Perhekonferenssi Genevessä
4. syyskuuta 2004, Julie Dockstader Heaps, Church Newsin toimittaja
Heitä tuli Espanjasta. Heitä tuli Qatarista. Heitä tuli Tanskasta ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Kanadasta. Heitä tuli Yhdysvalloista ja muista maista. Tavatessaan toisiaan Sveitsissä heitä yhdisti yksi yhteinen asia: “huoli perheestä ja perheestä huolehtiminen“, vakuutti Bonnie D. Parkin palattuaan Euroopan alueellisesta perhettä käsittelevästä dialogikonferenssista, joka pidettiin 23.–25. elokuuta Genevessä Sveitsissä.
“Kaikki siellä näkemäni oli aivan uskomatonta“, Apuyhdistyksen ylijohtaja sisar Parkin, sanoi. “Tapasin hyvin monia eriuskoisia eri maista tulleita hyviä ihmisiä, jotka kuitenkin tunnustivat kestävän avioliiton ja lujan perheen suuren merkityksen. He halusivat vaikuttaa asioihin.“
Sisar Parkin edusti kirkkoa ja puhui yhdessä kokouksessa Euroopan alueellisessa dialogissa, joka on yksi useista alueellisista tapaamisista. Niissä valmistellaan Dohan kansainvälistä perhekonferenssia, joka on määrä pitää 29.–30. marraskuuta Qatarin pääkaupungissa. Sisar Parkin osallistui myös aiemmin tänä vuonna pidettyyn Méxicon alueelliseen kokoukseen. (Katso Church News, 24. huhtikuuta 2004.) Tämänvuotiset dialogit ja Qatariin suunniteltu konferenssi on pidetty ja pidetään sen johdosta, että Yhdistyneiden kansakuntien vuonna 1994 julistamasta kansainvälisestä perhevuodesta tulee kuluneeksi kymmenen vuotta.
Euroopan alueellisen dialogin kutsui koolle Dohan järjestelytoimikunta, joka esitti kirkolle kutsun sen ydinperheen arvoja tukevan maineen vuoksi. Läsnä oli myös Richard G. Wilkins, Brigham Youngin yliopiston World Family Policy -keskuksen johtaja ja Dohan järjestelytoimikunnan jäsen.
Church Newsille myöntämässään haastattelussa sisar Parkin tähdensi asiakirjan “Perhe – julistus maailmalle“ viimeistä kappaletta:
“Me vetoamme vastuuntuntoisiin kansalaisiin ja viranhaltijoihin kaikkialla sellaisten toimenpiteiden edistämiseksi, joiden tarkoituksena on ylläpitää ja vahvistaa perhettä yhteiskunnan perusyksikkönä.“
“Juuri sen minä näin“, sisar Parkin selitti. He olivat kansalaisia, he olivat virkamiehiä, jotka uskoivat perheeseen ja panivat käytäntöön sitä, mihin me perhejulistuksessa niin lujasti uskomme. On tärkeää, että sellaisiin konferensseihin, joissa käsitellään tärkeitä ajatuksia ja käsityksiä (perheen tukemisesta), osallistuu yksilöitä eri uskontokunnista ja eri maista.
Uskontoon pohjautuvilla järjestöillä on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa maiden lainsäädäntätoimiin, ja sellaiset aloitteet tulevat vahvistamaan perhettä.
Hän jatkoi, että esimerkiksi viime marraskuussa ollessaan Euroopassa kirkon koulutustehtävissä hän tapasi Ruotsissa Apuyhdistyksen sisaria, jotka puhuivat oman maansa pikemminkin äitien työssäkäyntiä tukevista laeista ja kulttuurista. Geneven konferenssissa sisar Parkin ilokseen kuuli Ruotsin valtiopäiväedustajan puheen, jossa tämä kertoi pyrkimyksestään saada maassaan aikaan muutoksia kotiäitien tueksi.
Sisar Parkin tähdensi, että oli mieltä ilahduttavaa kuulla näitä ajatuksia “mieheltä, joka ei ole kirkon jäsen, mutta joka uskoi perheeseen ja joka näki, että naiset tarvitsevat enemmän aikaa perheen kanssa“.
Konferenssipuheessaan sisar Parkin sanoi: “Ennakoiva perhekeskeinen lainsäädäntä ja täytäntöönpano on vaivalloista ja raskasta taistelua. Tämän dialogin järjestäminen on kiitettävää, ja tuen teitä pyrkimyksissänne tehdä tutkimusta ja työtä ydinperheen vahvistamiseksi ja tukemiseksi.
Mutta mitä me yksilöinä teemme vahvistaaksemme omaa perhettämme?“ Apuyhdistyksen ylijohtaja kysyi. “Ajammeko me niin ahkerasti yhteistä etua, ettemme ole varanneet aikaa valmentaa rakkaitamme kohtaamaan maailman haasteita viettämällä aikaa heidän kanssaan ja opettamalla heille kestäviä arvoja? Uskon, että yksi suurimmista ennalta ehkäisevistä toimenpiteistä ydinperheen hajoamista vastaan on ottaa tehtäväksemme vahvistaa omaa perhettämme, ja sitten tuosta vahvasta asemasta käsin kykenemme ojentamaan auttavan kätemme naapurille ja vahvistamaan heitä edelleen. Henkilökohtaisen esimerkin voima on suuri.“
Sisar Parkin sanoi, että ihanteellisessa perheessä on kaksi vanhempaa. “Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista. Olen tehnyt työtä haastavissa ja vaikeissa olosuhteissa elävien naisten kanssa, eivätkä sellaiset olosuhteet ole estäneet heitä toimimasta perheensä hyväksi. Uskon edelleenkin, että kun vanhemmat vahvistavat oman perheensä perusrakennetta, he vahvistavat lähipiiriään ja lopulta asuinmaataankin.“
Sisar Parkin ilmaisi Church Newsin haastattelussa toiveen, että jäsenet perehtyisivät perheasioihin hyvin eivätkä epäröisi tuoda julki ydinperheen arvoa.
Tunteikkaasti puhunut sisar Parkin tähdensi, ettemme saa milloinkaan antaa periksi vahvistuvalle hyökkäykselle perhettä kohtaan. “On vain uurastettava ja tehtävä se hymyssä suin.“
4. syyskuuta 2004, Julie Dockstader Heaps, Church Newsin toimittaja
Heitä tuli Espanjasta. Heitä tuli Qatarista. Heitä tuli Tanskasta ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Kanadasta. Heitä tuli Yhdysvalloista ja muista maista. Tavatessaan toisiaan Sveitsissä heitä yhdisti yksi yhteinen asia: “huoli perheestä ja perheestä huolehtiminen“, vakuutti Bonnie D. Parkin palattuaan Euroopan alueellisesta perhettä käsittelevästä dialogikonferenssista, joka pidettiin 23.–25. elokuuta Genevessä Sveitsissä.
“Kaikki siellä näkemäni oli aivan uskomatonta“, Apuyhdistyksen ylijohtaja sisar Parkin, sanoi. “Tapasin hyvin monia eriuskoisia eri maista tulleita hyviä ihmisiä, jotka kuitenkin tunnustivat kestävän avioliiton ja lujan perheen suuren merkityksen. He halusivat vaikuttaa asioihin.“
Sisar Parkin edusti kirkkoa ja puhui yhdessä kokouksessa Euroopan alueellisessa dialogissa, joka on yksi useista alueellisista tapaamisista. Niissä valmistellaan Dohan kansainvälistä perhekonferenssia, joka on määrä pitää 29.–30. marraskuuta Qatarin pääkaupungissa. Sisar Parkin osallistui myös aiemmin tänä vuonna pidettyyn Méxicon alueelliseen kokoukseen. (Katso Church News, 24. huhtikuuta 2004.) Tämänvuotiset dialogit ja Qatariin suunniteltu konferenssi on pidetty ja pidetään sen johdosta, että Yhdistyneiden kansakuntien vuonna 1994 julistamasta kansainvälisestä perhevuodesta tulee kuluneeksi kymmenen vuotta.
Euroopan alueellisen dialogin kutsui koolle Dohan järjestelytoimikunta, joka esitti kirkolle kutsun sen ydinperheen arvoja tukevan maineen vuoksi. Läsnä oli myös Richard G. Wilkins, Brigham Youngin yliopiston World Family Policy -keskuksen johtaja ja Dohan järjestelytoimikunnan jäsen.
Church Newsille myöntämässään haastattelussa sisar Parkin tähdensi asiakirjan “Perhe – julistus maailmalle“ viimeistä kappaletta:
“Me vetoamme vastuuntuntoisiin kansalaisiin ja viranhaltijoihin kaikkialla sellaisten toimenpiteiden edistämiseksi, joiden tarkoituksena on ylläpitää ja vahvistaa perhettä yhteiskunnan perusyksikkönä.“
“Juuri sen minä näin“, sisar Parkin selitti. He olivat kansalaisia, he olivat virkamiehiä, jotka uskoivat perheeseen ja panivat käytäntöön sitä, mihin me perhejulistuksessa niin lujasti uskomme. On tärkeää, että sellaisiin konferensseihin, joissa käsitellään tärkeitä ajatuksia ja käsityksiä (perheen tukemisesta), osallistuu yksilöitä eri uskontokunnista ja eri maista.
Uskontoon pohjautuvilla järjestöillä on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa maiden lainsäädäntätoimiin, ja sellaiset aloitteet tulevat vahvistamaan perhettä.
Hän jatkoi, että esimerkiksi viime marraskuussa ollessaan Euroopassa kirkon koulutustehtävissä hän tapasi Ruotsissa Apuyhdistyksen sisaria, jotka puhuivat oman maansa pikemminkin äitien työssäkäyntiä tukevista laeista ja kulttuurista. Geneven konferenssissa sisar Parkin ilokseen kuuli Ruotsin valtiopäiväedustajan puheen, jossa tämä kertoi pyrkimyksestään saada maassaan aikaan muutoksia kotiäitien tueksi.
Sisar Parkin tähdensi, että oli mieltä ilahduttavaa kuulla näitä ajatuksia “mieheltä, joka ei ole kirkon jäsen, mutta joka uskoi perheeseen ja joka näki, että naiset tarvitsevat enemmän aikaa perheen kanssa“.
Konferenssipuheessaan sisar Parkin sanoi: “Ennakoiva perhekeskeinen lainsäädäntä ja täytäntöönpano on vaivalloista ja raskasta taistelua. Tämän dialogin järjestäminen on kiitettävää, ja tuen teitä pyrkimyksissänne tehdä tutkimusta ja työtä ydinperheen vahvistamiseksi ja tukemiseksi.
Mutta mitä me yksilöinä teemme vahvistaaksemme omaa perhettämme?“ Apuyhdistyksen ylijohtaja kysyi. “Ajammeko me niin ahkerasti yhteistä etua, ettemme ole varanneet aikaa valmentaa rakkaitamme kohtaamaan maailman haasteita viettämällä aikaa heidän kanssaan ja opettamalla heille kestäviä arvoja? Uskon, että yksi suurimmista ennalta ehkäisevistä toimenpiteistä ydinperheen hajoamista vastaan on ottaa tehtäväksemme vahvistaa omaa perhettämme, ja sitten tuosta vahvasta asemasta käsin kykenemme ojentamaan auttavan kätemme naapurille ja vahvistamaan heitä edelleen. Henkilökohtaisen esimerkin voima on suuri.“
Sisar Parkin sanoi, että ihanteellisessa perheessä on kaksi vanhempaa. “Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista. Olen tehnyt työtä haastavissa ja vaikeissa olosuhteissa elävien naisten kanssa, eivätkä sellaiset olosuhteet ole estäneet heitä toimimasta perheensä hyväksi. Uskon edelleenkin, että kun vanhemmat vahvistavat oman perheensä perusrakennetta, he vahvistavat lähipiiriään ja lopulta asuinmaataankin.“
Sisar Parkin ilmaisi Church Newsin haastattelussa toiveen, että jäsenet perehtyisivät perheasioihin hyvin eivätkä epäröisi tuoda julki ydinperheen arvoa.
Tunteikkaasti puhunut sisar Parkin tähdensi, ettemme saa milloinkaan antaa periksi vahvistuvalle hyökkäykselle perhettä kohtaan. “On vain uurastettava ja tehtävä se hymyssä suin.“
Vastaukset 4
Vanhimmat
Smithille toisten ihmisten perheet olivat niin tärkeitä, että hän otti itselleen jalkavaimojakin toisista perheistä.
jauhaa jauhaa..... Mee Deseret bookstoreen ja tilaa ittelles kirja tästäasiasta kun se on nyt se sun levys ihan jääny jumiin. Siellä se on kirja ihan LDS kaupassa! Vapaasti ostettavana. Voit vaikka ostaa Jossulle ja mulleki... nii tiedämme sit enemmän asiasta.
Voisitte kyllä tutkia ihan omatoimisesti. Olettehan sentään Smithin perustaman kirkon jäseniä.
on nykyään ympäri maailmaa ja niissä kirkkomme on aina hyvin edustettuna.