Raamatusta löydämme tämän saman vastakohtaisuuden monessa eri muodossa. Kristittyinä olemme jo nyt täydellisesti pyhitetyt (Hebr 10:14) ja kuitenkin meitä vasta pyhitetään (Room 6:22). Meidän on siis tultava siksi, mitä jo olemme. Jumala on se, joka meissä vaikuttaa koko pyhityksen ja meidän on vain oltava hiljaa ja sallittava hänen tehdä työnsä meissä (Fil 2:13, 1:6, 1 Tess 5:23). Olemme kuin savi savenvalajan pöydällä (ks Jer 18:3-6). Toisaalta meidän itsemme on kamppailtava tullaksemme pyhitetyiksi (1 Tess 4:3-7, Room 6:19). Meissä on sekä uusi ihminen, joka on luotu ja johon silti on päivittäin pukeuduttava (2 Kor 5:17), että myös vanha ihminen, joka on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa ja jonka on silti päivittäin kuoltava (Kol 3:1-5). Olemme murheellisia ja huokailemme ja kuitenkin saamme aina olla iloisia.
Pyhitetyt
Huokaus-
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.