Taloussanomat yhtyy siihen yhä laajenevaan joukkoon, mikä arvostelee huonoon suuntaan menevää EU-politiikkaamme. Otsikolla ”Suomalaiset takariviin” se toteaa, että Sixten Korkmanin kotiutuminen EU:n huippuvirasta vahvistaa ikävällä tavalla jo jonkin aikaa jatkunutta trendiä.
”Suomalaisedustus EU:n huipulla vähenee, mikä syö myös Suomen painoarvoa päätöksenteon ytimessä. Tämä saattaa ajaa Suomen taloudellisen ja väestöllisen painoarvonsa ja syrjäisen sijaintinsa mukaiseen asemaan EU:n päätöksenteossa.”
”Aika vanhentaa aikaisempia meriittejä nopeasti ja itälaajennus on jo poistanut viimeisetkin luulot Suomen hartaasti toivomasta erityisasemasta siltana Venäjälle”.
”Suomalaisedustuksen väheneminen päätöksenteon ytimessä aloittaa itseään ruokkivan kierteen virkanimityksissä. Jos suomalaispanos päätöksissä ja niiden valmistelussa vähenee, jäävät suomalaiset takariviin myös silloin kun uusia virkoja jaetaan. Uuden komission 25 kabinetista löytyi suomalaisille virkoja vain Olli Rehnin alaisuudesta.”
”Menetettyä tai luovutettua painoarvoa on entistä hankalampi hankkia takaisin 25 maan unionissa”, lehti painottaa.
Niin se on. Nykyhallituksen aikana tapahtuneet menetykset sekä Suomen imagossa että ihan konkreettisissa asioissa ovat jo nyt niin suuret, että tulkoonpa tämän jälkeen maahan minkälainen hallitus tahansa, yhden vaalikauden aikana sen ei ole mahdollista hankkia takaisin sitä asemaa Suomelle, minkä tämä hallitus sai huomenlahjakseen ja on sen nopeasti hupuloinut menemäään.
Kenenkään on enää turha puhua, että kaikki tuo yhä laajeneva ja voimistuva arvostelu olisi vain tiettyjen tahojen keskustavastaisuutta. Sitä tulee yhä enemmän myös täysin epäpoliittisilta asiantuntijatahoilta, joissa ollaan aidosti huolestuneita Suomen aseman heikkenemisestä.
Kun olen huomannut, että keskustalaisille täällä Erkon media on jostain minulle aivan käsittämättömästä syystä tullut muka puoluepoliittiseksi ja nimenomaan keskustavastaiseksi, niin arvaan, että joku jo kohta älähtää, että Taloussanomatkin kuuluu Erkon konserniin. Niin kuuluu, mutta on varmasti täysin puolueeton ja täysin itsenäisesti toimitettu kuten konsernin muutkin lehdet, toimituksen johdossa sellaisia talousalan ammattimiehiä kuin Juhani Pekkala päätoimittajana ja Tapani Pitzen toimituspäällikkönä.
”Suomalaisedustus EU:n huipulla vähenee, mikä syö myös Suomen painoarvoa päätöksenteon ytimessä. Tämä saattaa ajaa Suomen taloudellisen ja väestöllisen painoarvonsa ja syrjäisen sijaintinsa mukaiseen asemaan EU:n päätöksenteossa.”
”Aika vanhentaa aikaisempia meriittejä nopeasti ja itälaajennus on jo poistanut viimeisetkin luulot Suomen hartaasti toivomasta erityisasemasta siltana Venäjälle”.
”Suomalaisedustuksen väheneminen päätöksenteon ytimessä aloittaa itseään ruokkivan kierteen virkanimityksissä. Jos suomalaispanos päätöksissä ja niiden valmistelussa vähenee, jäävät suomalaiset takariviin myös silloin kun uusia virkoja jaetaan. Uuden komission 25 kabinetista löytyi suomalaisille virkoja vain Olli Rehnin alaisuudesta.”
”Menetettyä tai luovutettua painoarvoa on entistä hankalampi hankkia takaisin 25 maan unionissa”, lehti painottaa.
Niin se on. Nykyhallituksen aikana tapahtuneet menetykset sekä Suomen imagossa että ihan konkreettisissa asioissa ovat jo nyt niin suuret, että tulkoonpa tämän jälkeen maahan minkälainen hallitus tahansa, yhden vaalikauden aikana sen ei ole mahdollista hankkia takaisin sitä asemaa Suomelle, minkä tämä hallitus sai huomenlahjakseen ja on sen nopeasti hupuloinut menemäään.
Kenenkään on enää turha puhua, että kaikki tuo yhä laajeneva ja voimistuva arvostelu olisi vain tiettyjen tahojen keskustavastaisuutta. Sitä tulee yhä enemmän myös täysin epäpoliittisilta asiantuntijatahoilta, joissa ollaan aidosti huolestuneita Suomen aseman heikkenemisestä.
Kun olen huomannut, että keskustalaisille täällä Erkon media on jostain minulle aivan käsittämättömästä syystä tullut muka puoluepoliittiseksi ja nimenomaan keskustavastaiseksi, niin arvaan, että joku jo kohta älähtää, että Taloussanomatkin kuuluu Erkon konserniin. Niin kuuluu, mutta on varmasti täysin puolueeton ja täysin itsenäisesti toimitettu kuten konsernin muutkin lehdet, toimituksen johdossa sellaisia talousalan ammattimiehiä kuin Juhani Pekkala päätoimittajana ja Tapani Pitzen toimituspäällikkönä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ja Lipponen sekoili pääkomissaariehdokkuuden kanssa. Kyllä maineenpilaajat löytyi.
Kun muistamme Anneli Jäättenmäen katastrofin jälkeen aloittaneen pääministeri Vanhasen lausuntoja uransa alkutaipaleelta, ei Suomen impivaarakehitys ole ihme. Vanhanenhan oli haluton pääministeriksi, eikä tuntenut itseään kovin eurooppalaiseksi. Ei tuollaisella motivaatiotasolla tietenkään edistetä Suomen asemaa EU:ssa. Kun samaan aikaan ulkopolitiikan johdossa ovat euroskeptinen ulkoministeri ja kehittyneitä länsimaita vierastava kehitysmaapresidentti, Suomen arvovalta EU:ssa on takarivin taavin arvovaltaa.
Vaikka Anneli Jäätteenmäen pääministeriys päättyi siihen kun poliittiset toimittajat löivät vetoa siitä, kykenevätkö iltapäivälehdet erottamaan pääministerin jo ennen juhannusta, mikä on perinteisesti ollut päivän politiikan jääkausi Suomessa, on toki sanottava, että Keskustan vaalivoitto ja Anneli Jäätteenmäen valinta pääministeriksi mahdollistivat Suomen valtiosäännön palautumisen normaaliksi, missä suoralla kansanvaalilla valittu tasavallan presidentti ja ulkoasiainministeri yhdessä johtavat maan ulkopolitiikkaa ulkoasiainvaliokunnan ja eduskunnan valvonnassa.
Näin ollen Anneli Jäätteenmäki mahdollisti Tarja Haloselle ja Erkki Tuomiojalle Suomen irrottamisen Irakin sodasta, mikä lisäsi kansallista turvallisuutta suurissa asutuskeskuksissa, ennen kaikkea Helsingissä ja muualla pääkaupunkiseudulla.
Espanja joutui vetäytymään Irakista lähes kaksisataa siiviliuhria vaatineen räjähdyksen jälkeen ja Norja myöhemmin.
Jäätteenmäki jää historiaan Suomen ensimmäisenä naispääministerinä, joka irrotti Suomen Irakin sodasta.
Viestisi voi kiteyttää Repe Helismaan Meksikon pikajunassa-kipaleessa esitettyyn vanhan piian vaatimukseen:"..me tehdään niin kuin rosvot määräilee".
Asioita kannattaa tarkastella transatlanttisia taustoitaan vasten. Aatos Erkko näkisi mielellään, että Suomi olisi jyrkempi Venäjää vastaan ja tällä tavalla kohottaisi profiiliaan länsimaisten kansakuntien joukossa.
Mikäli Suomessa haudattaisiin kokonaan Pohjoinen ulottuvuus ja toiveet idänkaupasta, laivatilauksista ja arktisesta yhteistyöstä tai maakaasusta niin silloin on tietenkin selvää, että Venäjä-kriittiselle journalismille iltapäivälehtien tapaan avautuisi myös uudet markkinat niin Helsingin Sanomissa, sen liitteissä kuin myös Suomen Kuvalehdessä.
Kustantaja Erkon tavoitteena lienee journalistisen pohjan laajentaminen itäkriittisempään suuntaan.
Mielenkiintoista näissä "kalvinistipuheissa" on se, että Erkko on suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ja sen veroja karttaakseen siirtänyt Sanoman holding-omistuksen kalvinistiseen maahan, Sveitsiin, Sanoma AG:hen.
Tässä mielessä voitaneen sanoa, ettei ideatason lämmittely vastaa kustantamossakaan materiaalista arkea.