perusteellisia tietoja minunkin mielessäni särähti pahasti lukiessani Aatos Erkon käyttäneen kalvinisti-termiä nimenomaan Matti Vanhasesta.
Koulun uskonnontunneilla 1970-luvulla kalvinismin piirteiksi mainittiin yhtäältä koruttomat kirkot ja toisaalta säästäväisyys, ahkera työnteko ja pääomien keruu. Kalvinismin kannatus on suurinta USA:n ohella Ranskassa, Sveitsissä ja Skotlannissa. Näistä ainakin kaksi kansaa ovat tunnettuja säästäväisyydestään.
Onko säästäväisyys ja ahkeran työnteon arvostaminen pahitteeksi valtionjohdolle?
Onko Aatos Erkko omassa elämässään noudattanut toisenlaista elämäntapaa?