Rupesin miettimään kun luin edellisiä viestejä, että kuinka paljon fretti loppujen lopuksi kiintyy ihmiseen? Kaverillani, jonka luona olen päivittäin,on ollut muutaman kuukauden fretti joka on n.9:n kuukauden ikäinen, eikä se osoita mitään merkkejä, että se edes tajuaisi kuka hänen omistajansa on. Tarkoitan, ettei se esim. tule luokse omatoimisesti, ja on muutenkin välinpitämätön. Touhaa kyllä koko ajan jotain ja esim. nyt varastoi ruokaa mitä kummallisimpiin paikkoihin.
Kysymykseni onkin, että onko se vain sitä, ettei se ole ollut kaverillani kauaa ja muuttuuko tilanne ajan myötä? En tietenkään oleta, että se rupeaa käyttäytymään kuin koira, mutta olisi mukava jos se tulisi edes syliin muuten kuin hakemalla.
Ja sitä vielä, että jatkuuko pureminen pitkään? Mulla on leuassa ja nenässä lukuisia arpia koska puree koko ajan ja jalkoja pitää aina pitää tuolilla tai se tulee ja käy kiinni...
Muuten tykkään elukasta aivan hirveästi. jos on päiviä etten ole nähnyt sitä niin on aivan kummallinen olo...
Kysymykseni onkin, että onko se vain sitä, ettei se ole ollut kaverillani kauaa ja muuttuuko tilanne ajan myötä? En tietenkään oleta, että se rupeaa käyttäytymään kuin koira, mutta olisi mukava jos se tulisi edes syliin muuten kuin hakemalla.
Ja sitä vielä, että jatkuuko pureminen pitkään? Mulla on leuassa ja nenässä lukuisia arpia koska puree koko ajan ja jalkoja pitää aina pitää tuolilla tai se tulee ja käy kiinni...
Muuten tykkään elukasta aivan hirveästi. jos on päiviä etten ole nähnyt sitä niin on aivan kummallinen olo...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onko tuo kaverisi fretti tullut kaverillesi mistä? Paljon tuohon ihmisystävällisyyteen voi vaikuttaa se, minkälaisesta kodista tai paikasta eläin on tullut. MIkäli pentuna on eläin saanut positiivisia ihmiskontakteja, se kiintyy uudessakin kodissa helpommin ihmisiin.
Meillä kaikki ovat ihmisystävällisiä, mutta vain omistajia kohtaan. Vieraita käydään haistelemassa, that's it. Varsinaisesti syliin nuo harvoin tulevat itse, mutta esim. kiipeävät sohvalle ja kävelevät jalkojen päältä jne. Toki joskus tullaan syliin hakemaan rapsutusta.
Kaksi vanhinta eläintä omaavat meillä kiertolaisen taustan, toinen on jopa kaltoinkohdeltu ollut aiemmin. Näiden kanssa se ihmisystävällisyyden ja luottamuksen löytyminen on kestänyt huomattavasti kauemmin, useita kuukausia ja toisen kanssa yli vuoden.
Tuosta puremisesta on vaikea sanoa, kun et kerro minkä tyyppistä tuo pureminen on. KÄykö eläin raivolla kiinni, hyökkääkö, haisteleeko ensin ja sitten maistelee. Pureeko eläin siksi, ettei ole tottunut käsittelyy vai onko kyse pelkopuremisesta, voiko mahdollisesti eläimellä olla kipuja ja pureeko se jokaista yhtälailla...
Meidän tytöt hakee aina omistajat ja sellaiset ihmiset jotka "tuntee" (eli käy usein) niin myös leikkiin. Hellyyden osotuksia tulee vähän väliä omistajille:) Avokkia seurataan aina ja varsinkin jos avokin suunta on jääkaappi.
Ei elukoiden mielestä kuuluu laumaan. Johtunee varmasti siitä, että rakennusprojektin aikana (eli vuoden päivät) hoidin elukat aivan yksin, mies harvemmin ehti näitä edes moikkaamaan.
Nyt sitten pikkuhiljaa yritetään vakuuttaa laumalle, että mies on ihan hyvä tyyppi ja kuuluu porukoihin kanssa :D
riipuu todella paljolti siitäkin, että miten sitä on kohdeltu kuten miina jo mainitsikin asiasta. Mukavahan se tietty olisi, että kertoilisit hieman lisääkin taustoista.
Omasta puolestani voin sanoa, että 5 otusta löytyy joista muutamia on sylivauvoja,joskus saattaa löytyä sitä valikoivaa kuuloa ja joskus ei ja tietty ovatte ihmisystävällisiä. Taitavatte vaan olla vähän turhan uteliaitakin ihmisiä kohtaan mutta toisaalta ihan hyväkin vaikkakin joskus saakin mennä ottamaan sen väliin pois koska osa ei välttämättä pidä liiasta tunkeilusta.
Yksi tapaus taasen on sellainen, että puri armotta mutta tähän taasen vaikutti tuo kiimakin. Poitsu saattoi purra verillekin asti ja nyt jo peruskäsittelykin onnistuu, pyydetään syliin ym. ja voinen sanoa, että paljon kärsivällisyyttä ja käsittelyä se on vaatinut ja tietty hermoja vaikka poitsu onkin meillä ollut vasta kesästä lähtien.
Avon perässä tietty mennään ja seuraa pidetään mutta on tietty yksilöitäkin jotka eivätte sylissä pysy ei sitten millään eikä pidäkään väkisin pakottaa missään nimessä vaan antaa tulla itee ja poistua itse.
Hetkessä ei voi olettakaan, että käytös muuttuisi vaan se vie ihan oman aikansa. Noista vanhin täyttää 4 ja nukkuis vaan rapsuteltavana. :D
Viivi on siis noista ensimmäinen jonka pureminen taisi loppua 6kk jälkeen. Leikkauksen jälkeen taisi rauhoittua aika laillakin.
Meillä nuo nyt ovatte tottuneet, niin paljon ihmisiin, kun ovatte heidän kanssa tekemisissä ja pennuistakin on tarkoitus jatkossakin kasvattaa sosiaalisia ja ihmisystävällisiä.
Osoittavat todella paljon hellyyttä mua kohtaan. Mies on lauman ulkopuolella. Ei tulla syliin tai putsata korvia. Mun syliin tullaan ja siinä oltais pitkiäkin aikoja. Nuollaan kädet ja sormet. Suukotellaan ja putsataan korvat. Seurataan joka paikkaan..
Yleensä vasta ajan kanssa frettikin alkaa luottaa ja tuntea omistajansa. Minulla on 2 parivuotiasta tyttöä, ja välillä tuntuu että ne voisivat vähän vähemmänkin tunkea syliin ;) eli tytöt seuraavat jokaista askelta, ja kun istuu alas niin salamana sylissä ovat ^_^
Mutta, totta kyllä on että mistä fretin ostaa, vaikuttaa eläimen käytökseen, kuten kaikilla eläimillä nuoruudessa opitut tavat vaikuttavat pitkälle. Jos fretti on kasvanut laatikossa eläinkaupassa, eikä ole saanut kontakteja ihmisiin, voi olla ettei se edes "osaa" alkaa hakea kontaktia. Itse kyllä ostin frettini kasvattajalta, joka oli käsitellyt frettejä paljain käsin pennusta saakka, joten tuo voi olla syynä miksi omat frettini ovat niin ihmisystävällisiä :)