Helsingissä Espan puistossa klo 17 alkaa kynttilämielenosoitus naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Tilaisuudella halutaan muistuttaa, että naisten kokema väkivalta on myös Suomessa vakava ongelma. Vuonna -98 tutkimuksen mukaan vuosittani 90 000 naista joutuu jonkun läheisensä fyysisen väkivallan uhriksi ja 20-30 naista kuolee kumppaninsa surmaamana.
Menkää ihmiset kuuntelemaan, kenellä on siihen mahdollisuus!
Menkää ihmiset kuuntelemaan, kenellä on siihen mahdollisuus!
Vastaukset 46
Vanhimmat
...että kynttilät syttyvät myös lasten muistoksi (tiedot poliisin sivuilta):
"· Vuosittain Suomessa 200-300 lasta saa vaikean vamman, jonka epäillään syntyneen pahoinpitelyn tuloksena. Viime vuonna poliisin tietoon tuli 70 alle kouluikäiseen lapseen kohdistunutta pahoinpitelytapausta.
· Vuosittain Suomessa kuolee 10-15 lasta väkivallan seurauksena (luku sisältää itsemurhat).
· Vuosina 1970-1994 Suomessa menehtyi 292 lasta perheen sisäisen väkivallan uhrina (Vanamo ym. 2001). Johtava kuolinsyy lasten pahoinpitelyssä on Shaken baby –oireyhtymä, joka syntyy ravistelemalla vauvaa.
· On arvioitu, että kaikista lasten luunmurtumista 25 % ja palovammoista 10 % aiheutuu pahoinpitelystä.
· Lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä tapauksia tulee viranomaisten tietoon vuosittain noin 550. Alle kouluikäisiin kohdistuvia seksuaalisia hyväksikäyttöjä tulee viranomaisten tietoon 30-40. Suurin osa tapauksista tapahtuu kodin seinien sisäpuolella."
(Yhteensä suomessa kuolee vuosittain reilu 150 henkilöä väkivaltarikoksien seurauksena - muistakaamme myös heitä, jotka eivät ole tuon 20-30 ja 10-15 joukossa - ja sytyttäkäämme heille sitten omat kynttilät toisaalla).
lisää:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000005509167
...tuskin tuo kynttilämielenosoitus nyt miesvihamielinen juttu on.
Sehän on naisiin kohdistuvan väkivallan vastustamiseksi, mikä on hyvä juttu.
Perheväkivaltaa on syytä vastustaa kaikissa muodoissaan. Siitä naisiin kohdistuva väkivalta on sen verran merkittävä osa, että se on tärkeää. Siksi kannatan mielelläni tuommoista kynttiläjuttua, ja mielestäni sen henkeen sopisi ainakin myös esim. lapsien muistaminen, joita myös kuolee perheväkivallan seurauksena järkyttävän monta vuodessa (jokainen on liikaa).
Juuri näin. Naisen tekemänä parisuhdekumppaniin kohdistuva parisuhdeväkivalta taas ei feministin mielestä ole mikään ongelma, vaikka se onkin yhtä yleistä tai yleisempää kuin miehen tekemänä (linkki erittäin kattavaan tutkimukseen on ollut täällä aiemmin ja tulee uudelleen pyydettäessä). Tuo kumppaniensa surmaamien lukumäärä on myös yläkanttiin, v. 2002 naisia kuoli 15 ja miehiä 4 kumppaninsa surmaamana. Miehiä kuoli henkirikoksen uhrina kaksi kertaa niin paljon kuin naisia eli 89. Eipä silti näy yksinomaan miesten kokemaa väkivaltaa vastustavia tapahtumia.
Hinnalla millä hyvänsä. Jos se kuolee, pääsee tapahtumaan pahin;
nainenkin on vain ihminen.
...jossa on kaksi kertaa enemmän populaa kuin meillä, oli tuo luku 25, tuossa aiemmin. Uskon, että jöris muisteli sitä.
Olipas järkyttävää, että itse asiassa lapsia kuolee tosiaan saman verran kuin naisia vuosittain perheväkivallan vuoksi! Se on minusta kaikista käsittämättömintä.
Sitä sopii tosiaan miettiä, luulisi että noin yleensä lasten väkivaltaiset kuolemat ja lapsiin kohdistuva väkivalta (en nyt puhu tukkapöllystä) kaikkein eniten useimpia ihmisiä järkyttäisivätkin.
...sitä, miksi esim., kun itse kerroin esimerkkejä pariskunnista, joissa se mies oli "vastaanottavana" osapuolena, muistaakseni ainakin joku palstan feministikeskustelija taannoin kommentoi asiaan sävyllä, joka antoi ymmärtää niiden olevan "poikkeuksia", joita ei tarvitsisi mainita, kun "oikeista?" perheväkivaltaongelmista keskustellaan.
Tilastojen valossa mielestäni ongelmallisin perheväkivalta-asia on lapsiin kohdistuva, joka on yhtä yleistä kuin naisiin partneriensa osalta kohdistuva. Miksikö? Siksi, että lapsella ei ole oikein mitään mahdollisuutta valita elinympäristöään.
Toiseksi ongelmallisin alue on sitten tuo naisiin kohdistuva määrien suhteen (kun puhutaan PERHEväkivallasta).
Sitä mietin vielä, moniko noista 4 miehestä on kuollut esim. kumppaninsa aggression, vaiko sitten naisen itsepuolustusmekanismin seurauksena, sitä tuo tilasto ei kerro - kuten ei kerro myöskään naisten suhteen.
Mutta... nyt kyllä sikäli kaikki tuki kynttiläkulkueelle naisiin kohdistuvan väkivallan vastustamiseksi. Eihän siitä varmaan kukaan ole eri mieltä?
Ehkäpä miessakkien tms. järjestön tehtävänä olisi sitten muistaa lapsia ja miehiä, jotka joutuvat kokemaan elämänsä väkivaltaisen lopettamisen.
Hyvin sanottu. Tuntuu että sitä naistenkin inhimillisyyttä (paitsi hyvässä myös pahassa) ei tosiaan haluta myöntää.
Vuonna 2002 naisten väkivaltaisten kuolemien tekijänä oli 15.ssa tapauksessa puoliso tai partneri, 8:ssa tapauksessa oli kyseessä uhrin vanhemmat ja 5:ssä tapauksessa oli kyseessä uhrin lapsi. Yhteensä 28
Miehen väkivaltaisessa kuolemassa samat luvut olivat
4, 5 ja 3. Yhteensä 12
Miehen väkivaltaisen kuoleman tekijänä oli useimmiten tuttu, muu, tai tuntematon henkilö.
Kaikenkaikkiaan naisia 44 ja miehiä 89
http://www.stat.fi/tk/he/kuolemansyyt/kuolemansyyt_vakivalta.html
Samana vuonna alle 15-vuotiaita kuoli väkivallan uhreina 11 henkilöä.
"Tilastojen valossa mielestäni ongelmallisin perheväkivalta-asia on lapsiin kohdistuva, joka on yhtä yleistä kuin naisiin partneriensa osalta kohdistuva."
Linkkiä näistä tilastoista!
Kuritus(kuristus?)galluppiisi tulleista vastauksista näkee, kuinka erilaiset käsitykset ihmisillä ylipäänsä on väkivallasta. Vastataan, että on saatu tukkapöllyä tai selkäsauna, mutta ei ole koettu väkivaltaa. Kuitenkin 70-luvulla Suomessa lailla kiellettiin minkäänlainen lasten fyysinen kuritus. Onpa yksi sakkotuomiokin yhdelle isälle langetettu pojan tukistamisesta.
Nyt sitten Miessakit & kumpp. lyövät rumpua naisten aggressiosta, aivan kuin nainen tyypillisesti riehuisi kirveen kanssa lauantai-iltaisin kotonaan.
Itsestäänselvyys on, että naisetkin syyllistyvät väkivaltaan, mutta yhteiskunnallisesti on nimenomaan naisten oman työn tulosta se, että kaikenlainen fyysinen kurittaminen nykyään luetaan väkivallaksi. Nyt tällä ideologisella linjanvedolla lyödään naisia kuin vierasta sikaa.
Miehet tosiaan hakkaavat naisia kuoliaaksi Suomessakin joka vuosi. Kuolema tapahtuu kerran vaikka se olisi aiheutettu vuosikausien työllä.
Näiden naisten, jotka eivät saa omaa ääntään kuuluville, ainoita äänitorvia ovat olleet juuri naisjärjestöt jotka väsymättä pyrkivät pitämään asiaa esillä. Ilmeisesti tämä on liikaa niille ihmisille, jotka eivät itse väkivaltaa ole käyttäneet tai kokeneet. Herää tarve kaivaa esiin kaikki juopuneiden naisten huitomiset ja läimäykset kuin tasaveroisina väkivaltaisuuksina.
Mies on yleisesti ottaen fyysisesti vahvempi ja miehen tekemä väkivalta on siksi seurauksiltaan vakavampaa, ja väkivallan uhka miehen taholta on uhrille suurempi uhka kuin naisen taholta. Minua ei kiinnosta asian moraalinen puoli (lyöminen on AINA väärin) niinkään paljoa kuin todelliset seuraukset. Yksi todellinen seuraus on muuten se, että parisuhdeväkivalta siirtyy usein myös lapsiin.
saa itsepuolustuksellisista syistä läimäyttää. se on sen akan omaksi parhaaksi myös.
Täällähän tylsistyy. Lähden pois.
Koska vuosikymmenet/-sadat on miehet olleet vastuussa miltei kaikesta. On edelleen opittua vetäytyä miesten selän taakse ja leikkiä viatonta.
Koska nainen halusi mukaan yhteiskuntaan, hänen tulisi myös ottaa vastuu!
http://www.poliisi.fi/poliisi/periodic.nsf/vwArchivedDocuments/33752C7AC2C6E45AC2256DBE0046E7F1
Elikä tuossa sanotaan, että vuosittain 10-15 lasta kuolee väkivallan seurauksena, yleisin on tuo vauvaikäisiin kohdistuva juttu (ravistelu).
Eli mikäli on tilanne, että 15 naista (partnerinsa toimesta) ja 15 lasta kuolee vuosittain (vanhempiensa myötävaikutuksella), niin näkisin nämä yhtä isoina ongelmina... Eli nyt on sitten tuo naisiin partneriensa taholta kohdistama väkivalta ja lasten kuolema väkivallan seurauksena.
Tuostahan oli aiemmin myös tarkempiakin tilastoja.
Kaikki tuki kynttiläkulkueelle ja yritykselle kitkeä naisiin kohdistuva väkivalta yhteiskunnasta. Se on paha ongelma, mutta niin on lapsiin ja miehiinkin kohdistuva väkivalta. Miksi sinun pitää asenteellisesti hyökätä tätä mielipidettä vastaan ja yrittää jotenkin trivialisoida muuta väkivaltaa kuin naisiin kohdistuvaa. Eikö sinun mielestäsi ole ongelma, jos nainen lyö? Eivätkö pikkulasten kuolemat ole yhtä paha tai vieläpä pahempi ongelma?
En tajua näitä väkivaltakeskusteluja, joissa yritetään monopolisoida uhrius. Ihan sama kumpi sitä tekee, naisten vai miesten "leiri". Jokaisen pitäisi olla tarpeeksi kypsä myöntämään ongelma ja tiedostamaan se, että ihmiset joko ovat tai eivät ole väkivaltaisia sukupuolesta riippumatta. Miehet vaan saavat usein pahempaa jälkeä aikaiseksi kun ovat vahvempia, mutta tämä ei vähennä naistenkaan lyöntien vääryyttä! Tulee mieleen myös se jöriksen kommentti, että miehen pitäisi voida ottaa veitsi pois naiselta. Aivan älytöntä!
Ja vielä kertauksena: väkivalta ei ole puolusteltavissa, aivan sama kuka on uhri ja kuka tekijä. Väkivallan käytölle todennäköisesti löytyy aina selitys, mutta harvoin puolustusta. Ihmisen ei pitäisi päästää tilannetta niin pitkälle, että joutuu turvautumaan nyrkkeihin. Ja jos näin pääsee käymään pitäisi sen jäädä siihen yhteen kertaan. Puolisonkin pitäisi tajuta kävellä ulos väkivaltaisesta suhteesta ennen kuin se menee tappamiseen asti.
Jos sinusta kuulostaa monopolisoinnilta se mielipiteeni, että kaikkein raaimpaan ja vammauttavimpaan väkivaltaan tulee nopeimmin ja tehokkaimmin puuttua, niin ongelma on yksin sinun.
Minulle on aivan aivan yksi lysti kuka sitä raakaa väkivaltaa harjoittaa. Sattuu vain olemaan niin, että siinä miehet ovat enemmistönä. Tämän tosiasian voit yrittää kiistää jos se helpottaa oloasi.
Minulla on oikeus olla huolestuneempi kuolemaan tai vammautumiseen johtavasta väkivallasta kuin vaikka kaksivuotiaan puuvasaralla harjoittamasta. Vakavan hengenvaaran trivialisoiminen ei tulisi mieleenkään, uhkaa se sitten miestä, naista tai lasta.
Jotain kertonevat nuo monopolisointisyytöksetkin esittäjästään, samoin kuin viimeinen neuvosi uhrille: "Puolisonkin pitäisi tajuta kävellä ulos väkivaltaisesta suhteesta ennen kuin se menee tappamiseen asti."
- Sitä ei aina niin vaan kävellä yhtään minnekään. Saman voisit esittää pahoinpidellyille lapsille: pitäisi tajuta.
nimim. Joku raja ympäripyöreälle moraalihönkäilyllekin
...näyttäisi Dr. Suzanne STeinmetz olevan sitä mieltä, että naisten itsensä tekemän väkivallan marginalisointi olisi vaarallisinta naisille.
Siellä yksi tutkimus kertoi, että 20 vuoden aikana on miehiä nyt alkanut kuolemaan vähemmän parisuhteissa, kun miesten tekemästä väkivallasta on alettu puhumaan, ja mies on todettu väkivaltaiseksi... Kun taas naisia kuolee saman verran... Steinmetz väittää, että kun naisten tekemää väkivaltaa ei oteta todesta, se on itse asiassa vaaraksi naisille itselleen - ts. pointti on se, että tahtovat sitten kuolla useammin tapellessaan miesten kanssa (noin kärjistettynä).
Tuolla avauksessa viittaan semmoisiin matskuihin.
Eli se, että on alettu puhumaan miesten tekemästä väkivallasta, on toistaiseksi pelastanut MIESTEN henkiä.
Harvinaisen hyvä kirjoitus.
Puhutaan sitten lisää ja lisää miesten harjoittamasta väkivallasta, niin pelastetaan enemmän miesten henkiä, eikös tämä ole sitten kaikinpuolin hyvä juttu.
...tämä onkin "hyvä juttu" nimenomaan feminististen järjestöjen mielestä, joiden rahoitus mm. turvakotitoimintaan on kiinni tästä...
Hänen mukaansa naisen väkivaltaisuuden myöntäminen kulttuurisena ilmiönä ja siihen puuttuminen (esim. samoin kuin miehet saavat nykyisin apua tyyliin "lyömätön linja") olisi sitten naisille se juttu, joka jatkossa vähentäisi naisten omaa väkivaltaista käytöstä -> ja sen seurauksia.
Mutta minä en henk. koht. tiedä. Suzannen pitäisi olla sentään alansa tohtoreita, joka pohjaa homman ihan empiirisiin tutkimuksiin - on parisuhdeväkivallan pioneeritutkijoita... Tai mitäs olet mieltä esim. tuon koko ensikotihomman perustajan nykymielipiteistä, joihin viittaan tuolla ylempänä?
Minusta noiden kahden naisen mielipiteet ovat jämäkämmällä pohjalla, kun niissä viitataan tutkimuksiin laajemmassa mielessä, kuin vain "yhdestä näkökulmasta". Samoin voisi ajatella, ettei ensikotijutun idean keksijä olisi "puolueellinen sovinisti" - tai Suzanne Steinmetz? Mutta mistäs sen tietää...
...jos sinä, miessakit ja muut miesjärjestöt tekisitte itse jotain, vaivautuisitte oikein perskohtaisesti järjestämään, ettekä vain vinkuisi muita tekemään puolestanne. Naistenko sekin olisi tehtävä? Tai valtiovallan.
...tutkimustietoon nojaavien faktojen puolueeton esilletuonti on tärkeää sen vuoksi, että yhteiskunta ei esim. yksisilmäisesti leimaa miestä "luonnostaan väkivaltaiseksi", kun näyttäisi siltä, että eri kulttuureissa luvut ovat suurin piirtein tasan.
Eli noin yleensä jo se, että muita näkökulmia, jotka pohjaavat muuhunkin kuin subjektiivisiin mielipiteisiin, tuodaan esille, on arvokas asia sinänsä.
Eli fantomi ja allekirjoittanut olemme täällä tekemässä parhaamme, että tietoisuus kasvaa esim. koko ihmisnäkökulma huomioiden. (m.l. lapsien ja miesten).
...ja ehkä fantom tarkoitti muitakin konkreettisia mielenilmaisuita. Ne ovat yksinkertaisesti luonteeltaan sellaisia, että ne on vaivauduttava järjestetämään, eivät synny itsestään tai palstoilla väittelemällä. Tuon tyyppinen valitus on, tekisi mieleni sanoa, säälittävää.
Mitä tulee olettamukseen miesten luontaisesti suuremmasta väkivalta-alttiudesta verrattuna naisiin, niin onhan aggressioita tutkittu eri kultuureissa kovastikin. Kulttuurien normit/odotukset vaikuttavat käyttäytymiseen, mutta eikö jokseenkin kaikissa ole todettu korkeampaa ja herkemmin syttyvää aggressiotasoa omaavia miehiä olevan suhteellisesti enemmän kuin vastaavasti naisia? Siis eivät kaikki miehet ole järestään aggressiivisempia kuin naiset tpv, mutta aggressioalttiiden miesten osuus on korkeampi. Ymmärtääkseni ilmentymää on selitetty osittain biologilla perusteilla, osittain kulttuurisilla (esim. että miehen voima on vahvuudessa, käskyttämisessä, sen näkyvyys takaa auktoriteetin).
... noista kulkueista - myönnän, ettei taida tulla järjestetyksi ;-) Feminismikään ei ole vielä niin dominanssiasemassa, että sitä pitäisi kulkuein ruveta vastustamaan... ehkäpä informaation jakaminen on semmoista ennaltaehkäisevää, ettei koskaan tarvitsekaan.
Aggressiotasosta yleensä - ilmeisesti arviosi pitää paikkansa.
Aggressiotasosta parisuhteessa tutkimukset näyttäisivät osoittavan, että nainen on hieman miestä aggressiivisempi ... muistaakseni esim. avauksessani viitattiin tuolla McNeelyyn, joka oli tehnyt 9 kulttuurissa ... tai vieläkin useammissa, ja vain yhdessä kulttuurissa todettiin parisuhteessa/kotona nainen vähemmän aggressiiviseksi osapuoleksi, kun on kyse siitä, kuka aloittaa väkivaltaisen käytöksen.
Eli yleensä mies aggressiivisempi, totta (siellä ulkona)
PArisuhteessa, nainen näyttäisi useimmissa kulttuureissa olevan lievästi miestä aggressiivisempi, kun on puhe siitä, kumpi osapuoli turvautuu ensin väkivaltaiseksi luokiteltavaan tekoon.
...todettiin 54%:ssa suhteissa olleen väkivaltaista käyttäytymistä yleensä, kun taas heterosuhteissa 11%ssa.
(Homosuhteista en nähnyt lukua, se olisi mielenkiintoinen).
Täsmälleen, kuten proffa sanoi on tärkeää pyrkiä objektiiviseen kokonaiskuvaan ja siihen liittyy juuri myös asian vaiettujen puolien esiintuominen. Omasta puolestani voin sanoa että koska olen todennut, että koska havaintojeni mukaan niin suuri osa aiheeseen liittyvästä julkisesta keskustelusta on yksipuolista naisia suosivaa propagandaa ja osin jopa totuudenvastaista, katson suorastaan velvollisuudekseni korostaa aina tarpeen vaatiessa nimenomaan niitä vaiettuja tutkimustietoja ja tilastoja.
Aina jossain vaiheessa tulee se kommentti että mitä täällä itkette jne. En ymmärrä sitä, mutta kommentin tarkoituskin lienee lähinnä provosoida. Tämä nettikeskusteluhan juuri on tehokkaimpia julkisen vaikuttamisen muotoja mitä kuka tahansa yksityinen henkilö voi nykypäivänä omatoimisesti harrastaa. Järjestäytyminen on sitten toinen juttu mutta sanoinkin omatoimisesti.
Puhuttaessa Balkanin sodista 1990-luvulla kuulin kerran mielestäni hyvän selityksen, miksi serbit aloittivat sodan. Heidät kun oli propagandalla aivopesty uskomaan olevansa itse uhreja ja vääryyttä kärsineitä. Vääryyden tekijöitä olivat sitten etupäässä muslimit, ja Milosevicin lietsoma katkeruus juonsi juurensa jo 1200-luvun tapahtumista. Tämä uhrimentaliteetti sitten sai serbit aloittamaan sodan ja osan heistä tekemään uskomattomia julmuuksia. Sama pätenee saksalaisiin 1930-luvulla, juutalaisethan olivat silloin kaiken pahan alku ja juuri. Näitä asioita kun miettii, ymmärtää pian miksi on tärkeää vastustaa asioita vääristelevää propagandaa. Tässä nyt tietysti puhutaan (toivon mukaan) hieman eri skaalan asioista, mutta pointtina on se että kun uhrimentaliteetti kerran saadaan propagandalla synnytettyä, niin se tuntuu antavan "luvan" vaikka mihin! Siksi on aika pyrkiä rajoittamaan "nainen=uhri"-propagandaa.
...mistä tutkimusten mukaan naisten miehiä suurempi aggressio parisuhteessa johtuu, kun muutoin ja muualla naiset olisivat vähemmän aggressiivisia? "Naisen luonto" vai esitetäänkö muita oletuksia? Noinkin mittavissa luulisin syitä arvioitavan.
"Eipä silti näy yksinomaan miesten kokemaa väkivaltaa vastustavia tapahtumia."
Feministeille tärkeintä ei ole väkivallan vastustaminen sinänsä, vaan se kuka pahoinpitelle ketä. Tutkimuksissa painotetaan lukuja. Kaikin keinoin pyritään todistelemaan, että väkivaltaa on ja tekijä on mies. Feministejä ei juurikaan kiinnosta tutkia syitä tai keinoja väkivallan vähentämiseksi. Lähes ainoana lääkkeenä tarjotaan kovempia rangaistuksia ja lähestymiskieltoa.
aihe on vapaasti kaikkien ei-feministien tutkittavissa.
Eikö se sitten ole naisten etu, että väkivaltaa saataisiin vähennettyä kautta linjan? Otanpa taas vaihteeksi vertauksen toisaalta.
Jos auton renkaat kuluvat sileiksi alta aikayksikön, onko vika renkaissa? Itselleni tulisi mieleen selvittää myös käyttäjän osuus moiseen kulumiseen. Renkaiden huonoa kestoa voidaan syytellä ja ne voidaan heittää romukasaan, mutta mitä jos uusi rengassarja kuluu loppuun samalla tavalla, ennen aikojaan? Saatta olla, että renkaiden kestossa on eroja, mutta niin on myös käyttäjissä. Hieman ajotapaa muuttamalla renkaat saataisivat toimia moitteettomasti. Eikö silloin hyöty kohdistuisi juuri käyttäjälle.
Jos juuttuisi väitteeseesi, ettei feministejä kiinnosta väkivallan syiden tutkiminen.
Onko se totta?
---
Löisitkö minua, jos olisin ulottuvilla?
niin se on totta. Jos kuitenkin lähdetään siitä, että syy on aina lyöjässä piste, tuskin se väkivalta sillä loppuu. Ongelma on mielestäni saman tyyppinen, kuin niiden neuvojen kritisoinnissa, joilla ihmisiä pyritään opastamaan mitä kannattaa huomioida välttyäkseen joutumasta katuväkivallan uhriksi. Paljon on väkivaltaa, jossa uhrissa ei ole mitään syytä. Varmasti kuitenkin enemmän on sitä väkivaltaa, jossa uhri on omalla käytöksellään laukaissut väkivaltaisen teon. Lähes aina vähintään tekijä ja usein molemmat osapuolet ovat reippaasti humalassa. Itse olen oppinut sen, että humalaisen kanssa on hyvin vaikea sovitella mitään keskustelemalla.
"Löisitkö minua, jos olisin ulottuvilla?"
Miksi ihmeessä. Minähän olen sukupuolten tasa-arvon järkkymätön kannattaja eli sitä kautta ajan kaikkien ihmisten asiaa, niin naisten kuin miestenkin ja mikä oleellisinta, minä olen väkivallan vihollinen No:1. Myös henkisen. Lisäksi ihailen naisia noin yleensä ja erityisesti tiettyjä yksilöitä :) Feministien yksipuoleinen yhteiskuntakäsitys ei vain oiken jaksa sytyttää tulta, päin vastoin.
teoriat ovat kauniita, mutta käytännössä; jos joku -kuka tahansa, sukupuoleen, ikään, rotuun, poliittiseen tai uskonnolliseen vakaumukseen katsomatta- lyö minulta nenän poskelle, ei minua TODELLAKAAN kiinnosta miettiä hänen motiivejaan, vaan ensisijaisesti tiristää irti kipu- ja plastiikkakirurgirahat ja vaatia, että ko. hörhö sijoitetaan jonnekin, missä hän ei ole enää vaaraksi kenenkään koskemattomuudelle.
... potentiaalisia pahoinpitelijöitä, parempi olisi sulkea kaikki pois yhteiskunnasta.
Mitä, jos pytyisit välttämään itseesi kohdistuvan väkivallanteon omilla toimillasi. Kumpi on parempi lopputulos. Kukaan ei pahoinpitele sinua ja potentiaalista pahoinpitelijää ei rangaista vai se, että kasvosi on turmeltu iäksi ja lyöjä karkoitettu vastaavasti iäksi muurien sisään.
Joko elämme aivan eri planeetoilla, tai sitten jompi kumpi on aivan vinksahtanut (yleensä olen ollut sitä mieltä, että se olen minä, mutta nyt...) Minä en ole ottanut turpiini enkä antanut turpiin. Minulla on lukuisia tuttavia, sukulaisia ja ystäviä, joiden maailmankuva ei ole jakaantunut turpiin antajiin ja turpiin ottajiin. Minun ei ole koskaan tarvinnut miettiä "omia toimiani" siltä kantilta, saanko nyt turpiini. Joko minä elän lähiympäristöni kanssa jossain todella omituisessa kuplassa tai sitten palstan kirjoittajilla on suorastaan maanisiksi luettavia pakkomielteitä!
Nyt tosin alkaa ottamaan tämä ulosteen jauhaminen niin paljon pattiin, että taidanpa kipaista grillille katsomaan, voisinko motata ketään...
Oliko kysymykseni noin vaikea, että piti vetäistä vähättely- ja solvauskortti esiin :)
Et varmaankaan elä kuplassa, enkä elä minäkään. Minun täytyy myös sanoa, että lähiympäristöstäni puuttuvat lähes kokonaan moiset väkivaltailmiöt. Siksi juuri kritisoinkin sitä kuvaa, joka näillä palstoilla halutaan miehistä antaa. Esitän kuitenkin hypoteettisen kysymykseni uudelleen. Vedätkö riidan/väittelyn mielummin siihen pisteeseen, että toinen lyö sinua, vai pyritkö välttämään moisen tilanteen antamalla periksi?
"Minulla on lukuisia tuttavia, sukulaisia ja ystäviä, joiden maailmankuva ei ole jakaantunut turpiin antajiin ja turpiin ottajiin."
Kysymykseeni voi vastata, vaikka tilanne ei olisikaan tuttu. Itse annan mielummin periksi, jos kyse on ainoastaan asioista.
"Minun ei ole koskaan tarvinnut miettiä "omia toimiani" siltä kantilta, saanko nyt turpiini."
Ei kai se kuitenkaan estä senkin mahdollisuuden miettimistä?
Eli kukaan ei ole uhannut sinua elämäsi aikana fyysisellä väkivallalla. Minä luulen, että olet poikkeus. Voin tietysti olla väärässä. Uskon kuitenkin, että useimpia ihmisiä on uhattu, mutta kuinka moni on joutunut väkivallan uhriksi. Minulla ainakin toimii itsesuojeluvaisto sellaisessa väkivaltatilanteessa, jossa koen jääväni toiseksi. Yleensä olen pärjännyt puhumalla. Toki onhan itsensä puolustaminen sallittua, jos puhe ei auta.
Anteeksi, keitti yli, jatkuvaa tauotonta monotonista kränäämistä väkivallasta - viestini olisi voinut olla mille tahansa viestille vastauksena. Joka tapauksessa, maailmankuva muotoutuisi aika omituiseksi, mikäli sitä tällä palstalla luotaisiin. Kaikki naiset ovat kieroutuneita hirviöitä ja miehet alkukantaisia barbaareja - - ja edelleen olen sitä mieltä, ettei parisuhde ole elämän itseisarvo - mikäli on noin vaikeaa jakaa huushollia toisen kanssa, miksi lähteä sellaiseen? Ennenmuinoin talo tarvitse sekä emännän että isännän, ei enää.
Ei voi puhua yksistään naisiin kohdistuvasta väkivallasta, aina pitää ottaa miehen kokemukset enemmän huomioon ja tehdä siitä kymmenen alotusta peräkkäin.
Ohan se nyt selvä, että miehet hakkaavat naisia enemmän kuin naiset miehiä. Kohta tää juttu kääntyy vielä niin, että jalkapallohuliganitkin on oikeesti naisia. miksei naiset riehu omissa ompeulu tai kirjaseuroissaan??
Kirjoitin juuri jonnekin tuon saman "kymmen aloitusta...!"
Heh, tämä nyt ei ollut kylläkään minun. ;)
Ehkä voi olla niin, että kun kirjoituksiesi sävy usein on kaikki miehet syyllistävä niin miehet ovat kärkkäitä kirjoituksiisi tarttumaan. Ehkä ne miehet, jotka eivät ole väkivaltaisia ja näitä juttuja täällä lukevat tuntevat sinun syyllistävän myös heidät.
Tiedän, että on mahdotonta kirjoittaa tavalla jossa joka kerta eritellään pois kaikki muuttujat ja poikkeukset. Mutta väkivalta tapauksista tulisi voida puhua ja kirjoittaa omina tapauksinaan ilman, että osoitat sormella jokaista mahdollista miestä... Et varmaan sitä tarkoita, mutta joskus vain kirjoituksissasi on sellainen sävy. Mies on pahan alku ja juuri ja mieheen se pahuus myös loppuu. Valitettavasti uhriutat välillä naisen avuttomaksi henkilöksi jokä on aina kärsinyt vain miehen vuoksi ja tulee aina kärsimään....
Todellakaan ei kirjoituksillani halua erikoisesti syyllistää miehiä silloin, kun he eivät ole syyllisiä. Syyttömiä en syyllistä. Mutta sellainen mies, joka vaikkapa pieksää vaimoaan tai harrastaa naisten alentamista, niin sellaiseen käytökseen puutun TÄYSIN KAUNISTELEMATTA. Minulla ei ole mitään tarvetta silitellä miehiä silkkihansikkain. Miksi olisi? Jos joku mies moittii pirttihirmuilusta, niin en ota sitä myöskään itseeni, sillä se ei kosketa minua, koska tapani asioiden hoitoon kotona on täysin erilainen. En kuitenkaan lähde mukaan siihen, että juuri pirttihirmuilu saisi miehen käyttäytymään esim. väkivaltaisesti ja olisi selitys siihen. Pirttihirmuja on, mutta ei välttämättä siinä perheväkivaltaperheessä.
Olen sukupuolirooleja murentamassa, en pönkittämässä niitä entuudestaan.
Pääsittekö uutisiin? Oliko teitä monta? Miltä ne kynttilänpätkät näyttivät? Oliko harrasmeininki? Poltettiinko mitään muuta kuin kynttilöitä, roihusivatko taas rintsikat?
:D Siis en ehtinyt töiden vuoksi tilaisuuteen, mutta harmitti kyllä, olisi ollut mukava kuunnella puheita. Olitko sinä? Miessakit kuulemma kieltäytyivät saapumasta paikalle. Kumma juttu.
Jaa-a, tämä nyt on niin kaukana minun elämästäni, että en näe mitään syytä osallistua. Polttakoon vaikka ne karvansa, joita asia koskee. Minulla paljon muuta tärkeämpää, minulla on elämä.
Niin, tuliko paljon mediajulkisuutta? täytyikö Espa steariinista`? Jumiutuiko liikenne, pidettiinkö kunnon palopuheita, paljonko väkeä saatiin liikkeelle?
Mikäs sinulle nyt muka niin kiireistä töissä, että et muka ehtinyt paikalle, muita vain käskytit, mutta itse lintsasit. Hah, siinä se taas nähtiin feminismin todellinen merkitys.