Olen viime viikot elänyt todeksi vahvaa, nöyrää uskoa Jeesukseen. Tänään tapahtui jotain kauheaa.
Aloin miettiä sitä, miten Herra on johdattanut ja siunannut minua Hänen palvelijanaan viime aikoina, ja aloin tämän ajattelun myötä kokea olevani jotenkin korkeammalla pallilla kuin muut uskovaiset. Mutta se ei edes jäänyt siihen, vaan, kauheaa kyllä, aloin huomaamattani miettiä, kuinka on mahdollista, että minun yksinkertaiset, tavalliset vanhempani pystyivät saattamaan maailmaan näin erityisen hienon ihmisen kuin minut.
Häpeän suunnattomasti tuon kertomista edes tänne, anonyymisti. Meinaan melkein oksentaa fyysisesti, koska ajatukseni olivat niin hirveitä ja alhaisia! Yök!!!
Olen toki jo pyytänyt anteeksi lankeemustani Jumalalta, eli siitä ei tarvitse minua enää kenenkään muistuttaa, mutta onko kellään vastaavia tilanteita ja lankeemuksia ollut? Entä tämä: miksi näin karmea lankeemus ylpeyden, äitiä ja isää kunnioittamattomuuden ja lähimmäisenrakkaudettomuuden syntikasautumaan tapahtui niin kauhean salakavalasti, huomaamatta, kun olin jo pitempään elänyt vilpittömästi nöyränä ja vahvasti riippuvaisena Jumalasta? Onko tämä joku yleisempikin ilmiö?
Ajatusten / asenteen paha lankeemus
10
54
Vastaukset
- 00000000
Valitettavasti tuo ilmiö on paljon yleisempi kuin esim. netin keskustelupalstoilla trollaaminen. Samasta syystä ne molemmat kuitenkin tapahtuvat: ihmisen syntisyyden takia.
Nöyriä Jumala rakastaa. Ylpeitä Jumala rankaisee. Tämä on aika selvä Raamatun opetus, joten ei edes leikillään kannata pitää itseään muita parempina. Ei edes parempana uskovana.
- 00000000
helsinkijokkeri kirjoitti:
Nöyriä Jumala rakastaa. Ylpeitä Jumala rankaisee. Tämä on aika selvä Raamatun opetus, joten ei edes leikillään kannata pitää itseään muita parempina. Ei edes parempana uskovana.
Miksi sitten teet niin?
00000000 kirjoitti:
Miksi sitten teet niin?
Mitä minä muka teen? Pidän itseäni muita parempina? En kuule ole sen kummempi kuin muutkaan, mutta en sentään mene valehtelemaan silmät kirkkaina kenellekään. Mutta ei sekään tee minusta pyhimystä.
- samaa mieltä
helsinkijokkeri kirjoitti:
Mitä minä muka teen? Pidän itseäni muita parempina? En kuule ole sen kummempi kuin muutkaan, mutta en sentään mene valehtelemaan silmät kirkkaina kenellekään. Mutta ei sekään tee minusta pyhimystä.
Jospa kuitenkin kuha pilvisempi oli kauas. Johan silloinkin tonttu ympäri 125% yli kuminauha totta.
- parannuksessa
Niin... Eli kellään ei siis ole mitään kommentoivaa ns. vertaistuen näkökulmasta?
Tarjoaako Raamattu mitään ohjeita, kuinka kilvoitella sellaista erityistä ylpeyden synnin muotoa vastaan, joka lähtee siitä, että on elänyt Herran tahdon mukaista elämää vilpittömästi nöyrästi?
Olen ollut niin vilpitön, että kulman takana S.aatana odottaa minun lankeavan ylpeyden syntiin siitä vilpittömyydestäni.
Tässäpä ongelma, tietyllä tavalla paradoksaalinen ongelma.- parannuksessa
ajan_merkit kirjoitti:
Varmaan omasta mielestäsi hauska trolli?
En trollaa, ajan_merkit. Aloitukseni on kirjoitettu vilpittömällä mielellä, ja lankeemus, jonka tunnustin on todellinen.
Miksiköhän ihmiset tässä ketjussa tuntuvat lähtevän siitä oletuksesta, että aloitukseni on trollaamista. Höh. :-D (Tämä on vain retorinen kysymys, tavallaan pohdinta, johon ei tarvitse vastata.) - Alastulo
parannuksessa kirjoitti:
En trollaa, ajan_merkit. Aloitukseni on kirjoitettu vilpittömällä mielellä, ja lankeemus, jonka tunnustin on todellinen.
Miksiköhän ihmiset tässä ketjussa tuntuvat lähtevän siitä oletuksesta, että aloitukseni on trollaamista. Höh. :-D (Tämä on vain retorinen kysymys, tavallaan pohdinta, johon ei tarvitse vastata.)Hei,
näin heti että olet tosissasi. Olen nimittäin kokenut tismalleen samanlaisen vaiheen. Se oli monien asioiden summa, ja minäkin tunnen häpeää siitä. Toisaalta vähän huvittaa. Olin niin kuin käyneistä hedelmistä juopunut sika. En ole ikinä ollut mikään malliuskovainen, mutta se ei estänyt "päähän nousemista".
On hyvä merkki kun ymmärtää hävetä. Silloin on oikealla tiellä, parantunut. Tämä päähän nouseminen voi seurata henkisistä tai hengellisistä kokemuksista, joiden seurauksena kuvittelee olevansa jotain erityistä. Onnellinen se joilla tämä vaihe menee ohi. - parannuksessa
Alastulo kirjoitti:
Hei,
näin heti että olet tosissasi. Olen nimittäin kokenut tismalleen samanlaisen vaiheen. Se oli monien asioiden summa, ja minäkin tunnen häpeää siitä. Toisaalta vähän huvittaa. Olin niin kuin käyneistä hedelmistä juopunut sika. En ole ikinä ollut mikään malliuskovainen, mutta se ei estänyt "päähän nousemista".
On hyvä merkki kun ymmärtää hävetä. Silloin on oikealla tiellä, parantunut. Tämä päähän nouseminen voi seurata henkisistä tai hengellisistä kokemuksista, joiden seurauksena kuvittelee olevansa jotain erityistä. Onnellinen se joilla tämä vaihe menee ohi.Kiitos vastauksestasi, Alastulo. Ajattelin, ettei tämä nyt niin harvinaista voi olla, ettei kukaan täällä ole sitä kokenut.
Niin se on, ettei uskovainen ole turvassa lankeemuksen mahdollisuudelta, mutta Jumala armossaan ilmoittaa hänelle, milloin on syytä pysähtyä ja nähdä oma synti ja tunnustaa se. Ja Hän antaa anteeksi.
Eri ihmisillä tuppaa olemaan erilaiset kiusaukset. Paholainen kyttää itselleen oikeaa hetkeä ja tietää, mistä naruista vetää.
Totuuteen tuleminen johtaa kuitenkin S.aatanan tappioon.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 742932
- 652783
- 681822
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä171669- 241657
- 201600
- 221533
- 481297
- 381263
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91259