PERUSTUSLAILLINEN KANSANVALTA SUOMESSA ON LUOVUTTAMATON!
Kirjoittaja Terhi Kiiskinen dosentti ja akatemiatutkija
Viime aikoina on keskusteltu siitä, tulisiko EU:n perustuslakiluonnoksesta järjestää kansanäänestys vai voisiko eduskunta päättää siitä, ratifioiko Suomi luonnoksen.
Kansanäänestystä on puolustettu argumentilla, että koska kyse on vallan siirtämisestä ja koska valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, niin kansalta olisi kysyttävä lupa vallan siirtoon.
Toinen argumentti on ollut se, että toisin kuin Suomen perustuslaissa EU:n perustuslaissa ei sanota, että valta kuuluu kansalle. Kansanäänestystä on vaadittu, koska EU:n perustuslakiluonnoksen hyväksyminen merkitsisi käännettä kohti epädemokraattista poliittista kulttuuria. On kysyttävä kansalaisilta, hyväksyvätkö he muutoksen, joka tekee heistä valtiossa alamaisia.
Molemmat ovat tärkeitä näkökohtia, vaikka kumpikaan argumentti ei mene aivan asian ytimeen.
Itsenäisen Suomen valtion perustuslain ytimen muodostaa periaate, jonka mukaan kansalle kuuluva perustuslaillinen VALTA ON LUOVUTTAMATON. Sekä vallan siirto että kansalaisten muuttaminen alamaisiksi ovat jyrkästi Suomen perustuslain vastaisia asioita. Niitä ei voi toteuttaa sen enempää yhden eduskunnan toimesta kuin kansanäänestyksen perusteella.
Jos ne haluttaisiin toteuttaa, ensin olisi kumottava Suomen perustuslain tärkeimmät yleisperiaatteet avoimesti ja perustuslaillista menettelyä noudattaen.
Vaikka itsenäisessä Suomessa perustuslaillinen valta on ollut luovuttamaton, valtaa voi delegoida ja delegoidaankin. Delegointia ei kuitenkaan tule ymmärtää vallan siirtämiseksi.Jos valta siirrettäisiin, kuinka on mahdollista ottaa se takaisin niin haluttaessa? Tosiasiassa valta voidaan peruuttaa ja se tuleekin peruuttaa, kun tarve vaatii. Kysymys ei ole kuitenkaan vallan siirrosta edestakaisin, vaan organisatorisesta toiminnasta, jossa valta säilyy koko ajan sillä, jolle se kuuluukin.
Itsenäisen Suomen valtio sai alkunsa valtiosäännön säätämisen yhteydessä, kun muotoiltiin periaate: "Valtiovalta kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta". Näin muodostettiin organisatorinen suhde, jossa molemmilla osapuolilla oli vastuuta ja velvollisuuksia.
Perustuslain muotoilu, jonka voi ilmaista myös muodolla "kansa, jota edustaa kansan valitsema", on kerrasaan nerokas. Se on melkein yhtä nerokas kuin Jumalan sana "tulkoon" Enää ei ole kahta osapuolta "kansa" ja "eduskunta", jotka kävisivät hallitsijan ja alamaisten välistä kamppailua määräysvallasta.Valtiosäännön säätämisen jälkeen on olemassa uusi organisatorinen suhde, joka on syntynyt muotoilussa "kansa, jota edustaa kansan valitsema" ja joka syntyessään muuttaa kaiken.
Kyseisen organisatorisen suhteen synty voidaan yksinkertaistaa seuraavasti:
Kansa on vallan alkuperäinen haltija. Kansa ajattelee, että tietyt toimet voitaisiin saada parhaiten hoidetuiksi, jos niistä huolehtisi eduskunta. Kansa päätti, että tehtäväkokonaisuus delegoitaisiin eduskunnalle. Sen jälkeen kansa delegoi sen eduskunnalle. Eduskunta ryhtyi hoitamaan tehtäväkokonaisuutta. Kansa saattoi keskittyä muihin asioihin.
Näin nähdään selvästi, että delegoinissa ei pohjimmiltaan ole kyse toimesta, jota voisi kuvata puhtaasti päätösvallan termein. Sen vuoksi ei myöskään pidä puhua huolettomasti päätösvallan siirtämisestä. Delegoinissa eduskunta sai tiettyjä asioita huolehtiaksee, koska vallan alkuperäinen haltija eli kansa näki, että näin olisi hyvä menetellä. Kansa käytti alkuperäistä valtaansa määräys- eli säädösvaltaansa.
Kansa ensinnäkin määräsi, että delegoinnista lähtien tuo tehtäväkokonaisuus oli eduskunnan vastuulla; toiseksi kansa sääti siitä, kuinka asia organisoidaan. Nyt eduskunta käyttää tietyissä asioissa kansan valtaa, mutta kansa on pidättänyt alkuperäisen vallan kokonaan itsellään: Kansa valitsee eduskunnan, joten kontrolli säilyy.
Näin tuli muotoilluksi tärkeä periaate, jokan mukaan VALTIOVALTA SUOMESSA KUULUU KANSALLE eli ON KANSALLA. Kansa ei ole antanut valtaansa pois, eikä delegoinnissa ole kyse vallan siirrosta.
Kansa suoritti yksipuolisen hallintotoimen. Se loi jotakin.
Kysymyksessä ei ollut sopimus, josta voitaisiin käydä kauppaa tai joka voitaisiin tulkita voimasuhteiden vaihtelujen mukaan. Kyse on tilanteesta, jossa oltiin päästy yksimielisyyteen siitä, että suoritetaan yksipuolinen hallintotoimi ja sitten suoritettiin se.
Tästä johtuu se, että PERUSTUSLAILLINEN KANSANVALTA SUOMESSA ON LUOVUTTAMATON.
Suomen perustuslaissa valta ei "tule" kansalta niin kuin esim. Ruotsin perustuslaissa.
Suomen perustuslaissa valta kuuluu kansalle, eikä tätä periaatetta voi rikkoa rikkomatta perustuslakia vastaan.
Suomen kansa voi kyllä luopua vallasta ja siirtyä uudenlaiseen poliittiseen kulttuuriin, jossa valta, vastuu ja velvollisuudet olisivat muualla. Jos kuitenkin vertaamme Suomen oloja monien muiden maiden oloihin, huomaamme, että itsehallinto on kansan kannalta parempi vaihtoehto.
Suomen perustuslain periaate, jonka mukaan valtiovalta kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontuva eduskunta, on maailmanhistorian hienoimpia keksintöjä. Siitä ei tule luopua millään perusteella.
EU:n pitkä ja monimutkainen perustuslakiluonnos estää näkemästä metsää puilta; Suomessa ollaan päättämässä maan perustuslain tärkeimpien periaatteiden kumoamisesta ikään kuin huomaamatta.
Kysymys on niin suurista perustuslaillisista kysymyksistä, ettei niitä yksinkertaisesti voi ratkaista kansanäänestyksellä sen enempää kuin eduskunnan yksinkertaisella päätöksellä
Tässä kirjoitus kokonaisuudessaan.
Mielestäni jokaisen suomalaisen tulee tietää tämä asia.
Kirjoittaja Terhi Kiiskinen dosentti ja akatemiatutkija
Viime aikoina on keskusteltu siitä, tulisiko EU:n perustuslakiluonnoksesta järjestää kansanäänestys vai voisiko eduskunta päättää siitä, ratifioiko Suomi luonnoksen.
Kansanäänestystä on puolustettu argumentilla, että koska kyse on vallan siirtämisestä ja koska valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, niin kansalta olisi kysyttävä lupa vallan siirtoon.
Toinen argumentti on ollut se, että toisin kuin Suomen perustuslaissa EU:n perustuslaissa ei sanota, että valta kuuluu kansalle. Kansanäänestystä on vaadittu, koska EU:n perustuslakiluonnoksen hyväksyminen merkitsisi käännettä kohti epädemokraattista poliittista kulttuuria. On kysyttävä kansalaisilta, hyväksyvätkö he muutoksen, joka tekee heistä valtiossa alamaisia.
Molemmat ovat tärkeitä näkökohtia, vaikka kumpikaan argumentti ei mene aivan asian ytimeen.
Itsenäisen Suomen valtion perustuslain ytimen muodostaa periaate, jonka mukaan kansalle kuuluva perustuslaillinen VALTA ON LUOVUTTAMATON. Sekä vallan siirto että kansalaisten muuttaminen alamaisiksi ovat jyrkästi Suomen perustuslain vastaisia asioita. Niitä ei voi toteuttaa sen enempää yhden eduskunnan toimesta kuin kansanäänestyksen perusteella.
Jos ne haluttaisiin toteuttaa, ensin olisi kumottava Suomen perustuslain tärkeimmät yleisperiaatteet avoimesti ja perustuslaillista menettelyä noudattaen.
Vaikka itsenäisessä Suomessa perustuslaillinen valta on ollut luovuttamaton, valtaa voi delegoida ja delegoidaankin. Delegointia ei kuitenkaan tule ymmärtää vallan siirtämiseksi.Jos valta siirrettäisiin, kuinka on mahdollista ottaa se takaisin niin haluttaessa? Tosiasiassa valta voidaan peruuttaa ja se tuleekin peruuttaa, kun tarve vaatii. Kysymys ei ole kuitenkaan vallan siirrosta edestakaisin, vaan organisatorisesta toiminnasta, jossa valta säilyy koko ajan sillä, jolle se kuuluukin.
Itsenäisen Suomen valtio sai alkunsa valtiosäännön säätämisen yhteydessä, kun muotoiltiin periaate: "Valtiovalta kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta". Näin muodostettiin organisatorinen suhde, jossa molemmilla osapuolilla oli vastuuta ja velvollisuuksia.
Perustuslain muotoilu, jonka voi ilmaista myös muodolla "kansa, jota edustaa kansan valitsema", on kerrasaan nerokas. Se on melkein yhtä nerokas kuin Jumalan sana "tulkoon" Enää ei ole kahta osapuolta "kansa" ja "eduskunta", jotka kävisivät hallitsijan ja alamaisten välistä kamppailua määräysvallasta.Valtiosäännön säätämisen jälkeen on olemassa uusi organisatorinen suhde, joka on syntynyt muotoilussa "kansa, jota edustaa kansan valitsema" ja joka syntyessään muuttaa kaiken.
Kyseisen organisatorisen suhteen synty voidaan yksinkertaistaa seuraavasti:
Kansa on vallan alkuperäinen haltija. Kansa ajattelee, että tietyt toimet voitaisiin saada parhaiten hoidetuiksi, jos niistä huolehtisi eduskunta. Kansa päätti, että tehtäväkokonaisuus delegoitaisiin eduskunnalle. Sen jälkeen kansa delegoi sen eduskunnalle. Eduskunta ryhtyi hoitamaan tehtäväkokonaisuutta. Kansa saattoi keskittyä muihin asioihin.
Näin nähdään selvästi, että delegoinissa ei pohjimmiltaan ole kyse toimesta, jota voisi kuvata puhtaasti päätösvallan termein. Sen vuoksi ei myöskään pidä puhua huolettomasti päätösvallan siirtämisestä. Delegoinissa eduskunta sai tiettyjä asioita huolehtiaksee, koska vallan alkuperäinen haltija eli kansa näki, että näin olisi hyvä menetellä. Kansa käytti alkuperäistä valtaansa määräys- eli säädösvaltaansa.
Kansa ensinnäkin määräsi, että delegoinnista lähtien tuo tehtäväkokonaisuus oli eduskunnan vastuulla; toiseksi kansa sääti siitä, kuinka asia organisoidaan. Nyt eduskunta käyttää tietyissä asioissa kansan valtaa, mutta kansa on pidättänyt alkuperäisen vallan kokonaan itsellään: Kansa valitsee eduskunnan, joten kontrolli säilyy.
Näin tuli muotoilluksi tärkeä periaate, jokan mukaan VALTIOVALTA SUOMESSA KUULUU KANSALLE eli ON KANSALLA. Kansa ei ole antanut valtaansa pois, eikä delegoinnissa ole kyse vallan siirrosta.
Kansa suoritti yksipuolisen hallintotoimen. Se loi jotakin.
Kysymyksessä ei ollut sopimus, josta voitaisiin käydä kauppaa tai joka voitaisiin tulkita voimasuhteiden vaihtelujen mukaan. Kyse on tilanteesta, jossa oltiin päästy yksimielisyyteen siitä, että suoritetaan yksipuolinen hallintotoimi ja sitten suoritettiin se.
Tästä johtuu se, että PERUSTUSLAILLINEN KANSANVALTA SUOMESSA ON LUOVUTTAMATON.
Suomen perustuslaissa valta ei "tule" kansalta niin kuin esim. Ruotsin perustuslaissa.
Suomen perustuslaissa valta kuuluu kansalle, eikä tätä periaatetta voi rikkoa rikkomatta perustuslakia vastaan.
Suomen kansa voi kyllä luopua vallasta ja siirtyä uudenlaiseen poliittiseen kulttuuriin, jossa valta, vastuu ja velvollisuudet olisivat muualla. Jos kuitenkin vertaamme Suomen oloja monien muiden maiden oloihin, huomaamme, että itsehallinto on kansan kannalta parempi vaihtoehto.
Suomen perustuslain periaate, jonka mukaan valtiovalta kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontuva eduskunta, on maailmanhistorian hienoimpia keksintöjä. Siitä ei tule luopua millään perusteella.
EU:n pitkä ja monimutkainen perustuslakiluonnos estää näkemästä metsää puilta; Suomessa ollaan päättämässä maan perustuslain tärkeimpien periaatteiden kumoamisesta ikään kuin huomaamatta.
Kysymys on niin suurista perustuslaillisista kysymyksistä, ettei niitä yksinkertaisesti voi ratkaista kansanäänestyksellä sen enempää kuin eduskunnan yksinkertaisella päätöksellä
Tässä kirjoitus kokonaisuudessaan.
Mielestäni jokaisen suomalaisen tulee tietää tämä asia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yllä olevan kirjoittaja (tai tutkija Terhi Kiiskinen) on täysin harhassa eikä ymmärrä mitään siitä, mistä asiassa on kysymys.
Miten selitätte sen, että vuonna 1994 Suomessa järjestettiin kansanäänestys ? Miten silloin kävi vallalle, joka on luovuttamaton ?
Suomen perustuslaki tuntee vain neuvoa-antavan kansanäänestyksen (PL 53 §). Se ei ole sitova. Lopullisen sitovan päätöksen tekee aina eduskunta siinä järjestyksessä, minkä perustuslakivaliokunta perustuslain mukaiseksi toteaa. Kansanäänestys ei ota eduskunnalta sille kuuluvaa valtaa. Kiiskisen väite on käsittämätön ja täysin väärä.
Neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestäminen on puhtaasti poliittisen harkinnan varassa. Mikään laki ei siihen velvoita. Eduskunta voi säätää lain neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä, jos haluaa kuten halusi vuonna 1994.
Yksikään asiantuntija ei ole Kiiskisen kirjoituksen mukaisesti tarkastellut asiaa. Kaikki ovat pohtineet asiaa sen pohjalta, muuttaako EU:n perustuslaki EU:ta olennaisesti verrattuna siihen unioniin, johon Suomi vuonna 1995 liittyi. Monet katsovat, että muutos on olennainen varsinkin, kun otetaan huomioon ne muutokset, jotka on tapahtunut jäsenyyden aikana (mm. yhteinen raha ja laajeneminen) sen lisäksi miten perustuslaki unionia muuttaa.
EU:n perustuslaki muuttaa jäsenmaiden ja unionin suhdetta ja siirtää uutta päätösvaltaa unionille, mm. oikeus- ja sisäasiat. Unionin toimielinten väliset valtasuhteet muuttuvat. EU-parlamentin valta kasvaa ja siellä päätösvaltaa käyttävät suuret europuolueryhmät, joihn suomalaismepit hukkuvat (14/700). Unionista tulee sotilaallinen turvayhteisö, mm turvatakuut ja tulivoimaiset taistelujoukot. Unioni saa presidentin ja ulkoministerin. Komissiossa ei enää ole pysyvästi jäsentä jokaisesta jäsenmaasta. Äänten jakautuminen neuvostossa jäsenmaiden kesken uudistuu siten, että suuret maat vievät lisää valtaa mm. Suomen kustannuksella. Yksimielisyysvaatimuksesta luovutaan laajasti ja pääasialliseksi päätöksentekotavaksi tulee määräenemmistö. EU-tuomioistuimen tuomiovalta kasvaa. Unioni saa valtiolle kuuluvat perustuslaissa vahvistetut tunnukset (hymni, lippu jne). EU perustuslaki on 10 artiklan mukaan jäsenmaan lainsäädännön yläpuolella.
Lisäksi nyt tiedämme, että Suomen nettomaksuosuus kasvaa lähivuosina 5-7 kertaiseksi nykytasosta (n 120 miljoonasta n. 800 miljoonaan/v).
Neuvoa-antava kansanäänestys on aivan paikallaan. Se pakottaa poliitikot kertomaan kansalle, mistä on kysymys. Jos perustuslaki on hyvä, sitä on helppo puolustaa ja saada sille kansan tuki ja legitimiteetti. Jos se on puutteellinen, sitä ei tule hyväksyä.
Perustuslaki on käytännössä peruuttamaton, koska sen muuttaminen vaatii kaikkien jäsenmaiden, joita pian on yli 30, yksimielisyyden. Ei ole mikään suuri vahinko, vaikka se kaatuisi. Noin 10 EU-maassa järjestetään kansanäänestys. Miksi ei Suomessakin ? Miksi Suomen perustuslakiin otettiin 53 § neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä, jos sitä ei voida käyttää edes tämän kokoluokan asioissa ?
On ymmärrettävää, että Vanhanen ja Lipponen eivät uskalla antaa kansan äänestää, koska valtaosa kepulaisista ja suuri osa demareistakin on perustuslakia vastaan. On paljon helpompi ajaa se läpi tiukkaa ryhmäkuria hyväksikäyttäen eduskunnan kabineteissa kuin tupailloissa kiukkuisten maanviljelijöiden ja markkinavoimien murjomien työttömien ja duunarien edessä !
Kansanäänestystä ei siis tule, mutta se olisi paikallaan.
Niin voisi ehkä joku jaksaa lukea tuon loppuunkin,tai edes pari lausetta.
Uutisten mukaan KD:n puoluekokous tai joku sellainen oli lähes yksimielisesti neuvoa-antavan kansanäänestyksen kannalla. Joku yksinäinen susi halusi kai vastustaa, mutta perusteluista ei saanut selvää.
Olisihan se hyvä, jos kansakin saisi sanoa mielipiteensä, mutta eihän lipponen kansaa tarvitse muuhun kuin maksamaan hänen ja perheensä suuret kulut.
äänin 41-6 sen puolesta, että EU:n perustuslaista on järjestettävä kansanäänestys:
"Euroopan unionille esitetään perustuslakia, jonka EU:n jäsenvaltioiden johtajat allekirjoittivat marraskuun alussa Roomassa. Perustuslain hyväksymisestä tulisi Kristillisdemokraattien mielestä järjestää Suomessa neuvoa-antava kansanäänestys. Se voitaisiin järjestää esimerkiksi vuoden 2006 presidentinvaalien yhteydessä.
EU:n perustuslain ensimmäisessä artiklassa todetaan: " Tällä perustuslailla, joka ilmentää Euroopan kansalaisten ja valtioiden tahtoa rakentaa tulevaisutta yhdessä, perustetaan Euroopan unioni, jlle jäsenvaltiot antavat toimivaltaa yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi."
Kristillisdemokraattien näkemyksen mukaan EU:n perusruslakisopimus muuttaa olennaisesti EU:n perusluonnetta. Se ei ole vain aiemmat perustussopimukset kokoava asiakirja, vaan siinä on uusia elementtejä, joiden myötä Euroopan unionin toimivalta laajenee, toimielin- ja päätöksentekojärjestelmä muuttuu sekä kansalaisten oikeusasema kehittyy.
Monessa muussa EU-maassa on jo äätetty järjestää asiasta kansanäänestys. Valtaosa esitystä valmistelleen konventin jäsenistä suosittelee kansanäänestyksen järjestämistä ja myös Euroopan parlamentti on antanut tukensa asialle. Kansanäänestys lisäisi kansalaisten kiinnostusta EU-asioihin.
Kansanäänestyksen järjestämisen tukemisella ei oteta juridisesti kantaa EU:n perustuslain säätämisjärjestykseen, josta päättää eduskunnan Perustuslakivaliokunta."
Puoluevaltuuston jäsen Juhani Starczewski Keski-Suomesta teki esityksen, ettei ehdotusta kansanäänestyksen järjestämisestä hyväksytä. Perusteluna on mm. se. että PERUSTUSLAILLINEN KANSANVALTA SUOMESSA ON LUOVUTTAMATON.
Starczewski jätti asiasta eriävän mielipiteen, jossa oli mm. liitteenä tuo Kiiskisen kirjoitus sekä lainauksia Suomen ja EU:n perustuslaeista:
Suomen ja EU:n perustuslaeista!
Suomen perustuslaista:
Valtakunnan alue Suomen alue on jakamaton.
Valtakunnan rajoja ei voida muuttaa ilman eduskunnan suostumusta.
Suomen kansalaisuus
Suomen kansalaisuudesta voidaan vapauttaa vain laissa säädetyillä perusteilla ja sillä edellytyksellä, että henkilöllä on tai hän saa toisen valtion kansalaisuuden.
N 731/1999
Annettu Helsingissä 11 päivänä kesäkuuta 1999
Suomen perustuslaki
http://www.om.fi/perustuslaki/3312.htm
Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään:
1 luku
Valtiojärjestyksen perusteet
1 §
Valtiosääntö
Suomi on täysivaltainen tasavalta.
Suomen valtiosääntö on vahvistettu tässä perustuslaissa. Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.
Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.
2 §
Kansanvaltaisuus ja oikeusvaltioperiaate
Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.
Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen.
Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.
3 §
Valtiollisten tehtävien jako ja parlamentarismi
Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta.
Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta.
Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.
4 §
Valtakunnan alue
Suomen alue on jakamaton. Valtakunnan rajoja ei voida muuttaa ilman eduskunnan suostumusta.
5 §
Suomen kansalaisuus
Suomen kansalaisuus saadaan syntymän ja vanhempien kansalaisuuden perusteella sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään. Kansalaisuus voidaan myöntää laissa säädetyin edellytyksin myös ilmoituksen tai hakemuksen perusteella.
Suomen kansalaisuudesta voidaan vapauttaa vain laissa säädetyillä perusteilla ja sillä edellytyksellä, että henkilöllä on tai hän saa toisen valtion kansalaisuuden.
OTTEITA SOPIMUSEHDOTUKSESTA EUROOPAN PERUSTUSLAIKSI
CONV 528/03
1. artikla
1. Tällä perustuslailla, joka ilmentää Euroopan kansojen ja valtioiden tahtoa rakentaa yhteistä tulevaisuuttaan, perustetaan unioni (jota kutsutaan.), jossa jäsenvaltioiden politiikat sovitetaan yhteen ja joka käyttää liittovaltion tavoin tiettyjä yhteisiä toimivaltuuksia.
7.artikla
1. Jokainen jäsenvaltion kansalainen on unionin kansalainen.
9.artikla
1. Perustuslaki ja lainsäädäntö, jonka unionin toimielimet hyväksyvät käyttäessään unionille perustuslaissa annettua toimivaltaa, ovat ensisijaisia jäsenvaltioiden lainsäädäntöön nähden.
10. artikla
1. Kun perustuslailla annetaan unionille yksinomainen toimivalta tietyllä alalla, ainoastaan unioni voi toimia lainsäätäjänä ja hyväksyä oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä, kun taas jäsenvaltioilta edellytetään tätä varten unionin antamaa valtuutusta.
3. Unionilla on toimivalta sovittaa yhteen jäsenvaltioiden talouspolitiikat.
4. Unionilla on toimivalta määritellä ja toteuttaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, johon kuuluu myös yhteisen puolustuspolitiikan asteittainen määrittely.
11. artikla
Unionilla on yksinomainen toimivalta varmistaa henkilöiden, tavaroiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus ja vahvistaa kilpailusäännöt sisämarkkinoilla sekä seuraavilla aloilla:
tulliliitto
yhteinen kauppapolitiikka
rahapolitiikka niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat ottaneet käyttöön euron.
Pääministeri Vanhanen ja muut Suomen poliittiset johtajat tekivät viisaasti, kun eivät asettaneet asiaa kansanäänestykseen. Hehän esittävät, ettei tuleva sopimus muuta Suomen suhdetta EU:iin niin paljon, että Suomen perustuslaki kumoutuisikaan. Perustuslakimme kumoaminen olisikin aivan eri projekti eikä sitä noin vain voi tehdä. Sillehän on ihan omat säädökset olemassa.
Johtajillamme oli sen verran itsesuojeluvaistoa ja tervettä järkeä sekä ymmärrystä perustuslain luovuttamattomuudesta, etteivät voineet tuollaiseen kevyeen neuvoa-antavaan kansanäänestykseen edes ryhtyä, joka on mahdollista monissa muissa Euroopan maissa, joissa ei niin hienoa ja luovuttamatonta perustuslakia olekaan kuin Suomessa.
Jos jostakin pitää joskus äänestää, niin siitä, että luopuuko Suomi itsenäisyydestään ja suomalaiset perustuslaistaan ja ryhtyvät toisen valtion tässä tapauksessa EU:n kansalaisiksi, mutta sehän on aivan toinen juttu.
Kysymys on niin suurista perustuslaillisista kysymyksistä, ettei niitä yksinkertaisesti voi ratkaista kansanäänestyksellä sen enempää kuin eduskunnan yksinkertaisella päätöksellä
Viime aikoina on keskusteltu siitä, tulisiko EU:n perustuslakiluonnoksesta järjestää kansanäänestys vai voisiko eduskunta päättää siitä, ratifioiko Suomi luonnoksen.
Kansanäänestystä on puolustettu argumentilla, että koska kyse on vallan siirtämisestä ja koska valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, niin kansalta olisi kysyttävä lupa vallan siirtoon.
Toinen argumentti on ollut se, että toisin kuin Suomen perustuslaissa EU:n perustuslaissa ei sanota, että valta kuuluu kansalle. Kansanäänestystä on vaadittu, koska EU:n perustuslakiluonnoksen hyväksyminen merkitsisi käännettä kohti epädemokraattista poliittista kulttuuria. On kysyttävä kansalaisilta, hyväksyvätkö he muutoksen, joka tekee heistä valtiossa alamaisia.
Molemmat ovat tärkeitä näkökohtia, vaikka kumpikaan argumentti ei mene aivan asian ytimeen.
Itsenäisen Suomen valtion perustuslain ytimen muodostaa periaate, jonka mukaan kansalle kuuluva perustuslaillinen VALTA ON LUOVUTTAMATON. Sekä vallan siirto että kansalaisten muuttaminen alamaisiksi ovat jyrkästi Suomen perustuslain vastaisia asioita. Niitä ei voi toteuttaa sen enempää yhden eduskunnan toimesta kuin kansanäänestyksen perusteella.
Jos ne haluttaisiin toteuttaa, ensin olisi kumottava Suomen perustuslain tärkeimmät yleisperiaatteet avoimesti ja perustuslaillista menettelyä noudattaen.
Vaikka itsenäisessä Suomessa perustuslaillinen valta on ollut luovuttamaton, valtaa voi delegoida ja delegoidaankin. Delegointia ei kuitenkaan tule ymmärtää vallan siirtämiseksi.Jos valta siirrettäisiin, kuinka on mahdollista ottaa se takaisin niin haluttaessa? Tosiasiassa valta voidaan peruuttaa ja se tuleekin peruuttaa, kun tarve vaatii. Kysymys ei ole kuitenkaan vallan siirrosta edestakaisin, vaan organisatorisesta toiminnasta, jossa valta säilyy koko ajan sillä, jolle se kuuluukin.
Itsenäisen Suomen valtio sai alkunsa valtiosäännön säätämisen yhteydessä, kun muotoiltiin periaate: "Valtiovalta kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta". Näin muodostettiin organisatorinen suhde, jossa molemmilla osapuolilla oli vastuuta ja velvollisuuksia.
Perustuslain muotoilu, jonka voi ilmaista myös muodolla "kansa, jota edustaa kansan valitsema", on kerrasaan nerokas. Se on melkein yhtä nerokas kuin Jumalan sana "tulkoon" Enää ei ole kahta osapuolta "kansa" ja "eduskunta", jotka kävisivät hallitsijan ja alamaisten välistä kamppailua määräysvallasta.Valtiosäännön säätämisen jälkeen on olemassa uusi organisatorinen suhde, joka on syntynyt muotoilussa "kansa, jota edustaa kansan valitsema" ja joka syntyessään muuttaa kaiken.
Kyseisen organisatorisen suhteen synty voidaan yksinkertaistaa seuraavasti:
Kansa on vallan alkuperäinen haltija. Kansa ajattelee, että tietyt toimet voitaisiin saada parhaiten hoidetuiksi, jos niistä huolehtisi eduskunta. Kansa päätti, että tehtäväkokonaisuus delegoitaisiin eduskunnalle. Sen jälkeen kansa delegoi sen eduskunnalle. Eduskunta ryhtyi hoitamaan tehtäväkokonaisuutta. Kansa saattoi keskittyä muihin asioihin.
Näin nähdään selvästi, että delegoinissa ei pohjimmiltaan ole kyse toimesta, jota voisi kuvata puhtaasti päätösvallan termein. Sen vuoksi ei myöskään pidä puhua huolettomasti päätösvallan siirtämisestä. Delegoinissa eduskunta sai tiettyjä asioita huolehtiaksee, koska vallan alkuperäinen haltija eli kansa näki, että näin olisi hyvä menetellä. Kansa käytti alkuperäistä valtaansa määräys- eli säädösvaltaansa.
Kansa ensinnäkin määräsi, että delegoinnista lähtien tuo tehtäväkokonaisuus oli eduskunnan vastuulla; toiseksi kansa sääti siitä, kuinka asia organisoidaan. Nyt eduskunta käyttää tietyissä asioissa kansan valtaa, mutta kansa on pidättänyt alkuperäisen vallan kokonaan itsellään: Kansa valitsee eduskunnan, joten kontrolli säilyy.
Näin tuli muotoilluksi tärkeä periaate, jokan mukaan VALTIOVALTA SUOMESSA KUULUU KANSALLE eli ON KANSALLA. Kansa ei ole antanut valtaansa pois, eikä delegoinnissa ole kyse vallan siirrosta.
Kansa suoritti yksipuolisen hallintotoimen. Se loi jotakin.
Kysymyksessä ei ollut sopimus, josta voitaisiin käydä kauppaa tai joka voitaisiin tulkita voimasuhteiden vaihtelujen mukaan. Kyse on tilanteesta, jossa oltiin päästy yksimielisyyteen siitä, että suoritetaan yksipuolinen hallintotoimi ja sitten suoritettiin se.
Tästä johtuu se, että PERUSTUSLAILLINEN KANSANVALTA SUOMESSA ON LUOVUTTAMATON.
Suomen perustuslaissa valta ei "tule" kansalta niin kuin esim. Ruotsin perustuslaissa.
Suomen perustuslaissa valta kuuluu kansalle, eikä tätä periaatetta voi rikkoa rikkomatta perustuslakia vastaan.
Suomen kansa voi kyllä luopua vallasta ja siirtyä uudenlaiseen poliittiseen kulttuuriin, jossa valta, vastuu ja velvollisuudet olisivat muualla. Jos kuitenkin vertaamme Suomen oloja monien muiden maiden oloihin, huomaamme, että itsehallinto on kansan kannalta parempi vaihtoehto.
Suomen perustuslain periaate, jonka mukaan valtiovalta kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontuva eduskunta, on maailmanhistorian hienoimpia keksintöjä. Siitä ei tule luopua millään perusteella.
EU:n pitkä ja monimutkainen perustuslakiluonnos estää näkemästä metsää puilta; Suomessa ollaan päättämässä maan perustuslain tärkeimpien periaatteiden kumoamisesta ikään kuin huomaamatta.
Kysymys on niin suurista perustuslaillisista kysymyksistä, ettei niitä yksinkertaisesti voi ratkaista kansanäänestyksellä sen enempää kuin eduskunnan yksinkertaisella päätöksellä