1) Onko niin, että kun saat syntisi anteeksi, ovat ne lopullisesti puhdistetut? Siis sinua ei enää tuomita niiden perusteella?
2) Täytyykö syntejä sovittaa jonkinlaisilla katumusharjoituksilla vai saako ne anteeksi muutenkin? Onko synnit luokiteltu eri asteisiin joille on eri asteisia katumusharjoituksia?
3) Entä onko syntejä joita ei saa ollenkaan anteeksi? Esim. onko itsemurha tällainen?
4) Jos on saanut syntinsä anteeksi vaikkapa viikko sitten ja sattuu kuolemaan "lievästi" syntiä tehneenä niin joutuuko helvetiin vai kiirastuleen? Ja mikä merkitys tässä on viimeisellä voitelulla?
2) Täytyykö syntejä sovittaa jonkinlaisilla katumusharjoituksilla vai saako ne anteeksi muutenkin? Onko synnit luokiteltu eri asteisiin joille on eri asteisia katumusharjoituksia?
3) Entä onko syntejä joita ei saa ollenkaan anteeksi? Esim. onko itsemurha tällainen?
4) Jos on saanut syntinsä anteeksi vaikkapa viikko sitten ja sattuu kuolemaan "lievästi" syntiä tehneenä niin joutuuko helvetiin vai kiirastuleen? Ja mikä merkitys tässä on viimeisellä voitelulla?
Vastaukset 13
Vanhimmat
5) Joutuuko/pääseekö ihminen helvettiin/kiirastuleen/paratiisiin heti kuoltuaan vai herätetäänkö kaikki vasta viimeisellä tuomiolla?
... Jeesus vastasi saddukeusten kysymykseen: "Ja kun nyt puhumme kuolleiden herättämisestä -- ettekö ole Mooseksen kirjasta lukeneet kertomusta palavasta pensaasta? Siinä Jumala puhuu Moosekselle ja sanoo: 'Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.' Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien."
Muun muassa tämä puhuu sen puolesta, että ihminen ei varsinaisesti kuole. Vain "maallinen maja" mätänee.
Samat minuakin kiinnostaisivat. Vastatkaa, please! :)
vastauksenne kysymyksiin, jotka kiinnostavat kaikkia katolisen kirkon ulkopuolella olevia. Osaako joku lyhyesti selittää kiirastulioppia?Siitä en tiedä muutakuin mitä olen Danten opuksesta lukenut.
ei meitä sisäpuolisia kiinnosta tämmöinen keskustelu kun ei tässä ole räyhäämisen ja luopiojahdin makua.
yritetään,
1) Onko niin, että kun saat syntisi anteeksi, ovat ne lopullisesti puhdistetut? Siis sinua ei enää tuomita niiden perusteella?
- ehdottomasti
2) Täytyykö syntejä sovittaa jonkinlaisilla katumusharjoituksilla vai saako ne anteeksi muutenkin? Onko synnit luokiteltu eri asteisiin joille on eri asteisia katumusharjoituksia?
- kaikki synnit saa anteeksi pyytämällä anteeksi
ja tekemällä parannuksen. Katumusharjoituksilla ja esim. aneilla ei saa syntejä anteeksi. Kristus
kuoli ristillä syntiemme tähden.
-Katumusharjoitusten jms. tarkoitus on kasvattaa
meitä vastustamaan syntiä ja korvaamaan synnistä
aiheutunut vahinko. Hyvät teot kuten: rakkaus,
rukoileminen, hyväntekeväisyys ottavat meiltä
pois väliaikaisen rangaistuksen, jonka Jumala on meille antanut syntiemme takia (vaikka synti on jo
annettu anteeksi). Herra nuhtelee meitä jotta me
kasvaisimme.
3) Entä onko syntejä joita ei saa ollenkaan anteeksi? Esim. onko itsemurha tällainen?
- ei, (raamattu puhuu Pyhän Hegen pilkkaamisesta
eli siitä en ole täysin varma)
4) Jos on saanut syntinsä anteeksi vaikkapa viikko sitten ja sattuu kuolemaan "lievästi" syntiä tehneenä niin joutuuko helvetiin vai kiirastuleen? Ja mikä merkitys tässä on viimeisellä voitelulla?
-lievistä synneistä joutuu ensin kiirastuleen ja
sieltä sitten Taivaaseen. Jos ne on pyytänyt anteeksi ja mahdollinen "korvaus" tehty pääsee
suoraan Taivaaseen. Muiden rukoukset kiirastulessa
olevien puolesta lyhentävät heidän
"puhdistumistaan".
Kuoleman synneistä joutuu helvettiin.
säväytän ja vastaan tuohon neljännen kysymyksesi kiirastulikohtaan pitkästi. K-tulesta taisi olla aikaisemminkin täällä puhetta, mutta Filbert ei ollut silloin vielä mukana. Ja aihehan on aina tuore ja mielenkiintoinen :) Joskus olen tullut tenttineeksi sekä kiirastulen että paratiisin historian.
Siis historiallisia hajatietoja ja käsityksiä kiirastulesta:
(Lähde: Le Goff, Jacques, Birth of purgatory. Aldershot Solar Press 1990)
Kiirastuliopin synty kertoo uskosta kuolemattomuuteen ja ylösnousemukseen. Siihen liittyy usko kuolleitten tuomitsemiseen sekä kuoleman hetkellä että aikojen lopussa sekä usko vapaaseen tahtoon ja yksilönvastuuseen.
Kiirastulen ensimmäisinä ”isinä” pidetään kreikkalaisia teologeja Clemens Aleksandrialaista ja Origenestä (200-luku). Clemens ensimmäisenä jaotteli syntiset kahteen kategoriaan. Origenes sen sijaan ei ollut samaa mieltä, hänen heresiansa oli, ettei kukaan ole niin syntinen, ettei lopulta voisi puhdistua ja astua paratiisiin. Helvettikin oli hänelle välitila. Origenes oli joka tapauksessa ensimmäinen, joka lausui idean sielun mahdollisuudesta puhdistua kuoleman jälkeen. Kiirastuli ei näille kummallekaan ollut paikka, joka olisi ollut erillään helvetistä.
Kiirastulen paikasta ei muillakaan varhaisilla kristityillä ollut selvää käsitystä. Jossakin taivaan ja helvetin välissä sen arveltiin sijaitsevan, lähempänä taivasta kuin helvettiä. Tertullianus puhuu paikasta nimeltä refrigerium, joka on taivaan eteinen, ”Abrahamin helma”. Purgatorium-nimitys tuli käyttöön vasta 1100-luvulla.
Augustinus (se edesmennyt) ja Gregorius Suuri olivat sitä mieltä, että ainoastaan ne sielut, joilla kuoleman hetkellä on tunnollaan vain ”vähäisiä syntejä”, voivat päästä kiirastuleen. Augustinus kehitti kirastulioppia melkoisesti. Hän erotti ikuisen ja ”puhdistavan” tulen (jälkimmäisestä hän oli epävarma). Joka tapauksessa hän uskoi olevan hyödyllistä rukoilla kuolleen äitinsä Monican puolesta. Puhdistavat rangaistukset olivat hänen mukaansa ajallisia ja päättyvät tuomiopäivänä.
Gregorius opetti, että messu kuolleitten puolesta auttaa tulessa olevia sieluja. Hän uskoi, että rangaistuspaikka oli siellä, missä synti oli tehty eli maan päällä.
Beda kirjoitti (700-luvulla) pyhien viettävän ajan ennen viimeistä tuomiota ”Isän sylissä” (secretum Patris, sinus Patris, domus Patris). Hyvät syntiset joutuvat puhdistavaan tuleen joko pitkäksi aikaa, tai he pääsevät elossa olevien rukousten, paaston, almujen ja eukaristisen uhrin viettämisen tähden siunattuun lepoon.
Clunyn luostarissa 100-luvun alussa alettiin muistaa niitä, joilla oli kuoleman vuosipäivä, sekä kaikkia vainajia marraskuun 2. päivänä.
Petrus Lombardus (1100-luku) kirjoitti mm., että niiden kiirastulessa olevien, jotka ovat ”mediocriter boni”, kohdalla elävien apu voi johtaa täyteen absoluutioon. Ne, jotka ovat ”mediocriter mali”, voivat saada lievitystä tuskiinsa. (Syntisten kategoriat ovat peräisin Augustinukselta). Petrus oli myös sitä mieltä, että Jumalalle on mahdollista lievittää helvetissäkin olevien ”vähän vähemmän pahojen” kärsimyksiä.
Purgatoriumin triumfi seurasi sitten 1200-luvulla. Lyonsin II konsiili (1274) antoi sille virallisen statuksen kirkon doktriinissa.
William Auvergnelainen (1200-luku) opetti, että kiirastuli on maallisen katumustyön jatke ja täydellistyminen. Kiirastulessa on paljon sieluja (katumustyön keskenjääminen kuollessa on tavallista) ja uhrit kuolleiden puolesta ovat välttämättömiä. William päätyi sijoittamaan purgatoriumin maan päälle.
Bonaventura kirjoitti, että kiirastulen rangaistus on kovempi kuin mikään maallinen. Tahto sietää kiirastulen, mutta toivoo muuta. Bonaventuran mielestä vapaata tahtoa on siis siellä vielä jäljellä. Hän oli sitä mieltä, että elävät voivat auttaa kiirastulessa olevia vain hyvillä teoilla, mutta aneita ei voi siirtää itseltä sieluille. Paavi sen sijaan ainoana voi antaa aneita kiirastulessa oleville ja lähettää sieluja kanonisoimalla taivaaseen (!)
Tuomas Akvinolaisen mielestä purgatorio oli vulgaari aihe ja hän osoitti sitä kohtaan verraten vähäistä mielenkiintoa.
Vielä mainittakoon, että kiirastulioppi tavallaan teki kapitalismin synnyn mahdolliseksi: koronkiskuri saattoi kiirastulen kautta pelastua!
Yksi kiirastuliopin keskeinen merkitys meille on solidaarisuus elävien ja kuolleiden välillä.
esitys on varmaankin syntynyt pitkän työn tuloksena. Niin tyhjentävä selitys on. Nyt voimme itsekukin mielessämme pohtia kirastulioppia. Sen syntyä ja kehitystä. Ensinäkemältä monta pyhää miestä on asiaa kehitellyt omien mieltymyksiensä mukaan. Vaikutusvallalla on tietenkin mitä suurin merkitys kun kiirastulta on ajettu nykyiseen malliinsa.
Filbertille tosi isot kiiokset.
Hieno vastaus,
mutta on hyvä muistaa että kiirastuli
on myös Raamatullinen.
Jeesushan puhui miehestä, joka joutuu
"vankilaan" josta ei pääse ennenkuin
on maksanut "viimeisenkin rovon".
Hän ei voi olla helvetissä koska sieltä
ei ole pois pääsyä ja hän ei voi olla
taivaassa, koska siellä ei ole kärsimystä/maksettavaa.
Hän on siis kiirastulessa.
(sori en muista raamatun jaetta)
...korinttilaisille (1. Kor. 3): "Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi."
Olen aina kuvitellut, että tuossa on kiirastuliopin siemen. Mutta on selvä, että oppi muotoutuu ajan myötä. "Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden." (Joh. 16)
syntynyt. Ainakaan Jumala ei sellaista Raamatun mukaan luonut.
...että myös juutalaiset rukoilevat kuolleiden puolesta.
Lisäksi he odottavat messiasta. Ovat aina odottaneet, siis jo ennen tunnettua historiaa. Mikäli vähänkään osaan tehdä johtopäätöksiä heidän puuhistaan, eikä aivan ennenkuulumattomia ihmeitä tapahdu odottavat vielä huomennakin.
On ne kovia poikia odottamaan, nuo juutalaiset. Ei ole helppoa tavallisen syntisen sitäkään läheskään aina ymmärtää.
Voi Rousku kui tuntuka mukavalt ku pääse sul lähettämä tervessi Turust!