Loiri nuotiolla ohjelmassa Teemu Selänne sanoi uskovansa Karmaan. Onko myös yksilön Karman lisäksi kansojen karma? Tulee vaan mieleen Venäjän ja Ranskan viimeaikaiset tapahtumat.
Mitä mieltä olet siitä onko sattumaa vaan onko kaikki jostain seurausta?
Mitä mieltä olet siitä onko sattumaa vaan onko kaikki jostain seurausta?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Uskompa hyvinkin.
Kyllä syyn ja seurauksen laki on olemassa.
Käsittäen karman yksilötasolla,
kansakunnan tasolla kuin myös koko ihmiskunnan yhteisen karman.
Ja myös siihen hyvään karmaan uskon,
"sattumaa" elämä tuskin on :)
Karma eli syy/seuraus ei ole tuomari tai palkitsija!
Syillä on aina vääjäämätön seuraus, tämä asia on tuttu yhdenkin elämän mallilla.
Karma on monisyisempi, vaikuttaa jopa monissa elämissä kunnes se on 'sovitettu'.
Uskon kyllä siihen, että olemassaolomme tarkoitus on kokea kaikkien asioitten kaikki mahdolliset puolet.
Jos lähdetään siitä, että meillä on kipinä Jumaltietoisuutta, eli sitä alkua mistä olemme lähtöisin?
Mehän on lähdetty 'täydellisyyden tilasta', missä kaikki mahdolliset asiat ovat selvillä käsitteellisesti
Nämä kaikki samat asiat ja ylipäätään kaikki mahdollinen pitää myös kokea, jotta 'täydellisyys' olisi 'vielä' täydellisempi.
Ja kun 'koemme' yksilöinä yhteiseen, eli kaikki kokemukset tietenkin menevät ykseyteen...sanotaan nyt Jumaltietoisuuteen?
Olen ollut samassa ajatuksessa, se ei tuo edistystä. Me vellomme vain itsessämme koska ihmisinä olemme kehittymättömiä tietoiseen verrattuna.
Kehitämme kaiken saman oletuksen pohjalta, systeemimme pohjalta jonka havaitsemme, siksi olemme aina kehässä, se pitää ensin tunnistaa.
Karmallisuus voi tietty jatkua ylitse kuoleman kuvitellusti, mutta karma luultavasti ei ole mikään oikeudenmukaisuus jne, vaan karma on välttämätön ainut syy/seuraus suhde ilman tuomioita, moraalia jne.
Ja enkä varmasti usko. Miksi uskoisin roskaan, josta ei ole mitään todisteita?
Selittäisihän se sen edes jotenkin miksi me ihmiset synnymme niin eriarvoisiksi suhteessa toisiimme. Paremmin kuin se toinen vaihtoehto, että osamme on vain kuin lottoarvontaa, jossa yksi voittaa ja toinen häviää.
Jos tulee kokoajan vaan elämässä turpiin, vaikka kuinka yrittää olla "hyvä ihminen", niin täytyyhän siinä takana olla jotain tai jokin. Virheitähän me teemme kaikki, mutta niistähän opimme.
Hyvään karmaan en usko, uskon sen sijaan karmattomuuteen eli siihen, että mitään sovitettavaa ei enää ole ja olemme vapaita siirtymään eteenpäin, tasoille joilla ei enää tarvitse kärsiä.
Kaikki me olemme "yhtä syntisiä'" eli ts. reissussa rähjääntyneitä vai onko joku nähnyt joskus jossain täydellisen ihmisen?
Voihan sitä noinkin ajatella, mutta minusta sattuma ja monet asioihin vaikuttavat pikku tapahtumat selittävät asiat paremmin kuin mikään karman laki. Olisihan se mukava uskoa oikeudenmukaisuuteen ja tuleviin hienoihin "tasoihin", mutta kun ei ole todisteita niin en usko. Pidän todennäköisimpänä sitä, että tietoisuus sammuu lopullisesti kuollessa.
Itse en anna sattumille kovinkaan suurta merkitystä. Maailma on järjestelmällinen, ei kuitenkaan liian järjestelmällinen. Ihmiselle pitää jäädä mahdollisuus vaikuttaa tuohon järjestykseen, liian valmis maailma on jotenkin tylsä.
Todisteena voisi olla vaikka kaikki tämä ihmisen luoma järjestys. Ihminen tuskin voi keksiä asioita, jotka eivät ole jo jossain olemassa. En oikein usko, että ihminen keksii mitään uutta, enemmänkin löytää jo olemassa olevia asioita.
Tietokonekin on vain aivojemme jatke. Sekin on ollut aina olemassa päämme sisällä.
Monet kokemukset ovat vahvistaneet sen, että tietoisuus säilyy. Jostain syystä nämä asiat ovat olleet aina salattuja. Ehkä meidän on vähän helpompi elää epätietoisuudessa monimuotoisuuden vuoksi. Maailma on juuri siksi mielenkiintoinen paikka, että täällä on lukuisia erilaisia näkemyksiä. Tuskin mikään niistä on täysin väärässä tai täysin oikeassa. Monia asioita oppii myös siten, että on väärässä.
Karmasta esimerkkejä: Potkaistessa varpaan seinään sattuu se niin uskovaan kuin ateistiin, jos tekee hyvin työnsä saa palkan, näin tapahtuu myös murtovarkaalle kuin poliisille duuneissaan, karma ei siis sisällä itsessään mitään moraalia tai oikeudenmukaisuutta vaikka joskus siltä sattumalta vaikuttaa.
"Pidän todennäköisimpänä sitä, että tietoisuus sammuu lopullisesti kuollessa".
Millä perusteella arvioit todennäköisyyksiä? Siitähän ei ole mitään todisteita, että tietoisuus sammuu kuollessa, kun taas tietoisuuden säilymisestä yli kuoleman on todisteita vaikka kuinka.
Eli rikkaaseen perheeseen syntyneet kauniit ja terveet ihmiset ovat vanhimpia sieluja
ja todella fiksuja ? Samoin rikastuneet ja supertähdet jne.
Sitähän Karma tarkoittaa vai....
Enpä oikein usko. Tällaiset ns. pinnalliset ihmiset saattaa hyvinkin olla sellaisia sieluja, jotka kokivat kovemman kohtalon ja saivat siksi osakseen hyvän elämän. Hyvä nimitys vois olla "lepoelämä" eli sellainen elämä, jossa kaikki on melko mukavaa ja helppoa. Huonona puolena ehkä se, että mitään kehitystäkään ei juuri tapahdu.
Tällainen "lepoelämä" ajoittuu ehkä jonnekin sinne sielun nuoruuteen, ei enää niin nuori, mutta ei vielä kovin vanhakaan":
Rikkaat ja supertähdet ovat usein nuoria sieluja ja kaikkein lahjakkaimmat keski-ikäisiä ja pieni osa vanhoja sieluja, kuten Johan Sebastian Bach.
Jos idea on maa-kokemusten päättäminen ja päättyminen ja lähtö lopullisesti nirvanaan, taivaaseen jne, niin tällöin nälkään kuoleva lapsi, tai sikiönä kuoleva elämä on se sielu jolle aika koittaa ja ne maailmassa menestyjät ovat niitä tapauksia joille lisäoppi on tarpeen.
Eli "oikotietä taivaaseen"???
Sehän on täysin merkityksetön elämä, jos kuolee jo kohdussa, vai onko?
Sehän voi merkitä hyvinkin paljon sille jonka lapsi kuolee kohtuun ja muuttaa hänen elämänsä kokonaan.
Jossain oli sellanen tarina missä rappioalkoholistin ja erään toisen ihmisen katseet kohtasivat ja tämä oli niin järisyttävä kokemus tälle toiselle, että hän muutti maailmaa pelkästään tuon katseen vuoksi. Koko elämän tarkoitus voi siis olla vaan se, että kerran katsoo jotain toista ihmistä silmiin ja seuraukset muuttavat koko maailman. Vois sanoa, että tuolla pultsarilla oli merkittävämpi elämä kuin monilla ns. menestyjillä.
Jos karma ( muka) olisi joku ja opettaja niin tällöin oppilaistaan pitempään ja useammin täällä viipyisivät tontuimmat toopet.
Toopetkin muuttuu ja oppii siinä missä muutkin. Olen usein maininnyt täällä, että koko olemassaolomme on eräänlainen roolipeli missä herran ja narrin roolit vuorottelevat. Kaikki olemisen puolet koetaan.
Täällä maan päälläkin koulussa siirrymme aina ylemmälle luokalle. Miksi niin ei olisi myös universaalissa olemisessa?
Se vain tuntuu järkevältä ja mielekkäältä. Eivät kaikki tietenkään tässä elämässään pidä siitä, että pitää ponnistella eteenpäin. Ihmismieli on kuitenkin kovin muuttuvainen. Minäkin olen usein laiska, mutta silti yritän joka päivä vähän kehittää itseäni.
Pointti oli se, että karman markkeeratessa jumalaa oppilaista valmiit poistuvat ensin ja hankalat joutuvat viipymään pidempään tai useammin elämän koulussaan, siksi nälkään kuoleva lapsi on onnekas, ohi, rikas vanhus voi tavallaan olla luokalle jäänyt tässä suhteessa vaikka maailmassa menestyisikin.
Tajuatko mihin karman persoonallistaminen jumalaiseksi vie?
En näe siinä mitään persoonallistamista jos oikeudenmukaisuus toteutuu enemmän tai vähemmän hyödyllisellä tavalla. Sovitus on jumalallinen, rangaistus vain inhimillinen.
Jos ihminen rikkoo maailmankaikkeuden harmonian, hän joutuu myös sen palauttamaan. Tämä näkemystä pidetään usein itämaisena, mutta myös Raamatun "sitä niität, mitä kylvit" tarkoittaa samaa asiaa.
On hyödytöntä verrata vain yhden elämän persoonallisuutta kokonaisuuteen. Ei pidä vetää sitä johtopäätöstä, että jos on tollo tässä elämässä, on ollut sitä myös edellisessä ja tulee olemaan seuraavassakin. Ja mikä se sellainen tollo edes on? Pitääkö toista ihmistä arvostella ja tuomita?
Todellinen tollo on se joka toisia arvostelee ja tuomitsee.
Voisimme verrata aivan hyvin tässä asiassa lasta aikuiseen. Emme voi vaatia lapselta kaikkea sitä mitä vaadimme aikuiselta. Lapsi ei pärjää vielä älyssään ja voimassaan aikuiselle. Sielullisessa kehityksessä on kyse mielestäni aivan samasta asiasta. Se "tollo" onkin vain vielä alemmalla luokalla keräämässä tietoa ja ymmärrystä.
En oikein usko, että kukaan viipyisi tyhmyyttään täällä muita pidempään. Kaikella on aikansa ja yhdestä elämästä ei pidä vetää mitään lopullista johtopäätöstä.
Onnekas on se joka on oppinut eniten!
Kirjoitamme toistemme ohi, no joka tapauksessa en liittäisi "jumalaisia sovituksiaankaan" syy/seuraus lakiin.
Kaikella on vain syynsä ja seurauksensa.
Kylmän materialistista ja niin tylsää.
Emme taida tosiaankaan olla ihan samalla aallonpituudella. Johtunee siitä, että en ole kova materialistifani. Materiahan aina rapistuu lopulta, mutta hengen kauneus on ikuista!
Syy ei ole minun mikään, uskostani en ole sanallakaan maininnut mitään.
Kaikella on vain syynsä ja seurauksensa,,aivan kaikella.
Taidat olla sitä "Taivas & Helvetti" porukkaa.
Monihan ei tässä elämässä joudu kohtaamaan juurikaan tekojensa seurauksia vaan vasta tulevassa elämässä tai sitten siellä taivaissa tai helveteissä.
Eikä asiat ole mustavalkoisia, jopa pahat teot johtavat joskus hyvään. Ehkä jopa useinkin.
Olemme oppineet paljon itsestämme vaikkapa sotien välityksellä. Teknologinen kehitys on usein lähtenyt sodista.
Väittäisin, että ymmärrys ymmärtää jopa pahan hyödyllisyyden. Ei olisi sankareita, jos ei olis pahiksiakaan.
Mielestäni kaikesta pahasta huolimatta tämä maailma on varsin mielenkiintoinen paikka elää. Jatkuva kamppailu tekee meistä yleviä, kunhan emme anna periksi. Vaikeuksien kautta voittoon!
http://www.youtube.com/watch?v=VUjUIP2ugG4
Satanistista musiikkia(ko)?
Enemmänkin viihdettä, mielestäni.
Hyvä biisi, sanat varsinkin osuvat.
Lepoelämä on monella edessä sotaelämän jälkeen. Rankkojen sotatraumojen purkuun ja käsittelyyn tarvitaan lepoa ja lepoelämääkin.
Monet tunneperäiset omituiset oireilut ihmisillä johtuvat edellisestä elämästä, jolloin osa osallistui mm. operaatio Barbarossaan. Tai olitte esim. Iwo Jimalla japsina.
Nyt on sopivasti aikaa kulunut toisesta maailmansodasta, että tuolloin delanneet ovat jo tulleet takaisin muistamattomina, ei tosin aivan kaikki.
Maailmansodissa kuoli miljoonia sotilaita. Suomi on lepoelämien maa nykyään. Täällä lepäävät toisen maailmansodan soturit muistamattomina menneisyyttään.
Kunnes joskus aika tulee, jolloin silmät avautuvat ja ymmärrämme, miten ihmeellisesti elämien kierto on rakentunut. Entiset tutut ja viholliset kohtaavat aina vain uudelleen, uudelleen...kunnes olemme ymmärtäneet että olemme aivan kaikkien parhaita ystäviä, kuka kadulla vastaan tuleekaan.
Kaikilla on sidoksia tuhansiin ja jopa kymmeniin-satoihintuhansiin tietoisuuksiin.
Jep, tuli mieleen miten ihmeellisiä ja aivan uusia juttuja voimme nykyään ihmisinä täällä maan päällä ensi kertaa kokea.
Ihan vaikka niinkin yksinkertaisia asioita kuin kaikki kaupan eri herkut tai tietokonepelin pelaaminen. Kaipaan 80-lukua eniten, koska silloin tuli eniten kaikenlaista uutta mitä ihmiskunta ei ollut koskaan aiemmin kokenut.
Näkisin, että kaikki tämä nykyinen kehitys johtuu paljolti myös 1900-luvun sodista.Sodat henkisti meidät.
Katselin eilen tuon YLEn dokkarin Vincent Furnierista eli Alice Cooperista. Aika jännä juttu kun hän kertoi tuon nimensä tulleen spiritismi-istunnon kautta. Vincent oli ollut edellisessä elämässään noita nimeltään Alice Cooper, joka oli poltettu roviolla. Hänen nykyinen elämänsä vaikutaisi olevan hyvitys siitä elämästä. Alicen isä on pastori ja siinäkin on tavallaan yhtymä tuohon Vincentin aiempaan elämään. Uskonnollisuus on edelleen vahvasti läsnä hänen elämässään.
Ja kun katselee Alicen tuotantoa, niin kyllähän sieltä sitä "noitamaisuutta" edelleen löytyy.
Niin, tämän aikakauden tarkoitus? Tietokoneasiat oli mielessä jo ennen syntymääni muistikuvien mukaan. Osaltaan siksi kannatti syntyä tähän aikaan kun aikakausi valmistaa informaatioteknologian mullistukseen. Nyt kun treenaamme nämä pc-jutut kondikseen niin meillä on informaatioteknologian perusteet. Ymmärrämme huisisti kehittyneempää teknologiaa jota näin olevan tulollaan. Jos emme osaisi näitä nettejä nyt, voisi olla haastavampaa sopeutua tulevan yhteiskunnan tietojenkäsittelyjuttuihin.
Sodat muuttuu lähinnä diplomaattisiksi kädenväännöiksi. Uskon että kun tulevaisuudessa katsomme tätä aikakautta, huvitumme siitä miten paljon on menty eteenpäin kun diplomatialla selvitään rankoistakin kohtaamisista.
Karma ei ole varsinaisesti mikään moraalinen. On seuraus jostain, ja me kaikki saamme mahdollisuuden mennä eteenpäin.
Positiivinen karma laajentaa, vaikka onkin karmaa. Positiivinen karma antaa liikkumavaraa, on yhdeydessä auran laajenemiseen.
Alice Cooperkin näyttää olevan upgreidattu versio entisestä, samat jutut edelleen menossa mutta kehittyneempinä versioina ja positiivisempina.
Inspiraatioksi laitan vision tietokoneen kehittymisen saralta: rautalankamaisesta häkkyrästä nimeltä tietokone tulee kymmenien- ja satojentuhansien vuosien kuluessa laite, joka on "valotila".
Tuo "valotila" perustuu kvanttimekaniikasta edelleen kehittyvään uuteen fysiikkaan. Laite itsessään on valoa ja data mikä siinä kulkee on valoa. Laite prosessoi sensoreilla kerättyä dataa ja tuottaa mekaanisesti informaatiota. Kuin mekaaniset aivot.
Laitteessa on datana menneet aikakaudet ja tulevaisuuden mahdollisuudet. Historiantutkimus saa aivan uuden ulottuvuuden. Näistä aikakausista voidaan muodostaa hologrammisimulaatio, jossa voimme kävelllä ja tutkia kuin ulkopuolisena tuon aikakauden tapahtumia vaikka Pariisin kaduilla kulkien vuonna 1795.
Aivan ja oppiminen ja ajattelu ovat aivojen ohjelmointia.
Emme edes käsitä miten hirvittävän määrän informaatiota itseemme ahdamme. Varsinkin me keski-ikäiset, jotka olemme jostain sieltä 60- ja 70-luvulta saakka ahtaneet itseemme informaatiota. Joskus tuntuu siltä kuin aivot olis muuttunu tietokoneeksi ja melkein kuulen kovalevyn naksatuksen aivoissani.
Tämä vaihe edeltää selvästi seuraavaa hyppäystä evoluutiossa, jossa ihminen henkistyy ja älyllistyy valtavasti.
Jos tässä syntyis uudelleen, niin olishan se jännää nähdä mitä tapahtuis, kun tutustuis taas kaikkeen tähän nykyiseen informaatioon uudelleen. Tulis varmaan aika kummia deja vu-tuntemuksia.
Uskon kyllä siihen, että edellisissä elämissä hankitut taidot tulevat esiin tulevissakin elämissä. Joku on synnynnäinen lahjakkuus, mikä tarkoittaa vaan sitä, että tuo taito on hankittu jo edellisessä elämässä.
Tarkoitus on varmaankin hankkia lukuisia erilaisia taitoja ja siksi ei ole mieltä, että tekee aina samoja juttuja elämästä elämään.
Mulla on vähän erilainen käsitys tosta "positiivisesta karmasta". Miellän karman aina jonain sellaisena asiana, joka täytyy sovittaa ja palauttaa universumin harmonia. Hyvän tekeminen ei voi olla itsetarkoitus siten, että sitä tehdään "hampaat irvessä" jonkin palkkion toivossa Jeesus puhui tästä samasta asiasta.
Suurin hyvä tehdäänkin mielestäni oikeastaan puolivahingossa. Se, että hymyilee jollekin kauniisti voi olla paljon parempi teko kuin miljoonan lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen.
Seurauksella on syynsä joten sano sitä vakkapa karmaksi
Karma on annettu mahdollisuus ( oppia, korjata virheensä rakentavasti) siirtymään kohti seuraavaa koetusta.
Siksi on viisasta olla luomatta negatiivista karmaa edes nettikirjoituksillaan.
Ei ole.
Karma on syy/ seuraus laki ilman moraalia, oikeutta tai muuta sellaista, eli jos rikollinen toimii taitavasti hän ei jää koskaan kiinni sitä on syy/ seuraus eli karma.
Jos joku tekee vääryyttä "taitavasti" ihmisille niin että ei jää siitä fyysisesti kiinni, saavuttaa ihmisten ahdinko kuitenkin hänet toisella, näkymättömällä tavalla, tullen osaksi hänen "auraansa". Se pilvi tukkii hyvien näkymättömien värähtelyiden virtauksen, ja hän maksaa vääryyksistä elämällä kurjaa ja tarkoituksettoman tuntuista elämää.