Seuraavien 40 vuoden aikana ihmiskunnan täytyy tuottaa enemmän ruokaa kuin edellisten 10 000 vuoden kuluessa.
Ihmiskunta kohtaa lähivuosina ruokatuotannossa yhden suurimmista haasteistaan, kirjoittaa The Economist. Samaan aikaan, kun kaupungit valtaavat peltomaata, maatalouden tuottavuus vähenee ja biopolttoaineiden kysynnän kasvu syö vähäisiäkin ruoantuotantoresursseja, ruokaa pitäisi tuottaa paljon entistä enemmän. Reilussa sukupolvessa kasvava ihmismäärä nielaisee enemmän elintarvikkeita kuin 10 000 vuodessa tähän saakka.
Viljelijät, tutkijat ja yrittäjät kautta maailman yrittävät nyt ratkaista tämän dilemman. Mutta he tarvitsevat pääomia, josta muutenkin on maailmassa nyt pula.
Jotta ihmiskunta ei kuolisi tulevina vuosikymmeninä nälkään, tarvitaan muun muassa sellaista tilakokojen kasvattamista, johon perinteiset perheomisteiset yksiköt eivät pysty. Kaikissa länsimaissa viljelemisen vetovoima myös hiipuu niin, että viljelijöiden keski-ikä nousee kestämättömälle tasolle.
Yhdeksän kymmenestä tilasta länsimaissa omistaa yhä perhe. Heillä ei usein ole jatkajia, sillä jälkeläiset eivät halua viljellä tai heillä ei ole varaa lunastaa pois perheenjäseniä.
Nyt sijoittajat ovat iskeneet silmänsä maatalousmaahan. Heidän toivotaan tuovan toimintaan tarvittavia valtavia pääomia. Sitä kautta toimintaan saataisiin myös tuotteiden hintojen heilahtelulta suojaavia puskureita.
Maatalousmaata ovat hankkineet muun muassa eläkerahastojen kaltaiset institutionaaliset sijoittajat. Samalla ne muuttavat heikkotuottoisia laitumia korkeatuottoisiksi pelloiksi. Maata on hankittu esimerkiksi Brasiliasta, Ukrainasta ja Sambiasta.
Viljelysmaa on ollut hyvä investointi viimeisten 20 vuoden kuluessa etenkin Yhdysvalloissa, jossa vuotuinen tuotto on noussut 12 prosenttiin. Yhdysvalloissa ja myös Britanniassa verokannustimia ovat kuitenkin vääristäneet markkinoita, mutta sen seurauksena viljelysmaa on päihittänyt useimmat muut suuret omaisuusluokat sijoituskohteena. On puhuttu jopa maan hintakuplasta, mutta samaan aikaan on uskottu, että sijoittaminen maahan on vakaalla pohjalla.
Sijoittajia maataloudessa arveluttaa alan monimutkaisuus ja erikoiset riskit. Niitä ovat muun muassa sää, raaka-aineiden hinnat, maaperän kunto, veden saanti, ruokavaliontrendit ja eläinten terveys. Ne voivat olla keskimääräiselle eläkerahastojohtajalle tyystin tuntematon maailma.
Myös poliittiset riskit mietittävät. Esimerkiksi taantuma Euroopassa ja Amerikassa voi pakottaa hallituksia leikkaamalla maataloustukia. Köyhissä maissa maanomistusoikeuksia voidaan suojata arveluttavalla tavalla, mutta samalla suosia ulkomaista maaomistusta.
Ihmiskunta kohtaa lähivuosina ruokatuotannossa yhden suurimmista haasteistaan, kirjoittaa The Economist. Samaan aikaan, kun kaupungit valtaavat peltomaata, maatalouden tuottavuus vähenee ja biopolttoaineiden kysynnän kasvu syö vähäisiäkin ruoantuotantoresursseja, ruokaa pitäisi tuottaa paljon entistä enemmän. Reilussa sukupolvessa kasvava ihmismäärä nielaisee enemmän elintarvikkeita kuin 10 000 vuodessa tähän saakka.
Viljelijät, tutkijat ja yrittäjät kautta maailman yrittävät nyt ratkaista tämän dilemman. Mutta he tarvitsevat pääomia, josta muutenkin on maailmassa nyt pula.
Jotta ihmiskunta ei kuolisi tulevina vuosikymmeninä nälkään, tarvitaan muun muassa sellaista tilakokojen kasvattamista, johon perinteiset perheomisteiset yksiköt eivät pysty. Kaikissa länsimaissa viljelemisen vetovoima myös hiipuu niin, että viljelijöiden keski-ikä nousee kestämättömälle tasolle.
Yhdeksän kymmenestä tilasta länsimaissa omistaa yhä perhe. Heillä ei usein ole jatkajia, sillä jälkeläiset eivät halua viljellä tai heillä ei ole varaa lunastaa pois perheenjäseniä.
Nyt sijoittajat ovat iskeneet silmänsä maatalousmaahan. Heidän toivotaan tuovan toimintaan tarvittavia valtavia pääomia. Sitä kautta toimintaan saataisiin myös tuotteiden hintojen heilahtelulta suojaavia puskureita.
Maatalousmaata ovat hankkineet muun muassa eläkerahastojen kaltaiset institutionaaliset sijoittajat. Samalla ne muuttavat heikkotuottoisia laitumia korkeatuottoisiksi pelloiksi. Maata on hankittu esimerkiksi Brasiliasta, Ukrainasta ja Sambiasta.
Viljelysmaa on ollut hyvä investointi viimeisten 20 vuoden kuluessa etenkin Yhdysvalloissa, jossa vuotuinen tuotto on noussut 12 prosenttiin. Yhdysvalloissa ja myös Britanniassa verokannustimia ovat kuitenkin vääristäneet markkinoita, mutta sen seurauksena viljelysmaa on päihittänyt useimmat muut suuret omaisuusluokat sijoituskohteena. On puhuttu jopa maan hintakuplasta, mutta samaan aikaan on uskottu, että sijoittaminen maahan on vakaalla pohjalla.
Sijoittajia maataloudessa arveluttaa alan monimutkaisuus ja erikoiset riskit. Niitä ovat muun muassa sää, raaka-aineiden hinnat, maaperän kunto, veden saanti, ruokavaliontrendit ja eläinten terveys. Ne voivat olla keskimääräiselle eläkerahastojohtajalle tyystin tuntematon maailma.
Myös poliittiset riskit mietittävät. Esimerkiksi taantuma Euroopassa ja Amerikassa voi pakottaa hallituksia leikkaamalla maataloustukia. Köyhissä maissa maanomistusoikeuksia voidaan suojata arveluttavalla tavalla, mutta samalla suosia ulkomaista maaomistusta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ehkä vaan ihan hyvä asia, populaa onkin jo ihanliikaa
Johan se Linkola tuosta varoitteli jo vuosia sitten maapallo tulee hukkumaan ihmisiin. Parasta kehitysapua olisi lopettaa tuo ruuan rahtaus liika kansoitettuihin maihin ja antaa luonnon hoitaa tuo liika kansoitus. Että silleen.
Niin, liikakansoitus on yksi suurimmista ongelmista maapallolla, siitä ei ole mitään positiivista sanottavaa.
Joka vuosi väkiluku kasvaa 85 miljoonalla henkilöllä. Se on melkein 20 kertaa Suomen väkiluvun verran.
Ruotsin demarijohtajan mukaan pohjoismaihin mahtuu mittaamattomasti maahanmuuttajia.
Maailmanlaajuinen ruokakriisi uhkaa. Silti suomalaiset kaikkea kadehtivat tyhjäntoimittajat haluavat, että Suomessa lopetetaan maataloustuet. Sen myötä menetetään oma ruokatuotanto kun viljelysmaat joudutaan muuttamaan metsäksi.
Silti Suomessa ei saa tukea omaa maataloutta.