sana haureudesta ja roolista

Sananen haureudesta ja roolista

Silmät ovat sielun lamppu. Silmien kautta menee ajatus maailmaamme se mitä niillä katselemme. Meillä on myös muita aisteja joiden kautta olemme myös alttiita kiusauksille.. kuulo mm;ssa.

Kovasti on uskovaisia jotka ihmettelevät painiessaan kiusausten kanssa ja kuivaa hengen elämäänsä. Mutta onko se ihme jos uskovat elävät niin kuin maailman ihmiset tehden samoja asioita kuin uskosta osattomat. Yksi syy on TV! Toiset uskovaiset kovasti vastustavat tv:tä kun taas toiset vähättelevät sitä. Niin… onhan siinä säädin millä voidaan kääntää pois se mikä ei ole soveliasta silmille. Mutta kuinka moni pystyy siihen… jos ollaan rehellisiä? Minä en ainakaan pystynyt ja lopetin kokonaan sen katselemisen. Ajattele kuinka paljon tv:n kautta tulee haureutta, väkivaltaa ym. sielun elämäämme? Siinä on jo yksi syy siihen miksi ajatus maailmamme ja ruumiimme on vaikea pitää puhtaana. Tarvitaan valtavasti Herran läsnä oloa, apua ja voimaa jotta voisimme puhtaina pysyä… mutta miksi me hakeudumme sellaisiin tilanteisiin jossa olemme alttiita lankeemuksille? Emmekö juuri siksi että liha on enemmän voitolla kuin hengellinen elämä. Kaikki muu saa meissä enemmän huomiota ja aikaa kuin Herra… ilmeisesti juuri siksi olemme enemmän alttiita kiusauksille. Et voi edes radiota kuunnella etteikö sieltä jo tämän maailman jutut tule ja saastuta sydäntä ja ajatus maailmaamme! Parempi on kuunnella vain ja ainoastaan Hengellistä esim. Radio Deitä joka enemmän rakentaa kuin hajottaa. Todella pelottavaa on jo sekin että myönnytyksillä maailmaa kohtaan jopa Herran valitut eli me Herran omat olemme yhä enenemässä määrin mukautuneet maailman menojen mukaan ja imitoimme maailman antamia mielikuvia soveltaen niitä omien himojemme mukaan! Entäpä lehdet joiden kautta myöskin viljellään samoja mielikuvia kuin tv:n kautta. Miksi uskovat tilailevat lehtiä kuten esim. OHO, 7PÄIVÄÄ ym. ym. Jotkut ovat jopa alusvaate katalogia tilatessaan valehdellut itselleen että vaimollehan minä tässä olen sopivaa asua valkkaamassa kun silmät on enempi malleissa kuin asussa. Eikö juuri nämä tällaiset ole täynnä juuri sitä hapatusta mistä sana varoittaa. Alastomia naisia, juoruja, irtosuhteita… kokeile, kokeile, nauti ja vaihda elä ja nauti.

Lehdet toitottavat otsikoissaan ja ihmiset fantasioivat kuvitelmissaan salaisista suhteista lentämistä kukasta kukkaan. Nauttien ja hekumoiden! Meidän täytyy tehdä parannus näistä asioista ettemme menettäisi kruunuamme ettei meitä tämä maailma saastuttaisi… toki me emme voi olla näkemättä tämän maailman saastaisuutta mutta meidän täytyy valvoa ettei se meihin tarttuisi emmekä hakeutuisi tilanteisiin missä joudumme kiusaukseen sillä lankeemuksen seurausta on synti ja lopulta ero Jumalasta. Luulen että nämä ovat juuri niitä aikoja mistä raamattu jo varoitti silloisia uskovia… Katsokaa ettei kukaan veisi kruunuanne.

Toinen asia mitä olen kovasti miettinyt on nimeltänsä naamari nimeltä Rooli… Olen itsessäni huomannut erikoisen ilmiön mikä minua on harmittanut ja kun olen huomannut sitä toisissakin ajattelin että tästä täytyy puhua…

Miksi täytyy meillä olla jokin rooli joka tilanteeseen. Emme osaa olla omia itseämme toisten seurassa vaan meidän täytyy joka tilanteeseen laittaa jonkunlainen naamari jotta voisimme jokaiselle tapaamallemme ihmiselle antaa jonkunlainen kuva itsestä. Tietysti sellainen mikä on itselle eduksi. Ja kuitenkin antamamme kuva on toisenlainen kun se millaisia todellisuudessa olemme… eikö se muiden pettämisen ohella ole myöskin itse petostakin? Palavia uskovia kohtaan olemme pyhiä… naisia kohtaa keimailevia aina sitä enemmän kuinka kaunis tai silmää hivelevä nainen on. Uskosta osattomien kesken päästämme ”paukkuja” suustamme.. imitoimme heitä koska emme tahdo osoittaa heille että olemme erilaisia… koska emme tahdo silmätikuiksi.

Siis… olemme palaville veljille palavia, osaamme keskustella ja antaa hyviä ohjeita kuinka voittaa sieluja Kristukselle.. puhumme rukouksesta mitä emme todellisuudessa edes paljoa tee ja toivotamme siunausta niin kuin hyviin tapoihin kuuluu. Kun kuitenkin.. Voi.. voivoivoi meitä! ! Sillä se Herra jota me palvomme näkee meidät sielläkin missä kukaan muu meitä ei näe. Hän näkee meidän lävitsemme niin kuin me näemme ilman.

Kun tapaamme naisia monia meitä kohtaa joku ihme sähköisku muutumme ihme pelleiksi samalla hetkellä kun silmämme rekisteröivät kauniin silmää hivelevän kaunottaren. Etenkin kesä aikana… tällaisiin tilanteisiin miehet joutuvat väistämättä ja vieläpä naiset tämän tiedostettuaan käyttäytyvät ja pukeutuvatkin niin että saisivat jonkun komean miehen huomion. Siis… jopa uskovatkin pukeutuvat niin kuin olisivat makkara nakinkuorissa ja käyttäytyvät keimailevasti ja huomiota herättävästi. Lopulta ajatuksemme ei saa sitten rauhaa mielikuvista joita mieleemme tulee vaan ajatuksissamme palaamme silmäimme näkyyn ja ajatustemme luomiin mielikuviin ja näin saastutamme sydäntämme. Ja jos meillä vieläpä on puoliso emme riko ainoastaan Herraa kohtaan toimimalla näin vaan myös puolisoamme kohtaan teemme syntiä. Naimisissa olevilta kysyisin näin… miksi meidän täytyisi toimia niin että katselemme toisia tai niin että tahtoisimme että joku meihin ihastuisi tai meitä katselisi? Etkö ole rakkautesi ja huomiosi luvannut yhdelle? Miksi sydän haluaisi jotain muuta? ( Kuitenkin emme voi välttyä kiusauksilta mutta onkin eriasia elää synnissä kuin langeta ja tehdä parannus ) Voi.. voivoivoi meitä! Se Herra jota palvomme näkee meidät sielläkin missä kukaan muu meitä ei näe. Hän näkee meidän lävitsemme niin kuin me näemme ilman.

Työpaikoillamme tapaamme ihmisiä jotka usein suurin osa ovat uskomattomia, suruttomia tämän lyhyen ajallisen elämän eläjiä (suruttomia siksi ettei heillä ole tarve taistella syntiä vastaan kun kaikki mitä liha tahtoo on sallittua) Sanassa sanotaan että tulee karttaa uskomattomien porukoita.. ai miten niin!!! mitenkäs se ystävyyden kautta voittaminen Kristukselle??? Siis jos et tahdo olla erilainen ja siksi juttuporukoiden aihe silloin sinun täytyy olla osa sitä juttu porukkaa mikä taas maksaa sen että sinun täytyy osallistua tavalla tai toisella juttuihin jotka ovat kaukana taivasteiltä... Ja tällä tavoin olemme vetäneet maton alta uskottavuudeltamme kristittynä. Koska uskosta osattomat eivät näe mitään eroa meidän uskossamme ja heidän uskottomuudessaan olemme vain olevinamme parempia kuin toiset ja se pistää heidät inhoamaan meitä. Me olemme kirjeitä ja se mitä me teemme maailman keskellä puhuttelee heitä enemmän kuin se että me hakeudumme heidän porukoihin puhumaan ja naureskelemaan samoja asioita kuin hekin. Voi.. voivoivoi meitä! Se Herra jota palvomme näkee meidät sielläkin missä kukaan muu meitä ei näe. Hän näkee meidän lävitsemme niin kuin me näemme ilman.

Mistähän sekin johtuu että ainoa paikka missä sitten osaamme tai pystymme olemaan sellaisia kuin me todellisuudessa olemme on meidän kotimme. Puolisomme ja lapsemme kyllä tietävät millaisia me oikeasti olemme! Voivatko he sanoa että me olemme samanlaisia kotona kuin aina toisaalla missä me olemme iloisia, hauskoja ja miellyttäviä… oikeita ihanne puolisoita? Jotkut ovat osoittautuneet tällaisiksikin…Tapahtui kerran niinkin että oli eräs ”palava” veli joka julisti usein ja todella hyvää sanaa kokouksissa kuulijoille. Kerran sitten tuli kokouksen jälkeen seurakuntalainen tämän julistajan vaimon luo ylistäen ja kehuen hänen miestään kuinka Herra todella toimii tämän miehensä kautta.. Ja haltioituneena sanoi… On varmasti onni olla tällaisen miehen kanssa naimisissa? Vaimo oli mennyt surulliseksi ja vastasi… Oi jospa mieheni olisi kotona samanlainen kuin hän on täällä. Myöhemmin oli selvinnyt, että tämä oli kotona täysin toista kuin hän oli toisille saarnastuolista julistanut. Voi.. voivoivoi meitä! Se Herra jota palvomme näkee meidät sielläkin missä kukaan muu meitä ei näe.

John Bunyan kirjassaan Kristityn vaellus kertoo uskontiellä vaeltavasta Kristitystä joka on Jeesuksen ristin kuoleman kautta vapautunut synti taakasta ja lähtenyt ahtaasta portista kulkemaan suoraa tietä kohti Jumalan valtakuntaa mutta vaikka tie Jumalan valtakuntaan onkin suora sen ylitse menee useita poikki teitä ja monta houkutusta ja eksytystä on sen risteyksissä väijymässä näitä joutuu matkamies taivastiellä kokemaan ja valvomaton poikkeaa siltä.

Minun rukoukseni on että varjeltuisin tämän ajan tarjonnalta… ajattele… kuinka lyhyt aikainen nautinto onkaan… niin kuin nyt esim. haureus, seksi, silmäinpyyntö, ura, raha, omaisuus, rikkaus, maine, kunnia ym. meillä ei saa olla salasyntejä koska Herra kaiken näkee vaikkei kukaan muu saisi näitä koskaan tietää. Tule sinäkin kanssani ja hylkää ja pyydä armoa ja voimaa jotta kaikki se mikä on salasyntinä tunnustaisimme Herralle ja pyytäisimme anteeksi.

Jos tunsit jossain kohdin piston sydämessäsi tahdon sanoa sinulle… minäkin olen enemmän kuin monasti rikkonut puhumiani asioita kohtaa ja en näin ollen pääse puhumaan korkealta paikalta! Minä ainakin tahdon tehdä elämässäni parannusta ettei nämäkin puhutut asiat voittaisi minua vaan voisin sinutkin kuulijani saada tekemään parannusta tällaisista asioista ja pyytää yhdessä sovintoveren puhdistusta tällaisista asioista ja voimaa vastustaa tällaisia asioita. Mutta kuitenkin tahdon vielä sanoa että lakia noudattamalla me emme Rakasta Herraa vaan Rakkaudesta Herraa kohtaa me noudatamme lakia vaikka laki on kuollut ja armo sijaan tullut niin Rakkaudesta Herraa kohtaan me olemme valmiit luopumaan kaikesta siitä minkä tiedämme olevan vastaan Herran tahtoa!!!