Yksi on voima - ylitse muiden

"Fanaattinen uskonnollisuus on pakkoneuroosi"
Yleisesti puhuen ja ilmiötä kommentoiden, on käsittämätöntä, että vielä kolmannella vuosituhannella elää ihmisiä jotka eivät käsitä, että raamatulla ei ole sen kummempaa painoarvoa kuin millään muullakaan satukirjalla. Kuka tahansa voi kirjoittaa oman subjektiivisen raamattunsa, ja vedota siihen missä tahansa asiassa. On irvokasta kuinka pieni kiihkouskovaisten ryhmä yrittää saada mm. kaikkia koskevat lait säädettyä omien fundamentalisten subjektiivisten uskomustensa mukaisesti.
Fundamentalistinen fanaattinen uskonnollisuus on obsessiivis-kompulsiivinen vakava pakkoneuroosi joka pitää ihmiset riippuvaisina, ahdistuneita ja aggressiivisina ja näin ruokkii ja edesauttaa muiden neuroosien ja psykoosien syntymistä. Uskonto ilmiönä on aiheuttanut enemmän kärsimystä ja tuhoa kuin mikään muu vitsaus ihmiskunnan historiassa, ja siksi uskonnon hoitaminen pakkoneuroosina tulisi ottaa yhteiskunnan järjestämän sairaanhoidon piiriin mahdollisimman pian.
Mm. hermotutkija Vilayanur Ramachandran julkaisi lokakuussa 1997 tutkimuksen, jonka otsikkona oli "Uskonnollisen kokemuksen hermostollinen perusta". Ko. tutkimus esittää todisteita siitä, miten aivot käsittelevät hengellistä kokemusta ja kuinka henkilöt joilla on ohimolohkon epilepsia (TLE), saavat voimakkaampia uskonnollisia tunteita. Vastavia tutkimustuloksia on saatu myös mm. San Diegon yliopistossa (mm. havainto, että noin 25% TLE-potilaista kehittää uskonnosta vaikean pakkomielteen).
Ärsyttämällä ohimolohkoja magneettikentän avulla saadaan aikaan koehenkilön uskonnollisia vakaumuksia myötäileviä uskonnollisia kokemuksia (Dr. Michael Persinger et al.), esimerkiksi tunne jeesuksen, jumalan, allahin, jehovan, pyhän hengen, krishan jne. läsnäolosta ja huolenpidosta.
Kiihkomielinen uskonnollisuus on aivojen toimintahäiriö ja pakkoneuroosi johon usein liittyy myös vakavan narsistisen persoonallisuushäiriön piireitä (vääristyneet käsitykset omasta erinomaisuudesta, roolista "jumalan valittuna", "jumalan" tahdon tulkitsijana ja ainoan oikean totuuden omistajana jne.). Lisätietoja kaipaavat voivat tutustua myös mm. asiaa käsittelevään artikkelliin Newsweek 5.7.2001, U.S. Edition; Section: SCIENCE AND TECHNOLOGY; Pg.50., tai New Scientist 21.4.2001 jne. Yhteiskunnan tulisikin pyrkiä hoitamaan uskonnon kanssa kamppailevia ihmisiä, ja tarjota tukiryhmiä ja psykiatrista apua uskonnosta eroon pyrkiville siinä missä muillekin mielenterveysongelmista kärsiville. Lisäksi Keskisuomalaisen toimituksen pitäisi tuntea oma vastuunsa, ja pidättäytyä julkaisemasta uskonnollisia kirjoituksia jotka lähinnä saattavat kirjoittajansa naurunalaiseksi. Nykyisellään Keskisuomalaisen yleisöosaston linja on lähinnä fanaattisilla ja subjektiivisilla uskonnollisilla teksteillä mässäilyä. "
Eli tulisiko uskonnollisetkin mielisairaat hoitaa yhteiskunnan varoin? (Onko ongelma ehkä yksinkertaisesti liian iso hoidettavaksi?) Vai pitäisikö kirkon ottaa vastuu tekemisistään? Nykyiselläänhän valtio kustantaa jopa uskonnollista käännytystyötä yhteisillä varoilla.


"Uskonnollisen kokemuksen aivoituksia ohimolohkoissa"
Aivojen ohimolohkon erot voivat selittää uskonnollisten kokemusten syvyyttä ja eroja eri ihmisillä. Rohkean tulkinnan uskonnollisten kokemusten alkusyistä esittää BBC:n Horizon-tiededokumentti God on the Brain, Jumala aivoissa.
Ohjelma esitettiin Britanniassa valtakunnan verkossa torstaina.
Hyvin kiihkeästi uskonnollisten ihmisten aivot saattavat olla jo syntymästä erilaiset kuin muilla ihmisillä. Uskonnon vahvaksi kokeminen ei siis johtuisikaan ihan vapaasta tahdosta tai vastauksena ilmoitukseen ylhäältä.
Jotkut neurologit alkoivat pohtia asiaa, kun eräät epileptikot kokivat hyvin ristiriitaisesti uskonnollisuutta. Epilepsiapotilas Rudi Affolter on esimerkiksi piintynyt ateisti.
Siitä huolimatta hän koki 43-vuotiaana vahvan uskonnollisen näyn, jossa hän oli ei enempää eikä vähempää kuin itse helvetissä. "Olin hyvin masentunut ajatuksesta, että joudun viettämään siellä lopun ikääni."
Brittiläinen tavallinen perheenäiti, mutta epileptikko Gwen Tighe puolestaan luuli synnyttäneensä Jeesuksen. Hän nimitti aviomiestään Joosefiksi ja itseään Mariaksi.
Professori V. S. Ramarchandran Kalifornian osavaltion yliopistosta San Diegosta uskoo, että tietyt aivojen osat vaikuttavat tällaisiin uskonnollisiin kokemuksiin.
Hurmoksen tai kokemuksen voimaa voi mitata iholta tai kuvata aivojen osien aktivoitumista. Jotkut aivotutkijat uskovat, että monet historian uskonnollisesti vahvat henkilöt, kuten Paavali tai karismaattiset lahkojohtajat voisivat kuulua samaan joukkoon."
Helsingin Sanomat
[email protected]

Mm. hermotutkija Vilayanur Ramachandran julkaisi lokakuussa 1997 tutkimuksen,
jonka otsikkona oli "Uskonnollisen kokemuksen hermostollinen perusta".
Ko. tutkimus esittää todisteita siitä, miten aivot käsittelevät hengellistä kokemusta
ja kuinka henkilöt joilla on ohimolohkon epilepsia (TLE),
saavat voimakkaampia uskonnollisia tunteita. Vastavia tutkimustuloksia on saatu myös mm.
San Diegon yliopistossa (mm. havainto, että noin 25% TLE-potilaista kehittää uskonnosta vaikean pakkomielteen).

PS. Onneksi en ole uskis ....

Sodankylän Jeesus... Profeetta.. Johannes Kastaja... mitä seuraavaksi?... Jumala?

Etteet taas vaan ole liikaa käyttänyt kuuluisaa mielikuvitustasi?

Onko sinulla Leo yliluonnollisia voimia käytössäsi?

Minä kannustaisin nuoria ryhtymään alkoholisteiksi. Puoli pulloa kossua päivässä peruskoulun ala-asteella ja koko pullo yläasteella. Kyllä se puree ja on miehekäs olo jo kakarana.
Kun elimistö ja psyyke sitten pettää voi sankarillisesti heittäytyä AA:n avun piiriin.

Kukaan ei ole kuitenkaan noudattanut neuvoani. Nyt meillä ei vielä ole tiedossa henkilöä, joka ehdoin tahdoin on päättänut ruveta alkoholistiksi. Meillä on vain keskikaljan lipittelijöitä, jotka viinin kautta ovat siirtyneet väkeviin. Näitä meillä kyllä on, mutta vertailuryhmä puuttuu.

http://www.aretalogia.com/aretalogia30/sivut.2-3.html
>>Tämän päivän yhteiskunnassamme alkoholiongelmat kaikkine lieveilmiöineen on jo sitä luokkaa, että jokainen kansalainen joutuu ottamaan henkilökohtaista kantaa omiin valintoihinsa ja siihen, kenen joukoissa seisoo. Juoppojenko oman ja koko kansakunnan tuhoksi vaiko raittiiden omaksi ja koko kansakunnan menestykseksi.

Nuoriso tarvitsee todellisia esikuvia, mutta millaista esikuvaa sinä olet nuorille näyttämässä? Viitoitatko sinä nuorille tietä raittiiseen ja terveeseen elämään vaiko rappioon?>>