Omistajan vaikutus koiran rähjäämiseen

"Jos omistaa remmirähjäkoiran, mitä sille pitäisi tehdä? Etenkin jos kyse on aikuisesta koirasta. Joku neuvoo nyppäisemään ketjupannasta, toinen namittamaan ja kolmas olemaan huomioimatta. Mikä on oikea tapa reagoida koiran räyhäämiseen? "

Oikea tapa vaihtelee koiran ja omistajan mukaan. Yhden auktoriteetti tulee selväksi pelkkää remmiä nyppäämällä, toiselle se on omistajan avunpyyntö koiralleen, kolmas ei piittaa kun pelko painaa persettä niin että päätäkin kiristää, neljäs vain kuriton huligaani jne jne.

"Nyppäsin ja sanoin sen suurempaa asiaa siitä tekemättä "mennään". Koira jatkoi matkaa eikä kääntynyt perään (miehen kanssa kuulemma kääntyilee hihnassa jatkuvasti taaksepäin jos näkee koiran)."

Tässä taisit eleettömyydelläsi saada aikaan luottamuksen. Mies taas puolestaan esittää samalla tavalla avunpyynnön koiralleen, tahtomattaan tosin. Yleistä ensikoiran omistajilla ja niillä jotka eivät haluaisi koiraansa komentaa edes pakon edessä, sekä heillä jotka ovat epäilyksistään huolimatta ottaneet koiran jonka kokonaistarpeista eivät kykene huolehtimaan.

Kyllä tuolla periksiantamattomuudella on oma vaikutuksensa siihen että koira tottelee. Sakut ovat siitä mielenkiintoisia että tottelevat melkein ketä tahansa jolla se riittävä auktoriteetti löytyy. Itselläni ei ole sakemannia, mutta muutaman kerran olen ehkäissyt oman koirani tappelut sakupoikien kanssa käskyttämällä kuin armeijan pikkuhitlerit. Toisella kerralla kaksi sakuherraa pysähtyi kuin näkymättömään seinään kun karjaisi seis. Odottivat kiltisti kunnes mamma tuli mutkan takaa puuskuttaen katsomaan mitä tapahtui.

Kotona voi järjestää koiralle rauhotavaa tekemistä omistajan kiinnostuksesta riippuen tässä muutama:
-Pallo paimennus aloita alkuun vaikka vanhoilla koris tai jalkapalloilla, isoimmilla siirrytään jumppapalloihin kehityksen myötä. Idea on että koira paimentaa pallot yksi kerrallaan omistajan luo pihan tai huoneen toisesta päästä. Nameilla aloitetaan rohkaisu ensin palkitaan katseesta sitten kosketuksesta palloon hiljalleen ohjaten työntämään kehulla sekä namilla.

-Flyfrisbee pehmeällä discillä tai frisbeellä voi heitellä nurmella alkuun maata pitkin hiljalleen nostaen korkeutta koiran kunnon ja fysiikan mukaan tietenkin. Karku herkillä pitäisin pitkää liinaa tai flexiä ulkosalla

-Canicross/Bikering/Kickbike vauhti (veto) laji koiralle jossa mitataan kuntoa ja kestävyyttä aloitus ravilla lyhyitä pätkiä. Asfaltilla ei suositella laukuutamaan nivelten vuoksi

Meillä ainakin jäisten lihojen ja luiden syönti rauhoittaa myös mukavasti vaan tuossa yllä on listatuna muutama laji mitä voi rotuun katsomatta kokeilla niiden klassisten tokon ja agilityn rinnalla :)

^Taisko Lajitempro tulla väärään aloitukseen vastaus? :D

8 4: " Mies taas puolestaan esittää samalla tavalla avunpyynnön koiralleen, tahtomattaan tosin. " Mitä tää tarkoittaa? :D Mies yleensä vaan vetää koiran sivulleen tiukasti ja menee ohitse.

Mies käytti ennen kuonopantaa/solkipantaa fleksiä, mutta tarpeeksi kuin rutisin asiasta niin vaihtoi ketjupantaan ja nahkahinnaan. Miehellä vetää lähestulkoon aina, fleksillä luonnollisesti enemmän ja ketjulla hihnalla vähemmän.

Tykkään ite käyttää ketjupantaa, koska en luota kuonopannan tai solkipannan pitävyyteen jos tulee "tiukka paikka". Mun kanssa menee ketjulla ihan nätisti, toki mun edessä mutta ei vedä kuin höyryveturi.

Koira on ollut ikäänsä nähden aika "raakile". Oon huvikseni opettanut sille uusia temppuja kuten sivulletulo, asioiden nostaminen maasta ja _leikkiminen_ (koira ei osannut leikkiä vielä puoli vuotta sitten). Ajattelin jos näistä olis hyötyä jatkossa jos koiraan pitää saada kontakti (ennen ei oikein innostunut mistään eikä ottanut kontaktia.. nykyään tarjoaa uusia juttuja ja odottaa että sen kanssa tehdään jotain).

/ap.

Tärkeimmät avainsanat taitaa olla oma rauhallisuus, itsevarmuus, hyvä ryhti, välinpitämättömyys ja riittävä ohjeistus koiralle annettuna ajoissa sekä ystävällisyys muita kanssakulkijoita kohtaan.

Kun annat koiralle kuvan että olet nähnyt maailmassa kaiken näkemisen arvoisen, tiedät kaiken tietämisen arvoisen maailmasta eikä mikään, edes atomipommin räjähtäminen korvasi juuressa, saisi silmäripsiäsi värähtämään. Silloin olet saanut luotua koiralle kuvan olevasi Jumalan sijainen maanpäällä, elämän ja kuoleman herra, osoittanut olevasi henkilö johon kannattaa luottaa. Silloinhan ei rähistä, ei elämäntuskasta, ei urhoollisuudesta, ei pelosta eikä muusta syystä. Sillä ne kaikki ovat kadonneet.

Tuossa tuo yksinkertaistettuna.

Ps. Kyllä tuo kissan kanssa opittu tekniikka taitaa toimia myös koiralle.

Kerran sallittu on aina sallittua.Ja kielletty, AINA kielletty.
Älä siis anna rähjätä ollenkaan, kiellä hölmöilyt heti alkuunsa.

Aloittajan tosiaan pitäisi olla tarkkana, ettei sitä ensimmäistä rähjäyskertaa tule. Joten häiriöttömässä tilanteessa, kun koira seuraa sivulla nätisti, niin kehut. Kehut voi olla esim. taputus koiran kylkeen tai voit opettaa koiralle jonkin sille mielihyvää tuottavan lauseen ja sanoa sitä. Kaulapanta pitää olla löysällä, mutta talutin lyhyellä. Koiran täytyy siis saada tunne, että on tehtävässä "käskyn alla" ja tekee oikeaa suoritusta, josta omistaja kiittää. Palvelushaluinen koira oppii nopeasti. Välillä sitten vapautat koiran "vapaa", eli pidennät talutinta ja annat koiran haistella. Kun koira on sisäistänyt oikean paikan sivulla seuraamisessa, niin vasta sen jälkeen aletaan vaatimaan häiriössäkin samaa tottelevaisuutta. Ja kaulapanta aina löysällä, ettei koira koe uhkaa vastaan tulijasta, vaan tuntee sinun hoitavan tilanteen. Näitä harjoituksia 8 4 kuvailemien kotileikkien lisäksi.

dfghfitehjm, kielläppä siinä hölmöilyä kun se on sitä 5v saanut tehdä!! Ja millä kiellät kun 40kg koira aloittaa sen rähjäämisen, ei lopeta ennenkuin toinen koira on kaukana.

Se kulkee nätisti hihnassa eikä saa "jolkotella turhanpäiten", vaan silloin kun ollaan liikkeessä, kävellään. Pysäyttelen välillä, jolloin koira saa haistella ja kusta. Mutta kun toinen koira tulee näkyviin, ei koira keskity mihinkään muuhun.

Mulla koira oli ennen remmirähjä. Kyse on rottweilerista. Ja aina, kun näin toisen vieraan koiran tulevan vastaan, hermostuin itse. Että kohta se taas alkaa. Höpötin koiralle kaikkea paskaa ja näin yritin saada sen huomion pois. Jo paljon ennen kohtaamista aloin hokemaan: nätisti, ei vedä, nätisti....sama kuin kuurolle puhui. Sit vaan itse sain loppumaan hermoiluni, en paapattanut koiralle. Kas kas, alkoikin tulemaan meille kavereita ja rähjäämiset loppui. Tässä oli syy mussa itsessä.

Joo-o. Onpas yksinkertaista. Pitää aina muistaa, että ihminen ei ole maailman napa ja kaikki ei johdu ihmisen osaamisesta tai osaamattomuudesta. Koiran käyttäytymisessä on kysymys muustakin kuin ihmisen kaikkivoipuudesta. On eri asia tehdä tulkintoja ja tosiaan, muutahan emme voikaan tehdä. On kuitenkin tärkeää tiedostaa, että koira on koira, vaikka ihminen olisi sitä tai tätä.

Ihminen yrittää toimia parhaansa mukaan ja ajan kanssa koiran kanssa yhteiselo tulee ok:si.

Onhan se noin,että koirissa on erilaisia yksilöitä,tiedän jopa omakohtaisesti.Mutta siltikin painottaisin tuota pentuaikaa,ja sosiaalistamista tärkeänä asiana,jotain siellä on sattunut,jos koira alkaa yhtäkkiä remmirähjäksi,mitä ei ennemmin tehnyt.Tuolla aiemmin mainittiin saksanpaimenet,itsellä neljäs paimen tällä hetkellä eikä yksikään ole ollut remmirähjä,samoin kuin ei mittelikään,eikä kaksi seropiakaan aikoinaan.Enkä tarkoita mollata ketään tuolla,kun sanoin jotain sattuneen,se voi olla hyvin pieni ja vähäpätöinen asia,jota omistaja ei edes huomannut,mutta koiralle hyvinkin iso asia.Tuossa astuu mukaan se taito lukea koiraa parhaansa mukaan,ja korjata asia heti pois,kun huomaa käyttäytymisen hivenenkin muuttuneen johonkin asiaan.Eri asia toki kodinvaihtajat,joilla saattaa olla monenlaisiakin ongelmia tullessaan,siinähän riittää kyllä haastetta ja kärsivällisyyttä tarvitaan roimasti.

Lajitempro tuntui ymmärtävän asiaa ja antoi hyviä ohjeita. Koiralla on jokin meininki, joka on tavallaan sen sosiaalinen minäkuva ja tilannetaju eli että ollaanko suojelukoira ja räyhätään, pidetään asemaa, vai onko se seurakoira, joka tekee yhteistyötä ja käyttäytyy kiltisti. Molemmissa rooleissa on oma puuhansa, oma lokeronsa, jossa olla. Lokeron olemassaolo vaatii tekemisiä: jos ei ole lokeron tekemisiä tarjolla, niin hankalahan on siinä lokerossa olla, sellaiseksi kuvata itsensä, ja niin koira helposti ajautuu jonkin toisen tyypin sosiaaliseksi henkilöksi. Tekemisillä on henki, esim. pätemisenhalu tai suojelu, pelko, tappeluun varustautuminen ja imago, tai sitten ystävällinen huolehtivainen yhteistyötä tekevä ajattelevainen elämänviisas ystävä.

Sinä et saa missään nimessä antaa koirallesi sitä mahdollisuutta että hän saa vetää meidän koira veti ekan päivän kun tuli mutta sen jälkeen ei ole vetänyt ollenkaan koska ei olla annettu meidän koirallemme sellaista mahdollisuutta että saa vetää.

Jos koira rähise vieraalle koiralle tai ihmiselle, on koira se joka määrää ja pitää itseään johtajana.Koira joka tottelee omistajaa, ei käyttäydy niin.
Omistajassa siis vika, hän ei osaa näyttää koiralleen, että hallitsee ohitus tilanteen ja määrää sekä suojelee koiraa.Ja silloin koira kokee itsensä epävarmaksi, ja puolustautuu kun ei luota, että omistaja osaisi hallita ohituksen.Se voi johtua siitä, että koira huomaa epävarmuuden, tai omistajan pelon hallita tilannetta.Silloin koira ottaa johtajan paikan, ja suojelee pelkäävää ja epävarmaa omistajaa vastaantulijalta, koira luulee, että omistaja pelkää vastaantulijaa.Vaikka monet omistajat pelkäävät, että miten pärjäävät oman koiransa kanssa ohituksessa.
Kannattaa hakeutua koulutukseen rähjäävän koiran kanssa, harjoitella paljon ohituksia paikoissa jossa on paljon koiria, ja ottaa jämäkkä asenne.Ei saa epäröidä, aristella, eikä ainkaan alkaa karttaa muita koiria.Sen koira huomaa, ja luulee että omistaja on pelokas, ja vaatii koiraltaan suojelua, ja puolustusta.

Nostetaas kun todella monella tätä pulmaa tuntuu olevan mitä omilla kulmillanikin olen havainnut. TOSIN kaikilla ei se namitus tunnu tehoavan havaintoni mukaan. Kontaktin harjoittelua pitää tehostaa kotona jo ei ainoastaan lenkillä. Juuripa kuten yksi kuvasi: olet jumalasta seuraava koiralle kotona ja ulkona, aina. Koirat on yksilöitä joillekin se lihaisa nami on juttuna toisille saalis (dummy) tai liikuteltava nahkapala maata pitkin tämä ei selviä muuta kuin kokeilemalla mikä motivoi omaa koiraa.
Aivo kopalle myös virikettä joko aktivointilelujen, jäisien luiden tai tokoilun/liikunnan muodossa kaikki koirat ei innostu noutamisesta/leikkimisestä vaan liikkumisesta eli juokseminen/pyöräily harrastus.

En suhtaudu negatiivisesti remmirähjään tai aggreilevaan koiraan koska näen koirasta heijastuvan turhautuneisuus jota omistaja ei ole saanut puretua sekä pelko mitä ei ole ratkaistu oikein esim. koirankouluttajan kanssa.

Olkaa tiimi koirienne kanssa ja hakekaa tarvitaessa apua hyvältä kouluttajalta alueellanne jos tuntuu että homma menee pään hakkaamiseksi ohjeistuksesta huolimatta!

100% omistajasta kii, jos koira räyhää.

Miettikääpäs tätä. Tarjotkaa koiralla sitä mitä se kaipaa. Epävarma koira niin pitäisi varmuutta tarjota tilalle. Vanha sanonta koira on kuin peili omistajasta eli vieraan tuntemattoman ihmisen koira kertoo jo paljon itse ihmisen tunnetiloista. Epävarma koira, omistaja tarjoaa jännitystä, turhautumista on koiran pakko ottaa isännän asema. Tulos on rähinäpetteri ja arkajalka. Sitten kun näkee mitä tarjota koiralle oikeasti niin mitään ihme vippaskonsteja ei tarvita.

Kertokaapas, että missä on mennyt pieleen: narttukoira on remmirähjä. Aikaisemmin ollut useita koiria, enimmillään 3 kerrallaan ja kaikkiaan 4 eri rotua. Yksikään ei ole ollut remmirähjä, vaan kaikki ovat suhtautuneet vieraisiin koiriin ja ihmisiin välinpitämättömästi. Ei mitään ongelmia, vaikka yksi roduista on erittäin reviiritietoinen ja kovapäinen. Nyt tämä viimeisin on ihan hillitön rähjääjä.

Koiralla on koirakavereita, joita se rakastaa. Sitä on pienenä sosiaalistettu mielestäni hyvin ja paljon ja siitä todisteena ovat nämä koirakaveritkin. Lenkeillä välillä moikkailtiin muita, välillä ei. Kotona tottelee kuin unelma, lenkeillä ei vedä tai muuten ole hankala. Alkuun suhtautui muihin koiriin hyvin, ei välittänyt muista rähjääjistä vaan mentiin nätisti ohi. Sitten alkoi "aikuisuus", eli juoksut.

Ensimmäisten juoksujen jälkeen suhtautuminen muuttui vähän. Oli aavistuksen varautuneempi, mutta ei edelleenkään ongelmia. Toisten juoksujen jälkeen oli selkeästi varautuneempi, mutta ei edelleenkään rähissyt. Kolmansien juoksujen jälkeen alkoi rähinä. Ja selkeästi muutos näkyi aina juoksujen jälkeen. Omat koirakaverit olivat ja ovat edelleen jees. Voisiko siis hormoneilla olla jotain tekemistä asian kanssa? Narttu leikattiin vuosi sitten ja nyt suhtautuu taas aavistuksen rauhallisemmin muihin koiriin.

Huonoja koirakokemuksia ei minun nähdäkseni ole ollut enkä ole myöskään jännittänyt, ei ole ollut syytä aikaisempien kokemusten perusteella (ei rähisijöitä). Lisäksi olen sitä mieltä, että riittää kun koira suhtautuu välinpitämättömästi muihin, eli ei ole tehty mitään "pakkotutustumisia" vieraisiin koiriin. Ja niin kuin sanoin, niin en usko kyse olevan auktoriteetin puutteestakaan, muissa asioissa olen ehdoton pomo eikä koira ole sitä koskaan kyseenalaistanut. Kokeiltu on namitukset, kiellot, suunnan vaihdot ja ongelmakoirakouluttajaltakin on kyselty neuvoja. Ainoa toimiva ratkaisu on mennä sivummalle ja päästää toinen koirakko kauempaa ohi.

En halua remmirähjää koiraa, mutta en myöskään tiedä mikä sen on aiheuttanut. Enkä myöskään saa sitä kitkettyä pois. Näillä siis mennään ja pärjätään, kun tiedostan millainen koirani on. Missä siis vika? Minussa ilmeisesti, vaikka olenkin onnistunut kouluttamaan kaikkinensa 7 aikaisempaa koiraa "rähjäämättömiksi".

lainausta "en usko kyse olevan auktoriteetin puutteestakaan, muissa asioissa olen ehdoton pomo"..."eikä koira ole sitä kyseenalaistanut"

Vaikeahan sitä on kenenkään netissä mitään ohjeita oikeasti antaa kun kukaan ei ole nähnyt koiraa ja sinua. Mikset ota yhteyttä kouluttajaan ja yhdessä käytte tilanteet läpi kadulla?

"Hirveän moni pk-rotuinen koira rähjää remmissä. Etenkin saksanpaimenkoirat ja belgit. Johtuuko se aina hermoista? Aggressiivisuutta, pelkoa, epävarmuutta vai jotain muuta? Opittu tapa?"

Todellakin monet pystykorvat ovat luonteeltaan ärhäköitä muiden koirien suhteen. Itse hoidan vanhaa suomenpystykorvaa, eikä se koskaan ole perustanut muista koirista (johtuu kyllä menneisyydestäkin, mutta rodun luonteella myös vaikutusta). Alkaa sekin lenkillä vastaan tuleville koirille rähisemään. En tavallisesti yritä tehdä mitään, pidän vain koiraa tiukasti lyhyellä, ehkä komennan olemaan hiljaa. Ihan turha sitä enää on yrittää saada pois tuosta tavasta. Ei sitä enää saa totuutettua muihin koiriin.
Tämä koira siis on epävarma ja pelkää muita koiria. Jos joku koira sattuu ihan lähelle, ei haistella kohteliaasti perseestä vaan nokat vastakkain. Korvat luimussa, ja sitten yrittää näykkiä toista koiraa. Kun iso vieras koira on kyseessä, koira on peloissaan, mutta pienemmälle koiralle yrittää ehkä olla kovana. Lähelle ei muut koirat pääse tai saa hampaista.

Tässä sosiaalistamisjutussa on sekin ongelma, että kukaan ei halua tuoda koiraansa epäsosiaalisen koiran lähelle. Siinä piilee aina tappeluvaara. Tai näykkimistä. Kukapa nyt haluaisi koiransa loukkaantuvan?

Tämän koiran osalta kaikki muu on hyvin, tosi upea metsästyskoira! Juuri sen luontoinen kuin s.pystykorvan kuuluukin olla! :)

Tämä koira on kuitenkin opettanut minulle juuri sen, että sosiaalistaa koira täytyy mahdollisimman nuorena. Kun hankin oman koiran, osaan ainakin tästä pitää huolen. :)

Meissä kaikissa on määrätynlaista energiaa ja sen vuoksi kaikki koirat/-rodut ei sovi kaikille. Ensin hankitaan koiran luottamus,sitten laitetaan rajat ja sitten sitä lovea eli hoivaa, lajinmukaista puuhaa tai toimintaa. Johdonmukaisuutta, koiran täytyy voida luottaa omistajaan kaikissa tilanteissa. Jos lenkillä kävellessä puhut kännykkään tai puuhaat muuta niin koiralla rodusta ja keskinäisestä suhteesta riippuen iskee "suojelu-mode"päälle.Toiset koirat ohitetaan niitä huomioimatta ja räyhääminen on huonoa käytöstä. Kauanko kuljet kaverin kanssa kaupungilla/kylillä, joka huutelee kirosanoja ohikulkijoille tai esim. syljeksii toisia päin, sanomatta mitään? Sitä se koirien räyhääminen on. Tärkeintä on olla valppaana eli taluttaja huomaa ne mahdolliset tilaisuudet ennen koiraa. Kannattaa opetella tuntemaan oma koira; miten se toimii pelästyessään, innostuessaan, puolustaessaan niin opit ennakoimaan tilanteita. Toista koiraa ei saa tuijottaa, se voidaan tulkita hyökkäykseksi. Jos koira vetää eli taluttaja kulkee perässä, vastaantulevasta koirasta se näyttää hyökkäykseltä. Koira ei saa vaania (roikuttaa päätä alhaalla), se pitää huomata ja korjata ennen toista koiraa kohdatessa. Toiset koirat provosoituu pienestä ja toiset ei mistään. Tärkeintä on tietää mitkä omaa koiraa provosoi niin osaa ennakoida (miettii/harjoittelee valmiiksi eri vaihtoehtoja toimia niissä tilanteissä).Yksi hyvä keino on vaihtaa yllättäen suuntaa (hihna löysällä, mutta koira lähellä). Toinen on se nopea nykäisy hihnasta sivulle. Kerran itse heitin kädessäni olevan kakkapussin takaa koiran korvan ohi maahan. Lumipallo, jääkokkare, käpy tai mikä takansa millä saa koiran huomion muualle. Joitain koiria motivoi ruoka, toisia lelut/leikki. Esim. pelastus- ja etsintätöissä olevat koirat saavat usein palkkion tehtävän suorittamisesta leikkinä omalla lempilelulla. Koiralle valjaat tai leveä panta. Kelat ja ketjupannat roskiin.

Olipahan taas ohjeet. Suojelumoodi muka päällä jos puhut luuriin. Valppaana kannattaakin olla ja huomata kaikki koirat kilometrin säteellä mehustellen tulevaa tilannetta. Äkkikäännökset tuottavat varmaan hyvää tulosta ja paskaakin pitäisi heitellä korvien yli.

Koirat on lähtökohtaisesti helppoja. Rakettiedettä homma ei ole todellakaan. Ihmisen oma käytös, energia, kehonkieli merkkaa paljon miten koira toimii. Ihmisten pitää saada tietoisuutta miten hallita koiraa ilman, että joutuu maksamamaan turhaa rahaa! Homma ei ole mitään rakettitiedettä. Inhottaa kun jotkut rahastaa turhaan ihmisiä jotka kokevat olevansa ahdingossa ja panttaavat tietoa. Jokainen joka tietää oikeasti miten koira helvetti toimii on vastuussa tästä. Vai onko egot liian isoja!? Saataisiin suomeenkin joskus tilanne, että koirat voisi kulkea vapaana ilman hihnaa niin kuin monessa maassa missä itse olen vieraillut. Tietoisuutta koiraihmisille lisää! Katsokaa netistä esim.Herve Pupierin, Cesar Milanin, Brandon Fouche videoita niin huomaatte jujun.

Onhan sillä vaikutusta miten ohjaaja käyttäytyy. Ainakin yksi varma tapa viestittää koiralle että rähkäykseen on aihetta, on alkaa itse käyttäytymään levottomasti. Monet siis alkavat jo hyvissä ajoin hermotuneella äänellä komentelemaan, kiristävät hihnaa eivät tasaisesti vaan niin että nyinnästä koira tietää, että jassoo, vastaantuleva on pomolle uhka. Ja siihenhän se reagoi.
Namit eivät auta jos ne eivät ole koiralle palkitsevia: jotkut pitävät rähjäämistä tärkeämpänä. Lisäksi jatkuva namittaminen ei kaikilla auta muutenkaan. Joillekin se viestii erikoistilanteesta, mitä ohittaminen ei ole. Ohittamiseen riittää käsky ohi ja se että mennään: ei nyitä, komennella, ei tehdä tilanteesta erikoista, koska siinä ei ole mitään erikoista.
Suojelutarkoituksiin käytettävät ok:t on tosi herkkiä sille tarvitaanko sitä suojelua. Ihminen viestittää usein pienillä asioilla että tarvitaan. Kannattaisi antaa jonkun ulkopuolisen katsoa, mitä te teette eri tavalla.

Koulutustilanteissa on tosiaan sitkeys valttia. Koira on vähän kuin ikuinen lapsi siinä mielessä, että säännöt pitää aina olla loogisia: aina tai ei koskaan, kyllä tai ei ja jos kerran annat periksi, se lasketaan voimassa olevaksi säännöksi. Johdonmukaisuus on se johtajuus, ei alistaminen, painipelleilyt tai muut. Johdonmukaisuus, määrätietoisuus ja itsevarmuus riittää, silloin viestii että MINÄ hallitsen tilannetta ja koiralla ei ole tarvetta puuttua peliin, suojella tai hallita. Hyvä johtajahan on aarre. Se suojelee, hoitaa tilanteet ja handlaa homman.

Monesti aktiivisten koirien rähjääminen myös johtuu omistajien laiskuudesta. Pelkät kävelylenkit eivät kovin monelle rodulle riitä. Beagle on erittäin aktiiviseksi luotu metsästyskoira, ei kävelytettävä seurakoira. Sussarille pitäisi olla aktitettia ja suojelua en itse suosittele suoraan sanottuna kenellekään (jokaisella saa olla omat mielipiteet) muulle kuin poliisille, mutta jotain palvelemista ja koulutusta pitää olla. On tosi turhauttavaa olla energinen ja tekemistä kaipaava neliveto, jos omistajana on harvakseltaan mitään järkevää tekemistä keksivä kävelyttäjä, joka vielä kävelee kahdella jalalla = hitaasti.

Tiukka kuri, että ei anneta tutustua vastaantulijoihin, vaan ehdollistetaan tuijottamaan nameja ja/tai piiskaa, tekee koirasta epäluuloisen ja hermostuneen muihin koiriin suhtautuessaan. Aggressiivisuus kehittyy varmasti. Koiran oma käytös ja mielenkiinto ympäristöön vääristyy.

Vapaammin koulutuetut koirat eivät tule koskaan vihaisiksi.

Voivat ehkä olla tottelemattomia tai haukkua ja vetää innoissaan, mutta eivät vihaisia.

Valitse näistä. Paras on jonkinlainen tasapaino siinä välillä. Tottelevaisuusharjoitukset, ja välillä vapaa haistelu-, nuuhkimis-, pysähtymismahdollisuus. Aikaa jäädä katselemaan ja kuuntelemaan ja puuhaamaan KOIRAN EHDOILLA. Tekee koirasta positiivisen, iloisen, kiltin, yhteistyöhaluisen. Tarvittaessa tottelevaisuusvaihde päälle ja omistajan pomous säilyy.

". Lisäksi olen sitä mieltä, että riittää kun koira suhtautuu välinpitämättömästi muihin, eli ei ole tehty mitään "pakkotutustumisia" vieraisiin koiriin. Ja niin kuin sanoin, niin en usko kyse olevan auktoriteetin puutteestakaan, muissa asioissa olen ehdoton pomo eikä koira ole sitä koskaan kyseenalaistanut. Kokeiltu on namitukset, kiellot, suunnan vaihdot ja ongelmakoirakouluttajaltakin on kyselty neuvoja. Ainoa toimiva ratkaisu on mennä sivummalle ja päästää toinen koirakko kauempaa ohi."

Koiralla on luonnostaan normaali tarve ja kiinnostus lajitovereihin. Pennusta alkaen sen on tärkeä saada toteuttaa sitä, sitä ei saa tukahduttaa. Pikku hiljaa koira oppii olemaan kiinnostumatta ihan kaikesta, Lähtökohtainen tavoite ei ole, että pentu saadaan suhtautumaan välinpitämättömästi muihin, ja tätä yritetään väkisin ajaa sisään. Koiran psyyke kärsii tästä.

Remmitottelemattomuudesta puhuttaessa pitäisi erottaa aina vihainen räyhäys ja muu tottelemattomuus. Koska ne ovat kaksi aivan eri asiaa lähtökohtaisesti. Myöskään niihin ei tule suhtautua mitenkään samalla tavalla. Ihmettelin kun Koiramme-lehdessäkin oli tässä hiljakkoin juttu, jossa oletettiin , että remmi"rähjäys" on lähtökohtaisesti vihaista rähjäystä. Käytännössä olen havainnut, että useimmin se on muuta kuin vihaista räyhäystä. Vihaista se on yleensä kovin kontrolloiduilla koirilla tai jostain syystä äksyillä, vanhoilla, sairailla tms. ärtyneillä koirilla.

Vastaisin vielä viimeisen kirjoituksesi perusteella, että ei taida teillä kovin paha ongelma kuitenkaan olla. Kyllähän ne joskus vähän rähisee ja joskus on välinpitämättömiä, joskut ja jotkut riehakkaita yms. KOIRAT ON KOIRIA JA SAA OLLAKKIN.

Vihaiseksi tuloa pitää kuitenkin välttää. Se on pahin asia ja ensimmäinen koulutuksen tavoite!!!!
Kyllä maailmaan vähän haukkumista ja rynnimistäkin mahtuu.
Mutta jokaisen olisi hyvä ottaa koira, jonka kanssa pärjää. Jonka jaksaa pidellä kiinni ja jonka pystyy kouluttamaan riittävästi ja sosiaalistamaan riittävästi.

Niin. Koira on helppoa opettaa, ettei se räyhää vastaantuleville koirille. Koiraa ei tarvitse rempoa taluttimesta eikä karjua sille. Keskitytään vain siihen, mitä käytöstä vahvistetaan. Näin saadaan alle viikossa, kovemmankin räyhääjän kulkemaan hiljaa.

Omistaja näyttelee pääroolia

Huonostakin pennusta osaava omistaja tekee helposti yhteiskuntakelpoisen koiran.