Ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikkihan ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. Room. 3: 22-23.
Miten on nämä sanat oikeastaan ymmärrettävä? Sillä onhan käsittämätöntä, ettei mitään erotusta olisi. Päinvastoinhan näemme silmämme edessä erotuksen olevan sangen suuren. Toinen ihminen elää rohkeasti kaikessa synnissä, kun taas toinen valvoo elämäänsä. Huomaa tarkoin, mistä on kysymys. Tässä puhutaan vanhurskaudesta Jumalan edessä, kerskauksesta autuuden ansaitsemiseen nähden. Silloin kaikki erotus suurempien ja pienempien syntien välillä häviää. Mutta jos on kysymys tekojemme seurauksista, nimittäin autuuden ja kadotuksen eri asteista, niin Raamattu sanoo: "yhden tähden kirkkaus on erilainen kuin toisen", ja samoin siinä puhutaan helpommasta ja ankarammasta tuomiosta.
Mutta kun vanhurskaus ja kerskaus Jumalan edessä tulee kysymykseen, kuten tässä, niin ei mitään erotusta ole, sillä ei siinä yhdenkään ihmisen työ riitä. Silloin olemme niin kaukana vanhurskaudesta, että kaikki erotus sen kautta häviää. Sen käsitämme vertauksen avulla. Puhuessamme maanpinnan epätasaisuudesta toteamme korkeain vuorten huippujen ja syvien laaksojen välillä suuren etäisyyden, mutta kun puhumme auringon ja maan etäisyydestä toisiinsa nähden, silloin ei maan epätasaisuutta oteta lukuun. Silloin emme sano: auringosta vuorten huippuihin on niin ja niin pitkä matka ja auringosta syvien laaksojen pohjaan on niin ja niin pitkä, vaan sanomme: etäisyys on niin ääretön, että maan pinnan epätasaisuus ei vaikuta asiaan. "Ei ole mitään erotusta." Täällä ihmisten kesken näemme suuren eron synnin harjoittajien ja Jumalaa pelkäävien ihmisten välillä. Mutta kun paraskin on niin äärettömän kaukana vanhurskaudesta, niin ei Jumalan edessä ole mitään erotusta.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor1-9.html
Miten on nämä sanat oikeastaan ymmärrettävä? Sillä onhan käsittämätöntä, ettei mitään erotusta olisi. Päinvastoinhan näemme silmämme edessä erotuksen olevan sangen suuren. Toinen ihminen elää rohkeasti kaikessa synnissä, kun taas toinen valvoo elämäänsä. Huomaa tarkoin, mistä on kysymys. Tässä puhutaan vanhurskaudesta Jumalan edessä, kerskauksesta autuuden ansaitsemiseen nähden. Silloin kaikki erotus suurempien ja pienempien syntien välillä häviää. Mutta jos on kysymys tekojemme seurauksista, nimittäin autuuden ja kadotuksen eri asteista, niin Raamattu sanoo: "yhden tähden kirkkaus on erilainen kuin toisen", ja samoin siinä puhutaan helpommasta ja ankarammasta tuomiosta.
Mutta kun vanhurskaus ja kerskaus Jumalan edessä tulee kysymykseen, kuten tässä, niin ei mitään erotusta ole, sillä ei siinä yhdenkään ihmisen työ riitä. Silloin olemme niin kaukana vanhurskaudesta, että kaikki erotus sen kautta häviää. Sen käsitämme vertauksen avulla. Puhuessamme maanpinnan epätasaisuudesta toteamme korkeain vuorten huippujen ja syvien laaksojen välillä suuren etäisyyden, mutta kun puhumme auringon ja maan etäisyydestä toisiinsa nähden, silloin ei maan epätasaisuutta oteta lukuun. Silloin emme sano: auringosta vuorten huippuihin on niin ja niin pitkä matka ja auringosta syvien laaksojen pohjaan on niin ja niin pitkä, vaan sanomme: etäisyys on niin ääretön, että maan pinnan epätasaisuus ei vaikuta asiaan. "Ei ole mitään erotusta." Täällä ihmisten kesken näemme suuren eron synnin harjoittajien ja Jumalaa pelkäävien ihmisten välillä. Mutta kun paraskin on niin äärettömän kaukana vanhurskaudesta, niin ei Jumalan edessä ole mitään erotusta.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor1-9.html
Vastaukset 4
Vanhimmat
Taivaan valtakuntaa ei kukaan pyhyydellään ja hurskaudellaan itselleen ansaitse. Jos vankilassa kuolemaan tuomitut vangit, rosvot, murhamiehet ja ryövärit rupeaisivat kiistelemään siitä, kuka heistä olisi arvokkain kuninkaan luona saamaan kunniapaikan, niin sanoisimme: Teloituspaikka kuuluu teille kaikille, ei ole mitään erotusta. Näin on asianlaita puhuessamme etuoikeuksista vanhurskauteemme nähden Jumalan edessä. Me olemme kaikki suuria rikoksen tekijöitä, jotka joka päivä rikomme korkeinta käskyä vastaan. Vakavimpienkin ja eniten pyhitettyjen kristittyjen täytyy joka päivä rukoilla syntiensä anteeksi saamista. He tuntevat selvästi, että jos Jumala tuomitsisi heitä lakinsa mukaan, niin saisivat he osakseen Jumalan vihan.
On tosin niitäkin, jotka pitävät itseänsä muita parempina, jotka luulevat, että he armovälineiden ahkeralla käyttämisellä sekä paljolla rukouksella, uskollaan, valppaudellaan ja hartaudella ovat päässeet niin pitkälle, ettei heitä voi verrata muihin, heikkoihin kristittyihin, vaan ovat omassa itsessään pyhä erikoissuku. Mutta nämä kristityt ovat hurmaajan pettämiä. Jos he olisivat raittiita ja valppaita, tuntisivat he kuten Daavid tunsi rukoillessaan: "Älä vaadi palvelijaasi tilille, koska ei ainoakaan elävä ole vanhurskas sinun edessäsi!" Mitä taas kääntymättömiin ihmisiin tulee, niin ovat heidän parhaatkin tekonsa pelkkää syntiä ja ulkokultaisuutta, koska heidän sydämensä eivät ole uskossa ja rakkaudessa kääntyneet Herran puoleen.
Kaikki ovat saman tuomion alaisia Jumalan edessä. Kaikki tarvitsevat samaa Jumalan armoa. Kaikille se tarjotaan ja vapaasti lahjoitetaan Kristuksen jalkain juuressa. Lahjoitetaan kaikille, olkootpa sitten siveitä, jaloja ja kunniallisia yhteiskunnan jäseniä, jotka tunnollisesti täyttävät ulkonaiset velvollisuutensa ja harrastavat Jumalan valtakunnan asiaa, tahi julkeita pilkkaajia, jotka tahallaan vapaasti kaikenlaisissa synneissä ja paheissa rypevät.
Oi Herra Jumala! Meidän parhaat toimemme synnin saastaa vastustaessamme, ja meidän jumalattomuutemme, kun synnin töissä riehumme, tarvitsevat sinun armoasi. Vaikka kymmeniä vuosia olisimme Mooseksen kurin alla huokailleet, vaikka lukemattomia kyyneliä vuodattaneet, niin epäuskon tähden olemme kuitenkin tuomion alaiset. Katuva, sinuun, Herra Jeesus, turvaava ryöväri pelastuu kuuliaisten lastesi rinnalla. Se meistä, ken paljon on lukenut ja kokenut, ja ken taas ihmisten silmissä on arvottomaksi ja häväistyksi joutunut, kumpaisenkin täytyy, oi, Herra Jumala, armoasi anoa. Se, joka puheella ja teoilla on rikkonut Herran omia vastaan ja se, ken laumaa on ahkerasti ruokkinut, kumpaisenkin on häveten ja nöyrtyen sinun ansaitsematonta armoasi kerjättävä. Opeta meitä tämä käsittämään! Amen.