Eivätkö sekä israelilaiset että palestiinalaiset ole yhtä syyllisiä rauhan rikkomiseen?
Oslon rauhansopimusprosessi alkoi 1993. Moni näki sen tuovan rauhan Lähi-itään. Prosessi alkoi ensimmäisen palestiinalaisten intifadan (kansannousun) jälkeen 1987.
Rauhanprosessi oli kuitenkin teeskentelyä. Kyse oli Israelin kontrollin vakauttamisesta Palestiinassa, ei sen lopettamisesta.
Oslon sopimuksessa Palestiinan viranomaisille annettaisiin kontrolli vain 17 prosenttiin Länsirannalla ja 60 prosenttiin Gazan kaistaleella. Palestiinan viranomaisilla olisi näin ollen vain vähän valtaa.
Sopimuksessa alue jaettiin useisiin erillisiin osiin. Tiet näiden alueiden ympärillä jäisivät Israelin kontrolliin.
Israelilaiset siirtokuntalaiset säilyisivät kuvassa. Yksikään viidestä miljoonasta pakolaisesta ei saisi palata koteihinsa Israeliin.
Camp Davidin tapaamisessa vuonna 2000 palestiinalaisille tarjottiin yli 50 prosentin kontrollia Länsirannasta, kun kaksi aavikkoaluetta lisättiin palestiinalaisten viranomaisten valvontaan.
Palestiinalaisten elämä jatkui kurjana koko rauhanprosessin ajan.
Ariel Sharon, nyt Israelin pääministeri, vieraili Al Aqsan moskeijassa Jerusalemissa syyskuussa 2000.
Sharon on syyllinen 2000 palestiinalaisen pakolaisen teurastukseen libanolilaisilla pakolaisleireillä Sabrassa ja Shatillassa vuonna 1982. Hänen vierailunsa tavoitteena oli nöyryyttää palestiinalaisia.
Palestiinalaisten jatkuvaan kurjuuteen yhdistettynä se oli teko, joka nosti vihan pintaan ja käynnisti uuden intifadan.
Oslon rauhansopimusprosessi alkoi 1993. Moni näki sen tuovan rauhan Lähi-itään. Prosessi alkoi ensimmäisen palestiinalaisten intifadan (kansannousun) jälkeen 1987.
Rauhanprosessi oli kuitenkin teeskentelyä. Kyse oli Israelin kontrollin vakauttamisesta Palestiinassa, ei sen lopettamisesta.
Oslon sopimuksessa Palestiinan viranomaisille annettaisiin kontrolli vain 17 prosenttiin Länsirannalla ja 60 prosenttiin Gazan kaistaleella. Palestiinan viranomaisilla olisi näin ollen vain vähän valtaa.
Sopimuksessa alue jaettiin useisiin erillisiin osiin. Tiet näiden alueiden ympärillä jäisivät Israelin kontrolliin.
Israelilaiset siirtokuntalaiset säilyisivät kuvassa. Yksikään viidestä miljoonasta pakolaisesta ei saisi palata koteihinsa Israeliin.
Camp Davidin tapaamisessa vuonna 2000 palestiinalaisille tarjottiin yli 50 prosentin kontrollia Länsirannasta, kun kaksi aavikkoaluetta lisättiin palestiinalaisten viranomaisten valvontaan.
Palestiinalaisten elämä jatkui kurjana koko rauhanprosessin ajan.
Ariel Sharon, nyt Israelin pääministeri, vieraili Al Aqsan moskeijassa Jerusalemissa syyskuussa 2000.
Sharon on syyllinen 2000 palestiinalaisen pakolaisen teurastukseen libanolilaisilla pakolaisleireillä Sabrassa ja Shatillassa vuonna 1982. Hänen vierailunsa tavoitteena oli nöyryyttää palestiinalaisia.
Palestiinalaisten jatkuvaan kurjuuteen yhdistettynä se oli teko, joka nosti vihan pintaan ja käynnisti uuden intifadan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.