Olen vasta sen ikäinen, etten ole tulossa raskaaksi (toivon mukaan) vielä pitkään aikaan, mutta olen silti riidellyt pitkään äitini kanssa kasteesta. Hän loukkaantui verisesti, kun kerroin kieltäytyväni kastamasta lastani ja menemästä naimisiin kirkossa. Eroan kirkosta heti kun se on mahdollista. Olen aina suhtautunut kasteeseen varautuneesti. Pelästyin aikoinani rippikoulussa, kun pappi selitti kasteen olevan ikuinen ja kun kysyin, miksi se tehdään mitään mistään tietämättömälle lapselle, hän vastasi sen olevan vain hyvä asia: lapsi kasvaisi ilman epäilyksiä. (??) Ei, minun lastani ei kasteta.
Äitini on tapakristitty, joka on suoraan myöntänyt, ettei usko, mutta yrittää silti melkein pakottaa minut kastamaan oman lapseni, jolle itse tulee olemaan pelkkä isoäiti! Minusta minun elämääni puuttuminen on todella loukkaavaa, varsinkin tällaisissa asioissa. Kristinuskosta on ehkä tullut Suomessa pelkkä tapa, ja kaikki sen ulkopuolinen on pelottavaa. Äitini perustelut lapsen kastamiselle olivat:
-se on kaunis perhejuhla
-hän on säästänyt kastemekonkin ihan minua varten
-"kaikki muutkin ovat niin tehneet"
En todellakaan aio kastaa tulevaisuuden lastani uskoon, jota pidän keksittynä. Jos hän myöhemmässä iässä kokee kristinuskon olevan hänen tiensä, se käy minulle vallan mainiosti, samoin wiccalaisuus, buddhalaisuus jne. Haluan lapseni kuitenkin tekevän päätöksen vasta, kun asiaa on ITSE harkittu ja mietitty.
Mielestäni asia ei edes kuulu äidilleni, jolle kastaminen merkitsee samaa kuin grillijuhlat pihalla kauniissa hepenissä. Anteeksi pirullisuuteni... ;)
Äitini on tapakristitty, joka on suoraan myöntänyt, ettei usko, mutta yrittää silti melkein pakottaa minut kastamaan oman lapseni, jolle itse tulee olemaan pelkkä isoäiti! Minusta minun elämääni puuttuminen on todella loukkaavaa, varsinkin tällaisissa asioissa. Kristinuskosta on ehkä tullut Suomessa pelkkä tapa, ja kaikki sen ulkopuolinen on pelottavaa. Äitini perustelut lapsen kastamiselle olivat:
-se on kaunis perhejuhla
-hän on säästänyt kastemekonkin ihan minua varten
-"kaikki muutkin ovat niin tehneet"
En todellakaan aio kastaa tulevaisuuden lastani uskoon, jota pidän keksittynä. Jos hän myöhemmässä iässä kokee kristinuskon olevan hänen tiensä, se käy minulle vallan mainiosti, samoin wiccalaisuus, buddhalaisuus jne. Haluan lapseni kuitenkin tekevän päätöksen vasta, kun asiaa on ITSE harkittu ja mietitty.
Mielestäni asia ei edes kuulu äidilleni, jolle kastaminen merkitsee samaa kuin grillijuhlat pihalla kauniissa hepenissä. Anteeksi pirullisuuteni... ;)
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Haluan lapseni kuitenkin tekevän päätöksen vasta, kun asiaa on ITSE harkittu ja mietitty. "
Aivan tajuttoman fiksua juttua kirjoitat ! Näin jokaisen vanhemman pitäisi ajatella. Antaa lapsen itse tehdä päätöksensä !!
Jos teet äitisi mieliksi toimit sitä vastoin mitä nyt ajattelet. Koska silloin lapsi ottaa osaa tahtomattaan uskonnolliseen riittiin. Tämä ei kuitenkaan jätä häneen pysyviä jälkiä kuten esimerkiksi juutalaisten rituaalit jossa leikellään poikalapsien sukupuolielimiä vastoin heidän tahtoaan.
Jos juhlallisuutta kaipaat sitä löytyy uskonnotantakin. esim osoitteesta:
http://www.pro-seremoniat.fi/juhlat/nimiaiset.phtml
Ja rippikoulun uskonnoton vastine:
http://www.protu.fi/
Hyvää jatkoa sinulle ! ja jatka ihmeessä valitsemallasi tiellä, että kunnioitat lapsesi oikeutta ajatella itse.
taas on saatu yksi todiste lisää siihen, että monesti nuoret ovat vanhempiaan viisaampia. nuorilla, kuten Sinulla, ajatukset eivät ole liiaksi lukkiutuneet tiettyyn muottiin, vaan ovat vasta muovautumassa - toivottavasti oikeaan suuntaan kuten nähtävästi Sinulla. itse toivon, että vanhana omat ajatukseni eivät pääsisi "lukkiutumaan" vaan mieli pysyisi aina avoimena mutta kriittisenä.
Ei pelkoa, että ryhtyisin tapakristityksi... Minun elämäänihän tämä on!
Älkää ihmeeessä suosiko tätä keskustelupalstaa. Siirtykää muualle sillä joku sapotoi näitä viestejä.
Alumiinifoliohattu suojaa mustilta helikoptereilta, ja lääkitys auttaa pahaan oloon.
"Olen vasta sen ikäinen, etten ole tulossa raskaaksi ( toivon mukaan ) vielä pitkään aikaan, mutta olen silti riidellyt pitkään äitini kanssa kasteesta. Hän loukkaantui verisesti, kun kerroin kieltäytyväni kastamasta lastani ja menemästä naimisiin kirkossa. Eroan kirkosta heti kun se on mahdollista."
"Äitini on tapakristitty, joka on suoraan myöntänyt, ettei usko, mutta yrittää silti melkein pakottaa minut kastamaan oman lapseni, jolle itse tulee olemaan pelkkä isoäiti! Minusta minun elämääni puuttuminen on todella loukkaavaa varsinkin tällaisissa asioissa."
Minua ihmetyttää vähän se, miksi riitelet äitisi kanssa asioista, jotka eivät ole ajankohtaisia nyt vaan ehkä joskus tulevaisuudessa. Et voi edes tietää varmasti, löydätkö sopivan miehen, tuletko raskaaksi jne. Miksi riidellä noista asioista nyt, kun sille ei ole tarvetta? Jos jo etukäteen tiedät, että äitisi ajattelee eri tavalla kuin sinä, niin eikö olisi viisainta puhua noista asioista jonkun muun kuin äitisi kanssa? Sitten kun olet täysi-ikäinen, voit tehdä omat ratkaisusi, mutta jos et voi äitisi mielipiteisiin vaikuttaa, niin hyväksy se tosiasia. Niinhän äitisikin joutuu pakosta hyväksymään sinun suhteesi.