Minun on todella vaikea ymmärtää sitä miten jyrkkä käsitys joillain ihmisillä voi väkivallasta olla.
Fyysinen väkivalta on väärin kuten henkinenkin väkivalta.
Lähes jokaikinen fyysiseen väkivaltaan johtaneista tapahtumista alkaa henkisestä väkivallasta. Niin koulukiusaaminen, tappelut jääkiekko-ottelussa, tappelut kioskijonossa kuin perheväkivaltakin. Näihin liittyy lähes aina ellei jopa aina henkistä kiusaamista ja nöyryyttämistä.
Nykyajan yhteiskunnassamme on kuitenkin vallallaan ajatus että fyysisen väkivallan ja henkisen väkivallan välille vedetään raja, jonka ylitse astuva on syyllinen kaikkeen jo tapahtumia edeltäneisiinkin asioihin. Hän on se joka saa tuomion.
Se on oikein, nimittäin se että fyysisen väkivallan tekijä saa tuomion nimenomaan tästä väkivallan teosta. Ja korostan edelleen tästä VÄKIVALLAN TEOSTA. Jos tapahtumiin liittyy tätä ennen esim uhrin käyttämä pitkäaikainen henkinen väkivalta, tulisi tuomiot jakaa myös heille. Tämä ei kuitenkaan toteudu nykyajan yhteiskunnassa.
Kouluaikoina opettajallani oli tapana pistää aina riidan molemmat osapuolet hetkeksi jälki-istuntoon tai muuhun rangaistukseen. Vaikka tilanne olisikin ollut niin että vain toinen heistä on käyttänyt fyysistä ja toinen vain henkistä väkivaltaa, kunhan ensin oli selvitetty mistä oli kyse.
Poliisilla tai valtiolla ei ole resursseja tällaisia asioita aikuisten kesken selvitellä, mikä on täysin ymmärrettävää. Siksi fyysisen väkivallan käyttäjä on se joka tuomitaan, kaikki muu on sallittua.
Miehellä ei aikuisena ole sellaista mahdollisuutta että sanoisi "Anteeksi, suutuin koska kiusasit minua". ja tämän jälkeen "opettaja" selvittäisi tilanteen onko näin ollut ja kumpikin joutuisi "jäähylle", jos asia niin olisi. Meillä ei valitettavasti ole aikaa yhteiskunnassa kuin tuomita fyysisen väkivallan käyttäjä vastuulliseksi tapahtuneesta.
Tämän kehän ymmärtäminen ei oikeuta ketään fyysiseen väkivaltaan. Mutta se aiheuttaa tilanteita joissa vuosia riidellään, nälvitään, kiusoitellaan, uhkaillaan ,petetään ja kidutetaan vuorotellen kumpaakin. Loppujen lopuksi kumpikaan osapuolista ei tiedä mistä riitely alkoi, ainoa mikä alitajuisesti tiedetään on se että se kumpi ennen sortuu fyysiseen väkivaltaan joutuu kantamaan vastuun kaikesta mitä tuskallisten vuosien aikana tapahtunut, kaikesta nälvimisestä, kiusoittelusta, pettämisestä ja henkisestä kidutuksesta. Tämä on henkien taisto ja kilpailu, se kumpi fyysiseen väkivaltaan tarttuu on paha ja tuomittava ja hän palakoon helvetin tulessa. Muilla olkoon sielussa rauha.
Ihminen jolla on todella heikko itsetunto pelkää kuollakseen sitä että hänet huomataan syylliseksi johonkin taphtuneeseen ikävään asiaan. Usein tällainen ihminen lietsoo muita ihmisiä vihaan ja tekoihin jotka todistaisivat että lähimmäiset ovatkin vielä pahempia ja epäonnistuneempia. Se on valitettavaa jos sitä ei itsessään tunnista.
Niin moni meistä on valmis heittämään sen ensimmäisen kiven, koska se ei vielä tapa. Ja vaikka se kohtalokas kivi olisikin lopulta hirveän pieni, on meille pääasia että olemme löytäneet syyllisen.
Eikös se suurinpiirtein niin nykyään mene?
Fyysinen väkivalta on väärin kuten henkinenkin väkivalta.
Lähes jokaikinen fyysiseen väkivaltaan johtaneista tapahtumista alkaa henkisestä väkivallasta. Niin koulukiusaaminen, tappelut jääkiekko-ottelussa, tappelut kioskijonossa kuin perheväkivaltakin. Näihin liittyy lähes aina ellei jopa aina henkistä kiusaamista ja nöyryyttämistä.
Nykyajan yhteiskunnassamme on kuitenkin vallallaan ajatus että fyysisen väkivallan ja henkisen väkivallan välille vedetään raja, jonka ylitse astuva on syyllinen kaikkeen jo tapahtumia edeltäneisiinkin asioihin. Hän on se joka saa tuomion.
Se on oikein, nimittäin se että fyysisen väkivallan tekijä saa tuomion nimenomaan tästä väkivallan teosta. Ja korostan edelleen tästä VÄKIVALLAN TEOSTA. Jos tapahtumiin liittyy tätä ennen esim uhrin käyttämä pitkäaikainen henkinen väkivalta, tulisi tuomiot jakaa myös heille. Tämä ei kuitenkaan toteudu nykyajan yhteiskunnassa.
Kouluaikoina opettajallani oli tapana pistää aina riidan molemmat osapuolet hetkeksi jälki-istuntoon tai muuhun rangaistukseen. Vaikka tilanne olisikin ollut niin että vain toinen heistä on käyttänyt fyysistä ja toinen vain henkistä väkivaltaa, kunhan ensin oli selvitetty mistä oli kyse.
Poliisilla tai valtiolla ei ole resursseja tällaisia asioita aikuisten kesken selvitellä, mikä on täysin ymmärrettävää. Siksi fyysisen väkivallan käyttäjä on se joka tuomitaan, kaikki muu on sallittua.
Miehellä ei aikuisena ole sellaista mahdollisuutta että sanoisi "Anteeksi, suutuin koska kiusasit minua". ja tämän jälkeen "opettaja" selvittäisi tilanteen onko näin ollut ja kumpikin joutuisi "jäähylle", jos asia niin olisi. Meillä ei valitettavasti ole aikaa yhteiskunnassa kuin tuomita fyysisen väkivallan käyttäjä vastuulliseksi tapahtuneesta.
Tämän kehän ymmärtäminen ei oikeuta ketään fyysiseen väkivaltaan. Mutta se aiheuttaa tilanteita joissa vuosia riidellään, nälvitään, kiusoitellaan, uhkaillaan ,petetään ja kidutetaan vuorotellen kumpaakin. Loppujen lopuksi kumpikaan osapuolista ei tiedä mistä riitely alkoi, ainoa mikä alitajuisesti tiedetään on se että se kumpi ennen sortuu fyysiseen väkivaltaan joutuu kantamaan vastuun kaikesta mitä tuskallisten vuosien aikana tapahtunut, kaikesta nälvimisestä, kiusoittelusta, pettämisestä ja henkisestä kidutuksesta. Tämä on henkien taisto ja kilpailu, se kumpi fyysiseen väkivaltaan tarttuu on paha ja tuomittava ja hän palakoon helvetin tulessa. Muilla olkoon sielussa rauha.
Ihminen jolla on todella heikko itsetunto pelkää kuollakseen sitä että hänet huomataan syylliseksi johonkin taphtuneeseen ikävään asiaan. Usein tällainen ihminen lietsoo muita ihmisiä vihaan ja tekoihin jotka todistaisivat että lähimmäiset ovatkin vielä pahempia ja epäonnistuneempia. Se on valitettavaa jos sitä ei itsessään tunnista.
Niin moni meistä on valmis heittämään sen ensimmäisen kiven, koska se ei vielä tapa. Ja vaikka se kohtalokas kivi olisikin lopulta hirveän pieni, on meille pääasia että olemme löytäneet syyllisen.
Eikös se suurinpiirtein niin nykyään mene?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Naisiin kohdistuva väkivalta loukkaa ihmisoikeuksia ja haittaa tasa-arvon toteutumista yhteiskunnassa. Kysymys ei ole vain itsesuojelusta. Naiset kantavat myös huolta tyttäristään, joiden kasvatuksessa pelon maantiede täytyy ottaa huomioon. Mitä se taas merkitsee tyttöjen luottamukselle yhteiskuntaan ja toiseen sukupuoleen?
Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että väkivalta ei ole kaksijakoista, joko henkistä tai fyysistä, vaan ne ovat toistensa jatkumo. Siksi ei riitä, että miesten naisille tekemään väkivaltaan puututaan vain rangaistuksin ja lainsäädännöllisin toimenpitein. Olisi puututtava myös niihin kulttuurisiin rakenteisiin, jotka saavat aikaan sen, että jo pikkupojat puhuttelevat tyttöjä huoriksi ja v---u korvaa välimerkit puheessa.
Jota kuinkin noin se taitaa mennä. Tosin nykypäivänä tuo oman värinsä väkivaltaan hullut, huumeet, viina ja muut mömmöt ja kasvuhormoonit. Tuttavapiiriini kuuluu muutamia ketkä vetävät huumeita ja mömmöjä. Varsinkin mömmöjen vetäjistä ei tiedä muutaman kaljan jälkeen mitä tapahtuu. Eli nykypäivän katu-, baari ja snakariväkivalta ei välttämättä tarvitse vuosien parjaamista tai edes kovin kummoista provosointia kun jo alkaa turpakäräjät. Lisäkseen väkivallan luonne on muuttunut ainakin katukuvassa. Siitä on tullut raaempaa sekä "epäreilua" jos näin voi asian ilmaista.
Aikoinaan nakkikioskilla otettiin miehestä mittaan ihan kaksistaan ja homma loppui kun jompikumpi sai tarpeekseen. Mutta nykyisin yhä enemmän otetaan miehestä ja pienestä porukasta mittaa. Homma loppuu yleensä poliisin ja ambulanssin saapumiseen. Sivulliset eivät uskalla asioihin puuttua, sillä siitä ei seuraa kuin omaan nekkuun saamista.
Mutta kuvaamasi tilanne varmaan pätee monissa sukulaissuhteissa sekä perheissä tapahtuviin väkivaltaisiin tilanteisiin.
Loppujen lopuksi erilaisten tekojen lokeroiminen yleispäteviin sääntöihin on sangen vaikeaa. Jonkinlaisia "sääntöjä" teoista sekä seuraamuksista voidaan vetää mutta yleensä kuitenkin tapahtumat ovat enemmän tai vähemmän yksilöllisiä.
Mutta totta on, että se ketä väkivaltaa käyttää on se joka tuomitaan. Niitä jotka käyttävät henkistä väkivaltaa harvemmin tuomitaan. Onhan tuohon tulossa muutosta esim työpaikka kiusaamisen osalta jota ilmeisesti on tutkittu enemmänkin nykyisin. Muistaisin ohjelman jossa noin satakunta valitusta johti muutamaan seuraamukseen. Pitää muistaa, että henkisen väkivallan tason kokeminen on sekin yksilöllistä. Toinen kestää enemmän kuin toinen. Jotkut osaavat pitää puolensa paremmin kuin toiset. Mutta jos koko firman henkilökunta kääntyy jotakuta vastaan niin voi ainakin osaa vastauksia etsiä myös peilistä...
Väkivalta on väärin - oli se henkistä tai fyysistä. Fyysinen on helpompi todistaa ja jopa mitata, joten on loogista että sen käytöstä rangaistaan. Henkisen väkivallan todistaminen ja varsinkin mittaaminen ovat varsin vaikeita. Mittaaminen varmaan liki mahdotonta. Vai olisiko yksi pettäminen sama kuin pari etuhammasta lyöty sisään. Nimittely läpsimistä, parjaaminen ja valehtelu tönimistä...
"Lähes jokaikinen fyysiseen väkivaltaan johtaneista tapahtumista alkaa henkisestä väkivallasta. Niin koulukiusaaminen, tappelut jääkiekko-ottelussa, tappelut kioskijonossa kuin perheväkivaltakin. Näihin liittyy lähes aina ellei jopa aina henkistä kiusaamista ja nöyryyttämistä. "
Olet ehkä oikeassa siinä, että nämä kiusaajat ovat kokeneet henkistä/fyysistä väkivaltaa omalla kohdallaan ja tämä synnyttää heissä väkivaltaa. Usein tuo kiusaaminen ei vain ole tullut uhrin puolelta vaan jostain muualta. Esim. koulukiusauksen kohteeksi joutuvat useimmiten kaikkien ujoimmat, epävarmimmat ja yksinäisimmät lapset. Näissä tilanteissa he eivät ole millään tapaa osoittaneet vihamielisiä toimia kiusaajia kohtaan, he vain joutuvat kärsimään tämän kiusaajan muualla kokemat vääryydet omissa nahoissaan.
"Nykyajan yhteiskunnassamme on kuitenkin vallallaan ajatus että fyysisen väkivallan ja henkisen väkivallan välille vedetään raja, jonka ylitse astuva on syyllinen kaikkeen jo tapahtumia edeltäneisiinkin asioihin. Hän on se joka saa tuomion. "
Ihminen on varsin pitkälle kehittynyt eläin ja yksi sivistyneen kulttuurin merkkejä on toisen ihmisen kunnioittaminen ja yleensäkin toisen koskemattomuuden arvostaminen. On selvää, että riitoja/erimielisyyksiä syntyy aina, mutta se miten ne hoidetaan, riippuu juuri ihmisen henkisistä kyvyistä. Mielestäni pahimmatkaan loukkaavat sanat eivät oikeuta toisen lyömiseen. Aikuisen ihmisen on yksinkertaisesti osattava ratkaista ongelmat ilman, että hän loukkaa toisen koskemattomuutta. jos suhde on ajautunut siihen pisteeseen, että tilanne muistuttaa tuota kuvaamaasi henkien taistelua, on osattava joko hakea apua tai lopettaa suhde siihen eikä roikkua yhdessä niin kauan, ettei enää hillitse itseään.
Me sivistyneet ihmiset olemme murhanneet kokonaisia kansallisuuksia vain siksi, että he ovat ajatelleet eri tavoin - väärin. Sivistyneisyyden pelisääntöjä kun pääsevät sanelemaan ne vahvimmat.
"Usein tuo kiusaaminen ei vain ole tullut uhrin puolelta vaan jostain muualta."
Tämä on varsin totta. Yksi elävä esimerkki tuttavapiiristäni on olemassa. Yhtä tyyppiä kiusattiin koulussamme yläasteella jatkuvalla syötöllä. Peruskoulun jälkeen miekkonen suivaantuneena aloitti voimailun,taistelulajien harrastuksen ja erilaisia hormooneita vedettiin kuin hullu puuroa. Nykyisinkin tämä mies mättää porukkaa turpaan kadulla minkä kerkiää. Henkistä väkivaltaa kokeneena hän ilmeisesti on elinikänsä kestävällä kostoretkellä, jossa osansa saavat kaikki ketkä kohdalle sattuvat - olivat sitten olleet niitä koulukiusaajia tai ei.
Jos naapurit ovat kinastelleet vuosia ja eräänä päivänä sitten toinen naapuri päättää hakata toisen. Asia menee oikeuteen. Pitäisikö tosiaan antaa kummallekin naapurille syyte? Toiselle henkisestä ja fyysisestä väkivallasta ja toiselle henkisestä väkivallasta. Juipilta etenkin odotan vastausta tähän.
Kyllä ehdottomasti! Jos henkinen väkivalta kiusantekona voidaan toteen näyttää. Lisäksi tuomio myös sen mukaan kuinka vakavaa toiminta on ollut.
Jos naapurien välillä ei koskaan olisi ollut mitään kontaktia ja toinen pläjäyttäisi vain yhtäkkiä toista turpaan ei luonnollisestikkaan muille tuomioita jaeta. Ainoastaan lyöjälle asianmukainen tuomio.
Jos naapurien välillä ei koskaan ole ollut mitään ongelmia ja toinen alkaa huutelemaan törkeyksiä ja kiusoittelemaan, ilman että fyysistä väkivaltaa tapahtuu ollenkaan, eikä toinen siihen reagoi, tulisi myös tästä antaa asianmukainen tuomio.
Riippumatta esim. tekijöiden sukupuolesta.
Vastaukseni on kyllä! Ehdoton kyllä! Mielestäni väärästä teosta kuuluu aina saada rangaistus. Ei ole väärää tekoa joka ei olisi rangaistava sen lievästä vakavuusasteesta johtuen. Tähän sovelletaan vain lievempä menetelmiä. Kaikki mikä loukkaa lähimmäistä henkisesti tai fyysisesti on väärin. Tämän opin koulussa. Aina kun ongelmia esiintyi, reilu opettajani jakoi rangastukset mielestäni teon vakavuuteen nähden tasapuolisesti. Niin tytöille kuin pojillekkin. Itseäni oikaisten toivoisin myös että rangaistus nähtäisiin enemmänkin mahdollisuutena sovitukseen osapuolien kesken, eikä niinkään "parempien" ihmisten vastaiskuna/hyökkäyksenä "pahoja ihmisiä vastaan. Parhaimmillaan sovitus olisi sillan rakentajana uuden sovun löytämiselle kummankin kärsittyä omien tekojensa vakavuuden mukaan.
Kuten aikaisemmin sanoin tällainen "opettajana" toimiminen on tässä yhteiskunnassa virkavallalta täysin mahdoton tehtävä. Nämä asiat olisi itse kunkin pitänyt oppia koulun penkillä sekä kotona. Tätä "sisäistä opettajaamme" kuulee myös kutsuttavan nimellä omatunto.
On tärkeätä tajuta että oikeuslaitos ei voi korvata yksilön omatuntoa. Jos tiedät tehneesi väärin on pahin rangaistus kärsiä syyllisyyttä loppu elämän ajan, saamatta sovitusta teoilleen.
"Jos naapurien välillä ei koskaan ole ollut mitään ongelmia ja toinen alkaa huutelemaan törkeyksiä ja kiusoittelemaan, ilman että fyysistä väkivaltaa tapahtuu ollenkaan, eikä toinen siihen reagoi, tulisi myös tästä antaa asianmukainen tuomio."
No voihan sitä nostaa syytteen kunnianloukkauksesta, ei mitä tahansa törkeyksiä ole pakko sulattaa.
Mutta mitä lähempänä ne ovat, sitä hämärtyneemmäksi tulee todellisuus. Eli jos palataan naapureiden suukopuun, niin mistä kaikki on alkanut, voiko sen koskaan todistaa? Kuullaan todistajia ja mielipiteet menevät ristiin. Ketä silloin uskotaan. Miten näyttö tapahtuu, jota tuomioistuin kuitenkin vaatii? Riidassa on aina kaksi syyllistä, näin väitetään. Itse tiedän, että väite on väärä, se ei ole aukoton, mutta ei puututa nyt siihen.
Mutta se, mistä riidat saavat alkunsa, miten ne etenevät ja voisiko ne vältää tai saada laantumaan neuvotteluilla, siihen ei ole yleispäteviä neuvoja. Toisen naapurin on parasta muuttaa pois, jos tukala tilanne jatkuu. Muuta vaihtoehtoa ei ole.
Tuosta olen samaa mieltä kanssasi, että virkavalta ja oikeuslaitos ei voi toimia omanatuntonamme.
(Kiistojen selvittely on erittäin hankalaa, kun osapuolilla on usein täysin vastakkainen näkemys asioista, niin kuin nyt antifeministeillä ja feministeillä tällä palstalla. Palsta on kuin pienoiskoossa todellisuus naapurisovun menetyksestä. Huudellaan yli aidan ja lujaa. Tässä meidän tapauksessamme anti puoli heittää lokaa tai järjettömiä väitteitä ja f vastaavat asiallisesti. Tämä on oma näkemykseni ja antipuoli on varmasti tapahtuneesta toista mieltä.)
Mutta jatketaan nyt naapuriasian parissa ja unohdetaan tämä palstaesimerkki tältä erää, ettei nyt juututa siihen.