Ei kavereita

Varmaan! Joitain leikkimielisiä testejä olen tehnyt ja joskus on kysytty ystävistä, eikä vastaukseksi hyväksytä ystävättömyyttä, eikä vastauksissa pääse enää eteenpäin. Kai se sitten on outoa! Miten on tähän tilaan joutunut?

Eihän täällä maailmassa yksikään ole outo, luonto on monimuotoinen. Harva eläinlaji on homogeeninen, vaihtelua on todella paljon. Mutta ihmislajin eliitti on päättänyt, että kaikki erilaisuus on heille joko hyödytöntä tai vaarallista, joten ihmisyhteisö on homogenisoitu muutamaan eliittiä palvelevaan eri rooliin. Eliitin valmistamaan muottiin sopimattomat on ajettu yhteisön laitamille, jopa ulkopuolelle.

Ihmisten jaottelu ja muotittaminen aloitetaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Se on hyvin tehokas järjestelmä.

Minulla on vain yksi ystävä ja hänkin asuu tosi kaukana. Meillä käy ehkä joku kerran vuodessa kylässä. Kyllä, tunnen tämän vuoksi itseni oudoksi.

On paljon ihmisiä, joilla on se ydinperhe, mutta ei ystäviä. Eivät kai he edes välttämättä ystäviä tarvitse. Minulla ei ole perhettä, ei sukua sen vuoksi ystävät ovat tärkeitä.
Pääasia, että olet onnellinen.

Ei ole perhettä, eikä ystäviä! Onnellinen! Joo, mutta olis se kiva kaupungilla yksin haahuillessa välillä vaikka kahvilla jonkun kanssa käydä.

Minulla oli viimeksi jokin kaverintapainen yläasteella ja silloinkin tämä "kaveri" oli samalla yksi kiusaajistani. Nyt olen 23v, täysin syrjäytynyt kaikesta ja jo vuosia vaikeasti masentunut. Mietin itsemurhaa yleensä aamusta iltaan. En usko että tilanteeni voisi tästä parantua mutta ajattelin vaihtaa terapeuttia ikäänkuin viimeisenä oljenkortena ja ehkä kokeilla sähköhoitoa.

Se on parempi vaihtoehto, jos on vain muutama hyvä kaveri, kuin se, että
on valtava lauma niitä ns. kavereita, joista ei ole apua tosi ongelman tullessa.
Itsekin viihdyn hyvin yksikseen ja sitten kun halua seuraa, niin menee
sopivien harrastusten pariin rentoutumaan.

Ysärin alussa sentään pääsi palkkatöihin amiksen jälkeen melko helposti juuri ennen lamaa joten elämä helpotti paljon, jos nyt ajattelisin että en saisi normi duunia nuorena niin kyllä viittaisi ja pää hajoaisi.

Tuolloinkin oli paskoja firmoja kusettamassa mutta työpaikan vaihto kävi lennossa ja sai katsoa vain eteenpäin.

Toivoa oli siis tulevaisuudessa, nykyaikana on asiat persiillään ja masentava työelämä mikä syö kaiken ilon työnteostakin.

Jos jotain hommia tekee niin parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa.
Vapaa-ajalla on parempi, jos on vain harvoja kavereita, sillä se
yhteydenpito heidän kanssa on paljon kiinteämpää.

Meitä ihmisiä on niin erilaisia. Toiset viihtyvät hyvin yksinkin. Toisilla pitää olla kavereita melkein koko ajan, koska eivät osaa olla yhtään yksin. Se on myös tottumiskysymys. Minä olin nuorena sosiaalinen, mutta nyt vanhana eläkeläisennä viihdyn hyvin yksin. Pidän yhteyttä vain lapseeni ja hyvin harvoin muihin.

Aika menee kirjoja lueskellen ja netissä pörrätessä. Käyn kirjastossa joka viikko ja siellä luen myös lehtiä. Käyn myös kävelemässä ja teen kotona "kuntopiiriä" että peruskunto säilyisi edes jollakin tasolla. Aika kuluu myös ruokaa tehdessä kun tulee tiskit ja muut siivoukset tehtyä samalla.

Ei pidä vaatia elämältä mitään kummallista jos on syrjäytynyt, vaan ottaa rennosti ja tekee ihan tavallisia asioita niin aika kuluu hyvin. Kohta tulee kevät niin silloin on kiva seurata luonnon heräämistä ja muuttolintujen saapumista. Paljon on asioita mistä saa iloa ja mitkä eivät edes maksa mitään.

Minäkin olen yksinäinen.
Olen jotenkin laiska en ole koskaan lähtenyt mihinkään, pyydetty on todella monta kertaa.
Nuorenakin useampi työkaveri pyysi matkaseuraksi kun käyvät kotonaan itä-länsi ja pohjoissuomessa. Sanoivat että tuntevat minut ja vain minua pyytävät, ei ketään muuta.

Työ on vienyt ajan nuoruudessa, se oli aina porukalla tekemistä ja juttelua työssä.
Kotonani ei ole kukaan käynyt koko elämässäni, vain ulkona juteltu vastaan tullessa.

Todellisuudessa haluaisin vain naisseuraa ja saunaseuraa, mutta eihän se sovi kun on ihan ihana vaimo ja lapset ja 8 lastenlasta.

Vasta kuusi kymppisenä huomasin, meillä käynyt vain vaimon tuttuja, nyt +80 meillä ei käy kukaan, kaikki kuolleet tai kaukana.

elämä jatkuu terveys lähes ok ja talous hyvällä mallilla.

Sellaiset ovat outoja, jotka eivät pysty olemaan kavereita.