No niin.
Päivän aiheena on ollut perheväkivalta ja se kehen se kohdistuu. Ihan ensimmäiseksi sanon, että olen palstan naisten kanssa samaa mieltä siitä, että suurin osa perheväkivallasta kohdistuu naisiin ja lapsiin miehen tekemänä. Seuraavan lienee lapsiin kohdistuva väkivalta naisen tekona. Naisen mieheen kohdistamaa väkivaltaa varmastikin esiintyy, mutta luulen sen olevan marginaalia, huolimatta siitä, että se on yleisempää kuin luullaan.
Itse voin miehenä sanoa, että miehelle, ainakin minulle tarve jonkinasteiseen väkivaltaan on luontaista. Itse puran nämä tällaiset tarpeet nyrkkeilyyn ja minulle rakkaaseen ammunta harrastukseen tai vaikkapa halon hakkuuseen, ase se on kirveskin.
Minä pidän aseen käsittelystä ja sen käyttämisestä.
Eli minun mielstäni väkivalta on jokaiseen mieheen sisäänrakennettu ominaisuus, periytyen sieltä vuosimiljoonan takaa. Juu, kyllä minä myönnän, että minussa on jotain apinamiehen geenejä.
Ongelma lienee siinä, että nykyaikaisella urbaanilla miehellä ei ole mahdollisuutta toteuttaa näitä viettejään. Ei ole enää perhettä luolassa jota nuijalla puolustaisi. Ei ole enää tarvetta miehelle joka ase kädessä puolustaa neitoa ryöväreiltä.
Luulen, että ongelma kokonaisuudessaan on niinkuin Kotiteollisuuden laulussa sanotaan:
'se mies jussi suon laidalla, räkä valuu hikisellä poskella. Ei mies tiedä, mitä tehdä, mihin mennä nyt'.
Olenko sitten sitä mieltä, että vaimon ja lasten hakkaajia pitää ymmärtää? Ei en ole, itse asiassa olen kovempien rangaistusten kannalla.
Päivän aiheena on ollut perheväkivalta ja se kehen se kohdistuu. Ihan ensimmäiseksi sanon, että olen palstan naisten kanssa samaa mieltä siitä, että suurin osa perheväkivallasta kohdistuu naisiin ja lapsiin miehen tekemänä. Seuraavan lienee lapsiin kohdistuva väkivalta naisen tekona. Naisen mieheen kohdistamaa väkivaltaa varmastikin esiintyy, mutta luulen sen olevan marginaalia, huolimatta siitä, että se on yleisempää kuin luullaan.
Itse voin miehenä sanoa, että miehelle, ainakin minulle tarve jonkinasteiseen väkivaltaan on luontaista. Itse puran nämä tällaiset tarpeet nyrkkeilyyn ja minulle rakkaaseen ammunta harrastukseen tai vaikkapa halon hakkuuseen, ase se on kirveskin.
Minä pidän aseen käsittelystä ja sen käyttämisestä.
Eli minun mielstäni väkivalta on jokaiseen mieheen sisäänrakennettu ominaisuus, periytyen sieltä vuosimiljoonan takaa. Juu, kyllä minä myönnän, että minussa on jotain apinamiehen geenejä.
Ongelma lienee siinä, että nykyaikaisella urbaanilla miehellä ei ole mahdollisuutta toteuttaa näitä viettejään. Ei ole enää perhettä luolassa jota nuijalla puolustaisi. Ei ole enää tarvetta miehelle joka ase kädessä puolustaa neitoa ryöväreiltä.
Luulen, että ongelma kokonaisuudessaan on niinkuin Kotiteollisuuden laulussa sanotaan:
'se mies jussi suon laidalla, räkä valuu hikisellä poskella. Ei mies tiedä, mitä tehdä, mihin mennä nyt'.
Olenko sitten sitä mieltä, että vaimon ja lasten hakkaajia pitää ymmärtää? Ei en ole, itse asiassa olen kovempien rangaistusten kannalla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On moneen junaan kuin naisiakin. Osa jää asemallekin. Mulla kyllä ei ole tollaisia tuntemuksia, eikä kavereillanikaan kun asiasta puhuttiin.
Ehkäpä sinä olet sitten minua kehittyneempi ja nuorempi olento.
Onneksi olkoon.
Itse en oikein jaksa uskoa, että ihmisellä voisi olla luontainen tarve väkivaltaan, siis normaalina ominaisuutena. Väkivaltahan on toisen satuttamista, enkä usko, että terveellä ihmisellä on tarvetta "huvin vuoksi" satuttaa toista yksilöä.
Varsin useinhan väkivalta johtuu turhautumisesta; ihminen epäonnistuu tavoitteissaa ja turhautuu. Ja jos ihminen ei pysty purkamaan tätä turhautumaa järkevällä tavalla, käyttäytyy hän helposti väkivaltaisesti ja purkaa turhautumaansa sitä kautta. Eli pikemminkin väkivalta on se viimeinen keino, jota käytetään, kun ei enää muuten osata tilanteeseen sopeutua.
Mitä tulee noihin kuvaamiisi harrastuksiin, niin en liittäisi niitä suoraan väkivaltaan. Itselleni ei ole koskaan esim halkoja tehdessä syntynyt mielleyhtymää väkivaltaan. Pikemmin hyvänolontunne tulee fyysisten ponnistelujen ja tuloksellisen työn seurauksena. Samoin uskoisin, että useimpien urheilulajien kohdalla kyse on pikemminkin kilpailuvietin toteuttamisesta ei niinkään tarkoituksellisesta toisen satuttamisesta.