Politiikkaan
vähän lisää politiikkaa!
Olisi saatava politiikkaa politiikkaan! Sellaista vaatimusta aina silloin tällöin kuulee. Nyt sen muistaminen olisi taas paikallaan keskustassakin. Että hyvä puolue ei jäisi pelkästään hallitustyön vangiksi, valtionhoitajapuolueeksi.
Ensimmäinen osa tästä on, että puolueessa arvostettaisiin itse hallituspolitiikan saavutuksia. Niistä on oltava iloisia ja ylpeitä. Niitä on valaistava oikealla tavalla. Hölmöä on sivuuttaa myönteiset tulokset ikään kuin itsestään selvyyksinä ja vain valittaa ja vaatia lisää.
On näet tasan varmaa, että hallituksessa keskusta on pystynyt vaikuttamaan politiikan suuntaan. Oppositiossa kaikki olisi ollut suun pieksentää.
Yksi esimerkki. Puolueen kunnallisväen piirissä on vahvana tieto siitä, että kuntatalous on kriisissä, talousarvioita on vaikea tehdä, leikkaukset ja säästöt ovat välttämättömiä. Tottahan tämä tietenkin on. Mutta tätä kerrottiin myös julkisuuteen samalta levyltä, jota pyöritettiin silloin, kun keskusta oli oppositiossa.
Oliko sellaisessa ”vaalimainonnassa” järkeä? No ei. Kuntaministerimme ja koko hallitusryhmä on tehnyt parhaansa. Heidän työtään pitää kiittää, vaikka siinä puutteitakin olisi.
Hallituksen kuntapolitiikkaakin pitää siis puolustaa. Ja paljon muutakin kehuttavaa on: veropolitiikka, joka on pitänyt kotimaisen kysynnän korkealla vaikka muualla EU:ssa työttömyys on kasvanut, yritysverouudistus, joka keventää merkittävästi yritysten verotusta, lisää työllistämismahdollisuuksia – ja jota kokoomus ei edes yrittänyt toteuttaa, perhepolitiikka, joka pitää sisällään monta hyvää yksityiskohtaa, linjakas EU-politiikka ja paljon muuta...
Muulle politiikalle on hyvä ohjekin, keskustan aatteen perinnöstä lähtevä ohje:
”Älä unohda köyhän asiaa.”
Hieman laveammin tulkittuna tuo sama ohje voisi kuulua näin:
”Älä unohda tavallista ihmistä.”
Tuskin Santeri Alkion testamentiksi mainittua aatteellista viestiä meidän aikanammekaan liikaa on painotettu.
Yleinen laulu on, että on panostettava osaamiseen. Huippuosaaminen, korkea teknologia, innovaatiot ovat sellaisia avainsanoja, joilla Suomen kilpailukyky turvataan.
Joo, niin varmaankin on.
Mutta arvatkaapa mitä: olen varma, että ainakin miljoona jos ei kaksikin miljoonaa suomalaista ajattelee näin:
”Jassoo. Ei taida koskee mua, semmoiset huippuosaamiset... Ne on Nokian insinöörit erikseen...”
Onpa tästä tulevaisuuskeskustelusta voinut tulla sellainenkin käsitys, että tavalliset työt loppuvat ennen pitkää Suomesta kokonaan. Tai jos eivät vallan lopukaan, on kaiken maailman kilpailun nimissä palkkoja laskettava, joustoja lisättävä, irtisanomissuojaa heikennettävä...
(”Varsin yleinen arvio on, että globalisaatio johtaa hyödykemarkkinoiden kilpailun kiristymisen kautta myös työvoiman kysynnän palkkajouston kasvuun. Pääoman liikkuvuuden lisääntymisellä on samansuuntainen vaikutus. Tältä osin globalisaation voidaan siis katsoa korostavan palkkojen merkitystä talouden sopeutumiskeinona...” Suomi maailmantaloudessa -selvitys)
Huolestuu kai sitä tavallinen kansalainen vähemmästäkin.
Tähän väliin tarvittaisiin lisää politiikkaa. Kansalaisten huoleen pitäisi poliitikkojen osata politiikalla vastata – ja sellaisella kielellä, jota tavallinen ihminen ymmärtää.
Että ei ole kysymys siitä, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Tai että ei niin ainakaan saa olla, jos vain keskusta hallituksessa istuu... Vaan että vain menestyvä yrittäminen luo työpaikkoja ja toimeentulon mahdollisuuksia. Ja että Suomelle tärkeä osaaminen korostuu kaikkien työssä. Jokainen suomalainen voi olla huippuosaaja kaikessa siinä, minkä tekee. Ja että emme ole muuttamassa yhteiskuntaa eriarvoisemmaksi vaan keskustan mukanaolo merkitsee sosiaalisen turvallisuuden ja sosiaalisen omantunnon mukanaoloa...
Ja muuta sellaista, tiedättehän.
Eivät suomalaiset tyhmiä ole. Mutta jos poliitikon puheet ovat toisille poliitikoille ja puolueiden puheet toisille puolueille, voi kyydistä pudota.
Yksittäisen ihmisen kysymys kuitenkin on:
Mikä rooli mahtaa olla minulla, tavallisella ihmisellä? Ja noilla lapsilla... jos niistä ei vaikka koulumiehiä tulekaan. Tarvitaankohan ollenkaan?
Semmoiseen huoleen pitää osata vastata.
Hallitusohjelma tietysti on. Siitä on pidettävä kiinni. Sen selviä viittoja vastaan ei voi pullikoida – eikä pidäkään. Hallitusohjelma on hyvä.
Tulossa on kuitenkin hallitusohjelman tarkistusvaihe. Tulossa ovat presidentinvaalit. Tulossa ovat eduskuntavaalitkin.
Vaalien nuotteja ei ole hallitusohjelmassa. Ne on rakennettava itse. Hallituksen saavutuksia on hallituspuolueen tietysti puolustettava. Mutta vaaleihin mennään ennen muuta sen turvin, mitä aiotaan tehdä. Sitä voidaan valaista jo nyt.
Terve hallitusyhteistyö kestää myös sen, että hallituspuolueilla on ajatuksia myös hallitusohjelman ohi ja yli.
Seurustelkaa, hyvät politiikan korkeat päättäjät, vielä enemmän tavallisten kansalaisten kanssa!
Itsestänikin tiedän, kuinka poliitikkoa viedään. On seminaaria, tiedotustilaisuutta, taustabriifausta, henkilökohtaisia tapaamisia, saunailtoja. Järjestäjinä etujärjestöt, tutkimuslaitokset, suuryritykset, monenlaiset yhteisöt, yliopistot... On tilastoa, graafia, tutkimusta, selvitystä, ennustetta... Salasanat vilisevät: t&k-investoinnit, kansallinen koordinaatio, kilpailuetu, yrityssektorin dynamiikka, huippuosaamisen keskukset, tuottavuuserot ja kustannuskilpailukyky....
Määrättömiin, väsyksiin asti.
Ei ihme, jos asiat tarttuvat. Niihin pitääkin uskoa ja niitä edistää.
Mutta: seurustelkaa, hyvät politiikan korkeat päättäjät, vielä enemmän myös tavallisten kansalaisten kanssa! Antakaa heidän puhua! Kuunnelkaa ihan hiljaa heidän terveisiään!
Seuraavat vaalit voittaa nimittäin se, joka oikealla tavalla ymmärtää tavallisen ihmisen tuntoja ja tavallisen ihmisen huolia – sen lisäksi, että maan pyörät pyörivät. Pötyä ei tarvitse – eikä pidä – puhua. Mutta on puhuttava ja toimittava niin, että tavallinen kansalainen ymmärtää:
”Tuo on minun puolellani.”
Politiikka on aina vain enemmän sitä, miltä se näyttää.
Siksi on muistettava säilyttää politiikassa aina tarpeellinen nöyryys. Politiikan asetelmat eivät saa muuttua sellaisiksi, joissa vastapuolet ovat poliittinen eliitti ja tyhmä kansa.
Valtiovalta nimittäin kuuluu Suomessa kansalle. Valtaa sitten vain edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.
On silloin sivuseikka, onko kansa tyhmä vai ei.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.