Karjala — silta Suomen ja Venäjän välillä?
”Karjala voi toimia siltana Suomen ja Venäjän sekä länsimaiden ja Euraasian välisissä suhteissa”. Näin sanoi Moskovan valtionyliopiston professori, presidentti Putinin neuvonantajanakin toiminut Aleksadr Dugin vieraillessaan Helsingissä toukokuussa.
Vaikka Duginin sanoma oli teoreettinen ja vailla konkreettista täsmennystä, on sen sisältö kuitenkin myönteinen pelinavaus. Itämerensuomalaisella Karjalalla voi olla suuri mahdollisuus Suomen ja Venäjän suhteissa, mihin myös sekä Karjalan itämerensuomalaisten kansojen järjestöjen ja tasavallan hallinnon kannattaa tarttua.
Euraasialaisuuden keskeisen teoreetikon vierailu kiinnosti suomalaista mediaa suhteellisen paljon ja siitä uutisoivat ainakin Hufvudstadsbladet, Iltalehti, Ilta-Sanomat, Verkkouutiset ja Yle.
Suomalaiselta medialta jäi kuitenkin jostain syystä uutisoimatta Duginin esityksen yksi keskeisimpiä aiheita: Suomalais-ugrilaisuus Suomen ja Venäjän suhteissa.
Duginin mielestä suomalais-ugrilaiset kansat ovat osa yhteistä euraasialaista perintöä ja osa euraasialaista identiteettiä yhdessä slaavilaisten, turkkilaisten ja kaukasuslaisten kansojen kanssa. Tämän vuoksi myös Suomen ja suomalaisten yhteydet suomalais-ugrilaisille alueille ovat myönteinen asia.
Mitä enemmän Suomella on yhteyksiä Karjalaan, Udmurtiaan ja muille suomalais-ugrilaisille alueille, sitä paremmin Suomi voi hänen mukaansa vaalia yhteistä suomalais-ugrilaista perintöään Venäjän kanssa.
Dugin nosti erityisesti esille suomalaisten ja karjalaisten väliset suhteet. Hänen mielestään karjalaisia ja karjalan kieltä tuleekin tukea ja suomalaisten tulee myös auttaa karjalaisia säilyttämään kielensä ja kulttuurinsa.
Oli Duginista ja hänen ajatuksistaan mitä mieltä tahansa, on merkittävää, että näkyvässä asemassa oleva venäläinen mielipidevaikuttaja ottaa myönteisesti kantaa Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen kielten ja kulttuurien puolesta.
Maailmanpoliittinen tilanne on heittänyt varjon myös Suomen ja Venäjän välisen yhteistyön päälle. Välillä tuntuu kuin läntinen ja Venäjän bysanttilais-ortodoksinen sivilisaatio eivät ymmärtäisi toistensa ajatusmaailmaa ollenkaan.
Tunnettu amerikkalainen politiikan tutkija Samuel P. Huntington esitti jo vuonna 1996 julkaistussa kirjassaan Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys, että kylmän sodan jälkeisessä maailmassa pääasialliset konfliktien syyt eivät ole enää ideologisia tai taloudellisia, vaan todellisuuskäsitykseltään toisistaan poikkeavien kulttuuripiirien törmäykset rajavyöhykkeillään.
Karjalalla voisi todellakin olla mahdollisuus toimia sillanrakentajana Suomen ja Venäjän ja laajemmin vielä länsimaiden ja Euraasian välillä. Kielellisesti Suomea lähellä oleva Karjala olisi mahdollisuus havainnollistaa toisella puolen rajaa vallitsevaa ajattelutapaa. Suomalaisille kielellisesti läheinen Karjala madaltaisi Suomen ja Venäjän välistä henkistä kuilua ja alentaisi kynnystä tutustua Venäjään laajemminkin.
Aleksandr Duginin puheen suurin ansio oli havainnollistaa, että Karjala, jossa puhutaan itämerensuomalaisia kieliä, on sekä Venäjän, Suomen että erityisesti karjalaisten itsensä etu.
Karjalan alkuperäiskansojen järjestöjen ja Karjalan tasavallan hallinnon tulisikin löytää yhdessä keinoja itämerensuomalaisten kielten tulevaisuuden turvaamiseksi ja Suomeen suuntautuvien siteiden vahvistamiseksi.
Suomen ja Karjalan tasavallan yhteistyössä on olemassa suuri määrä potentiaalisia vaihtoehtoja. Olen itse nostanut Karjalan Sanomissa aikaisemmin esille itämerensuomalaisen median mahdollisuudesta toimia Karjalan käyntikorttina Suomeen (KS 12.11.2013) ja matkailun mahdollisuuksilla Karjalan itämerensuomalaisten kielten elinvoiman kannalta (KS 24.2.2014). Keskiviikon 28.5. Karjalan Sanomat puolestaan kertoi Karjalan tasavallan ja Renova-yhtiön toteuttavan yhteistyöhankkeita matkailupalvelujen alalla.
Karjalassa näkyvä ja kuuluva karjalan kieli olisi Karjalan tasavallan matkailualalle oiva vetovoimatekijä. Karjalan tasavallan matkailun yhteismarkkinointi Britanniassakin jo näkyvyyttä saaneen Suomen Pohjois-Karjalan kanssa voisi myös kiinnostaa eri osapuolia.
Jatkuu.....
”Karjala voi toimia siltana Suomen ja Venäjän sekä länsimaiden ja Euraasian välisissä suhteissa”. Näin sanoi Moskovan valtionyliopiston professori, presidentti Putinin neuvonantajanakin toiminut Aleksadr Dugin vieraillessaan Helsingissä toukokuussa.
Vaikka Duginin sanoma oli teoreettinen ja vailla konkreettista täsmennystä, on sen sisältö kuitenkin myönteinen pelinavaus. Itämerensuomalaisella Karjalalla voi olla suuri mahdollisuus Suomen ja Venäjän suhteissa, mihin myös sekä Karjalan itämerensuomalaisten kansojen järjestöjen ja tasavallan hallinnon kannattaa tarttua.
Euraasialaisuuden keskeisen teoreetikon vierailu kiinnosti suomalaista mediaa suhteellisen paljon ja siitä uutisoivat ainakin Hufvudstadsbladet, Iltalehti, Ilta-Sanomat, Verkkouutiset ja Yle.
Suomalaiselta medialta jäi kuitenkin jostain syystä uutisoimatta Duginin esityksen yksi keskeisimpiä aiheita: Suomalais-ugrilaisuus Suomen ja Venäjän suhteissa.
Duginin mielestä suomalais-ugrilaiset kansat ovat osa yhteistä euraasialaista perintöä ja osa euraasialaista identiteettiä yhdessä slaavilaisten, turkkilaisten ja kaukasuslaisten kansojen kanssa. Tämän vuoksi myös Suomen ja suomalaisten yhteydet suomalais-ugrilaisille alueille ovat myönteinen asia.
Mitä enemmän Suomella on yhteyksiä Karjalaan, Udmurtiaan ja muille suomalais-ugrilaisille alueille, sitä paremmin Suomi voi hänen mukaansa vaalia yhteistä suomalais-ugrilaista perintöään Venäjän kanssa.
Dugin nosti erityisesti esille suomalaisten ja karjalaisten väliset suhteet. Hänen mielestään karjalaisia ja karjalan kieltä tuleekin tukea ja suomalaisten tulee myös auttaa karjalaisia säilyttämään kielensä ja kulttuurinsa.
Oli Duginista ja hänen ajatuksistaan mitä mieltä tahansa, on merkittävää, että näkyvässä asemassa oleva venäläinen mielipidevaikuttaja ottaa myönteisesti kantaa Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen kielten ja kulttuurien puolesta.
Maailmanpoliittinen tilanne on heittänyt varjon myös Suomen ja Venäjän välisen yhteistyön päälle. Välillä tuntuu kuin läntinen ja Venäjän bysanttilais-ortodoksinen sivilisaatio eivät ymmärtäisi toistensa ajatusmaailmaa ollenkaan.
Tunnettu amerikkalainen politiikan tutkija Samuel P. Huntington esitti jo vuonna 1996 julkaistussa kirjassaan Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys, että kylmän sodan jälkeisessä maailmassa pääasialliset konfliktien syyt eivät ole enää ideologisia tai taloudellisia, vaan todellisuuskäsitykseltään toisistaan poikkeavien kulttuuripiirien törmäykset rajavyöhykkeillään.
Karjalalla voisi todellakin olla mahdollisuus toimia sillanrakentajana Suomen ja Venäjän ja laajemmin vielä länsimaiden ja Euraasian välillä. Kielellisesti Suomea lähellä oleva Karjala olisi mahdollisuus havainnollistaa toisella puolen rajaa vallitsevaa ajattelutapaa. Suomalaisille kielellisesti läheinen Karjala madaltaisi Suomen ja Venäjän välistä henkistä kuilua ja alentaisi kynnystä tutustua Venäjään laajemminkin.
Aleksandr Duginin puheen suurin ansio oli havainnollistaa, että Karjala, jossa puhutaan itämerensuomalaisia kieliä, on sekä Venäjän, Suomen että erityisesti karjalaisten itsensä etu.
Karjalan alkuperäiskansojen järjestöjen ja Karjalan tasavallan hallinnon tulisikin löytää yhdessä keinoja itämerensuomalaisten kielten tulevaisuuden turvaamiseksi ja Suomeen suuntautuvien siteiden vahvistamiseksi.
Suomen ja Karjalan tasavallan yhteistyössä on olemassa suuri määrä potentiaalisia vaihtoehtoja. Olen itse nostanut Karjalan Sanomissa aikaisemmin esille itämerensuomalaisen median mahdollisuudesta toimia Karjalan käyntikorttina Suomeen (KS 12.11.2013) ja matkailun mahdollisuuksilla Karjalan itämerensuomalaisten kielten elinvoiman kannalta (KS 24.2.2014). Keskiviikon 28.5. Karjalan Sanomat puolestaan kertoi Karjalan tasavallan ja Renova-yhtiön toteuttavan yhteistyöhankkeita matkailupalvelujen alalla.
Karjalassa näkyvä ja kuuluva karjalan kieli olisi Karjalan tasavallan matkailualalle oiva vetovoimatekijä. Karjalan tasavallan matkailun yhteismarkkinointi Britanniassakin jo näkyvyyttä saaneen Suomen Pohjois-Karjalan kanssa voisi myös kiinnostaa eri osapuolia.
Jatkuu.....
Vastaukset 8
Vanhimmat
...jatkuu:
Lisämahdollisuuksia Suomen ja Karjalan tasavallan kieliyhteistyöhön karjalan kielen tukemiseksi rajan molemmilla puolilla tuo Suomen ratifioima Euroopan alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja. Sen 14 artiklan mukaan Suomi on sitoutunut ”helpottamaan ja/tai edistämään alueellisten kielten tai vähemmistökielten eduksi yhteistyötä valtakunnan rajojen yli erityisesti niiden alueellisten tai paikallisten viranomaisten välillä, joiden alueella käytetään samaa tai samankaltaista kieltä”.
Aleksandr Duginin näkemykset antavat toivoa siitä, että Venäjällä voitaisiin nähdä suomalais-ugrilaisten kansojen kielet ja kulttuurit laajemminkin myönteisesti. Ratkaisevinta on, mitä konkreettisia toimia karjalan ja muiden suomalais-ugrilaisten kielten hyväksi tehdään.
Karjalan itämerensuomalaisten kansojen järjestöjen edun mukaista on joka tapauksessa edistää ajattelutapaa, jonka mukaan heidän kielensä ja kulttuurinsa nähdään siltana lännen ja idän välillä.
http://www.karjalansanomat.ru/mielipide/karjala-—-silta-suomen-ja-venäjän-välillä
Mielenkiintoinen artikkeli ja varsin hedelmällinenkin ajatuksiltaan. Mitä mieltä muut?
Täyttä puppua jälleen?
Tuolla toisessa ketjussa jo sanoinkin, että Tehtaankatu on näköjään heivannut typerät ja osaamattomat ureamiehet yli laidan, ja nyt Karjalan palauttamista aletaan vastustaa vähän siistimpien kirjoitusten avulla. Pitkillä valheellisilla jutuilla pyritään itse asia eli Karjalan palauttaminen painamaan taka-alalle. Venäläisethän ovat aina olleet taitavia tekemään propakandaa.
On täyttä tuubaa, kun venäläiset kertovat arvostavansa suomalaisugrilaisten kansojen kulttuuria. Jokainen suomalainen ja jokainen Venäjällä asustava suomensukuinen ihminen tietää, että Stalin teloitti valtaosan suomalaisugrilaisesta väestöstä ilman mitään syytä.
Sellainen kulttuuriyhteistyö olisi tietysti paikallaan, jossa käytäisiin läpi nämä Stalinin toimeenpanemat julmuudet, ja Venäjä sitten esittäisi vilpittömän anteeksipyyntönsä tapahtuneen asian johdosta. Valitettavasti Venäjältä ei vain löydy yhtään niin rehellistä ja vilpitöntä miestä, joka pystyisi sen tekemään. Täytyy vielä rauhallisesti odotella sukupolvenvaihdosta.
Aloituskirjoitus on vain ihan turhaa ja valheellista sanahelimää huomion siirtämiseksi pois pääasiasta eli Karjalan palauttamisesta. Ehkä öljyn tynnyrihinnan lasku alle 50$ on saanut aikaan sen, että Tehtaankatu yrittää sabotoida tätäkin keskustelua hieman fiksummalla tavalla kuin ureamiesten aikaan. Talouspakotteet alkavat näköjään pehmittää Hitleriksi itseään luulevaa ruzzi-Putleria kaikilla rintamilla. Karjala taidetaan siis saada pian takaisin.
Itse olen kiinnostunut Duginin ajatuksista, hyvää vastapainoa kaikelle vasemmistoliberaalille arvoyhteisöhömpälle!
Kauniistikirjoitettua soopaa jolla ei ole mitään tekemistä palstan otsikon kanssa.
Hyssyttelijät ovat ryssänmielisiä politrukkeja jotka yrittävät laimentaa palavaa aatettamme.
Minä menisin Duginia pidemmälle Karjala-ajatuksissani, mutta ymmärrän Duginin venäläisenä näkevän Karjalan vahvasti osana Venäjää. Itse erottaisin Karjalan, niin Suomesta kuin Venäjästäkin omaksi maakseen vain tällöin karjalainen identiteetti voisi kyllin vahvistua ja Karjala toimia siltana Suomen ja Venäjän välillä.
Suuren ongelman tietysti muodostaa karjalaisen veren sekoittuminen niin venäläiseen kuin suomalaiseenkin vereen, mutta taasen karjalaisen kulttuurin vahvistuminen toisi sen piristysruiskeen ja elämänlangan aidolle karjalaisuudelle.
suomi
venäjä
englanti
Minä menisin Dugin pidemmälle Karjala-ajatuksissani, mutta ymmärrän Dugin venäläisenä näkevän Karjalan vahvasti osana Venäjää. Itse erottaisin Karjalan, niin Suomesta kuin Venäjästä omaksi maakseen vain tällöin karjalainen identiteetti voisi kyllin vahvistua ja Karjala toimia siltana Suomen ja Venäjän välillä.
Suuren ongelman tietysti muodostaa karjalaisen veren sekoittuminen niin venäläiseen kuin suomalaiseenkin vereen, mutta taasen karjalaisen kulttuurin vahvistuminen toisi sen piristysruiskeen ja elämänlangan aidolle karjalaisuudelle.
Sama venäjäksi то же самое на русском
Я хотел бы пойти дальше, чем Дугин Карелии в моих мыслях, но я понимаю, Дугин России Карелия видеть сильную часть России. На самом деле, различия, я бы Карелия, как в Финляндии и России в качестве отдельного maakseen только тогда Карельский идентичность могла быть усилена достаточно, чтобы Карелии и выступать в качестве моста между Финляндией и Россией.
Основная проблема, конечно, чтобы сформировать Карельский кровь смешивания с русским, чем финской крови, но атакует Карельский признательность культуры будет способствовать росту нить жизни и подлинного карельской культуры.
Itse en olisi huolissani kansojen sekoittumisesta. Sitähän nyt tapahtuu muutenkin koko ajan maailmanlaajuisesti eikä sitä voitane estää. Miksi pitäisikään?
Itse pidän karjalaisista sukujuuristani ja olen niistä jopa ylpeä.
Isäni oli Karjalasta, äitini savosta ja siksi minusta tuli tällainen stadilainen joka asuu Espoossa.
Karjalaisuus ei ole kuollut suomesta ja hienon kansanperinteen ei pitäisi antaa kuolla. Näin käy jos Karjala liian kauan on ryssien hallussa.
Kuulepa feikki isäpuolen karjalainen,luikuria lasket kuin lehmänhäntää karjalai-
suudestasi.Viimeinen viestisi lause sen kertoi,noin ei sano kukaan karjalainen.
Tässä "karjalaissukujuuriselle" tyypille suomalais-venäläis-karjalaista musisointia:
https://www.youtube.com/watch?v=hOUhMF797es
Kunnon meno päällä, pravdan kanssa!