Ajattelin vähän valistaa teitä siitä, että lestadiolaisilla ei ole mitään kielettynä...se on vaan niin että tekee niinkuin omatunto sallii ja haluu uskoo....
Lestadiolaisuus
Yks muuan tyttö
211370
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Niin, piti kysymäni että vanhoillis- vai esikoislestadiolaisuus? Kun en tiä yhtään mitä ne esikoiset ajattelee.. Voisko joku valistaa mua niistä?
En tiedä, mitä suuntaa keskustelun avannut tarkoitti, mutta ainakaan esikoislestadiolaisuudessa ei ole varsinaisia kieltoja siinä mielessä kuin ulkopuoliset kuvittelevat. Me emme elä missään sääntöviidakossa, jota noudattamalla pääsee taivaaseen.
Raamattua pidetään Jumalan sanana ja se ilmoittaa, mikä on synti. Syntinsä tuntevia ihmisiä kehotetaan kuitenkin katsomaan Kristukseen, joka on kantanut koko maailman synnin. Ja kun ihmisellä on elävä usko, hän uskoo kaikki syntinsä anteeksi, vaikka joka päivä joutuukin synteihin. Pelastus on siis Kristuksen ansiotyön tähden täysin armosta, eikä tekojen kautta. Jumala antaa kuitenkin uskovaiselle halun taistella syntiä vastaan, vaikka usein siihen lankeaakin.
Uskovainenkin ihminen voi menettää uskonsa esim. syntielämän kautta. Siksi esikoislestadiolaisuudessa varoitetaan ensinnäkin eri synneistä, ja myös asioista, jotka voivat johtaa syntiin, mutta jotka eivät itsessään ole syntiä. Tällaisia asioita, jotka voivat johtaa syntiin ovat esim. alkoholin käyttö, televisio, maailmallinen musiikki muutamia mainitakseni. Ne eivät siis ole kieltoja, vaan varoituksia.
Ja sitten on vielä joukko asioita, joita osa esikoislestadiolaisista pitää vain perinteenä, ja osa taas antaa niille suuremman painoarvon. Tällaisia ovat esim. naisten huivinkäyttö seuroissa, miesten kihlasormuksettomuus.
Mutta koska autuus on yksin armosta, ja kaikki ovat syntisiä, eikä kukaan voi toisaalta nähdä toisen sydämen tilaa, ketään ei siksi koskaan eroteta esikoislestadiolaisuudesta vaikka tekisi mitä.
Lähes kaikki on killettyä mikä muilla on sallittua.En tarkoita mitään juopottelua,seksi leikkejä jne...vaan sitä mitä tavalliset ihmiset tekevät katsovat tv:tä ,kuuntelevat kaikenlaista musiikkia ,käyvät teatterissa saattaapa joku harrataa kilpaurheilua tai meikata.
Nämä ovat kaikki kiellettyjä,näistä ei mikään ole ihmiselle välttämättömiä kuitenkin ne tuovat vapautta ja antavat erillaisia mahdollisuuksia valita nautinnoista.
Tarkoitan nyt v-lestadioilaisia.
susan, KIELLETTY on ihan väärä sana. Mikään ei ole kiellettyä. Miten luulisit, että tälläisiä edellä mainitsemiasi KIELTOJA voisi valvoa, koska kiellot ovat käsittääkseni sellaisia, että niitä pitäisi valvoa. Se on vain niin, että omatunto ohjaa siihen, mikä tuntuu hyvältä ja oikealta. Susanille vaan sellainen kysymys, että eikö olisi hieman ristiriitaista istua esim. jääkiekko-ottelussa pauhaavan musiikin keskellä ja huudella siellä nuijaa jne. Sit tunnin päästä sama henkilö menis seurapenkkiin istumaan. Eikö ois vähän ristiriitasta? Tuo oli vain esimerkki.
Voihan jääkiekkoakin katsoa sivistyneesti,ilman
huuteluja ja herjauksia.
Samoin voi kuunnella musiikkia ilman,että menettää sydäntään sille samoin lienee elokuvien ja teatterin.
Kysymys, voiko ihminen olla uskovainen jos hän harrastaa ym.paheita ja käy seuroissa?
Tunnen monia uskovia myös lestadiolaisia. Sitä mä olen ihmetellyt kun jotain asioita sallitaan ja taas toisia pidetään pahoina. Esim. tupakanpoltto sallitaan ja pidetään jopa miehisenä, mutta viina on itse "piru". Kun määrittää mikä on oikein ja mikä väärin, kun omatunto on kuitenkin niin venyvä käsite ja sen voi jokainen ohjelmoida kuten haluaa?
Kuinka monta avioeroa ja perheväkivaltatapausta on sattunut tupakanpolton takia? Entä kuinka monta alkoholin tai huumeiden takia.
Äly hoi älä jätä.
Sähän voisit vaikka kokeilla sitä. Mee kattoon joku lätkämatsi ja lähe sit seuroihin. Kuuntele puhe ja tutki itseäsi.
Mitä tekemistä olisi rauhanyhdistysten johtajilla,ja koko yhdistyksillä jos jokainen laumaan kuuluva osaisi päättää mikä on oikein ja mikä väärin. Maailma vain on niin kiihkeässä liikkeessä,etteivät sääntöjen laatijat pysy enään oikein matkassa. "Meillä ei ole televisioa,meillä on helikopteri.
Silloin kävisi niin, että laumaan kuuluvat kuuntelisivat Jumalan sanaan sidottua omatuntoaan ja valitsisivat toisistaan tietämättä samalla tavalla.
Yhdistystä tarvitaan maallisessa mielessä: kokoontumista varten. Meillä on Suomessa uskonnonvapaus ja yhdistyslaki. Yhdistyksillä tulee olla jäsenten valitsema johtokunta ja sillä puheenjohtaja.
kyllä se niin vaan on että mikä ittestä tuntuu hyvällee ja oikein ...sen saa tehdä...ite pitäää käsittäää elämän asiat ...mikä on väärin ja mikä oikein
Rauhanyhdistysten johtajat pomottivat aktiivisesti 70-80 luvun televisiosärkijäisiä ja vanhoja lestadiolaisia kadotukseen tuomitsevia yöistuntoja. Voihan heitä palveluhenkilöiksikin nimittää jos pitää toimintaa oikeutettuna. Vaan oli siellä meidän pappikin,yleensä toimintaa johtivat vanhurskautetut maalikot.
Joopa joo.Minullekin tuo varastaminen, valehteleminen ja herjaaminen on aina tuntunut niin niin oikealta.On mukavaa, että sitä saan jatkaakin kun se kerran oikealta tuntuu.
Kyllä minun omatuntoni on ainakin kuin kuminauha, ja siksi on hyvä, että on Raamatun sana, joka ilmoittaa, mikä on synti.
Niissä asioissa, joita Raamattu taas ei ilmoita synniksi, on jokaisella omantunnonvapaus. Jos jostain saa huonon omantunnon, vaikka se ei itsessään olisikaan synti, niin ei sitä pidä sitten alkaa uhallakin tekemään. Parempi jättää tekemättä kuin pahoittaa omantuntonsa.
Uskonasioita ei ulkopuolinen voi ymmärtää, joten te pidätte ihanteenne irtoseksistä, hajonneista perheistä... emmehän me sille mitään voi. Vaikka me väännettäis teille rautalangasta just kaikki pienintä piirtoa myöten, te edelleen tykkäisitte irtoseksistä. Mistähän se johtuu?
Siitä ettette te voi ymmärtää mikä merkitys on elämällä ja mikä merkitys on kuolemalla ja mikä merkitys on uskolla ja mikä merkitys on taivastoivolla. Käsityksenne uskosta muuttuisi vain jos tekin uskoisitte, muuten väittely on täysin turhaa. Usko on henkilökohtainen, vain me olemme vastuussa oman sielumme pelastumisesta. Sen pelastumisen estää synti; sana jonka käyttäminen nykyään on ihmisille kauhistus kun heidän mielestään sitä ei ole enää olemassa!
totta ko vesi olet aivan oikeassa!!!
niinpä, "totta ko vesi" puhuu asiaa!!
En oo lestadiolainen, mutta uskossa olen ja pyrin elämään sen mukaisesti. Mitä mieltä lestadiolaiset ovat liikkeeseenne kuulumattomista uskovaisista? Olemmeko myös me tulevia taivaan kansalaisia? Sillä eikö se ole se sama Jumala, johon uskomme?
Me kunnioitetaan niita, jotka ovat liikkeeseemme kuulumattomia uskovaisia. Kuulummehan itsekin evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Mutta vakaumukseemme peruslahtokohtana on, etta synnit on annettu anteeksi Jeesuksen nimesessa ja veressa toisen vanhoillislestadiolaisen antamana. Omavanhurskaus ei tee taivaskelpoiseksi. Uskominen ei ole omissa teoissa eika pyrkimyksissa, koska raamatun mukaiseen elamaan ei pysty kukaan.
Mutta kuinka sitten toinen vanhoillislestadiolainen voi antaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä? Eikö riitä, että pyytää anteeksi Jumalalta ja niiltä, joita kohtaan on kenties rikkonut? (Vaikka jos koko ajan pyytäisi anteeksi niiltä ihmisiltä, joita vastaan on rikkonut, saisi olla koko ajan pyytämässä anteeksi...)
Mitä on omavanhurskaus?
Siinä ollaan varmaan samoilla linjoilla, että omat teot ei merkitse mitään tiellä taivaaseen. Ei pääsisi kukaan tekojensa perusteella sinne. Tarvimme Jeesusta. =)
Toinen vangoillislestadioilainen on vain välikappale, joka käyttää pyhän hengen virkaa: "kenen synnit te anteeksi annatte maan päällä, ne on anteeksi annettu taivaassa." Raamatun mukaan niitä ei siis voi sopia suoraan Jumalan kanssa. Ihminen ei saa rauhaa tunnolleen sopimalla syntinsä suoraan Jumalan kanssa, mutta pyytämällä ne anteeksi, hän saa. Jos Jumala herättää synnintunnon ja pelon että sielu hukkuu, silloin ei kannattaisi paaduttaa sydäntänsä, vaan etsiä Jumalan valtakuntaa. Monet ovat paaduttaneet, eivätkä he enää synnintuntoa saakaan. On huomattava että sitä rauhaa kutsutaan paatumuksen rauhaksi. He kirkkain silmin herjaavat ja pilkkaavat uskovaisia, ilman pienintäkään tunnontuskaa.
Melkeinpä minkä tahansa uskon harjoittaminen maailmassa (ehkä ääri-islamilaisuutta lukuunottamatta) on yhteiskunnallisesti hyvä asia ja me kunnioitamme muitakin uskovia. Kuitenkin on olemassa vain yksi lammashuone ja yksi paimen. Vain Raamatunmukaisella uskolla, sillä uskolla joka Jeesuksen opetuslapsillakin oli, tulee autuaaksi.
Niin, anteeksihan saisi olla koko ajan pyytämässä, se on totta. Mutta mehän elämme armosta, yritämme välttää syntiä ja kun sitä aina tulee, pyydämme anteeksi. Muuten meidän uskomme loppuisi syntitaakan alla. On vain yksi synnitön ihminen, Jeesus, ja tiedämme millainen taakka hänellä oli kantaessaan maailman synnit. Vain siksi että me armosta saisimme ne uskoa anteeksi.