Kuuntelen tässä radiosta Ylen ykköseltä Horisontti-ohjelmaa.
Siinä keskusteltiin äsken koulujen uskonnonopetuksesta. Aloitin kuuntelun kesken ohjelman, joten en tiedä ehdittiinkö siinä puuttua lapsen oikeuteen pitää uskonsa yksityisasianaan. Tämähän usein jää täysin unohduksiin näissä keskusteluissa.
Mutta tämä minua jäi askarruttamaan:
Mukana oleva pappi (en tiedä nimeä) sanoi että yhteiset oppitunnit eriuskoisten kesken ovat ihan ok mutta sen lisäksi pitäisi olla myös "oman uskonnon" opetusta.
Perusteluna se, että hänen mukaansa lasten kotona ei aina osata tai haluta kertoa tai ei tiedetä mitä se "oma uskonto" pitää sisällään. Tämä käy kuulemma ilmi mm. ristiäisissä kun vanhemmat usein pyytävät pappia vastaamaan niihin lasten kysymyksiin "omasta uskonnosta", joihin vanhemmat eivät osaa tai halua vastata.
Kysymykseni on siis:
Jos lapsen vanhemmat eivät tiedä mitä lapsen "oma uskonto" pitää sisällään niin mikä silloin on lapsen oma uskonto? Ja mikä on vanhempien oma uskonto?
Mihin vanhemmat uskovat jos tarvitsevat pappia kertomaan sen lapselle kun eivät itse tiedä?
Siinä keskusteltiin äsken koulujen uskonnonopetuksesta. Aloitin kuuntelun kesken ohjelman, joten en tiedä ehdittiinkö siinä puuttua lapsen oikeuteen pitää uskonsa yksityisasianaan. Tämähän usein jää täysin unohduksiin näissä keskusteluissa.
Mutta tämä minua jäi askarruttamaan:
Mukana oleva pappi (en tiedä nimeä) sanoi että yhteiset oppitunnit eriuskoisten kesken ovat ihan ok mutta sen lisäksi pitäisi olla myös "oman uskonnon" opetusta.
Perusteluna se, että hänen mukaansa lasten kotona ei aina osata tai haluta kertoa tai ei tiedetä mitä se "oma uskonto" pitää sisällään. Tämä käy kuulemma ilmi mm. ristiäisissä kun vanhemmat usein pyytävät pappia vastaamaan niihin lasten kysymyksiin "omasta uskonnosta", joihin vanhemmat eivät osaa tai halua vastata.
Kysymykseni on siis:
Jos lapsen vanhemmat eivät tiedä mitä lapsen "oma uskonto" pitää sisällään niin mikä silloin on lapsen oma uskonto? Ja mikä on vanhempien oma uskonto?
Mihin vanhemmat uskovat jos tarvitsevat pappia kertomaan sen lapselle kun eivät itse tiedä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Yhdyn ihmettelyysi, Thronos, ja huudan lisäksi, että koulun tehtävänä on antaa tasapuolinen yleissivistys asioista, eikä eriyttää lapsia karsinoihin kotiolojen mukaan.
On idioottimaista, että koulussa koetetaan nykyisin syventää yhden uskonnon aivopesua niiden kohdalla, jotka on väkipakkokytketty uskontoon.
Jep. Koulu ei välttämättä "tarvitse" ET:n opetusta.
Vaan eri uskontojen tuntemusta ja niiden kultuurista vaikutusta yksilölle , kansakuntaan ja maailma kuvaan ja tämän voisi toteuttaa esim. historian yhteydessä.
Ei mielestäni uskontojen opetusta pidä yht'äkkiä poistaa vaan luoda faktoihin perustuva oppisisältö.
Syventävät opit olisivat sitten jokaisen omassa harkinnassa.
Idioottimaistahan se on. Lapset erotellaan toisistaan ja kaikille kerrotaan eri "totuus" ja samalla vedotaan siihen että näin lapset pystyvät paremmin ymmärtämään muita uskontoja.
Sama kuin lapset eroteltaisiin matematiikantunneiksi ja toisille opetettaisiin että 3x3=9 ja toisille että 3x3=15. Miten se helpottaisi yhteiselämää jatkossa?
Minun järkeeni ei mahdu mikseivät kaikki ymmärtäisi paremmin toisia uskontoja jos kuulisivat neutraalilla tasolla - ei tunnustuksellisesti - niistä kaikista (no, yleisimmistä ainakin) yhdessä ja voisivat keskenään vertailla käsityksiään ja tietojaan.
En ole missään nimessä sitä mieltä ettei uskonnoista pitäisi puhua kouluissa ollenkaan. Uskonnot ovat osa kulttuuria ja niistä tietäminen on välttämätöntä että voisi ymmärtää kirjallisuutta, kuvataidetta, elämää ylipäätään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että niistä mihinkään pitäisi uskoa tai kehottaa uskomaan.
>>> pappi... sanoi että,,, pitäisi olla myös "oman uskonnon" opetusta.
Perusteluna se, että hänen mukaansa lasten kotona ei aina osata tai haluta kertoa tai ei tiedetä mitä se "oma uskonto" pitää sisällään.
Tätäpä minä juuri ajattelin. Toisaalta kirkko puolustaa sitä että lapsille pitäisi kouluissa opettaa "omaa uskontoa" mutta toisaalta ollaan hyvin halukkaita jo kotona kylvämään se "oma uskonto" sellaisen lapsen mieleen jolla ei omaa uskontoa ole - kuten ei vanhemmillaankaan.
Mitä siis loppujen lopuksi tarkoittaa lapsen oma uskonto?
>>>Mitä siis loppujen lopuksi tarkoittaa lapsen oma uskonto?
En voi ymmärtää vanhempia jotka pyytävät jotakuta muuta kertomaan lapselle mihin he itse "uskovat". Jos uskovat niin osaavat selittää itse. Jos eivät usko niin miksi lapsen pitäisi uskoa - ja mihin?
Mutta pyytäkö ne vanhemmat. Vaikea uskoa, että vanhemmat haluaisivat aivopesettää oman lapsensa eri uskoon kuin he itse uskovat.
Eli lähinnä kai kirkon kannattajat yittää saada kaikki ussantunnille oppimaan virallista ev lut kristinuskoa.
Mutta tuon uskis-viruksen tarttumisaste on aika vaatimaton, kun kodin vanhemmat eivät osallistu kampanjaan.
Tuosta tämänpäiväisestä ohjelmasta käsitin että esim. juuri kasteen yhteydessä vanhemmat pyytävät pappia selittämään (isommille) lapsille miksi kastetaan ja sen sellaista.
Eli lapsi kastetaan koska se on vain tapana, enempiä miettimättä, ja sitten kun isosisarukset kysyvät mistä on kysymys niin papin pitää selittää kun vanhemmat eivät itse tiedä. Ja näin on taas yhdellä lapsella "oma uskonto", jota hänen pitää opiskella koulussa ja jonka perusteella hänet lasketaan tilastoissa "kristityksi".
Tässä on jotakin kummallista jota en oikein ymmärrä.
Mutta ehkäpä kaikki ihmiset eivät yritäkään ymmärtää asioita, tekevät vain asioita kun muutkin tekevät.
Onhan se aika erikoista, että vanhemmat kastattaa lapsensa kristinuskoon tietämättä edes, että mistä siinä kristinuskossa on kysymys. Onko siinä enää muita perusteluita kuin tapa.
Oman uskonnon opetus sai minut päättämään että en ole kristitty. Minä en vihaa Madonnaa, enkä erityisemmin välitä Lutherin siunaamista teurastuksista.
Hyvä huomio! Kirkkoon kuuluvien vanhempin omat katsomukselliset käsitykset ovat usein aivan toista kuin kirkon uskontunnustus, jonka mukaista koulun uskonnonopetus kuitenkin on - vieläpä pakollisena - vain vauvakasteen rituaalin takia... Vatlio holhoaa alamisiaan ja samalla kirkon alamaisia..
Minä ihmettelen, että miksi noiden selvästi uskonnottomien vanhempien valintaa ei kunnioiteta. Jos vanhemmat eivät koe uskonnon opettamista tärkeäksi kotona, lapsella on oikeus elää uskonnottomassa ympäristössä. Se että nämä vanhemmat ovat ihan pihalla kristinuskosta, ei ole papin murhe. Jos he myöhemmin kiinnostuvat uskonnosta, tutustuvat he siihen IHAN ITSE ja opettavat sitten nämä opitut asiat lapsilleen, jos pitävät niitä tärkeänä.
Papin puheen perusteilla tulee vaikutelta, että arjessa uskonnolla ei ole mitään merkitystä noille perheille. Mutta sitten kun tämä eksoottinen harvinaisuus, pappi nimeltää, joskus harvoin nähdään, niin kysäistään uteliaisuudesta, että miten se pappi asioista ajattelee.
Korostan vielä kantaani: jos jollain asialla ei ihmiselle ole arkielämässä mitään merkitystä, ei tämä asia ole ihmiselle merkityksellinen. Sen sijaan tietämätönkin ottaa asiasta selvää, jos se on hänelle merkityksellinen.
"Minä ihmettelen, että miksi noiden selvästi uskonnottomien vanhempien valintaa ei kunnioiteta."
Minä ihmettelen, miksi kukaan ei sano että tällaiset papin puheet ovat holhousta. Aikuiset, täysivaltaiset ihmiset ovat itse oikeutettuja tekemään omat ja lapsiaan koskevat vakaukselliset päätökset. Jos ne eivät pappishenkilöä miellytä niin voivoi, vapaassa maassa (kun ainakin vielä) elämme.
Arvattavasti kirkko vastustaa ajatusta yhtenäisestä uskonnon ja etiikan oppiaineesta, jota voisi opettaa kaikille.
Samoin kirkko arvattavasti vastustaa ajatusta siitä, että vanhemmat saisivat aina päättää opiskkeleeko lapsensa uskontoa vai ET:tä.
Mutta mitäpä kristinuskon etuoikeuden pienentämistä kirkko ei vastustaisi.